Kysy PMMP-valokuvakirjan tekijältä

[kmb]

Moi,

esikoiskirjani "PMMP Vaahtopäät" julkaistiin aiemmin syksyllä. Mikäli aihe (valokuvakirjan teko tai ko. kirjan kuvasisältö) kiinnostaa, vastaan kysymyksiin tässä mielelläni.

[hlehtine]

esikoiskirjani "PMMP Vaahtopäät" julkaistiin aiemmin syksyllä. Mikäli aihe (valokuvakirjan teko tai ko. kirjan kuvasisältö) kiinnostaa, vastaan kysymyksiin tässä mielelläni.

Kirjaan en ole nyt ainakaan vielä tutustunut mutta kysytääs tää perinteinen eli mikä oli mielestäsi haastavinta tässä prokkiksessasi?

Itse kuvaaminen, aikataulujen pitäminen, ihmisten kanssa toimeen tuleminen vai mikä..?

Kuinka paljon itse osallistuit kirjan taittamiseen ja teksteihin yms asioihin?

Ja jos tulee mieleen jotain ikimuistoisia tilanteita sun muuta hassunhauskaa niin toki kiinnostaa.. ;)

- Hans

[Guzmo]

Kuinka paljon jouduit säätämään kuvien kontrastia/terävyyttä/värejä kirjaa varten?

Otitko testivedoksia miltä kuvat näyttä kirjassa?

[kmb]

mikä oli mielestäsi haastavinta tässä prokkiksessasi? Itse kuvaaminen, aikataulujen pitäminen, ihmisten kanssa toimeen tuleminen vai mikä..?

Väsymyksen hanskaaminen oli ehkä se suurin haaste, kun suurehko osa keikkaviikonlopuista meni siten, että perjantaina töistä suoraan junaan tai bussiin, sillä sitten perjantain keikkapaikalle, ja sunnuntaina jostain toisaaltapäin suomea hotelliaamiaisen jälkeen sitten takaisin, ja maanantaina taas töihin. Vaikka tien päällä oleminen on kivaa, ei se ole mitenkään rentouttavaa ja välillä käy työstä (siis minullekin, vaikka vain seurailin kamera kädessä sitä mitä ympärillä tapahtui), eli viikonloppulepäilyt ikään kuin jäivät väliin.
Lisäksi unirytmitys nyt on hiukan erilaista kiertueella, eli maanantait menivät sitten pienessä unessa töissä tour-lagin takia.

Toinen haastava asia oli kuvien valitseminen kirjaan, kun ei se mene niin että ottaa ne parhaat kuvat ja pistää ne sinne, kun pitää miettiä kokonaisuutta ja osakokonaisuuksia. Tosin tämä oli todella antoisaa puuhaa silloin kun esimerkiksi löysi kuvapareja jotka ikään kuin iskivät silmää toisilleen (joku kontrasti tai yhtäläisyys). Siis kuvapareja siksi, että n. 90-95% kirjasta on sellaisia aukeamia jolla on yksi kuva per sivu.

Sitten sellainen mikä ei nyt hankalaa ollut, mutta vaati kuitenkin hiukan opettelua oli lehdistön kanssa toimiminen, eli mitenkä annetaan mielenkiintoisia haastatteluja siten että ne kerrotut asiat välittyvät kuulijalle asti siten kuin ne on tarkoittanut. Esimerkiksi jompi kumpi iltapäivälehdissä otsikoi juttunsa "Fani teki PMMP:stä valokuvakirjan" tai jotain sinnepäin, ja leipätekstissä minua tituleerattiin harrastelijaksi. Eli harrastelija-fani. No, molemmat tulivat kyllä suustani. Selitin haastattelussa että pyrin ko. bändiä kuvaaman muun muassa koska tykkään musiikista / olen fani, ja harrastelijuudella viittasin siihen, että tietoisesti teen valokuvauksen saralla sitä mitä haluan tehdä enkä sitä mitä maksava asiakas haluaa - kieltäydyn siis keikoista jotka tuntuisivat työltä, koska minulla on jo päivätyö, ja maksettujen keikkojen reunaehtojen vuoksi kuvat eivät usein ole sitä mihin intohimo ajaisi. Elliott Erwitt sanoi asiasta näin: "It's about time we started to take photography seriously and treat it as a hobby."

Eli harrastelija-fani kyllä joo, mutta jäin kuitenkin miettimään että välittyiköhän nyt se ydin siitä mitä yritin selittää lukijalle asti...

Kuinka paljon itse osallistuit kirjan taittamiseen ja teksteihin yms asioihin?

Tein kuvaosuuden taiton kokonaan itse, painovalmiiksi asti. Kuvaosuudessa on vain kuvia, ei tekstiä ollenkaan, ja ne kuvatkin on hyvin simppelisti aseteltu koska halusin että ne saisivat mahdollisimman paljon tilaa. Eli ei mitään koristeluita kuvasivuille.

Ihan kiinnostavaa oli mm. CMYK-konversio jonka tein siten, että kustantajan taittaja valvoi tuloksia.

Ja jos tulee mieleen jotain ikimuistoisia tilanteita sun muuta hassunhauskaa niin toki kiinnostaa.. ;)

Bändin lomapäivä oli sellainen aika hieno kokemus sikäli että minut sinne kutsuttiin mukaan, ainoana "ulkopuolisena". Käytiin koskimelomassa ja lauttasaunassa, jälkimmäisestä syntyi mm. tällainen otos (jonka nimesin omaksi suosikkikuvakseni kirjassa kun sitä kysyttiin):

[kmb]

Kuinka paljon jouduit säätämään kuvien kontrastia/terävyyttä/värejä kirjaa varten?

