Digicamera.net - Valokuvausfoorumi

Onko valokuvaajan tutkinnosta merkittävää etua markkinoilla? Onko sen eteen esimerkiksi järkevää opiskella jopa maksullisessa oppilaitoksessa?


Onnistuuhan tuo myös itseopiskelulla ja näyttötutkintona, jos vain keksii mitä kaikkea siinä näytössä pitää osata ja mitä kaikkea siihen pitää opiskella.


Valokuvauksen tulevaisuus on tietyst vähän avoin kun kaikki muuttuu jatkuvasti. Kuvia kuitenkin tarvitaan, mutta tarvitaanko hyviä kuvia tarpeeksi jotta tuosta vielä on ihan ammatiksi?


Näin ihmettelee jo keski-iän korvilla oleva työtön alan vaihtaja...

Voi olla, ainakin kaksi tuttua (toinen opiskeli Englannissa ja toinen Suomessa) ovat pärjänneet mukavasti tutkinnon jälkeen. Molemmilla kuvaamisen taso nousi kummasti opintojen ansiosta, eli se siinä lopulta ratkaissee? Vaikka sulla olisi paperit, etkä sittenkään saa kunnon kuvaa aikaiseksi niin turhan on töitä katsella... :)

Valokuvaajan ammattitutkintopaikoillakin on eroja. Osasta on enempi hyötyä kuin toisista.
Itse tutkintonimikkeestä ei välttämättä ole hyötyä, mutta sen toteuttamiseksi pitää ponnistella ja pähkällä itesekeen ja opiskelukavereiden kanssa, joten siitä on hyötyä.
Itse suoritin lokakuun lopussa VEAT:n, valokuvaajan erikoisammattitutkinnon ja ajatuksia herättänyt 2-vuotinen projekti kannatti.

Kiitos näistä :)



Sekin on käynyt mielessä, että oppilaitoksen kautta saanee enemmän kokemuksia käytännön tilanteista kuin itsekseen harjoittelemalla eikä varmaan erilaisten verkostojen muodostuminenkaan ole pahitteeksi.


Jonkun verran olen yrittänyt kaivella oppimääriin sisältyvien asioiden luetteloja, mutta en ole löytänyt mitään kunnollisia.
Ehkä tämä ei ole yhtä tarkkaan määriteltyä sisällöltään kuin nuorempana tutuksi tulleet opinnot joista näki jo ennen hakemista että minkä oppikirjan mitkäkin sivut sisältyvät opetukseen.

Onko jollakin muuten kokemuksia näistä erilaisista kansanopistoista?

Paasikivi-opistoa voisi ajatella, joskin kallis vaihtoehto.

Muurlaa on kehuttu.

VVI toimii oppisopimuksella.
Itse suoritin VEAT:in yrittäjän oppisopimuskoulutuksena.

Kuten aloittajakin esitti, on absurdia kysyä kannattaako opiskelu. Oikein kuulen jonkun kysyvän sivusta klassisen typerän jatkokysymyksen: tappaako opiskelu ns. "luovuuden".

Minusta itseopiskelukin on hyödyllistä mutta mestarien opissa pääsee näkemään aivan uusia alueita. Toisten opit - vaikkei niitä allekirjoittaisikaan - leventävät käsityksiä aivan eri tavalla kuin pohtimalla vain omassa päässään muitten tekemisiä (ja osaamista). Jos tarjolla on työkaluja ja tietoa, miksi niitä ei kannattaisi hyödyntää? Miksi niitä ilman pitäisi olla? Auttaako tietämättömyys ja osaamattomuus kohti "luovuutta" ja parempia tuloksia, epäilen.

En osaa pyytää, vaatia tai tehdä sellaista, mistä en tiedä.

Paperi suoritetuista opinnoista on sinällään aika merkityksetön työnhaun kannalta, koska mieleen ei tule taidealan (-kaan) tehtäviä, jonne pääsisi tutkinnolla ilman näyttöä.

Ehkä tuossa ohjatussa opiskelussa on se etu itseopiskeluun verrattuna, että siinä joutuu keskittymään aiheeseen "pakosta". Lisäksi saa palautetta kuvistaan ja työskentelystään. Toki tähän liittyy se vaara, että opettaja saattaa myös tappaa luovuuden, jos kemiat ei kohtaa.

Jos on kyse ammatista, asiakkaan palvelemisesta, opiskelussa oppii tekemään töitä asiakaslähtöisesti.
Moni luova taiteilija ei välttämättä pärjää valokuvaajana, kun ei voi tehdä niinkuin itse tahtoo.

