Digicamera.net - Valokuvausfoorumi

Oikeasti tämä on aloitteilijan kysymys, mutta ehkä tämä kuuluu silti tällä foorumille.

Pari vikkoa sitten teetin ensimmäiset digiprinttini Ifillä. Koska en aivan sisäistänyt näitä ICC-kuvioita, käytin Photoshoppia (5.5) siten, että kaikki värinhallinta oli kytketty pois. Säädin kuvat ruudulla, ja sen jälkeen muutin ne monitorin profiilista Ifin profiiliin. Lopputuloksena sain kuvia, jotka näyttivät suorastaan hämmästyttävän paljon samoilta kuin ruudulla.

Sittemmin olen lukenut tätä foorumia, ja oppinut, että Photoshopin RGB-tilana olisi syytä olla Adobe RGB. Adobe RGB on laajempi kuin monitorini profiili ja ifin profiili, eli monitorini ei pysty näyttämään kaikki Adobe RGB:hen kuuluvia värejä. *) Toisaalta ifin profiili näyttäisi mahtuvan ainkin suurimmaksi osaksi monitorin profiilin sisään. Käsittääkseni värinhallinnan tarkoituksena olisi yksinkertaistetusti saada monitorilla näkyvä kuva vastaamaan mahdollisimman hyvin tulostetta. Miksi siis kuvaa pitäisi editoida väriavaruudessa, jota monitorini ei osaa näyttää?

Mitä menetin, kun en käyttänyt työskentelytilana Adobe RGB:tä? Olisiko printeistä tullut toisella tavalla parempia? No, testaan tätä kuitenkin tulevaisuudessa, mutta jos keskustellaan näin teorian tasolla.

*) Huomasin, että tätä voi kätevästi (kvalitatiivisesti) havainnollistaa Photoshopissa piirtämällä kuvan, jossa gradienttityökalulla tekee vaakasuoraan spektrin ja sen päälle pystysuoraan multiply-asetuksella väriliun musta-valkoinen-musta. Kun tämän tekee ilman mitään värinhallintaa liuku on tasainen ja kuvan kaikki pikselit ovat eri värisiä. Jos kuva on Adobe RGB-avaruudessa ja Photoshop kompensoi sen monitorilleni, niin kuvan keskelle jää tasaisia väripintoja.

Suurimmassa osassa kuvia profiilivalinnalla ei ole suuren suurta merkitystä, varsinkin jos kyseessä on tavallinen harrastekuvaus. Värinhallinnan poistaminen käytöstä tai "väärien profiilien käyttö" johtaa sangen harvoin kuvien epäonnistumiseen.

Kokonaan toinen asia on jos kyseessä on vaativa harrastus tai ammattityöskentely. Tällöin on todella tarkkaa, että kuvat ovat väriensä puolesta juuri oikeanlaiset.

Tässä kannattaa huomioida se, että tavoite siitä, että kuvan värit olisivat samanlaiset ruudulla näkyvän kuvan kanssa on vain välillinen. Jotta ruudulla esitettävästä kuvasta olisi lopputuloksen vertailumalliksi, täytyy ruudun olla huolellisesti kalibroitu, ja jo ruudulla olevan kuvan värien vastata alkuperäisiä värejä.

Tärkeintä on, että jos olet ottanut kuvan vaikkapa autosta, niin paperille päätyvässä kuvassa auton väri on mahdollisimman tarkasti sama kuin se oli luonnossakin riippumatta siitä, miltä värit näyttivät ruudulla! Eli jos laitat kuvan auton konepellille niin värien tulisi mätchätä (tähän ei tietysti täydellisesti päästä materiaalierojen takia) Tämä on hyvin tarkkaa esim. mainoskuvauksissa (vaatteet, sisustus, autot yms...), jossa tuotteet ovat tietyn värisiä, mainoksen teettäjä ei halua, että värit falskaavat.

Tämä ei yleensä, ainakaan väriavaruuden äärialueilla esiintyvien värien osalta, onnistu ilman kokonaisvaltaista värinhallintaa joka ulottuu kameran profiloidusta väriavaruudesta aina tulostimen tai valotuslaitteiston (tai painokoneen) profiloituun väriavaruuteen. Kun kaikkien ketjussa mukana olevien laitteiden värintoisto-ominaisuudet tunnetaan, voidaan ne erilaisissa välitallennuksissa ja väriavaruuden muutoksissa huomioida ja tällöin lopputulos vastaa todennäköisemmin haluttua.

Värinhallintakeskustelu lähtee helposti elämään omaa elämäänsä, tosiasia on se, että "kymppikuvaajat" ovat tähänkin asti teettäneet kuviaan ilman sen suurempaa ennustettavuutta lopputuloksesta, eikä kukaan ole sitä kummemmin kaivannutkaan. Jos kuvien ottajalla on esim. kokemuksesta syntynyt menetelmä, jolla hän saa mieleisiään kuvia kehittämöstä, niin antaa palaa vaan. Värinhallinta on kokonaisvaltainen prosessi, eli siitä on todellista hyötyä vasta kun se otetaan käyttöön koko tuotantoketjussa.