Digicamera.net - Valokuvausfoorumi

Otsikko taitaa kertoa jo riittävästi. Käytössä CS2, lehden painoon tehty värimäärittely tekee varsinkin tietyn punaisesta (tomaatti, paloautot) ja sinisestä (tummansininen taivas, poliisin haalarit) erittäin valjun värisiä. Ongelma lähinnä auringonvalossa otetuissa kuvissa. Kuvan päälle tulee myös se "harmaa kelmu", josta tosin pääsee eroon pienellä kontrastin säädöllä.

Onko mitään järkevää konstia korjailla cmykit suht automaagisesti enemmän rgb:n kaltaisiksi? Vai pitääkö vaan tyytyä pieneen color balanceen ja curvesiin so. käsityöhön? Tuloksetkin vaihtelee, välillä kuvan saa korjattua alkuperäisen näköisiksi suht helposti, välillä jäävät todella rumiksi.

vanttera kirjoitti:Otsikko taitaa kertoa jo riittävästi. Käytössä CS2, lehden painoon tehty värimäärittely tekee varsinkin tietyn punaisesta (tomaatti, paloautot) ja sinisestä (tummansininen taivas, poliisin haalarit) erittäin valjun värisiä. Ongelma lähinnä auringonvalossa otetuissa kuvissa. Kuvan päälle tulee myös se "harmaa kelmu", josta tosin pääsee eroon pienellä kontrastin säädöllä.

Onko mitään järkevää konstia korjailla cmykit suht automaagisesti enemmän rgb:n kaltaisiksi? Vai pitääkö vaan tyytyä pieneen color balanceen ja curvesiin so. käsityöhön? Tuloksetkin vaihtelee, välillä kuvan saa korjattua alkuperäisen näköisiksi suht helposti, välillä jäävät todella rumiksi.

Vanha sananlasku tietää: jos sinun pitää kysyä, unohda koko juttu, eli anna muunnos niiden tehtäväksi, jotka tietävät, mitä tekevät.

Miksi punainen ja sininen ovat kehnot? Huomaatko CMYK:ssä sellaisia värikomponentteja? Kun katsot ko. lehteä (mikä sitten lieneekään), onko siinä komeita punaisia ja sinisiä? Varsinkaan sanomalehdissä harvoin on.

Ei ole olemassa mitään RGB:tä tai CMYK:ta, vaan ne ovat aina jonkin laitteen tai järjestelmän RGB tai CMYK, jonka ominaisuudet voidaan kuvata ICC-standardin mukaisella profiililla. Nämä pitäisi tietää ja kertoa.

Muunnos profiilista profiiliin voidaan tehdä usealla tavalla, tarpeen ja tavoitteiden mukaisesti. Kokeilepaa, mitä "Perpectual" sanoo -- senhän pitäisi pyrkiä säilyttämään kuvan ulkonäkö muunnoksessa.

Olethan noudattanut lehden ohjeita muunnoksessa?

okei

mvuori kirjoitti:Kokeilepaa, mitä "Perpectual" sanoo -- senhän pitäisi pyrkiä säilyttämään kuvan ulkonäkö muunnoksessa.

Tarkoititko "perceptual" ?


-Sale

Hei
Itse käsittelen kuvani siten, että kun olen avannut rgb-kuvan fotariin painan ctrl+y, jolloin näen kuvan cmykkinä, mutta voin silti käsitellä sen rgb:nä. Tämä helpottaa paljon oikean lopputuloksen saamista ja värien hakemista. Siniset ja punaiset saa kyllä näyttämään siltä kuin pitää, mutta se vaatii joissain tapauksissa paljon työtä. Selektiivisen värikorjailun ja saturaation kanssa viilaamista.
-Jarno-

mvuori kirjoitti:Kokeilepaa, mitä "Perpectual" sanoo -- senhän pitäisi pyrkiä säilyttämään kuvan ulkonäkö muunnoksessa.

Laita ennemmin "Saturation" jos haluaa punaisten säilyvän mahdollisimman hyvin.