Koska suurin osa valokuvaajista toimii jonkin sortin yrittäjinä ja ammattimainen valokuvaaminen on puoliksi bisnestä, kannattaa valokuvauksen opiskelun lisäksi opiskella muutakin hyödyllistä, esim. markkinointia, kustannuslaskentaa, myyntitekniikkaa, tarjousten yms. kirjoittamista ja hieman kirjanpitoakin voi olla hyvä ymmärtää.

Voisin kuvitella että esim. joku tradenomikoulutus ei olisi välttämättä ollenkaan hullumpi pohjakoulutus valokuvaajalle. Jääpähän enemmän aikaa valokuvaamiselle kun nuo perustoiminnot sujuu helposti.

Hannu KH kirjoitti: Moni luova taiteilija ei välttämättä pärjää valokuvaajana, kun ei voi tehdä niinkuin itse tahtoo.

Juuri näin. Erittäin suuresta osasta työkeikkoja on taide tai inspiraatio kaukana. Ammattilaisen pitää kuitenkin osata jollain tapaa saada aikaan - ellei hyvä - niin ainakin käyttökelpoinen kuva.

Taiteellisen silmän lisäksi tarvitaan mm. teknistä osaamista, ihmistuntemusta, tiettyä sosiaalisuutta (pitää olla se hyvä kaveri), joustava parisuhde ja elämänmuoto yleensäkin, hyvät istumalihakset, terve selkä ja terävät silmät. Ja kaikessa mukana hyvä draivi ja energia.

Olisi sitä kiva hengailla jossain tuntikaupalla miettimässä valon syvintä olemusta, mutta käytännössä ei ehdi, kun pitäisi se leipäkin saada revittyä jostain.

Pistänpä tähän oman kokemukseni kahdesta eri valokuvausta opettavasta koulusta.

Opistossa käyty valokuvauksen perusteet oli sisällöltään laadukkaampi ja laajempi kuin sen jälkeen käymäni VAT. Jälkimmäisessä oli todella erikoisia ongelmia opetuksen organisoinnissa ja sisältö loisti poissaolollaan. Tuhlasin tuohon 1.5 vuotta aikaa ja pienen kasan rahaa, käteen ei jäänyt oikeastaan mitään mitä koulutuksen markkinoinnissa lupailtiin.

Kritiikkiä tai kuvien katselua ei ollut VAT:ssa kuin yhtenä lähiopetuskertana koko koulutuksen aikana, opistolta jäi mieleen laadukas kritiikki pääopettajalta "Joo." ja seuraavan oppilaan kuvasarjaan.

Kai noita on hyviäkin kouluja mutta oman kokemukseni perusteella nämä kaksi olivat pääosin turhia, perusteista parasta antia oli Irmeli Huhtalan valokuvailmaisun kurssi, jossa käytiin läpi valokuvauksen historiaa ja hyvin laaja skaala erilaisia tyylejä, tekniikoita ja kuvien käyttötarkoituksia. Asiakaslähtöisesti toteutettiin eri käyttökohteisiin tarkoitettuja kuvia kuvituskuvasta vapaaseen taiteiluun ja vähän kaikkea siltä väliltä.

Valmistuin viime keväänä VAT:sta mutta pidän itseäni harrastajana, esim. kaupallista puolta tuolla ei käyty oikeastaan ollenkaan ja luennoitsijat eivät tienneet valokuvien myynnistä, sopimuksista ja ostamisesta oikeastaan mitään. Ottivat meiltä muistiinpanoja! Eräs luennoitsija oli yhden kerran ostanut yhden valokuvan yrityksensä käyttöön. Opetus oli muutenkin pääosin hyvin hataraa ja sinnepäin toteutettua.

Jos olisin tiennyt koulutuksen tason olevan tuota luokkaa niin olisin maksanut koulumaksut jollekkin valokuvaajalle ja toiminut assistenttina tuolla rahalla.

HenrikM. kirjoitti:Pistänpä tähän oman kokemukseni kahdesta eri valokuvausta opettavasta koulusta.

Opistossa käyty valokuvauksen perusteet oli sisällöltään laadukkaampi ja laajempi kuin sen jälkeen käymäni VAT. Jälkimmäisessä oli todella erikoisia ongelmia opetuksen organisoinnissa ja sisältö loisti poissaolollaan. Tuhlasin tuohon 1.5 vuotta aikaa ja pienen kasan rahaa, käteen ei jäänyt oikeastaan mitään mitä koulutuksen markkinoinnissa lupailtiin.

Kritiikkiä tai kuvien katselua ei ollut VAT:ssa kuin yhtenä lähiopetuskertana koko koulutuksen aikana, opistolta jäi mieleen laadukas kritiikki pääopettajalta "Joo." ja seuraavan oppilaan kuvasarjaan.

