Digicamera.net - Valokuvausfoorumi

Selailin tuossa vanhaa valokuvakansiota ja huomasin, että lähes kaikki 1970-luvulla otetut valokuvat ovat menneet ihan punaisiksi. 80-luvun ja tuoreemmissa kuvissa en ainakaan mitään selkeää värisävyjen muuttumista havainnut.

Onko odotettavissa että myös uudemmat valokuvat tulevat ajan myötä menettämään värinsä samalla tavalla?

Vai onko 70-luvun jälkeen tapahtunut jotain merkittävää mullistusta paperikuvien kehityksessä minkä vuoksi kuvat säilyisivät nykyisin kauemmin? Osaako kukaan kertoa tarkempaa (teknistä?) syytä miksi nuo 70-luvun kuvat on muuttuneet punaisiksi ja uudemmat ei?

Entä uudet paperikuvat? Mikä on niiden odotettavissa oleva säilymisikä? Onko siis järkevää tehdä esim. digikuvista paperikuvia jos nekin tuhoutuvat 20-30 vuodessa vai voiko nykyisten paperikuvien odottaa kestävän kauemmin?

Noin on käynyt minunkin ja oletettavasti muidenkin vanhoille kuville. Luulisin nykyisten vedostamalla tehtyjen kuvien kestävän paremmin.

Olen tulostanut tavallisella toimistotulostimella jonkin verran kuvia, myös seinällä pidettäväksi. Kun purin muutaman kuvan, niin huomasin haalistumista tapahtuneen jo 5-6 vuoden riiputuksen jälkeen. Eron huomasi vain paspitsin taakse jääneestä alueesta. Albumissa noin ei ole käynyt.

Tein juuri ison joukon kuvia näyttelyä varten, hankin tulostukseen uuden valokuvatulostimen erikoismustein, tuota tulostusta varten. Tulosteille luvattiin yli 100 vuoden kestävyys, joten palataan silloin asiaan, niin tiedän totuuden, nyt vain lupausten summan.

Olettaa sopii, jotta kuvien laatu on parantunut sitten 70 luvun ja kyllä silloinkin esiintyi vaihtelevaa värien kestävyyttä. Onpa 100 vuotta sitten tehdyt mustavalkoisetkin muuttuneen kellertäviksi, joten mikään ei ole ikuista.

UnskiV kirjoitti:Olettaa sopii, jotta kuvien laatu on parantunut sitten 70 luvun ja kyllä silloinkin esiintyi vaihtelevaa värien kestävyyttä.

Olen huomannut tuon saman vaihtelevuuden omia 70-luvun kuvia selaillessani. Samalla albumin sivulla saattaa olla sekä punertuneita että hyvin värinsä sälyttäneen näköisiä kuvia. Tällaisella sivulla on kahdessa eri paikassa teetettyjä kuvia, muistaakseni toiset jälkitilauksia. En vain enää muista, kumpi oli kumpaa...

Muistan lukeneeni jostain, että -70 ja -80 luvulla olisi ollut käytössä joku paperilaatu tai/ja kemia mikä tekee tuota värien muuttumista ajan saatossa.

Ruskean punaiset 70-luvun paperikuvat saavat värinsä takaisin Photoshopissa (tai missä tahansa muussa ohjelmassa) yksinkertaisimmillaan sekunnissa vaikkapa Autolevelsillä. Edellyttää tietenkin ensin skannausta. Taitaapa tähän korjaukseen olla kehitetty pluginejakin.

Mielenkiintoisinta on seurata näitä nykyajan "mustavalkokuvia", saappa nährä minnekkäpäin alkaa värit kippaamaan....