Taitava värierottelija osaa luultavasti lisää kikkoja, esim. saman kuvan erottelemisen eri tavoin ja eri tavoin eroteltujen kuvien yhdistämisen esim. photarissa eri sekoitustilojen avulla.

Täällä on näköjään aika monella vähän vellit sekaisin :)

Ei ole mitään haittaa, jos kuvan käsittelee laajemmassa väriavaruudessa kuin mihin se on tarkoitus lopuksi muuntaa. Eli muokkaa kuvasi sRGB:ssä (tai vaikka AdobeRGB 1998:ssa) ja käännä se lopuksi CMYK-muotoon. Photoshop osaa tehdä käännöksen viisaasti, kunhan käännöstapa on oikea. Yleisesti relative colorimetric toimii valokuville hyvin CMYK-käännöksissä. Mustan pisteen kompensaatio (black point compensation) kannattaa olla valittuna, jotta kuvista ei tule hailuja.

Jos paino ei ole lähettänyt sinulle heidän väriprofiiliaan tai siitä ei ole ylipäätään ollut puhetta, Euroscale CMYK coated (euroopan standardoitu CMYK-profiili pinnoitetulle paperille) on varmahko nakki.

Sitten vielä perusdiipadaapaa mikä pitää periaatteesta sanoa. Jotta kuvasi näyttäisi näytölläsi siltä mitä se tulee näyttämään paperilla, pitää näytölläsi olla säädetty RGB-profiili. Se määrittelee sen, kuinka kuvasi esiintyy näytöllä. Se ei siis ole sRBG-profiili, vaan melko lähellä sitä oleva näytön yksilöllinen profiili.

Jos teet kutakuinkin näiden ohjeiden mukaisesti, ja sen jälkeen vielä säädät CMYK-kuvaa "halutunlaiseksi", niin pieleen menee! CMYK-värejä ei ole niin paljoa kuin sRGB-värejä, se vain on painomaailman laki. Vaikka kuinka säätäisit sen jälkeen kurveja ja saturaatiota - ja kun photoshop on tehnyt parhaansa - menevät sävyt vain tukkoon ja lopputulos on melko ikävän näköinen. Vaikka CMYK-kuva näyttäisi hailulta, niin tulet yllättymään kuinka hyvältä se näyttää kunnon paperilla :). Voisit jopa luulla, että siinä on enemmän *bittejä* kuin näytölläsi ;).

Ota yhteyttä, jos tulee vielä ongelmia. Autan mielelläni, enkä peri mitään maksua :).
http://klausnygard.arkku.net/

Klasu on pääpiirteittäin ihan oikeassa, mutta paria asiaa haluaisin kommentoida:

- euroscale coated alkaa olla jo hieman vanhahtava vaihtoehto. Jos tietoa käytettävästä icc-erotteluprofiilista ei ole niin kannattaa käyttää Fogran ISO-standardoituja profiileja, ne tulevat uudemmissa photoshopeissa mukana. Ja tietysti päällystetyn paperin painatuksessa Coated versiota ja päällystämättömän paperin painatuksessa Uncoated-versiota. Sanomalehtipainatusta varten täytyy Photoshopiin asentaa erikseen profiili, esim. meidän profiilipankistamme saa ilmaiseksi hyvän yleiseurooppalaisen sanomalehtiprofiilin ISONewspaperin...http://www.prepress.fi/profiilipankki , siellä on myös asennusohjeet.

-käyttäisin nimenomaan vain AdobeRGB-väriavaruutta. sRGB on välttävä vaihtoehto, koska nykyään joillakin laadukkailla painomenetelmillä voidaan tuottaa värejä, jotka eivät mahdu sRGB-toistoalaan eli gamuttiin.

