Ifin kuvakirjan värisävyt

[kunijo-1]

Tulipa tilattua kuvakirjoja Ifiltä, tai mikä lorina se nyt onkaan, siis Ifolorilta. Muuten hyvä, mutta värisävyt eivät kyllä ole lähelläkään sitä, mitä halusin. Kuvat tuli säädettyä Eizon näytöllä, joka on kalibroitu Spyder 2 Expressillä (Huom Spege!!). Tavallisia kuvia tilatessa värit ovat osuneet kohdalleen melko hyvin. Nyt tuossa kirjassa ihon väristä päätellen terveet päivät ovat ihmisillä jääneet taakse ja tuhkan harmaa iho vihjaa ties mistä taudeista.
Millaisia kokemuksia teillä on noista Ifolorin kirjoista, ovatko vastanneet tässä suhteessa odotuksia?

[bobotti]

Kaks kalenterisarjaa tilasin joululahjaks levitettäväksi.

Taviskuvat oli mulla kans ookoo , mutta koiranpentu rusehtavan-punaisella nukkapeitolla meni turhan latteaksi , sateenkaarikuvaan tuli taivaan liukuvärin kohdalle tasainen klontsi kun piti olla liuku yms muuta pikku ns fibaa.

Tosin tavikset ei ymmärrä tuon taivaallistakaan näemmä pilalle menneestä printistä vaan äänestävät sen voittajaksi - sateenkaari voitti kaikki luonto aiheisessa kalenterissa ;p

Onko todellisia ongelmia? Nojoo ...ei kait.

[kunijo-1]

Pari kalenteria tilasin minäkin ja niissä värit olivat juuri sitä, mitä halusin ja mihin ne olin säätänyt. Siksi odotin tuolta kirjaltakin enemmän ja parempaa. Eri paikoissahan ne tehdään(kalenterit kotimaassa, kirjat Sveitsissä?), mutta ei kai se mikään ongelma ole virittää kaikkia koneita toimimaan samalla tavalla, eihän?

[bobotti]

mutta ei kai se mikään ongelma ole virittää kaikkia koneita toimimaan samalla tavalla, eihän?

Murphyn lain muunnos asiasta nro CXVII

[OskuK]

mutta ei kai se mikään ongelma ole virittää kaikkia koneita toimimaan samalla tavalla, eihän?

Ei, siksi kaikkien näytötkin näyttävät kuvat samanlaisina.

[eesau]

Eikös nuo Uponorin kirjat tehdä jollain digipainomenetelmällä?
Ei pitäisi odottaakaan valokuvan sävyalaa ja värintoistoa.

[OskuK]

Lasertulosteita ne käytännössä ovat.

[eesau]

Lasertulosteita ne käytännössä ovat.

Hupaisaa humpuukia sanon minä.

[jupera]

Lasertulosteita ne käytännössä ovat.

Hupaisaa humpuukia sanon minä.

Terminä digipaino tarkoittaa tekniikkaa, jossa kuva (painettava sivu) siirretään sähköisesti kuvansiirron tekevälle laitteelle (erotukseksi esim offset'st' tai gravuresta). Kuvan siirto sähköisestä originaalista tapahtuu laservalotuksella erityiselle rummulle (havainnollinen juttu Hesarissa 21.12.07 sivu C1). jolla tapahtuu siirto paperille.

Ei kyse ole humpuukista, vaan standarditekniikasta. Suurin osa painotuotemuotoisista tulosteista (kirjat, kalenterit) tehdään käytännössä edellä kuvatulla digipainotekniikalla. Tilasin kokeeksi Ifolorin kalentereita. Muutamaa kuvaa lukuunottamatta laatu oli ihan jees. Ongelma on se, että Ifolorin prosessi optimoi käsittääkseni kuvan uudelleen ja silloin kuvaajan itsensä tekemä tuunaus (ja profiili) ei säily. Kun taas joillakin valokuvaprosessia käyttävillä - tässäkin valotus tapahtuu nykyisin laserilla ;-) - on mahdollista säilyttää oma tuunaus (vrt. fotonetti.fi). Näillä ei ole ohjelmassa kuitenkaan painotuotemuotoisia tuotteita yleensä.

Itse kirjoja olen tehnyt pitkä kaavan mukaan. Taitan kirjan sopivilla ohjelmilla ja tulostan sen suoraan kirjan muotoon pdf-formaattiin (High Quality Printing, European Prepress settings) ja olen etsinyt tyydyttävät profiilit yhdessä painajan kanssa (Sokonet Oy, Espoo). Tulos on ollut hämmästyttävän hyvä - vaatii toki enemmän työtä ja vaivaa kuin Ifolorin arpomiskone.

[eesau]

Lasertulosteita ne käytännössä ovat.

Hupaisaa humpuukia sanon minä.