Väripapereissa tapahtui vuonna -86 ensimmäinen merkittävä muutos säilyvyyden suhteen.
Ennen sitä valmistetut värikuvat muuttuvat cyaaniksi, magentaisiksi, sinisiksi tai keltaisiksi riippuen siitä minkä valmistajan paperille ne on valmistettu.
Eri valmistajilla siis kolmen päävärin kerrokset haalistuivat eri tavalla.
Tuon ajankohdan jälkeen valmistetut säilyvät yleensä paremmin.
Mikäli noista vanhoista on negat tallella kannattaa ne nyt skannata tai teettää uudestaan printeiksi jolloin ne saadaan säilytettyä jälkipolville.
Joskin ovathan ne negatkin vanhentuneet, mutta yleensä vähemmän ja Photoshopin voima on käytettävissä.
Tuon -86 vuoden jälkeen on kehitys ollut sitten tasaista mutta varmaa ja asiasta ei enää tarvitse kantaa huolta.

Joo ei oo negoja.

Säilyykös negat kauemmin?

Pelkäänpä ettei kovin huonoksi menneestä kuvasta saa enää alkuperäisiä värejä takaisin tai ainakin se teettää paljon käsityötä, automaattisesti tuskin pääsee ihan alkuperäisiin väreihin.

Mutta en nyt niinkään miettinyt tuota kuvien palauttamista vaan mietin lähinnä noiden materiaalien säilyvyyttä. Kuvien muokkaukseen löytyy varmasti paljon ohjeita netistä.

Löytyykö jostain selkeää tietoa noista valokuvauspapereista yms. kemikaaleista mitä niihin on käytetty ja millä tavalla esim. ns. oikeat paperikuvat digikuvista valmistetaan? Mä olen tulostanut digikuvia mustesuihkuprintterillä ja ei tarvii kun yksi vesipisara roiskahtaa niin on pilalla. Siksi olen miettinyt että onko nuo digikuvista teetettävät paperikuvat paljonkin kestävämpiä ja eroaako niiden tekeminen jotenkin merkittävästi tavallisella tulostimella tehdyistä paperikuvista? Tai miten ne "aidot digikuvat" oikeastaan tehdään?

Sen mä tiedä että jollain litkuilla löträttiin filmiaikana (en tosin ymmärrä miten ne litkut toimi, olisi kiva tietää), mutta mitenkäs nämä digikuvista teetettävät "aidot valokuvat" (kuten niitä mainostetaan) eroaa niistä vanhanajan filmikuvista ja ovatko ne kestävämpiä?

Oliskos kirjastossa tai kirjakaupassa käynti mitään? Valokuvauskirjoissa kerrotaan hyvin valaisevasti kamera- ja valokuvatekniikkaa ja -kemiaa.

On noissa suikutetuissakin kehitystä tapahtunut. Ei minun mustesuihkarin jälki mihinkään lähde vaikka tiskialtaassa kuvia säilyttäisin.

Tertzi kirjoitti:Löytyykö jostain selkeää tietoa noista valokuvauspapereista yms. kemikaaleista mitä niihin on käytetty ja millä tavalla esim. ns. oikeat paperikuvat digikuvista valmistetaan? Mä olen tulostanut digikuvia mustesuihkuprintterillä ja ei tarvii kun yksi vesipisara roiskahtaa niin on pilalla. Siksi olen miettinyt että onko nuo digikuvista teetettävät paperikuvat paljonkin kestävämpiä ja eroaako niiden tekeminen jotenkin merkittävästi tavallisella tulostimella tehdyistä paperikuvista? Tai miten ne "aidot digikuvat" oikeastaan tehdään?

Sen mä tiedä että jollain litkuilla löträttiin filmiaikana (en tosin ymmärrä miten ne litkut toimi, olisi kiva tietää), mutta mitenkäs nämä digikuvista teetettävät "aidot valokuvat" (kuten niitä mainostetaan) eroaa niistä vanhanajan filmikuvista ja ovatko ne kestävämpiä?

