Digicamera.net - Valokuvausfoorumi

Voi olla että, joskus tällaista on aikaisemminkin kyselty, mutta panin kuitenkin.

1977 Ensimmäinen rippilahjaksi saamani kinofilmikamera oli Yashica Elektro 35. Kameran kiinteä linssi oli todella hyvin piirtävä 40mm /f1.7. Tällä pääsi hyvin valokuvauksen makuun.

1979 Järkkärihän piti sitten saada, joten hankin neukkulaisen Zenit TTL (valonmittaus linssin läpi!). Siihen myyjä myi aivan kamalan pumppuzoomin, jonka kuvat olivat sameita ja epätarkkoja.

1980 Heräteostoksena ostin käytettynä Nikkormat FT2, joka osoittautui jo ostaessa vanhentuneeksi, mutta käyttökelpoiseksi, joten en satsannut siihen enempää.

1981 Hankin sitten kesätyörahoilla kunnollisen automaattisen Pentax ME Super järkkärin ja pari linssiä ja muuta kamaa (moottoriperää jne). Samalla innostuin diakuvaamisesta, joten projektorit ja kankaat hankittuani valokuvausharrastukseni eli mitä parhaita aikoja. Dia-kuvien ja heijastuskankaiden laatuun en ole sen kummemmin päässyt vieläkään nyt digiaikana.

Näillä kuvailin satunnaisesti varsinaisen satsaavan harrastuksen jo hiipuessa seuraavat 30 vuotta.

2011 Siirryin viimein digiaikaan Nikon D3100 myötä, vasta vanhimman tyttäreni kameraharrastuksen herätessä. Tosin välillä ostelin muutamia digipokkareita näpsyttelyyn. Uusi digikameratekniikka tuntui aivan käsittämätöntä uusine termeineen, mutta alkujärkytyksestä toettuani nopeastihan se perustekniikka taas löytyi.

2013 Valokuvaharrastuksen virittyä hieman uudelleen, hankin Nikon itselleni Nikon D5200 ja tukun linssejä ja tarvikkeita, joilla saa kyllä kelvollista jälkeä. Tuntuu nykyään, että valokuvaus on mennyt enemmän välineurheiluksi, varsinaisen kuvaamisen sijaan.

Jään kyllä vieläkin kaipaamaan 80-luvun diakuvien värien kylläisyyttä ja täyteläisyyttä. Kokeilin myös täyskennoista D3:sta, mutta eipä sekään sen kummemmin ole vakuuttanut. Se kyllä täytyy sanoa että diojen ja filmien aika on jo auttamattomasti käytetty, muuten paitsi museoituna.

Korjaus, eksyin aiheesta. Ensimmäinen oma kamerani Voigtländer Vito.

Joskus 1972 tienoolla ensimmäinen pak-kamera. 1984 Yashica FX-3.
Nikonien kautta vuonna 2000 Nikon Coolpix 990 mentiin 2002 D100 järkkäriin, vielä silloin filmiä paloi F90 X:llä ja Mamiya RB:illä.
Merkin vaihto Canon 20D:hin lopetti filmin käytön kuin seinään.

Mamiyoiden viimeisetkin palikat myin viime keväänä ja N F90X on rikki, joten filmiin ei ole enää paluuta.

Kodak Retinette.

Minolta a5, vuosi oli 1964. Erinomainen kamera. Rokkor 40/2.8.

saloma-3 kirjoitti:Kodak Retinette.

Itse olen kokeillut joskus ko. palje-kameraa ja muistelisin sen olleen aika kevyt. Retinette taisi olla kevyt-versio Kodak Retinasta, joka esiteltiin jo ennen sotia.

Ensimmäinen kinokamerani oli Pentax KX -sitä ennen oli puolikinari Olympus Pen D2.