Terminä digipaino tarkoittaa tekniikkaa, jossa kuva (painettava sivu) siirretään sähköisesti kuvansiirron tekevälle laitteelle (erotukseksi esim offset'st' tai gravuresta). Kuvan siirto sähköisestä originaalista tapahtuu laservalotuksella erityiselle rummulle (havainnollinen juttu Hesarissa 21.12.07 sivu C1). jolla tapahtuu siirto paperille.

Ei kyse ole humpuukista, vaan standarditekniikasta. Suurin osa painotuotemuotoisista tulosteista (kirjat, kalenterit) tehdään käytännössä edellä kuvatulla digipainotekniikalla. Tilasin kokeeksi Ifolorin kalentereita. Muutamaa kuvaa lukuunottamatta laatu oli ihan jees. Ongelma on se, että Ifolorin prosessi optimoi käsittääkseni kuvan uudelleen ja silloin kuvaajan itsensä tekemä tuunaus (ja profiili) ei säily. Kun taas joillakin valokuvaprosessia käyttävillä - tässäkin valotus tapahtuu nykyisin laserilla ;-) - on mahdollista säilyttää oma tuunaus (vrt. fotonetti.fi). Näillä ei ole ohjelmassa kuitenkaan painotuotemuotoisia tuotteita yleensä.

Itse kirjoja olen tehnyt pitkä kaavan mukaan. Taitan kirjan sopivilla ohjelmilla ja tulostan sen suoraan kirjan muotoon pdf-formaattiin (High Quality Printing, European Prepress settings) ja olen etsinyt tyydyttävät profiilit yhdessä painajan kanssa (Sokonet Oy, Espoo). Tulos on ollut hämmästyttävän hyvä - vaatii toki enemmän työtä ja vaivaa kuin Ifolorin arpomiskone.

Täyttä asiaa joka sana.
Minua vain pännii se, että näitä käytännössä lasertulostimilla valmistettuja kirjoja markkinoidaan valokuva-albumeina.
Tokihan huolellisella työskentelyllä ja laadukkaalla painolla saadaan upeita kirjoja, mutta ainakin ne joita olen nähnyt albumeina ostetun ovat lähellä sitä laatua jonka hyvä värilaser tuottaa.
Vaaleat pinnat palaa puhki, tummat menee tukkoon ja kaikki siltä väliltä on "arvottu".
Varoituksen sana olisi paikallaa: mikäli kyse on tärkeämmästä ja tarkemmasta kuin tavalliset otokset lomilla ja kesämökillä niin älä tilaa näitä "albumeja".

[OskuK]

Hupaisaa humpuukia sanon minä.

Terminä digipaino tarkoittaa tekniikkaa, jossa kuva (painettava sivu) siirretään sähköisesti kuvansiirron tekevälle laitteelle (erotukseksi esim offset'st' tai gravuresta). Kuvan siirto sähköisestä originaalista tapahtuu laservalotuksella erityiselle rummulle (havainnollinen juttu Hesarissa 21.12.07 sivu C1). jolla tapahtuu siirto paperille.

Ei kyse ole humpuukista, vaan standarditekniikasta. Suurin osa painotuotemuotoisista tulosteista (kirjat, kalenterit) tehdään käytännössä edellä kuvatulla digipainotekniikalla. Tilasin kokeeksi Ifolorin kalentereita. Muutamaa kuvaa lukuunottamatta laatu oli ihan jees. Ongelma on se, että Ifolorin prosessi optimoi käsittääkseni kuvan uudelleen ja silloin kuvaajan itsensä tekemä tuunaus (ja profiili) ei säily. Kun taas joillakin valokuvaprosessia käyttävillä - tässäkin valotus tapahtuu nykyisin laserilla ;-) - on mahdollista säilyttää oma tuunaus (vrt. fotonetti.fi). Näillä ei ole ohjelmassa kuitenkaan painotuotemuotoisia tuotteita yleensä.

Itse kirjoja olen tehnyt pitkä kaavan mukaan. Taitan kirjan sopivilla ohjelmilla ja tulostan sen suoraan kirjan muotoon pdf-formaattiin (High Quality Printing, European Prepress settings) ja olen etsinyt tyydyttävät profiilit yhdessä painajan kanssa (Sokonet Oy, Espoo). Tulos on ollut hämmästyttävän hyvä - vaatii toki enemmän työtä ja vaivaa kuin Ifolorin arpomiskone.

Täyttä asiaa joka sana.
Minua vain pännii se, että näitä käytännössä lasertulostimilla valmistettuja kirjoja markkinoidaan valokuva-albumeina.
Tokihan huolellisella työskentelyllä ja laadukkaalla painolla saadaan upeita kirjoja, mutta ainakin ne joita olen nähnyt albumeina ostetun ovat lähellä sitä laatua jonka hyvä värilaser tuottaa.
Vaaleat pinnat palaa puhki, tummat menee tukkoon ja kaikki siltä väliltä on "arvottu".
Varoituksen sana olisi paikallaa: mikäli kyse on tärkeämmästä ja tarkemmasta kuin tavalliset otokset lomilla ja kesämökillä niin älä tilaa näitä "albumeja".