Puhuttaessa aidoista digikuvista tarkoitetaan valokuvia jotka on valmistettu perinteiselle valokuvapaperille. Kuva siis valotetaan paperille minkä jälkeen valokuva käy läpi tavallisen valokuvaprosessin. Siis toisinsanoen kuvat kehitetään noissa mainitsemissasi litkuissa.
Kehitteessä (CD) ja valkaisukiinnitteessä BF).
Kyseessä ei siis ole ns. tuloste kuten ymmärrämme vaikkapa kotikäytössä olevien tulostimien tuotoksen.
Lopullinen kuva valmistetaan samalle valokuvapaperille kuin filmiltä valotettava perinteinen valokuva.

Perinteisellä valokuvamenetelmällä valmistettuja kuvia pidetään yleensä säilyvimpänä tapana valmistaa valokuvia ja se on myös ainoa kaupallisesti riittävän nopea tapa tuottaa kuvia.

FOTONETTI kirjoitti: Perinteisellä valokuvamenetelmällä valmistettuja kuvia pidetään yleensä säilyvimpänä tapana valmistaa valokuvia...

Pigmenttimusteisilla mustesuihkulla saadaan tänä päivänä huomattavasti säilyvämpää kuvaa kuin perinteisellä menetelmällä.

Lisätietoja: Wilhelm Research

Tuo oli mielenkiintoinen tieto tuosta paperikuvien säilyvyydstä. Vuoteen -86 asti ollut säilyvyyden kanssa ongelmia. Tuo on hyvä suhteuttaa nykyiseen keskusteluun säilyvyydestä... Ollaanko yhtä huolissaan niistä vanhosta kuvista, kun nyt ollaan nykyisistä. Varsinkin kun jotkut ovat sitä mieltä, että nykyään kuvataan huonompia kuvia kuin ennen..... :)

Vanhemmillani on monia valokuva-albumeita. Niissä vanhimmat värikuvat ovat vuodelta 1965. Niiden värit ovat säilyneet erittäin hyvin. Sen sijaan 1970 luvun kuvista värit ovat muuttuneet ruskean punertaviksi. Nämä 1965 vuoden kuvat ovat sellaisella valkoreunaisella glossy paperilla. 1970 luvun kuvat ovat usein sellaisella appelsiini pintaisella matta paperilla.

Voimakas muutoskausi osuu 1975-1980 väliin, eli aikaan, jolloin ns. muovipaperit valtasivat markkinat. Jos tarkastelette oikein säilyettyjä 50- tai 60-lukujen kuvia, ei häipymistä esiinny lähimainkaan samalla tavoin.

Säilymiseen vaikuttavat aina säilytystapa, erityisesti ilman kosteus, ilmansaasteiden, erityisesti rikkiyhdisteiden määrä sekä tietysti voimakas valo. Viimemainittu tuskin on laajemmin tarkasteltuna kuvien tuhoaja nro 1 (paitsi näyteikkunassa olevien mainoskuvien). Normaalin kodin olohuoneessa lasikehykjseen kehystetyn kuvan saama uv-annos on täysin mitätön, joten suurempi uhka on kaikki se pieni ja liikkuva, mitä on jäänyt kehyksen sisään.

Kuten jo todettiin ,että muovipaperi otettiin käyttöön joskus -75 jälkeen.Silloin samalla muutettiin kehitys aikoja nopeimmiksi eli nopeutettiin prosesseja monella minuutilla.Kemiat muuttuivat ja huuhtelua prosessien välillä lyhennettiin.Huuhtelu ei aina riittänyt tai oli puutteelinen.Veden virtausnopeus ei ollut aina riittävä.Siinä oli suurin syy että kuvien värit ovat muutuneet.

Hannu KH kirjoitti:Mielenkiintoisinta on seurata näitä nykyajan "mustavalkokuvia", saappa nährä minnekkäpäin alkaa värit kippaamaan....

jos kotitulosteista puhut sanoisin jos väriaineet olis eräät hyvin väriympyrän kattavat pigmentit niin kyllä keltainen ja magentta haalistuu ekana magentta kaikkein ensiksi.