Kokemuksia Linuxin käytöstä kuvankäsittelyyn
Lähetetty: Joulu 03, 2011 23 : 31
Tervehdys! Näin aihetta pohjustaen, olen pitkäaikainen valokuvauksen harrastaja, mutta hommasin ensimmäisen digijärkkärin vasta loppukesästä. Aikaisemmin kuvasin filmille tai digipokkarille. Minulla on paljon Nikonin vanhaa käsitarkenteista optiikkaa, joten päädyin ostamaan edullisesti käytetyn Nikonin d200:sen. En ole katunut valintaani yhtään. Vaikka runko on "antiikkia", sillä saa edelleen mainioita kuvia ja kaikki vanhat Nikkor-lasit pelaavat
Olen Linux-käyttäjä ollut jo jonkin aikaa ja lähdin tutkimaan, miten digikuvan käsittely sillä toimii. Tällä hetkellä käytössä on Linux Mint Isadora. Gimp on jo ennestään tuttu, mutta löysin myös nopeasti ilmaisen raw-konvertterin ufraw:n. Aika pian huomasin, ettei näin vanhalla kameralla kannata kuvata jpg:tä ollenkaan. Nykyään kuvaankin kaikki raakana.
Olen tehnyt koneeseeni pienen bash-scriptin. Se kyselee muutamia yksinkertaisia asioita ja tuottaa sitten valmiin jpg:n. Samalla tehdään kohinanpoisto, kromaattisen poikkeaman korjaus, sekä terävöitys. Lopputulos on usein hyvä. Tarvittaessa teen sitten pieniä korjauksia Gimpissä.
Kaikki hyvin - periaatteessa. Jokin aika sitten huomasin, että värit ovat eri laitteilla mitä sattuu. Jos kuva on hyvä läppärin näytöllä, niin ulkoisella sitten on ylisaturoitunut jne. Minä olin pitkään siinä uskossa, että Linuxille ei ole kunnollista värinhallintaa lainkaan. Uskomus oli täysin väärä ja kehitys viime vuosina on ollut valtavaa. Löysin nimittäin gnome-työpöydälle "gnome-color-manager" -ohjelmapaketin. En olisi voinut ikinä kuvitella, miten paljon elämä helpottui. Värinhallinnan toimivuudesta innostuneena ostin itselleni satasella Spyder 3 Express -kalibrointilaitteen. Sehän toimi laakista. Tämä color-manager kalibroi näyttöni kun olin vastannut muutamaan yksinkertaiseen kysymykseen. Laittelin sitten koekuvia Fotonettiin. Tämänkin tein ihan ammattimaisesti, eli muutin gimpissä kuvat Fotonetin tulostimen profiiliin. Postilaatikosta kolahti kuvat, jotka olivat yllättävän lähellä näytön esittämää. Pienet erot tulivat siitä, että minulla on käytössä yleisvalaistuksena 4000 kelvinin lamppu, mutta kannettavani näyttö on n. 6500 k. Kun kannoin läppärini ulos päivänvaloon, olivat kuvat jo erittäin lähellä toisiaan.
Tästä innostuneena kokeilin myös kotitulostusta. Minulla on käytössä vanha Olympus p300ne -sublimaatiotulostin. Laite oli vähän aikaa käyttämättä, koska mielestäni se antoi ylisaturoituneita kuvia. Nyt ihan kokeeksi lykkäsin sille AdobeRGB-muotoisen kuvan. Kas, värit olivat yllättävän hyvät. Pienoinen yllätys, että ikivanha laite haluaakin Adobea eikä sRGB:tä.
Nyt olen vakuuttunut siitä, että Linux soveltuu erittäin hyvin ainakin harrastevalokuvaajalle. Ammattilaiset saattavat ehkä jäädä kaipaamaan jotain. Itse olen enemmän kun tyytyväinen ja saanut paljon enemmän, mitä odotin. Yllätys oli myös tuo vanha d200 runko. Moni peloitteli, että kohina on ongelma. Kuvata voi hyvin tuonne ISO800:seen saakka. Iso 1600:sta voi käyttää harkiten, mutta silloin kohina jo näkyy selvästi.
Olen Linux-käyttäjä ollut jo jonkin aikaa ja lähdin tutkimaan, miten digikuvan käsittely sillä toimii. Tällä hetkellä käytössä on Linux Mint Isadora. Gimp on jo ennestään tuttu, mutta löysin myös nopeasti ilmaisen raw-konvertterin ufraw:n. Aika pian huomasin, ettei näin vanhalla kameralla kannata kuvata jpg:tä ollenkaan. Nykyään kuvaankin kaikki raakana.
Olen tehnyt koneeseeni pienen bash-scriptin. Se kyselee muutamia yksinkertaisia asioita ja tuottaa sitten valmiin jpg:n. Samalla tehdään kohinanpoisto, kromaattisen poikkeaman korjaus, sekä terävöitys. Lopputulos on usein hyvä. Tarvittaessa teen sitten pieniä korjauksia Gimpissä.
Kaikki hyvin - periaatteessa. Jokin aika sitten huomasin, että värit ovat eri laitteilla mitä sattuu. Jos kuva on hyvä läppärin näytöllä, niin ulkoisella sitten on ylisaturoitunut jne. Minä olin pitkään siinä uskossa, että Linuxille ei ole kunnollista värinhallintaa lainkaan. Uskomus oli täysin väärä ja kehitys viime vuosina on ollut valtavaa. Löysin nimittäin gnome-työpöydälle "gnome-color-manager" -ohjelmapaketin. En olisi voinut ikinä kuvitella, miten paljon elämä helpottui. Värinhallinnan toimivuudesta innostuneena ostin itselleni satasella Spyder 3 Express -kalibrointilaitteen. Sehän toimi laakista. Tämä color-manager kalibroi näyttöni kun olin vastannut muutamaan yksinkertaiseen kysymykseen. Laittelin sitten koekuvia Fotonettiin. Tämänkin tein ihan ammattimaisesti, eli muutin gimpissä kuvat Fotonetin tulostimen profiiliin. Postilaatikosta kolahti kuvat, jotka olivat yllättävän lähellä näytön esittämää. Pienet erot tulivat siitä, että minulla on käytössä yleisvalaistuksena 4000 kelvinin lamppu, mutta kannettavani näyttö on n. 6500 k. Kun kannoin läppärini ulos päivänvaloon, olivat kuvat jo erittäin lähellä toisiaan.
Tästä innostuneena kokeilin myös kotitulostusta. Minulla on käytössä vanha Olympus p300ne -sublimaatiotulostin. Laite oli vähän aikaa käyttämättä, koska mielestäni se antoi ylisaturoituneita kuvia. Nyt ihan kokeeksi lykkäsin sille AdobeRGB-muotoisen kuvan. Kas, värit olivat yllättävän hyvät. Pienoinen yllätys, että ikivanha laite haluaakin Adobea eikä sRGB:tä.
Nyt olen vakuuttunut siitä, että Linux soveltuu erittäin hyvin ainakin harrastevalokuvaajalle. Ammattilaiset saattavat ehkä jäädä kaipaamaan jotain. Itse olen enemmän kun tyytyväinen ja saanut paljon enemmän, mitä odotin. Yllätys oli myös tuo vanha d200 runko. Moni peloitteli, että kohina on ongelma. Kuvata voi hyvin tuonne ISO800:seen saakka. Iso 1600:sta voi käyttää harkiten, mutta silloin kohina jo näkyy selvästi.