-kuvaa voi toki säätää vielä CMYK-muodossa jos tietää mitä tekee, esim. ihon värin korjauksia tehdään aika usein värierottelun jälkeen, samoin sävyputsauksia. Ongelma ei ole siinä että sävyt menisivät "tukkoon", vaan lähinnä siinä että

a) kuvan neutraliteetti on helppo sössiä koska CMYK-kuvassa neutraali kohta ei ole RGB-kuvien tapaan suoraviivaisesti sellainen jossa kaikki osavärit ovat samansuuruiset, yleensä syaania on enemmän kuin muita värejä, magentaa ja keltaista n. puolet syaanin määrästä ja mustaa vaihtelevasti riippuen siitä kuinka tumma harmaa on kyseessä. CMYK kuvaa säätäessä on helppo vahingossa säätää kuva esim. sinertäväksi tai punertavaksi...

b) tummien kohiten mustemäärälle on aina maksimi, ns. total ink arvo. ICC-profiili huolehtii värierotteluvaiheessa siitä, että tummissa kohdissa ei ole liikaa musteita (CMYK-arvojen yhteenlaskettu summa). Päällystetyn paperin painatuksessa saa yleensä olla maksimissaan n. 350% väriä, päällystämättömässä n. 300% ja sanomalehdessä n.250%. Jos CMYK-kuvaa säädetään värierottelun jälkeen niin esim. kontrastin nostaminen tai kuvan tummentaminen kasvattaa mustemääriä tummilla alueilla yli sallitun määrän...

Mutta siitä olen toki samaa mieltä, että jos ei tunne CMYK-kuvien "sielunelämää" niin kannattaa pitäytyä RGB-kuvien säätämisessä.

barcoder kirjoitti:- euroscale coated alkaa olla jo hieman vanhahtava vaihtoehto. Jos tietoa käytettävästä icc-erotteluprofiilista ei ole niin kannattaa käyttää Fogran ISO-standardoituja profiileja

Itse olen omissa pikku näpertelyissäni käyttänyt euroscaleja (jos ei paino ole mitään erikoisempaa ilmoittanut). Millä tapaa lopputulos poikkeaa euroscalen ja Fogran välillä?

Adobe RGB (ja myös sRGB) on täysin laiteriippumaton profiili joten en ymmärrä miksi kirjapainolle pitäisi tehdä CMYK-konversio. Joka painollahan on omat kuvionsa, ja kun konversio on kerran tehty, ei kuvaa voi kuitenkaan enää sen jälkeen säätä jos ei tiedä peittoprosentteja ym.

Painoon kuvat Adobe RGB muodossa ja he luonnollisesti tekevät konversion niin että se vastaa mahdollisimman hyvin alkuperäistä aineistoa. Miksi mennä sörssimään painopuolen tehtäviä?

Ansgot kirjoitti:Painoon kuvat Adobe RGB muodossa ja he luonnollisesti tekevät konversion niin että se vastaa mahdollisimman hyvin alkuperäistä aineistoa. Miksi mennä sörssimään painopuolen tehtäviä?

Lähinnä siksi, että tietäisi jo etukäteen, missä menee pieleen.

Yleensä kun painokone ei pysty tekemään sitä täyttä AdobeRGB:tä. On varsin mukavaa, jos paino pystyy etukäteen profiilillaan kertomaan, mihin he pystyvät halutulla paperilla. Tämän voi sitten itse tarkistaa ja mahdollisesti vielä korjata omaa kuvaa, jotta lopputuloksesta tulisi edes suhteellisen haluttu.

Tänä päivänä ei ole enää oikein aikaa seistä painokoneen vieressä ja kertoa koneenkäyttäjälle, mihin suuntaan väriruuveja pitää kääntää. Painon eri papereille tekemät profiilit ovat oikeasti apu tarkassa työssä.

Ansgot kirjoitti:Painoon kuvat Adobe RGB muodossa ja he luonnollisesti tekevät konversion niin että se vastaa mahdollisimman hyvin alkuperäistä aineistoa. Miksi mennä sörssimään painopuolen tehtäviä?

Ei, painoon lähetetään (miltei) aina painovalmis PDF sillä profiilillä mikä paino sen haluaa.

Sen jälkeen painossa ne yleensä vääntää tiedoston kyseisen laitteen profiiliin.

Eteenkin jos jotain menee offset painoon niin värit kuitenkin ruuvataan käsin koneen kyljestä niin että lopputulos vastaa vedosta.

