Digicamera.net - Valokuvausfoorumi

Erehdyin kysymään Salamaselänteestä Billingham 550-kameralaukun insertien hintoja. Miksikö piti kysyä? Billinghamin sivuilla Salamaselänne on nimetty Suomen maahantuojaksi. Salamaselänteen online-tyyppiset www-sivujen hinnastot ovat vuodelta 2004-2007, eikä niiltäkään haluamiani tietoja tietenkään löytynyt:

550: An 8-15, 9-15 and 9-18 Superflex, together with a Flap are included.

Vastaus:

edit: ***Matti vastasikin sitten viikonloppuna asiallisesti ja tämä case tältä osin closed***

En tiedä, kenelle on vastattu, tuo oli ainoa saamani viesti. No, tästä ilahtuneena löysin sitten minuutin googelin käytöllä brittimyymälän, jossa kaikki koot ovat 13£. Erittäin ystävällinen ja nopea asiakaspalvelu. Mitäkö tästä opin, en kai mitään sitten. Anteeksi.

Sattuuhan noita kommelluksia sähköpostin kanssa muillekin. Mulla on kyllä Selänteen asiakaspalvelusta oikein positiiviset kokemukset, kun olen puhelimitse tuonne päin asioinut.

Matti on kieltämättä hieman oma persoonansa....ostajalle on eduksi jos osaa ottaa sen huomioon.

Ihan asiallisesti kaikki kaupat on mun kohdalla sujuneet.

Hannu KH kirjoitti:Matti on kieltämättä hieman oma persoonansa....ostajalle on eduksi jos osaa ottaa sen huomioon.

On kyllä. Matin puotiin kun menee asioimaan ja pari tuntia siinä kahvitellessa parantaa maailma, niin voi tehdä vaikka mitä löytöjä ja hyvinkin edulliseen hintaan. Taitaa Matti olla jo siinä asemassa ja iässä, että kauppaa ei tarvitse tinkaajien kanssa tehdä, kunhan vaan jotenkin saa aikansa kulumaan.

Suomessa nyt on muutenkin asiakaspalvelu niin p*****stä, että tuo on ihan normaalia toimintaa. Ulkomailla on kiva tehdä ostoksia kun palvelu pelaa ja asiakkaalle jopa hymyillään.

Tinkimisestähän tässä ei ollut kysymys. Jos vastauksena olisi ollut eritellyt hinnat pyytämilleni tuotteille, tieto saatavuudesta/toimitusajasta, toimituskuluista sekä maksutavoista, kauppa olisi syntynyt heti. En kaipaa nuoleskelua, pokkurointia enkä edes hymyä. Käyn kuitenkin mielelläni paikallisissa liikkeissä tekemässä hankintoja, juttelemassa mukavia ja silittelemässä tavaroita. Tällä kertaa ei kuitenkaan ollut minun kohdallani mahdollista ajaa Tampereelle saamaan myyjän hyväksynnän parin tunnin keskustelulla.

Matti on varmasti parhaina päivinään mukava mies. Eri asia on siinä, mihin se riittää.

Takavuosina törmäsin tapaukseen, jossa erään työntekijän työsuhdetta ei jatkettu. "Hän kun oli niin mukava mies". Tämä mukava mies kun ei osannut eikä halunnut tehdä varsinaisia työtehtäviänsä. Sinänsä tällaiselle seurustelu-upseerin tehtävälle voisi monessakin organisaatiossa olla ilmiselvää tarvetta. Mutta kun on se klopalisaattio, kvarttaalitalous, kilpailu ja tuottavuustavoitteet. Ja vaikka ei olisikaan, me osaamme pilata kaiken aivan itsekin.

Kuuluisia viimeisiä sanoja: "on siinä asemassa, että kauppaa ei tarvitse... tehdä."

Luulisi M Billinghamia kiinnostavan, että Suomen maahantuoja on jo siinä asemassa, että kauppaa ei edes asiakkaidenkaan mielestä enää tarvitse tehdä. Jos asiakkaiden mielestä myyjä on riittävän mukava mies, webbisivut ja hinnastot voivat ihan hyvin olla kuusi vuotta vanhoja.

