Digicamera.net - Valokuvausfoorumi

Tässä selailin tuota Gossenin Starliteä ja siinähän on mittausmahdollisuus tuolle harmaabalansseille juuri ko. Zone systeemillä.

Ilmeisesti tämä on tapa viedä se oikea harmaatasapaino negalta vedokseen, mutta löytyykö tästä jutusta tarkempaa tietoa mistään netistä tai kirjasta ?

Mitä siis tarkoittaa, kun otin tuossa seinän ja mustan kirjahyllyn välistä mittauksen, jonka arvoiksi 5:n eri kohdan mittauksen ja tulokseksi tuli 5.2 6 ?
Miten tämä viedään sitten vedostusvaiheeseen ?
Samaisen kohteen valotusmitaukset on välillä f2-f8 keskiarvo annettuna aukoksi f4.04 ajalla 0,7s


Jotain etua on tuosta 8:n mittauksen spotista maisemakuvissa, niin pystyy valoisuuden katsomaan dialle riittäväksi. Tuota EV mittauksen käyttökelpoistuutta en vielä oikein ole hokaissut, muttei siitä kai aivan kaikkea tarvi opiskellakaan. Pääasia, että saa suhteellisen oikeita mittaustuloksia dialle ja taidan vielä mittauksissani liikkua aivan aika-aukko akselilla, ottamatta kaikkea hienouksia käyttöön

Itse itselleni vastaten:
Tietoa systeemistä ja ilmeisesti pitää hakea kirjastosta Ansel Adamsin kirjat The Negative ja The Print

Ansel Adams tuon menetelmän keksi ja tässä pari linkkiä:

http://dizzy.library.arizona.edu/branch ... onesys.htm

http://www.cicada.com/pub/photo/zs/


Lisää infoa saat kun laitat kuukkeliin hakusanoiksi zone system + adams

Tipe kirjoitti:Tässä selailin tuota Gossenin Starliteä ja siinähän on mittausmahdollisuus tuolle harmaabalansseille juuri ko. Zone systeemillä.

Ilmeisesti tämä on tapa viedä se oikea harmaatasapaino negalta vedokseen, mutta löytyykö tästä jutusta tarkempaa tietoa mistään netistä tai kirjasta ?

Mitä siis tarkoittaa, kun otin tuossa seinän ja mustan kirjahyllyn välistä mittauksen, jonka arvoiksi 5:n eri kohdan mittauksen ja tulokseksi tuli 5.2 6 ?
Miten tämä viedään sitten vedostusvaiheeseen ?
Samaisen kohteen valotusmitaukset on välillä f2-f8 keskiarvo annettuna aukoksi f4.04 ajalla 0,7s


Jotain etua on tuosta 8:n mittauksen spotista maisemakuvissa, niin pystyy valoisuuden katsomaan dialle riittäväksi. Tuota EV mittauksen käyttökelpoistuutta en vielä oikein ole hokaissut, muttei siitä kai aivan kaikkea tarvi opiskellakaan. Pääasia, että saa suhteellisen oikeita mittaustuloksia dialle ja taidan vielä mittauksissani liikkua aivan aika-aukko akselilla, ottamatta kaikkea hienouksia käyttöön

Zone-systeemihän on kehitelty aikoinaan mustavalkoiselle materiaalille. Periaatehan on yksinkertainen ja helppo. Kun käytetään mitattua arvoa kehityksen lähtökohtana pitää lopullisessa vedoksessa juuri se kohta toistua keskiharmaana. Siihen se yksinkertaisuus ja helppous sitten loppuukin :).
Opettelin aikoinani zonen Kameralehdessä olleen jutun pohjalta,
teksti on Pertti Pitkälahden ja alkaa numerosta 8/1983.
Dialle ja värinegallekin on menetelmää sovellettu, siitäkin tuskon löytäväni kotimaista tekstiä.
Menetelmän opiskelu vie paljon aikaa, mutta jos haluaa olla tinkimätön lopputuloksen suhteen, vaivannäkö kyllä palkitaan.

et

tusko kirjoitti:Zone-systeemihän on kehitelty aikoinaan mustavalkoiselle materiaalille. Periaatehan on yksinkertainen ja helppo. Kun käytetään mitattua arvoa kehityksen lähtökohtana pitää lopullisessa vedoksessa juuri se kohta toistua keskiharmaana. Siihen se yksinkertaisuus ja helppous sitten loppuukin :)

Tota noin, tuossa ei vielä ole zonesysteemin alkuakaan. Ainahan mitattu kohta näyttää mittarin mukaan keskiharmaata, ja jos sitten kehitetään tavanomaisesti ja huolellisesti, on mittauskohta printillä keskiharmaa. Tämä on tavanomaisen mustavalkotyöskentelyn tavanomainen työnkulku.