Joo, useimmat painot tekevät kyllä tarvittaessa konversiot, mutta veloittavat niistä erillisen korvauksen. Ja kuten olli sanoi niin ihan mielellään sitä vähän prooffailee kuvia ruudulla...

Perry kirjoitti:Itse olen omissa pikku näpertelyissäni käyttänyt euroscaleja (jos ei paino ole mitään erikoisempaa ilmoittanut). Millä tapaa lopputulos poikkeaa euroscalen ja Fogran välillä?

Fogran profiilit ovat ISO-standardin mukaisia ja niissä on esim. harmaatasapaino hieman paremmin toteutettu.

Puoli vuotta viisaampana jatkan aihetta, kiitos tähänastisista vastauksista. Tuo mvuorenkin vastaus näyttää nykyään jo paljon hyödyllisemmältä, heh.

Ohjelmistot päivitetty täällä toimituksessa, CS4 nyt käytössä. Painosta saatu väriprofiilit, näytöt kalibroitu ja jälki ollut ihan kelpoa. Silti mua kiusaa tuo käännöshomma. RGB -> CMYK-käännös tuottaa edelleen silloin tällöin kumman valjuja lopputuloksia, ainakin näytöllä. Kuvaan sRGB:llä.

Tuleeko käännös tehdä vasta kaiken muun säädön lopuksi? Nykyisellään käytäntönäni on se, että käännän kuvat heti kärkeen cmykeiksi, säädän tarvittavat jutut kohdilleen ja tallennan. Viimeinen toiminto on yleensä terävöitys, joskus kohinanpoisto. Kuten sanoin, jälki on ollut ihan hyvää, kiitosta on tullut enemmän kuin moitteita. Mutta silti ne tietyt siniset ja punaiset näyttävät joskus aika valjuilta. Onko siihen vain pakko tyytyä?

EDIT: Toinen kysymys vielä. Kun vaihdan kamerasta väriavaruuden adoben RGB:ksi, Photoshop kettuilee jokaista kuvaa avatessa väriavaruuden "outoudesta". Siis varmistaa, että avataanko kuva missä väriavaruudessa jne. Tämä tarkoittaa, että esim. sataa kuvaa avatessa pitää painaa 100 kertaa enteriä. Tiedän, että jossain on se namiska mistä sen varmistuksen saa pois, mutta en löydä sitä mistään. Voi murheen alhoa!

vanttera kirjoitti:Puoli vuotta viisaampana jatkan aihetta, kiitos tähänastisista vastauksista. Tuo mvuorenkin vastaus näyttää nykyään jo paljon hyödyllisemmältä, heh.

Ohjelmistot päivitetty täällä toimituksessa, CS4 nyt käytössä. Painosta saatu väriprofiilit, näytöt kalibroitu ja jälki ollut ihan kelpoa. Silti mua kiusaa tuo käännöshomma. RGB -> CMYK-käännös tuottaa edelleen silloin tällöin kumman valjuja lopputuloksia, ainakin näytöllä. Kuvaan sRGB:llä.

Tuleeko käännös tehdä vasta kaiken muun säädön lopuksi? Nykyisellään käytäntönäni on se, että käännän kuvat heti kärkeen cmykeiksi, säädän tarvittavat jutut kohdilleen ja tallennan. Viimeinen toiminto on yleensä terävöitys, joskus kohinanpoisto. Kuten sanoin, jälki on ollut ihan hyvää, kiitosta on tullut enemmän kuin moitteita. Mutta silti ne tietyt siniset ja punaiset näyttävät joskus aika valjuilta. Onko siihen vain pakko tyytyä?

EDIT: Toinen kysymys vielä. Kun vaihdan kamerasta väriavaruuden adoben RGB:ksi, Photoshop kettuilee jokaista kuvaa avatessa väriavaruuden "outoudesta". Siis varmistaa, että avataanko kuva missä väriavaruudessa jne. Tämä tarkoittaa, että esim. sataa kuvaa avatessa pitää painaa 100 kertaa enteriä. Tiedän, että jossain on se namiska mistä sen varmistuksen saa pois, mutta en löydä sitä mistään. Voi murheen alhoa!

