Digicamera.net - Valokuvausfoorumi

Päätin valmistautua tämän vuotiseen päiväkodin joulujuhlaan kunnolla , niin että kerrankin tulee valokuvia eikä kuva-arvoituksia. Pakkasin mukaan ikivanhan Yashican ja jalustan. Latasin kameraan herkän filmin. Muksutkin sain pakattua autoon niin että oltiin paikalla riittävän ajoissa että sain kunnon paikan mihin jalustan pystyttää.

Lähtökohdat päästää taiteellinen luovuus valloilleen olivat aivan loistavat. Tosin kuvauskohdehan oli väärä koska lapsia, varsinkaan omia lapsia, ei saa kuvata hyviin valokuviin. Kerrankin saatoin olla varma että kuvissa näkyy muutakin kuin seuraavassa rivissä istuvien takaraivot ylivalottuneina.

Kun sitten sali oli täynnä ja valot sammuivat kaivoivat muutkin isät todelliset ylpeyden aiheensa esille, joulupukki näytti tuoneen kouralliselle porukasta uusia upeita digijärkkäreitä ennakkolahjoiksi. Digijärkkärin päälle olivat tontut lähes poikkeuksetta laittaneet järjettömän kokoiset salamat. Samaan aikaan alkoi povitaskuista löytyä käsiin kaikenmaailman HP:n ja Trust:n pokkareita, joilla ei saa kunnon kuvaa edes rippijuhlissa kirkkaassa päivänvalossa, saati pimeässä joulujuhlasalissa. Ja sitten alkoi se jumaloton kuvien räpsiminen... salamat välkkyvät... digijärkkäreiden ylpeät omistajat juoksevat pitkin salia vaikka päiväkodinjohtaja oli juuri kieltänyt lapsia juoksemasta. Yritä siinä nyt sitten saada vanhuksella kuvia filmille, 98.7% varmuudella joka kerta kun painat laukasinta laukasee myös n+1 kappaletta muita vanhempia kameransa ja salissa onkin yht'äkkiä valoa samanverran kuin pienehkön taktisen ydinlatauksen räjähtäminen antaa. Lopputulos on kaikilla tasaisen huono, kukaan ei saa oikein valottunutta kuvaa.

Noh... olisi tämä pitänyt kokemuksesta tietää... ensi vuonna valmistaudun paremmin ja otankin mukaan Sonyn digipokkarin ja niin jumalattomat salamavalot että vielä neljän rivin päässä palaa edessä istuvilta takaraivosta hiukset.

Oikeasti... olisi melkoinen siunaus jos ihmiset ymmärtäisivät jättää edes ne kamerat, joilla ei ole edes teoreettista mahdollisuutta onnistua kuvauksessa, kotiin. Toisaalta taas ne, joilla on pelit ja vehkeet, jättäisivät salamat kotiin. Jossakin kait tämänkaltaisissa tilaisuuksissa pyydetään olemaan käyttämättä salamaa.



Jussi

Käypä joskus hautajaisissa, meno on kuin olympialaisten avajaisissa. räpsytiräpräp.

Hautajaisissa kamerat ovat kyllä niitä ihan vihonviimeisiä laitteita. Mielestäni kuvaus tulisi hoitaa yhden kaverin toimesta. Mieluiten pokkarilla, josta on ne p....leen vaw äänet laitettu pois ja salaman käyttö pannaan. Jos valo ei pokkarille riitä, niin sitten mukaan hiljainen filmipokkari herkällä filmillä. Järkkärit pitävät tuollaisessa hiljaisessa tilanteessa ihan tolkutontä mökkälää ja salamat eivät hautajaisiin kuulu. Sitten ulkotiloissa kalustoa voi valita hieman vapaammin.

Ja selitä nyt sille isille, että sillä 800e digipokkarilla ei muka saa kuvia niinkin tavallisessa tilassa, kuin koulun juhlasali.

Edit: sitten on se toinenkin asia, eli esitystä voi joko seurata, tai sitten kuvata. Niiden yhdistäminen tuntuu ainakin minusta lähes mahdottomalta. Digiaikana noiden kuvien jakaminen muille vanhemmille on niin äärettömän helppoa, että tuollaisen esityksen kuvaaminen olisi varmastikin mahdollista järjestää yhden asiaan perehtyneen vanhemman voimin ja hänen kuvat jaettaisiin sitten muille perheille.

Lasten joulujuhlat yms ovat perinteisesti juuri sellaisia tilanteita missä räpsitään kuvia salamalla niin, että tottumattomalla epilepsiakohtaus on lähellä =) Fiksuimmat käyttää DV-kameraa. Ainoastaan pistän pahaksi sen, että keskellä riviä noustaan ylös vähän väliä tai sitten lähdetään pomppimaan sinne tänne. Mut minkäs teet. Joka kerta sama juttu.

