Slow food, eiku... foto

[adapteri]

siis slow valokuvaus.

Tuolla toisessa keskusteluketjussa ihmetellään filmille kuvaamisen nostalgisointia. Joku voi palata takaisin filmiin tajuamatta itsekään miksi. Jutussa pidettiin hienona sitä, että pimiössä saa tuntikausia hieroa kontrastia.

Minusta tuntuu, en siis tiedä, vaan luulen, että todellisuudessa moni kaipaa harkitsemisen tuomaa hitautta.

Filmiaikana useat kuvaajat suunnittelivat kuvaamista hieman pidempään kuin nykyään. Digillä yksittäisen kuvan hinta on mitätön, ei sitä tarvitse miettiä. Filmiaikana rajoite tuli 12, 24 tai 36 kuvan rullasta, jonka jälkeen tuli kustannuksia. Kohtuullisen harva kuvaaja otti moottoriperällä sarjaa ja vielä harvempi maksoi sen itse.

Silloin kuvatessa tuli harkituksi, mitä kuvaa ja miten. Välttämättä kyse ei ollut pelkästä hinnasta vaan esimerkiksi rullan vaihtamisen hitaudesta ja koko prosessin hitaudesta.

Muistatteko vielä, kun joskus maisemakuvauksessa tai miljöökuvauksessa tuli jalustaa siirretyksi monta kertaa ennen kuin laukaisi kameran ekaa kertaa? Miten se nykyään tapahtuu? Vaikka kuvakulma, sommittelu ja perspektiivi olisi vain "sinne päin", niin kamera laukaistaan pari kertaa jokaisessa jalusta paikassa. Kun kuvia alkaa olla tusina, eipä enää viitsikään hakea parasta paikkaa vaan luottaa siihen, että kyllä niistä jostain saa jotain.

TheOnlinePhotographer Mike usuttaa joskus kuvaamaan yksi kamera, yksi objektiivi, yksi vuosi, menetelmällä. Siinä saattaa olla takana sama ajatus. Kun ei ole zoomia, sommittelu edellyttää enemmän kävelyä ja enemmän suunnittelua.

Minä joskus harrastan "slow photoilua". Ihan tarkoituksella menen ja mietin. Ja mietin. Ja mietin. Sitten vasta tähtään kameran läpi ekaa kertaa. Sitten vielä sommittelua, hienosäätöä ja pohdintaa ja lopuksi yksi kuva.

Toinen tapa on mennä ja räpsiä ja siinä räpsiessä arvata, mitä tuli. Minähän en siitä takanäytöstä katso, millainen kuva tuli, katson vasta kotona. Se pitää tajuta etsimen kautta (eikä siihen muuten kelpaa mikään elektroninen etsin). Sitten voi taas vaihtaa paikkaa, sommitella, käännellä kameraa jne ja ottaa lopuksi se oikea kuva. Räpsimällä kuitenkin se harkinta jää hatarammaksi. Sitä vaan luottaa siihen, että joku noista kuvista voi olla kelvollinen.

Kuvaaminen on hauskaa. Harrastakoot muut kuvankäsittelyä, minä en. Kuva kamerassa valmiiksi on periaatteeni. Vaikeinta jälkikäsittelyssä on vaihtaa kuvan ottosuuntaa tai perspektiiviä. Kun kuvan tekee valmiiksi kamerassa, nekin ovat kohdallaan.

Se slow photo kuvaaminen on hauskaa. Tuloksesta viis, pääasia, että kuvan suunnittelee hyvin. Ei niitä kuvia kuitenkaan kukaan katso.

[Maffer]

Tämän takia olen suosinut noita T/S-laseja. Niiden kanssa pitää pysähtyä ja ajatella ja ajatella vieläkin vähän lisää. Pilkkijakkara olisi hyvä pidempiin sessioihin.

On tullutkin tehtyä suurin piirtein tuollai että yksi kamera, yksi vuosi, yksi objektiivi. Paitsi että ajanjakso on kyllä ollut lähiaikoina 6kk.

Elektronisessa etsimessä ei ole mitään vikaa, se on vaatimus tuollaiseen käyttöön. Ankeasta räppänästä ei todellakaan näe mihin sitä on tullut tarkennuttua tavallisellakaan lasilla saatikka kun alkaa fiksaamaan tarkennustason kulmaa. Takatöllön hyvä koko olisi n. 10 tuumaa.

Keskimääräinen kuvasaalis on ollut 1-3 kuvaa per reissu.

[olli R]

Ehkä maisemassa tai muuten staattisessa hitaus kannattaa, mutta ainakin omassa katukuvauksessani digi on taivaan lahja. On ollut mukava katsoa filmikuvaajien kuten esimerkiksi Matt Stuartin (edelleen 3 rullaa päivä), Garry Winograndin (ainakin 130000 ruutua 1951-84) tai Diane Arbusin pinnakkaissarjoja, joissa aihetta on tilanteessa kehitelty ja saatu sitten siihen 12 tai 36 kuvan rullaan yksi halutunlainen kuva.