Ei kannata tehdä heti CMYK-käännöstä. Häviät siinä dataa, koska sRGB tai adobe rgb -väriavaruudet ovat laajempia. Säädä kuvat mahdollisimman laajassa värialueessa ja laita päälle vaikka CMYK-proofin (= ikään kuin reaaliaikainen käännös CMYKiksi, mutta data säilyy). Suosittelen myös tutustumista eri käännöstapoihin (Relative colorimetric, absolute colorimetric) ja muihin asetuksiin (black point compensation ehkä tärkein).

Olethan myös varma siitä, että tosiaan _käännät_ kuvat CMYKiksi etkä vain liitä uutta väriprofiilia. Vrt photarin "Convert to..." ja "Assign profile"...

Väriasetuksista voi määritellä, mitä photari tekee kun kuvan värimäärittelyt eivät mätsää ohjelman kanssa. Sen voi laittaa esimerkiksi konvertoimaan kuvan tai siirtymään käyttää kuvan väriavaruutta. Yleensä suositeltavinta on kovertoida kuva asetuksissa määriteltyyn väriavaruuteen.

Klasu_ kirjoitti:

vanttera kirjoitti:Puoli vuotta viisaampana jatkan aihetta, kiitos tähänastisista vastauksista. Tuo mvuorenkin vastaus näyttää nykyään jo paljon hyödyllisemmältä, heh.

Ohjelmistot päivitetty täällä toimituksessa, CS4 nyt käytössä. Painosta saatu väriprofiilit, näytöt kalibroitu ja jälki ollut ihan kelpoa. Silti mua kiusaa tuo käännöshomma. RGB -> CMYK-käännös tuottaa edelleen silloin tällöin kumman valjuja lopputuloksia, ainakin näytöllä. Kuvaan sRGB:llä.

Tuleeko käännös tehdä vasta kaiken muun säädön lopuksi? Nykyisellään käytäntönäni on se, että käännän kuvat heti kärkeen cmykeiksi, säädän tarvittavat jutut kohdilleen ja tallennan. Viimeinen toiminto on yleensä terävöitys, joskus kohinanpoisto. Kuten sanoin, jälki on ollut ihan hyvää, kiitosta on tullut enemmän kuin moitteita. Mutta silti ne tietyt siniset ja punaiset näyttävät joskus aika valjuilta. Onko siihen vain pakko tyytyä?

EDIT: Toinen kysymys vielä. Kun vaihdan kamerasta väriavaruuden adoben RGB:ksi, Photoshop kettuilee jokaista kuvaa avatessa väriavaruuden "outoudesta". Siis varmistaa, että avataanko kuva missä väriavaruudessa jne. Tämä tarkoittaa, että esim. sataa kuvaa avatessa pitää painaa 100 kertaa enteriä. Tiedän, että jossain on se namiska mistä sen varmistuksen saa pois, mutta en löydä sitä mistään. Voi murheen alhoa!

Ei kannata tehdä heti CMYK-käännöstä. Häviät siinä dataa, koska sRGB tai adobe rgb -väriavaruudet ovat laajempia. Säädä kuvat mahdollisimman laajassa värialueessa ja laita päälle vaikka CMYK-proofin (= ikään kuin reaaliaikainen käännös CMYKiksi, mutta data säilyy). Suosittelen myös tutustumista eri käännöstapoihin (Relative colorimetric, absolute colorimetric) ja muihin asetuksiin (black point compensation ehkä tärkein).

Ok, pitää perehtyä.

Klasu_ kirjoitti:Olethan myös varma siitä, että tosiaan _käännät_ kuvat CMYKiksi etkä vain liitä uutta väriprofiilia. Vrt photarin "Convert to..." ja "Assign profile"...

Juu, nimenomaan konvertoin, aika nopeestihan sieltä painosta kai palautetta tulis jos en? Itse asiassa, eivät taitaisi näkyä PDF-vedoksissakaan oikein?