Periaatteessa suosisin mielelläni paikallisia kauppoja vaikka hinta olisi vähän korkeampi, kunhan siihen hintaan saisi sitten jotakin lisäarvoa, kuten asiantuntevaa neuvontaa ja kokeilumahdollisuuden. Käytännössä olen ostanut kuitenkin jo vuosia valtaosan erilaisesta elektroniikasta yms. verkosta. Muutamia poikkeuksia lukuunottamatta kun tahtoo olla niin, että sen paikallisen yleiskaupan myyjä tietää vermeestä todella vähän - jos mitään. Laitetta ei useimmiten ole hyllytavarana kokeiltavaksi, vaan se tilattaisiin kaupanteon yhteydessä. Laite tilattaessa sen toimitusaika olisi usein vain vähän pitempi kuin jostakin verkkokaupasta (pienellä veellä) itse tilattaessa. Ainoa todellinen hyöty paikallisesta kaupasta olisi se, että joskus kamppeen voisi viedä takuuhuoltoon pienemmällä vaivalla. Ja tästä "lisäarvosta" saa sitten maksaa tuotteesta riippuen 10-100% ekstraa verrattuna siihen, että tilaa saman vaikkapa saksalaisesta kaupasta.

Demasor kirjoitti: Matti on varmasti parhaina päivinään mukava mies. Eri asia on siinä, mihin se riittää.

Niin, en nyt tarkoittanut, että juuri tässä tapauksessa olisi tinkattu tai sitä että pitäisi kuulua johonkin sisäpiiriin, että saa palvelua tai että Matilla olisi joku erityinen asema valokuvauspiireissä ja siksi olisi siinä asemassa.

Vaan sitä, että Salamaselänteen tapauksessa, Mattihan taitaa olla nauttinut kansaneläkettäkin jo muutamia vuosia ja kauppaa pitää lähinnä kai siksi, että on sitä aina pitänyt. Uskoisinpa, että salamaselänteen kauppa tuossa pysyy niin kauan kun Matti sinne viitisii päivittäin tulla päivystämään. Vaikka ei myisi yhtään tavaraa.

Taitaapa myydä suhteillaan kuitenkin niin paljon tavaraa, että tiettyjen tuotteiden edustukset siellä vaan pysyy.

Minäpä olen yrittänyt ostaa läpimustaa kiilloitettua, mutta ei pinnoitettua kartonkia Suomenmaasta, mutta eipä täällä sellaista ole. Norjan ulkopuolella olevassa saaressa olisi, mutta minimi toimituserä on 2500kg. Että huonossa jamassa on pieni ja keskisuuri teollisuuskin tänäpäivänä.

Demasor kirjoitti:Tällä kertaa ei kuitenkaan ollut minun kohdallani mahdollista ajaa Tampereelle saamaan myyjän hyväksynnän parin tunnin keskustelulla.

Matti on varmasti parhaina päivinään mukava mies. Eri asia on siinä, mihin se riittää.

...

Kuuluisia viimeisiä sanoja: "on siinä asemassa, että kauppaa ei tarvitse... tehdä."

Ensimmäisen kerran kun menin Matin liikkeeseen oli iltapäivä, mutta liikkeen ovi oli lukossa. Olimme jo lähdössä pois, kun vanha mies tuli avaamaan ovea ja sanoi "oli niin ruman näköisiä miehiä, etten meinannut avata ollenkaan."

Kuuntelin vain toisella korvalla keskustelua, mutta taisivat jutella lähinnä siitä mitä siimaa pitää käyttää minkäkin vieheen kanssa. Lapin kalajutut ovat kalatiskillä turhia, joten katselin varastoa ja välillä kysyin jotain. Selvästi siinä liikkeessä globalisaatio ja kvartaalitalous ei aiheuta paineita.

Demasor kirjoitti:Kuuluisia viimeisiä sanoja: "on siinä asemassa, että kauppaa ei tarvitse... tehdä."

Olen törmännyt muinkin veteraaneihin, joille kaupankäynti on pikemminkin harrastus kuin työ. He ovat äärettömän mukavia, kun kyse on harrastuksesta, mutta työasiat haluaisi hoitaa mahdollisimman nopeasti.

Onneksi Suomi on niin pieni markkina-alue, että M Billinghamilla on varaa antaa Matin hoitaa leiviskänsä jäljellä olevan vuodet omalla tyylillään.