Voisin arvata, että (eläin)luontokuvauksessakin voitaisiin olla samaa mieltä.

Studio on sitten mielenkiintoisempi juttu. Jotenkin on alkanut tuntua, että vaikka studiossa tulee niitä kuvia melko paljon, niin ennakkosuunnittelu ja -valmistelu on ihan välttämätöntä, jos aikoo oikeasti saada jotain aikaan. Mutta sitten taas, kun kaikki on kunnossa ja mallilla sekä kuvaajalla oikea fiilis, niin on todella mukavaa voida painaa laukaisinta joka hetki, kun malli tuo jotain uutta kuvaan.

[Maffer]

Köytä se malli johki parruun siellä studiossa niin ei paljoa liiku. Naama täynnä botoksia kuitenkin niin se on jo pulkassa.

Luuriksessa on se hyvä puoli että se ei paljoa liiku jos se onnistuu jotenkin kiilata johonkin asentoon.

[adapteri]

Minä kuvaan hidaskuvausta vain ajoittain ja vain nautiskellakseni. Kadulla välillä tulee kymmeniä kuvia muutamassa minuutissa, mutta niistä onnistuukin sitten vähän pienempi prosentti (1-2% verrattuna hitaan kuvauksen 5-10%:iin).

Digillä on etunsa. Yksi etu on siinä, että sillä voi kuvata slowphotoakin. Sen sijaan keskikoon filmikameralla nopeampi kuvaus on hankalampaa. Digillä nopea räpsykuvaus on ihan luontevaa.

[mremonen]

Itse olen hieman periaatteesta vastaan näitä milloin mitäkin ismejä. Kun puhutaan aiheesta zen ja valokuvaus, niin suurimmat saatanat ovat digitaalisuus ja zoomit. Jotenkin mulla taas tulee se mieleen, että halutaan nostaa itseään jalustalle kun "minä kuvaan filmille ja primellä". Ja manuaalilla. Ja jos jalkatsuumilla voi korvata oikean tsuumin, miksi omistaa kuin se yksi lasi. Budjettiluokan 50-millinen hoitaa kaikki kuvaustarpeet mitä on maailmassa keksitty.

Lopputuloksen kannalta prosessilla ei oikeastaan ole mitään merkitystä. Enemmän kuvaustyylillä on merkitystä itselle, kuin muille. Ja jokainen sitten kuvaa miten haluaa. Toinen haluaa ajella kesällä Pelagolla pystyssä olkihattu päässä ja toinen vetää trikoissa käyräsarvisella hullun kiilto silmissä. Molemmat ovat illalla yhtä tyytyväisiä.

Räpsykuvaus ei oikeastaan ole mikään digiajan juttu. Kyllä sitä oli filmiaikanakin. Itse asiassa veikkaan, että suhteellisesti suurempi osa kuvista silloin oli ns. räpsyluokassa, koska ei niitä koskaan näytetty kenellekään.

[adapteri]

Budjettiluokan 50-millinen hoitaa kaikki kuvaustarpeet mitä on maailmassa keksitty.

Lopputuloksen kannalta prosessilla ei oikeastaan ole mitään merkitystä.

Muutoin olen remosen kanssa samaa mieltä, mutta noista yllä olevista pari kommenttia.

Perspektiivi riippuu kuvausetäisyydestä. Jotta voisi käyttää perspektiivin puolesta optimaalista kuvausetäisyyttä, joskus muukin polttoväli on hyödyllinen. Siis tarpeet tuollainen 50-millinen hoitaa, mutta ei tarpeettomuuksia. Ne tarpeettomuudet ovat joskus harrastelijalle ilon lähteitä.

Samaten prosessista. Lopputulokseen sillä on minimalistinen merkitys, mutta se prosessi voi olla juuri se huvi, mitä amatööri kuvaukselta hakee.

Ismeistä viis. Minä kuvaan niin kuin on kulloinkin mukavaa ja kivaa (tai sitten asiakas maksaa siitä ja paljon). Koska mielialat tietysti vaihtelevat, vaihtelee kuvausprosessikin.

[mremonen]

Ne tarpeettomuudet ovat joskus harrastelijalle ilon lähteitä.

Totta kai. Siksi zoomi.

Samaten prosessista. Lopputulokseen sillä on minimalistinen merkitys, mutta se prosessi voi olla juuri se huvi, mitä amatööri kuvaukselta hakee.

Tietenkin. Tämä on harrastus, siksi sen on oltava kivaa. Jollekin kivuus tulee siitä, että snaippaa sen yhden head shotin viikon reissulla. Toisella siitä, että pitää välillä käydä ostamassa päivän reissulla pari muistikorttia lisää, että kaikki mahtuu. Ja jotain siltä väliltä. Joku harrastaa kuvaamista, toinen kuvien editointia. Joku taas molempia fifty-sixty.