En osaa suoraan kertoa kuinka "paljon" tai vähän säätelin mainittuja asioita. Sillä lailla "kivasti", että näyttää kivalta. Tavoittelin kyllä yhtenäistä tyyliä, ja digikuvien tunnelmaan pyrin saaman sellaista orgaanisuutta, eloa ja lämpöä (jos digikuvat halutaan lähtökohtaisesti ajatella kalseina). Filmikuvien osalta riitti (skannauksen "perusasetusten" jälkeen) kontrastikäppyrän säätö (ja mahdollisesti värikylläisiyyden lievä tiputus jos kontrastin lisääminen meinasi tehdä kuvasta kukertavan). Edellisessä viestissäni oleva kuva on otettu filmille.

Otitko testivedoksia miltä kuvat näyttä kirjassa?

Kerjäsin ehkä verta nenästä kun halusin että kirja painetaan päällystämättömälle paperille. Sille ei oikein löydy vastinetta esim. kuvakirjapalveluista, joten en keksinyt miten vedostaisin kirjan - muuten kuin ehkä jossain "oikeassa" digipainossa, jossa yhden vedoksen tuottaminen olisi luultavasti maksanut melko kohtuuttomasti, eikä oikein voisi olla siltikään varma vastaako vedos yhtään sitä miltä se offset-painosta tullessaan näyttäisi. Tämä aiheutti kyllä pientä tuskanhikeä siinä CMYK-konversiovaihessa, kun se soft proof ei sekään ihan täydellinen ole. Mutta onneksi lopputuloksesta tuli varsin hyvä.

[rauer]

No kuinkas sinä "harrastelija-fanina" pääsit bändin kanssa sellaisiin väleihin, että ottivat bäkkärille ja muualle mukaan? Ja kuinka paljon bändi ohjasi/sensuroi sisältöä?

[kmb]

No kuinkas sinä "harrastelija-fanina" pääsit bändin kanssa sellaisiin väleihin, että ottivat bäkkärille ja muualle mukaan?

Jyväskylän Lutakossa (keikkapaikka), toimiessani siellä aktiivisesti "talon kuvaajana", kiikuttelin 20x30 cm kuvia edelliseltä keikalta bändille muutamaan kertaan. Tätä kautta bändi otti yhteyttä kun halusivat kuvia "tekstikirjaansa" ja DVD-levyjen kansiin. Näiden jälkeen ehdotin eräänä kertana Lutakossa tätä, johon sitten suostuivat. Siinäpä se...

Ja kuinka paljon bändi ohjasi/sensuroi sisältöä?

Etukäteen sovittiin että lapsista ei kuvata tunnistettavia kuvia, kun haluavat heidät pitää julkisuudesta poissa. Muutoin sain pistää kirjaan täsmälleen ne kuvat jotka halusin, ja ehkä toisin kuin voisi kuvitella, bändi lähinnä piti kirjassa olevista väsymystä tms. "epäedustavaa" kuvaavista kuvista, koska se todellinen arki ei tule haastatteluissa tai muutenkaan esille.

[ridge]

Moi,

esikoiskirjani "PMMP Vaahtopäät" julkaistiin aiemmin syksyllä. Mikäli aihe (valokuvakirjan teko tai ko. kirjan kuvasisältö) kiinnostaa, vastaan kysymyksiin tässä mielelläni.

Oletko jälkikäteen katunut kuvavalintojasi? Kaipaatko nyt jotain kuvaa jonka jätit pois tai toistepäin.

[kmb]

Oletko jälkikäteen katunut kuvavalintojasi? Kaipaatko nyt jotain kuvaa jonka jätit pois tai toistepäin.

Suurin osa henkisestä taistelusta tuli käytyä jo siinä kirjan taittovaiheessa kun kaikkia "parhaita" kuvia ei voinut pistää kirjaan koska sitten joku asia kokonaisuudessa olisi mennyt vinksalleen (tähän viittasinkin tuolla edellä).

Mutta jossain vaiheessa opin sen, että jos haluaa tehdä kykyjensä puitteissa mahdollisimman hyvän valokuvakirjan, on pakko valita niitä kuvia kirjan ehdoilla. Eli ei oikeastaan ole mitään järkeä hakata päätä pulpettiin jonkun yksittäisen kuvan kohdalla koska ainoa millä on merkitystä on se kuinka hyvä tai huono kirja on kokonaisuudessaan.

Konkreettinen esimerkki tästä kuvien valitsemisesta kirjan ehdoilla oli se, että jätin viimeisen kuvaamani keikan kirjasta pois siksi, että mielestäni sopivat lopetuskuvat kirjalle sain edellisellä keikalla.

On tosin löytynyt jälkeenpäin kuvamassasta sellaisia kuvia joita olisin todennäköisesti sovitellut kirjaan mukaan, mutta toisaalta se kun kirja oli saatu kauppojen hyllyille oli oikeastaan sen kaltainen piste projektille, etten ole jaksanut murehtia tuotakaan.

[Avokid]

Montako kuvaa otit ja montako kuvaa jäi omaan arkistoon?