Zonesysteemi alkaa sitten siitä, että mitataan myös valoisin kohta, johon halutaan sävyjä (ja tummin kohta myös, mutta se jo vaikeuttaa juttua). Siihen valoisimman kohdan toistumiseen vaikuttaa kehitysaika. Keskiharmaa on siinä missä on, noin suunnilleen, ja kehitysajalla hoidellaan vaaleat alueet: jos vaalea kohta on yli 4 pykälää keskiharmaasta, lyhennetään kehitysaikaa, ja jos taas halutaan 2-3 pykälää keskiharmaasta olevia kohtia valkoiseksi, pidennetään kehitysaikaa.

Homman juju on siinä, että varjopuolen sävyihin kehitysaika vaikuttaa vähemmän kuin valoisien kohtien, joten kehitysajalla voidaan säätää negan kontrastia.

Muuten sitten jutusta löytyy 250-sivuisia kirjoja - ihan kaikki ei mahtune tälle saitille....

asm kirjoitti:Muuten sitten jutusta löytyy 250-sivuisia kirjoja - ihan kaikki ei mahtune tälle saitille....

Onko muita, kuin tuo A.A:n The Negative ?
Niitä kirjaehdotuksia voisi ottaa vastaan.....

asm kirjoitti:

tusko kirjoitti: Siihen se yksinkertaisuus ja helppous sitten loppuukin :)

Tota noin, tuossa ei vielä ole zonesysteemin alkuakaan. Ainahan mitattu kohta näyttää mittarin mukaan keskiharmaata, ja jos sitten kehitetään tavanomaisesti ja huolellisesti, on mittauskohta printillä keskiharmaa. Tämä on tavanomaisen mustavalkotyöskentelyn tavanomainen työnkulku.

Zonesysteemi alkaa sitten siitä, että mitataan myös valoisin kohta, johon halutaan sävyjä (ja tummin kohta myös, mutta se jo vaikeuttaa juttua). Siihen valoisimman kohdan toistumiseen vaikuttaa kehitysaika. Keskiharmaa on siinä missä on, noin suunnilleen, ja kehitysajalla hoidellaan vaaleat alueet: jos vaalea kohta on yli 4 pykälää keskiharmaasta, lyhennetään kehitysaikaa, ja jos taas halutaan 2-3 pykälää keskiharmaasta olevia kohtia valkoiseksi, pidennetään kehitysaikaa.

Homman juju on siinä, että varjopuolen sävyihin kehitysaika vaikuttaa vähemmän kuin valoisien kohtien, joten kehitysajalla voidaan säätää negan kontrastia.

Muuten sitten jutusta löytyy 250-sivuisia kirjoja - ihan kaikki ei mahtune tälle saitille....

Voi helskutti, ja minä kun luulin ...... ;)

et

Tipe kirjoitti:Itse itselleni vastaten:
Tietoa systeemistä ja ilmeisesti pitää hakea kirjastosta Ansel Adamsin kirjat The Negative ja The Print

Jos Pitkälahden artikkelisarja kiinnostaa, ilmoita osoitteesi s.postiini.
Pitkälahti käy 30-sivuisessa artikkelisarjassaan seikkaperäisesti ja ymmärrettävästi läpi koko aiheen, alkaen keskiharmaan määrittämisestä aina "venytyksiin ja supistuksiin".

et

tusko kirjoitti:Menetelmän opiskelu vie paljon aikaa, mutta jos haluaa olla tinkimätön lopputuloksen suhteen, vaivannäkö kyllä palkitaan.

Kuvasi - mikäli ne on tehty zone-systeemiä käyttäen - kyllä puhuvat menetelmän puolesta. Niissä todella on sävyt kohdallaan puhumattakaan muista ansioista.

Koska otan m/v -kuvat kinofilmille, en käytännossä voi noudattaa täydellistä zone-systeemiä. Ymmärtääkseni siinä on kolme keskeistä asiaa: kuvan visualisointi etukäteen ja sitä vastaava filmin valotus, filmin kehityksen kalibrointi niin, että saadaan halutut sävyt sekä filmin jyrkkyyden säätö kehitystä muuttamalla. Viimeksimainittu on kinokuvaajalle hankalaa - hän ei voi kehittää kutakin filmiruutua haluamallaan tavalla kuten zone-systeemi olettaa.