Klasu_ kirjoitti:Väriasetuksista voi määritellä, mitä photari tekee kun kuvan värimäärittelyt eivät mätsää ohjelman kanssa. Sen voi laittaa esimerkiksi konvertoimaan kuvan tai siirtymään käyttää kuvan väriavaruutta. Yleensä suositeltavinta on kovertoida kuva asetuksissa määriteltyyn väriavaruuteen.

Hmmm. Mutta jos Adoben RGB on parempi kuin sRGB, eikö tuo ole sitten huononnus? Tässä siis motiivina vain kuulotieto "Adoben RGB on parempi kuin sRGB", muuta syytä vaihtaa kamerassa Adobeen ei ole. Äsken kun testailin eroja, niin Adobella otettu sama kuva oli kieltämättä miellyttävämmän sävyinen, tai sitten aivoni vain luulivat niin.

Eli, onko siitä jotain haittaa, jos nyt naksuttelen Photarin avaamaan kuvat juuri siinä Adoben väriavaruudessa, vaikka tähän asti olen käyttänyt sRGB:tä jota ohjelma ymmärtää ns. laakista? Vaatiiko se sitten uudet määrittelyt myös painosta?

vanttera kirjoitti:Hmmm. Mutta jos Adoben RGB on parempi kuin sRGB, eikö tuo ole sitten huononnus? Tässä siis motiivina vain kuulotieto "Adoben RGB on parempi kuin sRGB", muuta syytä vaihtaa kamerassa Adobeen ei ole. Äsken kun testailin eroja, niin Adobella otettu sama kuva oli kieltämättä miellyttävämmän sävyinen, tai sitten aivoni vain luulivat niin.

Eli, onko siitä jotain haittaa, jos nyt naksuttelen Photarin avaamaan kuvat juuri siinä Adoben väriavaruudessa, vaikka tähän asti olen käyttänyt sRGB:tä jota ohjelma ymmärtää ns. laakista? Vaatiiko se sitten uudet määrittelyt myös painosta?

Photarin työavaruutena kannattaa käyttää mahdollisimman laajaa väriavaruutta (esim. AdobeRGB tai Prophotorgb), koska tällä minimoidaan käsittelyssä menetettävä väri-informaatio. Esimerkkikeissinä säädät srgb kuvan sävyjä srgb työavaruudessa ja saat säädön yhteydessä sävyjä, jotka ovat srgb väriavaruuden ulkopuolella. Tällöin nämä saadut sävyt sullotaan automaattisesti srgb väriavaruuden sisäpuolelle. Jos olisitkin käyttänyt työavaruutena AdobeRGB:tä ja samat sävyt olisivat olleet AdobeRGB:n sisäpuolella, niin ne säilyisivät muuttumattomina. Kun nyt kaikkien sävysäätöjen jälkeen konvertoit kuvan uudelleen srgb:ksi, niin menetät väri-informaatiota vain kerran ja voit vaikuttaa siihen helposti itse.

Photarin asetuksista voi suoraan valita kyselläänkö erikseen kuvan muuntamista työavaruuteen, jos kuvan väriavaruus on eri. Jos työavaruus on isompi kuin kuvan väriavaruus, niin muunnoksesta ei ole haittaa, vaan tilanne on kuten yllä selitin. Lisätaakkaa tulee siitä, että webbijulkaisua varten kuvat täytyy nyt erikseen muuntaa takaisin srgb:ksi.

CMYK-muunnos on "valju" ihan siitä syystä, että tulostusprofiilit on usein paljon pienempiä kuin vaikka srgb väriavaruus. Muunnoksessa sullotaan valitsemallasi tavalla (perceptual, relative colorimetric jne.) kohdeavaruuden (cmyk-profiili) ulkopuoliset sävyt kohdeavaruuden sisälle. Tästä syystä ne kirkkaat punaiset latistuvat. Siihen, miten ne latistuvat voi vaikuttaa soft proofaamalla kuvaa kohdeavaruudessa ennen muunnosta. Näin pääset omilla sävysäädöillä vaikuttamaan muunnoksen lopputulokseen ja siten saamaan kohdeavaruuden ulkopuolisista sävyistä mahdollisesti enemmän irti.