Hautajaisissa ärsyttää filmikameroiden filmin latausääni. Varsinkin joissakin vanhemmissa järkkäreissä se pitää ihan hirveetä mekkalaa. Eihän nyt digijärkkä pahaa ääntä pidä. Tosin riippuu ihan salamasta mitä käyttää. Yhdellä tutulla oli kerran lainassa melko mahdottoman kokoinen salama. Latautuessaan se kuulosti ihan suihkukoneelta ja laukaistaessakin kuului oikein kunnon poksaus.

Tuo yhden kuvaajan käyttäminen olisi kyllä hyvä ratkaisu.

JuhaH kirjoitti:Hautajaisissa kamerat ovat kyllä niitä ihan vihonviimeisiä laitteita. Mielestäni kuvaus tulisi hoitaa yhden kaverin toimesta. Mieluiten pokkarilla, josta on ne p....leen vaw äänet laitettu pois ja salaman käyttö pannaan. Jos valo ei pokkarille riitä, niin sitten mukaan hiljainen filmipokkari herkällä filmillä. Järkkärit pitävät tuollaisessa hiljaisessa tilanteessa ihan tolkutontä mökkälää ja salamat eivät hautajaisiin kuulu. Sitten ulkotiloissa kalustoa voi valita hieman vapaammin.

Jep, avopuolison suku hoitaa nuo hommat yhden ihmisen kautta aika pitkälti (eli minä...). Viimeksi kuvasin hautajaiset parilla eos filmirungolla, piti jättää molempiin runkoihin yksi kuva ottamatta kirkossa olon ajaksi ja vasta kirkon ulkopuolella kelasin filmit takaisin ja vaihdoin uudet, kun tuo filmin takaisinkelausääni on niin kova noissa rungoissa (Eos-650 ja 620). Salamaa en edes harkinnut, pari valovoimaista putkea vaan mukaan ja hyvin toimi. Eniten tietysti rasitti se, kun skannailin lopuksi muutaman rullan kuvat ja polttelin ne cd:lle, niin eikös ihmiset sitten teettänyt niistä 10x13cm kuvia paikallisissa valokuvausliikkeissä... Mukavaa kun rajaukset on tyyliin "otsa puuttuu". Kertoo muuten sinänsä aika paljon näistä fotoalan ammattilaisista joita liikkeissä seikkailee, jokaisen cd:n kannessa luki erittäin selvästi, että kuvakoko on 10x15cm jos ottaa kymppikuvia, mutta automaattisesti tietysti oletetaan, että kaikki digimuodossa tuleva materiaali on filmipokkarilla kuvattua kamaa.

JuhaH kirjoitti:Edit: sitten on se toinenkin asia, eli esitystä voi joko seurata, tai sitten kuvata. Niiden yhdistäminen tuntuu ainakin minusta lähes mahdottomalta. Digiaikana noiden kuvien jakaminen muille vanhemmille on niin äärettömän helppoa, että tuollaisen esityksen kuvaaminen olisi varmastikin mahdollista järjestää yhden asiaan perehtyneen vanhemman voimin ja hänen kuvat jaettaisiin sitten muille perheille.

Totta. Juuri tämäntyyppistä juttua teen ihan säännöllisesti. Toki ko. tapahtumat saa jokainen itsekin kuvata, vain salaman käyttö on pannassa.

Homma on hoidettu parhaimmillaa niin fiksusti että tapahtuman organisoija pistää kuvat webbisivuilleen ja vie kuvat CD:llä paikalliseen liikkeeseen. Webistä voi katsella thumbnailit sekä ruutuun sopivan isomman kuvan ja kaupasta voi sitten tilata numeron perusteella haluamansa kokoisia kopioita paperille.

JuhaH kirjoitti: Ja selitä nyt sille isille, että sillä 800e digipokkarilla ei muka saa kuvia niinkin tavallisessa tilassa, kuin koulun juhlasali.

Hitsi, kas kun en ole huomannut, tosin niin kallista pokkaria mulla ei vielä ole ollut. Kait ne kuvatkin pitää sitten deletoida, jos ne kerta on huonoja :-).

Tosin ulkoinen salama on kyllä hyvä juttu tossa tapauksessa, tosin sekin kyllä on varmaan 20 vuotta vanha..

Entäs sukulaisten häät.
Voi kiesus, vastuuta on kuvien lopputuloksesta mutta taitoa ei välttämättä ollenkaan - puhumattakaan palkasta.

Yhteen sellaiseen paskanakkiin jouduin pari vuotta sitten Dimage 7:kalla.
Hätäiseen parikymmentä jotenkin onnistunutta kymppikuvaa sain aikaiseksi. Siinä olisi kyllä (digi)järkkäriä tarvittu. Onneksi oli kesä ja kohtuuvaloisa kirkko (Joensuussa).