Olen kyllä pyrkinyt hahmottamaan haluamani sävyt etukäteen ja säätämään valotusta sen mukaan. Nyt olen harkinnut filmin kehityksen kalibrointia niin, että yhden aukkoarvon muutos vastaisi yhden zonen siirtymää. Tällä tavoin minulla olisi kaksi keskeistä zone-systeemin vaihetta hanskassa. Pystyisin ehkä saamaan entistä hallitummin aikaan haluamani sävyt. Jyrkkyyden säätö tapahtuisi edelleen vedostusvaiheessa moniastepapereilla. Olisiko kellään kokemusta tai mielipiteitä tällaisesta osittaisesta zone-systeemin käytöstä? Toisiko se käytännössä hyötyä?

Tipen pitää ostaa muuuutama perä RZ:taan, ja aiheen mukaan valotetaan ja kehitetään, ja sen jälkeen voi mennä pimiölle ja tyrkätä nega suurennuskoneeseen jonka korkeus aukko ja valotusaika on vakio.

Lopullinen vedos määräytyy kuvanottohetkellä ja filminkehityksellä, vedostustapa on aina vakio.

Itsekkin aikoinani testsilin Zonesysteemiä, kesken jäi mutta opettavainen tapahtuma siltikin. Filmin kehitystä säädellään kehitteen erillaisilla lamiennuksilla ja kehitysajoilla.

Ilmeiseti täyteen zone-systeemiin vaaditaan ainakin 5 eri kehityssettiä ja aiheiden mukaan niitä filmiperiäkin olis varmaan hyvä olla vähintään se 5.

Hannu KH kirjoitti:Tipen pitää ostaa muuuutama perä RZ:taan, ja aiheen mukaan valotetaan ja kehitetään, ja sen jälkeen voi mennä pimiölle ja tyrkätä nega suurennuskoneeseen jonka korkeus aukko ja valotusaika on vakio.

Lopullinen vedos määräytyy kuvanottohetkellä ja filminkehityksellä, vedostustapa on aina vakio.

Itsekkin aikoinani testsilin Zonesysteemiä, kesken jäi mutta opettavainen tapahtuma siltikin. Filmin kehitystä säädellään kehitteen erillaisilla lamiennuksilla ja kehitysajoilla.

Ilmeiseti täyteen zone-systeemiin vaaditaan ainakin 5 eri kehityssettiä ja aiheiden mukaan niitä filmiperiäkin olis varmaan hyvä olla vähintään se 5.

Aivan N+2 <-> N-2 välillä pitäis pyöriä, joten tarvitsis tosiaan tuon 5kpl periä, eikä nyt tällä hetkellä irtoa MV-kuvaukseen 2:ta enempää, joten toteuttamisen jätän myöhemmälle. Saattaapi olla, että pitäis ensin hankkia ne projisointilaitteet kotiin, ennenkuin investoi periä 3:a kappaletta lisää :o)

Pitää yrittää josko osan tuosta systeemistä voisi sovellettuna viedä rajoitettuun ja tiettyyn käyttöön (henkilökuvat studiossa).

Zonen idea itsessään on suorastaan loistava ja esimerkiksi EOS-5:n kaltaisella filkkarungollahan tuo onnistuisi vallan loistavasti. Siihen kun voi ottaa vaikkapa ruudun kerrallaan ja vaihtaa rullaa. Sitten ei muuta kun TMaxista vaikkapa 5 eri rullaa ja siinähän on jokaiselle Zonelle oma rulla..... paras ratkaisu kuitenkin lienee ison koon kamera, esimerkiksi joku Sinar tmv.

Tuo The Negative kirja on kyllä aivan hyvä opus, muutenkin kuin vain tuon Zone systeemin ansiosta. Taidan tilata koko The Camera- The Negative - The Print kirjaketjun, kun ei niin ihmeitä maksanut tuolla netissä...

kaptah kirjoitti:Tilaa samalla Ansel Adams at 100 ja lainaa minulle.

Tais olla Adoramassa 15$ tai jotain.

kaptah kirjoitti:linkki

lerppukansia ei tueta.

Eiku siis tätä Amazonia mä just tarkoitin... hitto meni amazonit ja adoramat sekaisin.

Ottaa vaan tuon Used "like new" kirjan tuosta 14 $ hinnalla =)