Kiitos taas mainiosta vastauksesta. Istuin eilen iltaa offset-painajan kanssa, selvensi myös koko hommaa jonnin verran. Ydinvastauksena taitaa siis olla, että ei, en voi koskaan saada cmykistä samanlaista hehkua kuin rgbstä. Sama painajamies sanoi mm.

"Punaisten kanssa tapellaan aina. Ja ei, Suomen lipun sininen ei ole ikinä painotuotteessa hyvä."

Mies on kuitenkin töissä Suomen suurimmassa painotalossa :D

Nyt jatkokysymys: vaativatko painotalot AINA kuvansa cmyk-avaruudessa? Vai onko käännös tarpeellinen vain, kun tehdään ns. nopeita massapainoja, esim. sanomalehteä? Lähinnä nyt on mielessä National Geographic, tai vaikkapa Koskenkorvan uusin mainoslehdykkä. Järjettömän laadukasta painojälkeä ja värikuvissa melkoisen muhkeaa väritoistoa. Kamppailevatko kaikki painotuotteiden taittajat ja niihin kuvaajat saman ongelman kanssa?

Ei vaadi. Hyvät pajat haluavat nimenomaan natiivina, jotta saavat itse laittaa sen CMYK:ksi omien preferenssiensä mukaisesti. Et voi käytänössä, etkä edes teoriassa saada saman näköistä paperille mitä on näytöllä, mikä on aika loogista. Toista kun tuotetaan värilisellä valolla ja toista "maalipurkista". Koita vaika pensselöidä näyttösi kunnon hehkuun ;-) Tai yritä sotkea keltaisesta, cyanista(vaalea sininen) ja magentasta(kylmä punainen) maalista pöydällä kullan väristä, taikka noista samoista niin ohuelti, että saat sitä painopaperia vaaleampaa lumenvalkoista ;-]
Painossa on samantapaisia ongelmia kuin näyttöjen kanssa, esim. purkissa olevat painovärit eivät ole optimaalisia toistamaan spektriä, ne ovat siis "likaisia".
Painossa laatua saadaan nostettua kun käytetään laadukasta paperia, voidaan myös käyttää useampaa väriä kuin neljää. Taisi pojille mielusia sovelluksia olla kun Playboy alkoi painattaa iholle toista punaista...eli samaa kuin suihkareissa, mutta harvinaisempaa. Kallis 8-värikone hyödynnetään mielummin 2-puolipainatukseen kuin että ajettaisiin kahdesti läpi. Ja miksi ei ole 14-väristä? No, jos kone maksaa 1milj.e/väriyksikkö, niin asiakas sen(kin) maksaa...ja tuo kone olisi aikas pitkä sijoitettavaksi painoon. No, se siitä höpinästä. Tuossa kymppivärinen, jolla saadaan vaikka sitä kultaväriä kummallekin puolelle 4-värikuvien seuraksi. Kummastakin mallikoneestani puuttuu vielä lakkayksikkö; lakalla sadaan kuvien väreihin syvyttä, ja luonnollisesti pintaan kiiltoa, tai mattalakka-tapauksessa ainakin kulutussuojaa. Kakenlaailman laatuesitteet ovat usein sisältä uv-lakattuja, ja päältä vielä saattaapi olla laminoitukin...

Edelliset viestit täyttä asiaa. Lisäyksenä vielä värien "sammumisesta". Kokeilkaapa ottaa kirkkaista väreistä värikopio. Hyvän esimerkin saa huomioväri -tusseilla, näitähän on kirkkaita keltaista, punaista, vihreää jne. värisiä. Värjäätte A4:lle ja otatte tästä värikopion. Arvaatte varmaan miten käy. Kopion värit ovat mitä ovat, eli alkup. tussaukset ovat gamutin ulkopuolella. Neljästä maalipurkista lohkeaa vaan tietyn väristä ja piste. Pitäis varmaan keksiä rgb-painokone, säästyis väriäkin yhden painoyksikön verran... ; )