Yashica Minister III (hidas ja iso)
(tässä oli joku, joka meni paloiksi)
Olympus OM-1 (parasta A-luokkaa, 21 mm, 55/1.2 jne.)
Olympus OM-40 (aivan kauhea runko edelliseen verrattuna)
Olympuksen myy (pieni muttei edes hyvä käyttää)

tauko

Nikon 885 (pieni ja ihan kiva, kävi teleskoopissakin, kiitos H. Määttälän)
Canon G7 (RAW puuttui, päätyi leluksi lapsille)
Canon 5D (ihan hyvä pölynimuri, vaatinut jonkin verran huoltoja; poistan, kun toinen suljin pettää tms.)
Canon 1V (parasta A-luokkaa, vitosta paljon parempi kaikinpuolin, mitä nyt filmi maksaa)
Sigma DP3M (ensimmäinen A-luokan digi, tekee järkyttävän hienoa jälkeä mutta on hyvin vaativa)

Kaapissa on L45-sarjan Horseman ja filmiä mutta suurikokoisena odottaa perspiraatiota. 6x9 on museokapine hyllyssä, 110- ja 126-koon romut menivät syystä tunkiolle.

Eka oma kamera oli Diana, muovihärpäke.
joku Kodakin 126-kasettia käyttävä kamera
Kodakin 110-kamera
Zenit E
eka kunnollinen järkkäri, ekan kesäduunin tuloilla hankittu, Ricoh XR-7 ja siihen sitten putkia, viritin, jalustaa, salamaa yms.
edellisen seuraksi Ricoh XR-1, löytyy edelleen kaapista, samoin kuin kaikki seuraavatkin, paitsi A5.
Canon EOS 300
Canon EOS 50
Canon A5
Canon EOS D 60
Canon EOS 5
Canon EOS 5D
Canon Powershot G12
Fujifilm F70 EXR.

Eka "oikea" kamera käytettynä ostettu Pentax ME super ja vuosi 1988 tai -89.

Joku 50 ja 28 millinen muistaakseni ja lisäksi Tamronin adaptal 70-210mm zuumi.

Niillä mentiin jokunen vuosi ja sitten tuli Nikonit kuvaan. Viimeiset diat ja mv-negat ennen digiaikaa tuli valoteltua 1 sarjan Eosseilla.
Digit onkin sitten vaihtunu useamman kerran Canonin ja Nikonin välillä. Nyt sekaisin molempia kun ei osaa päättää.

Viimeiset filmivehkeet myin / lahjoittelin pois aikoja sitten. Viimeisimpänä 4 x 5 Toyo Monorail mihin hankin jopa FotoDiox adapterin EOS rungolle. Jäi pariin kertaan sen käyttö digin kanssa...

Nefertiti kirjoitti: Jään kyllä vieläkin kaipaamaan 80-luvun diakuvien värien kylläisyyttä ja täyteläisyyttä. Kokeilin myös täyskennoista D3:sta, mutta eipä sekään sen kummemmin ole vakuuttanut. Se kyllä täytyy sanoa että diojen ja filmien aika on jo auttamattomasti käytetty, muuten paitsi museoituna.

Kuvankäsittelystä löytyy varmaan ratkaisu ongelmaasi.

Minulla on historia Nikonin filmikameroiden kanssa, lähinnä FE. Ekana järkkärinä ostin D50:n johon olinkin hyvin tyytyväinen. Kuvasin tuolloin lähinnä jpg:tä ja ne kuvat näyttävät yhäkin oikein hyvältä.

D50 oli kuitenkin melkoisen vaatimaton kamera fyysisesti. Sellainen muovilelu. Jossain mielenhäiriössä upgreidasinkin sen D200 malliin johon en ollut koskaan aivan tyytyväinen. Olihan se kehittyneempi kuin D50, mutta kuvien todellinen parantuminen tuli taitojen lisääntymisen sekä teknisellä puolella raw-kuvaamiseen siirtymisen kautta.