Onhan kirjakaupat pullollaan valokuvakirjojakin, jotka ovat järjestään kaikki, suurena hupaisana huijauksena oikeasti offsetilla painettuja -eikä siis oikeita valokuvia ole niissä missään. Älkää siis ostako niitä.

[eesau]

Ovat kyllä hieman eri laadulla valmistettuja ja painettuja. Kuten tiedät.

[kapama-7]

En mitenkään halua olla mainospelle, mutta olen ollut tosi tyytyväinen
saksalaisen Fotobuchin jälkeen. Muutama on tullut siellä teetettyä, viimeksi 120 sivuinen opus. Noita kotimaisia ei ole tarvinnut testailla.
Kollega Saksasta suositteli.

kapa

[OskuK]

Ovat kyllä hieman eri laadulla valmistettuja ja painettuja. Kuten tiedät.

Tiedän ja tiedän, kuvakirjojen panolaatua on nelosesta kymppiin, ja digitulostetun kuvakirjojeni laadun sanoisin 71/2 arvoiseksi ja sävyt ovat kyllä juuri samaa kuin näytölläkin. Jos joku haluaa kiiltävää paperia, niin siinä kyllä tulee pettymys, sivujen pitäisi olla silloin laminoituja tai uv-lakattuja. Ainoa mitä itse haluaisin, olisi ohuemmat sisäsivut.

[OskuK]

En mitenkään halua olla mainospelle, mutta olen ollut tosi tyytyväinen
saksalaisen Fotobuchin jälkeen. Muutama on tullut siellä teetettyä

Juu, samat sanat. Ei mitään valittamista laadussa, täydestä menevät. Itse asiassa miltei kaikki kysyvät pailjonko oli kuvateokseni painos ;-)

[kapama-7]

Jos joku haluaa kiiltävää paperia, niin siinä kyllä tulee pettymys, sivujen pitäisi olla silloin laminoituja tai uv-lakattuja. Ainoa mitä itse haluaisin, olisi ohuemmat sisäsivut.

Tämä nyt on vain oma mielipiteeni. En suosi kiiltävää paperia, sillä se on ikävä katsella juuri sen kiiltävyyden takia. Vaatii sellaisen valaistuksen selailtavaksi, jollaista yleensä ei ole. Tuo sakemannien kirjan sisäsivujen paksuus on mielestäni juuri passeli, sillä ohuempi paperi päästä helposti kuvan läpi. Kuitenkin ovat helposti selailtavissa.

kapa

[OskuK]

Jos joku haluaa kiiltävää paperia, niin siinä kyllä tulee pettymys, sivujen pitäisi olla silloin laminoituja tai uv-lakattuja. Ainoa mitä itse haluaisin, olisi ohuemmat sisäsivut.

Tämä nyt on vain oma mielipiteeni. En suosi kiiltävää paperia, sillä se on ikävä katsella juuri sen kiiltävyyden takia. Vaatii sellaisen valaistuksen selailtavaksi, jollaista yleensä ei ole. Tuo sakemannien kirjan sisäsivujen paksuus on mielestäni juuri passeli, sillä ohuempi paperi päästä helposti kuvan läpi. Kuitenkin ovat helposti selailtavissa.

No minusta ei, koko ajan koittaa jakaa sivua kahdeksi. Kiiltävästä paperista olen ihan samaa mieltä; valokivakirjassa kuuluu olla mattapaperi.

[bobotti]

En mitenkään halua olla mainospelle, mutta olen ollut tosi tyytyväinen
saksalaisen Fotobuchin jälkeen. Muutama on tullut siellä teetettyä, viimeksi 120 sivuinen opus. Noita kotimaisia ei ole tarvinnut testailla.
Kollega Saksasta suositteli.

kapa

No mitä kustansi ja mikä oli paikka? fotobuchista googlettamalla löytyy kaikenkarvaista....

[OskuK]

En mitenkään halua olla mainospelle, mutta olen ollut tosi tyytyväinen
saksalaisen Fotobuchin jälkeen. Muutama on tullut siellä teetettyä, viimeksi 120 sivuinen opus. Noita kotimaisia ei ole tarvinnut testailla.
Kollega Saksasta suositteli.

kapa

No mitä kustansi ja mikä oli paikka? fotobuchista googlettamalla löytyy kaikenkarvaista....

http://www.fotobuch.de/

[bobotti]

En mitenkään halua olla mainospelle, mutta olen ollut tosi tyytyväinen
saksalaisen Fotobuchin jälkeen. Muutama on tullut siellä teetettyä, viimeksi 120 sivuinen opus. Noita kotimaisia ei ole tarvinnut testailla.
Kollega Saksasta suositteli.

kapa

No mitä kustansi ja mikä oli paikka? fotobuchista googlettamalla löytyy kaikenkarvaista....

http://www.fotobuch.de/

Ok - thanks ... en vaan ihanheti luottanut.