Omakohtaisesti opin sen, että esim. filmikuvaus ei ole enää se mun juttu. Ei se varmaan koskaan ole ollutkaan, mutta olosuhteiden pakosta sitä oli -70 -luvulla pakko harrastaa, jos halusi valokuvata. Tosin kyllä siihen pimiötyöskentelyyn liittyy monta lämmintä muistoa. Mutta niin liittyy rippileiriinkin.

[tjn]

Edesmennyt äitini joi loppuun asti "punaista" maitoa, kun sitä ei sota- ja pula-aikana saanut, minä kuvaan nyt digillä mahdollisimman monta kuvaa ja monelta jalustan paikalta, kun filmiaikana niin ei ollut varaa ja järkevää tehdä. Vielä tässä pitäisi ilmaista muistikorttitilaa alkaa säästämään, kaikkea sitä kuuleekin. Nyt kun digillä kuvaaminen on lähestulkoon ilmaista, nyt pittää pojat "vilimiä polttaa". Valkkailee sitten vaikka eläkepäivillä ne huonot ja turhat kuvat pois kuleksimasta, onpahan mistä valita, ei tartte "seniläisittäin" muistella ja harmitella niitä ottamattomia ruutuja.

[adapteri]

Valkkailee sitten vaikka eläkepäivillä ne huonot ja turhat kuvat pois kuleksimasta, onpahan mistä valita, ei tartte "seniläisittäin" muistella ja harmitella niitä ottamattomia ruutuja.

Me eläkeläiset emme tuhlaa aikaa huonojen kuvien poistamiseen. Kaikki vaan kovalevyille. Tavoitteena on jättää perinnöksi vähintään 5 teraa valokuvia hävitettäväksi tai perattavaksi. Minä en poista kuvia, kun en edes katso niitä. Kopioin vaan kaiken kovalevylle. Minähän olen nähnyt ne kuvat jo ottohetkellä etsimen kautta (takatelkkariinkaan en katso, ihan turhaa).

Minä harrastan valokuvausta, en kuvien katselua ja vielä vähemmän niitten käsittelyä. Tavoite ei ole täyttää kovalevyä kuvaamalla sarjaa, vaan hyvillä kuvilla. Kamerassa on kaksi 32 gigaista muistikorttia ja taskussa vähintään saman verran. Harvoin muistikorttikaan loppuu parin tunnin kuvausreissulla.

Siitä huolimatta, joskus kuvaan hitaasti, joskus vaan räpsin. Ja joskus mietin, miten kuvasta saisi mielenkiintoisen, joskus riittää, että sohottaa sorsan suuntaan ja laukoo.

[jka71]

Minä harrastan valokuvausta, en kuvien katselua ja vielä vähemmän niitten käsittelyä. Tavoite ei ole täyttää kovalevyä kuvaamalla sarjaa, vaan hyvillä kuvilla. Kamerassa on kaksi 32 gigaista muistikorttia ja taskussa vähintään saman verran. Harvoin muistikorttikaan loppuu parin tunnin kuvausreissulla .

Minulla on 32 gigaiset kortit kameroissa. Kortti riittää pääsääntöisesti kuukauden(raw+jpg) ja useimmiten helpostikkin. Kuvauspäivän jälkeen kopioin kuvat koneelle ja poistan tarpeettomat kuvat.
Kerran kuukaudessa tyhjennän kortin(+alustus) ja varmuuskopioin kuvat koneelta mitkä on jääny seulasta kovalevylle.

[Rockford]

Me eläkeläiset emme tuhlaa aikaa huonojen kuvien poistamiseen. Kaikki vaan kovalevyille. Tavoitteena on jättää perinnöksi vähintään 5 teraa valokuvia hävitettäväksi tai perattavaksi.

:-D

3 teraa jo kasassa, joten eiköhän mene heittämällä yli 5 teran kunhan saan sen seuraavan 50+ Mpix rungon joskus. Kyllä mä kevyesti 32 gigan kortin täytän päivän kuvauksilla silloin kun oikeasti kuvataan.

[mremonen]

Kyllä mä kevyesti 32 gigan kortin täytän päivän kuvauksilla silloin kun oikeasti kuvataan.

Viime kesänä FinnDerbyssä 64GB kortti tuli täyteen ja kuvat valui yli toiselle kortille :) Onni on kaksi korttipaikkaa kamerassa... Just tilasin 64-gigaisen SD-kortin, joten lipasta on nyt 128 GB edestä vedettäväksi. Että antaa tulla vaan, täältä kyllä pesee ja linkoaa.

[adapteri]

Päivän kuvausreissuilla? Höh, me eläkeläiset nukumme kotona päiväunet kahden ja kolmen välissä, sellaiset puoli tuntia. Kuvausreissu on siis joko aamupäivällä tai iltapäivällä ja alle pari tuntia. Niinkuin spegelläkin, paitsi että me voimme nousta autosta sentään tunniksi.

[jka71]

Vuodelta 2015 jäi talteen n.83Gt kuvia(sis.raw+jpg sekä kaikki kuvista tehdyt versiot).Suurin määrä toukokuu 13,9Gt ja pienin tammikuu 0,3Gt.