D700 olikin hyvin pian kohtalona ja se mullisti maailman. Tuo on niin hyvä kamera, että noin 5 vuotta sillä raksuttelin menemään enkä sivulleni katsellut. Sittemmin olen muitakin kameroita (ja myös järjestelmiä) kokeillut, mutta ei noista mikään ole enää vastaavaa wow-tunnetta tuottanut. Parannukset ovat aika pieniä.

Minulla on yhä muutama kinofilmikamera sekä keskikoon filmikamera. Filmi-look on minua niihin ajanut. En kuitenkaan tiedä onko tuossa todellista pointtia valokuvaamisen tulosten kannalta. Työmetodina ja käsityötaitona filmikuvauksella on toki oma kiistämätön perustelunsa.

Valokuvauksessa filmi on erinomaista, mutta tässä räpsyttelyssä sitä ei tarvita, digin laatu riittää.

OskuK kirjoitti:Valokuvauksessa filmi on erinomaista, mutta tässä räpsyttelyssä sitä ei tarvita, digin laatu riittää.

Outoa, että useat viestiketjut päättyvät OskuK:n nihilistisiin ja negatiivisiin kommentteihin?

Nefertiti kirjoitti:

OskuK kirjoitti:Valokuvauksessa filmi on erinomaista, mutta tässä räpsyttelyssä sitä ei tarvita, digin laatu riittää.

Outoa, että useat viestiketjut päättyvät OskuK:n nihilistisiin ja negatiivisiin kommentteihin?

Huomasit nähtävästi miten sen voi estää...

..

Keväällä 1969 Asahi Pentax Spotmatic.

Kevät 2009 Canon eos 40D ensimmäinen digikamerani

Kevät 2010 Canon eos 5 35mm ensimmäinen kinokokoinen, filmikone

Kesä 2013 Nikon D700 ensimmäinen FF-digirunkoni.

Eka kamera jolla sain itseäni mitenkään tyydyttäviä kuvia oli Olympus C2500L jonka ostin käytettynä 2003? koska samalla rahalla olleiden pokkarien optiikan jälki ei miellyttänyt muistelen joka kulma sumea tyyli josta välillä päästiinkin mutta nykyään taas alkanut tehdä paluuta noin 200-400euron pokkareihin tietysti siksi että pitää olla nykyään niin miellettömän pitkä zoomi.

1) Nikon FE, eka kinokamerani. Omin sen itselleni vuonna 1979.

2) Canon Ixus 400, 2003. Eka digikamerani.

3) Nikon D50, 2006. Eka digijärkkäri.

4) Nikon D700, 2009. Tällä voisi kuvata yhäkin. Ensimmäinen riittävän hyvä digikamera.

Tämmöinen oli eka: Canon EOS 750. Siinä ylösponnahtava salama.Oliskohan vuosi ollut 1989.

1) Ensimmäinen kinojärkkäri oli mutsin vanha Edixa (80-luvun loppua ja 90-luvun alkua)
2) Ensimmäinen itse ostettu kinojärkkäri oli käytetty Canon AE-1 Program. Hankin sen joskus 90-luvun alkupuolella EP-kamerasta, samalla kun möin sen äiskän vanhan Edixan. Oli sitten matkan varrella tuo AE-1 sekä FTb ja A-1, lisäksi jonkinlainen vaihteleva setti FD(+n) -laseja.. Ja myös yksi keskikoon Rolleicord V, lähinnä kuriositeettina. Koskaan en itseasiassa omistanutkaan autofocus-filmijärkkäriä. FD:llä mentiin se mikä mentiin.
3) Ensimmäinen digikamera oli Panasonic Lumix DMC-FZ20, varmaankin vuonna 2004
4) Ensimmäinen digijärkkäri oli Olympus E-520

Aika monta suvantokohtaa on noissa väleissä ollut elämässä kuvauksen suhteen. Nyt opetellaan taas kerran uudestaan.