Kai noita on hyviäkin kouluja mutta oman kokemukseni perusteella nämä kaksi olivat pääosin turhia, perusteista parasta antia oli Irmeli Huhtalan valokuvailmaisun kurssi, jossa käytiin läpi valokuvauksen historiaa ja hyvin laaja skaala erilaisia tyylejä, tekniikoita ja kuvien käyttötarkoituksia. Asiakaslähtöisesti toteutettiin eri käyttökohteisiin tarkoitettuja kuvia kuvituskuvasta vapaaseen taiteiluun ja vähän kaikkea siltä väliltä.

Valmistuin viime keväänä VAT:sta mutta pidän itseäni harrastajana, esim. kaupallista puolta tuolla ei käyty oikeastaan ollenkaan ja luennoitsijat eivät tienneet valokuvien myynnistä, sopimuksista ja ostamisesta oikeastaan mitään. Ottivat meiltä muistiinpanoja! Eräs luennoitsija oli yhden kerran ostanut yhden valokuvan yrityksensä käyttöön. Opetus oli muutenkin pääosin hyvin hataraa ja sinnepäin toteutettua.

Jos olisin tiennyt koulutuksen tason olevan tuota luokkaa niin olisin maksanut koulumaksut jollekkin valokuvaajalle ja toiminut assistenttina tuolla rahalla.

Noin siinä saaattaa käydä kun VAT:n näyttöoikeuksia on annettu heppoisin perustein "valokuvauskouluille". Siihen pitäisi kuulua ehdottomasti liiketaloudellinen puoli, sehän pitäis olla ammatillista koulutusta eikä mitään harrastajan ajanviettoa.

Itse olen opiskellut valokuvausta yhteensä 5 vuotta, eikä koulutuksesta ole tarvinnut maksaa kuin muutama tutkintomaksu.

HenrikM. kirjoitti: Valmistuin viime keväänä VAT:sta mutta pidän itseäni harrastajana, esim. kaupallista puolta tuolla ei käyty oikeastaan ollenkaan ja luennoitsijat eivät tienneet valokuvien myynnistä, sopimuksista ja ostamisesta oikeastaan mitään. Ottivat meiltä muistiinpanoja! Eräs luennoitsija oli yhden kerran ostanut yhden valokuvan yrityksensä käyttöön. Opetus oli muutenkin pääosin hyvin hataraa ja sinnepäin toteutettua.

Oletko antanut palautetta koululle? Sinänsä en yhtään ihmettele koulujen tasoeroja tai ylipäätään kosketuspinnan puuttumista työelämään. Sen jälkeen kun niitä 90-luvulla putkahti joka niemeen ja notkoon, ei kaikkiin millään ole voinut riittää opettajiksi käytännön kokemusta omaavia ammattikuvaajia.

Hannu KH kirjoitti: Noin siinä saaattaa käydä kun VAT:n näyttöoikeuksia on annettu heppoisin perustein "valokuvauskouluille". Siihen pitäisi kuulua ehdottomasti liiketaloudellinen puoli, sehän pitäis olla ammatillista koulutusta eikä mitään harrastajan ajanviettoa.

Näyttöoikeudella ei välttämättä olekaan mitään tekemistä koulun opetuksen tason kanssa, toki suotavaa on että oppilas voi ammattitutkintomahdollisuutta tarjoavassa koulussa luottaa myös opetuksen tason olevan ammattimaista. Ammattitutkintohan arvioidaan jokaisessa paikassa samojen opetushallituksen standardien mukaan ja sen voi suorittaa vaikka koulussa ei olisi istunut päivääkään.

Tietysti tutkinnon arvioitsijoilla voi olla toisistaan poikkeavia käsityksiä siitä, miten tiukasti tutkintoperusteita tulkitaan, mutta viime kädessä osaamisen ratkaisee tutkintotoimikunta.

Tämä näin neutraalin objektiivisena kantana asiaan. Kahdenkymmenenviiden työvuoden aikana muodostunut subjektiivinen mielipiteeni on hieman karumpi.

Noista opinahjoista en osaa sanoa muuta kuin koko prosessi on ihan omasta motivaatiosta kiinni. Yleensä laitokset antavat tarvittavaa kalustoa ja työskentelytilaa melkein rajattomasti käyttöön jos sitä haluaa. Itse suoritin "vanhoilla päivillä" media-assistentin tv-tuotannon ammattitutkinnon ja kun tympäännyin kakaroiden häsläämiseen menin Ylelle melkein vuodeksi "harjoitteluun". Kävin lopussa suorittamassa tarvittavat ammattitentit ja kuittasin paperit.

Kamera-lehti 1/2014 listasi kasan kotimaisia opinahjoja.

Pikaisella nettihaulla en löytänyt mitään fiksua koulutustarjontaa aikuiselle. Sapattivuoden kunniaksi voisi asiaa opiskellakin. Onko kellään suositusta opinahjoksi Joensuu- Iisalmi-Mikkeli- Jyväskylä neliöstä?