Miten hyvät värit kuviin?

[jaava]

Nettiä selaillessa tuli vastaan Canonin kirjoittama pdf-dokumentti värienhallinnasta heidän kameroissaan ja printtereissä.

http://www.usa.canon.com/uploadedimages ... _FINAL.pdf

Tämä on tosi hyvä esitys pähkinänkuoressa siitä kuinka saat kuvia jotka vastaavat sekä näytöllä että printterillä sitä mitä näit kuvatessa.

Edit 19.12.2010
Tuon saa nälöjään ostettuakin ja mukana seuraa sekä väri- että harmaakortti. Hintakaan ei ole pöyristyttävä: 6 US-dollaria. En vaan ole löytänyt muita ostopaikkoja kuin tämän USA:ssa sijaitsevan CAMETA CAMERA:n.

http://www.cameta.com/Canon-Digital-Col ... -27040.cfm

[OskuK]

Tämä on tosi hyvä esitys pähkinänkuoressa siitä kuinka saat kuvia jotka vastaavat sekä näytöllä että printterillä sitä mitä näit kuvatessa.

Ehkä. Itse katselen juuri kaunista pakkaspäivää ikkunasta, ja pitää myöntää että värit ovat sen verran pielessä että voisin itsekin harkita tuota. ;-)

[Loadus]

Toivottavasti tähän saataisiin nyt jotain järkevämpää kannanottoa, kuin tätä hedelmätöntä juupas-eipäs -vääntöä.

Mmmööö. Ei tässä mitään juupas-eipäs -vääntöä ole, vaan joku esitti idean että väritargetilla korjataan kuvaustilanteen valot ja siihen vastattiin että ei ole target siihen tarkoitettu. Esimerkkinä vaikka jos käyt kuvauskeikalla missä pitäisi dokumentoida jonkin arkkitehdin valaistusratkaisu - jos sen kuvat meet kuvauspaikalla kuvatun väritargetin mukaan oikomaan niin potkut tulee aika varmasti. :D

Ja miksi auringolla pitäisi tehdä se target? Tarvit max valon ja värispektrin että sen targetin väriarvot ovat mahdollisimman sävykkäät ja laajat - mikäs siihen parempi kuin ydinlataus taivaalla ...

[TheHatter]

Samaa mieltä olen kanssa, että ei ole väritargettia tehty kuvaustilanteen värien korjaamiseen. Niitä värejä, mitä näkee ulkona, ei pysty automaattisesti saamaan targetilla tai ilman. Kuva on aina säädettävä vastaamaan sitä näkemää, minkä mielestään näki sillä hetkellä.

Väritarget on hyvä työkalu, millä saadaan korjattua kennon tekemä värivirhe, mikä ei kaiketikaan ymmärtääkseni kauhean paljoa vaihtele eri värilämpötiloissa. En ainakaan itse ole huomaannut mitään merkittävää vaihtelua. Samoin tarketti on hyvä työkalu, kun on tunnetun värinen keinovalo ja sillä kuvattaessa pitää saada neutraalit värit.

Eli hyvä vehje, jos burgundinvärinen matto pitää saada kuvattua ja painettua burgundinvärisenä esitteeseen.

[jaava]

Niitä värejä, mitä näkee ulkona, ei pysty automaattisesti saamaan targetilla tai ilman. Kuva on aina säädettävä vastaamaan sitä näkemää, minkä mielestään näki sillä hetkellä.

Luulisi että on mahdollista saada mitattu tieto vallitsevasta valon spektristä.
Jos target reagoi tunnetulla tavalla erilaisiin spektreihin, niin eikö siihen osuvan valon spektrin numeeriset arvot voida silloin tuottaa?

Väritarget on hyvä työkalu, millä saadaan korjattua kennon tekemä värivirhe, mikä ei kaiketikaan ymmärtääkseni kauhean paljoa vaihtele eri värilämpötiloissa. En ainakaan itse ole huomaannut mitään merkittävää vaihtelua. Samoin tarketti on hyvä työkalu, kun on tunnetun värinen keinovalo ja sillä kuvattaessa pitää saada neutraalit värit.

Eikö tämä ole juuri käytössä noilla X-riten targeteilla; korjaa kennon värivirheen ja tekee väreistä valaistuksesta riippumattomat (jos valaistus antaa myöden).

[TheHatter]

Niitä värejä, mitä näkee ulkona, ei pysty automaattisesti saamaan targetilla tai ilman. Kuva on aina säädettävä vastaamaan sitä näkemää, minkä mielestään näki sillä hetkellä.

Luulisi että on mahdollista saada mitattu tieto vallitsevasta valon spektristä.
Jos target reagoi tunnetulla tavalla erilaisiin spektreihin, niin eikö siihen osuvan valon spektrin numeeriset arvot voida silloin tuottaa?

Kysehän on juuri siitä, että mikä on se oikea väri. Ihmismielikin kun kääntää sen näkymän mieleisekseen. Kun ne värit laittasi tarkalleen samaksi, mitä ne oikeasti ovat, häviäisi se vallitsevan valon luoma vaikutelma. Hienosta sinertävästä lumisesta tunturista tulisi tylsä valkoinen. Se kenno tai filmi kun on aina sen tyypityksen mukainen, se ei mukaudu mihinkään.

[OskuK]

Niitä värejä, mitä näkee ulkona, ei pysty automaattisesti saamaan targetilla tai ilman. Kuva on aina säädettävä vastaamaan sitä näkemää, minkä mielestään näki sillä hetkellä.

Luulisi että on mahdollista saada mitattu tieto vallitsevasta valon spektristä.
Jos target reagoi tunnetulla tavalla erilaisiin spektreihin, niin eikö siihen osuvan valon spektrin numeeriset arvot voida silloin tuottaa?

Kysehän on juuri siitä, että mikä on se oikea väri. Ihmismielikin kun kääntää sen näkymän mieleisekseen. Kun ne värit laittasi tarkalleen samaksi, mitä ne oikeasti ovat, häviäisi se vallitsevan valon luoma vaikutelma. Hienosta sinertävästä lumisesta tunturista tulisi tylsä valkoinen. Se kenno tai filmi kun on aina sen tyypityksen mukainen, se ei mukaudu mihinkään.

Ja mittauskin on vaativaa, spekrofotometreissä on eroja, ja densitometreissä myös. Lisäksi joku densitometri antaa kahdelle aivan eri väriselle läntille samat arvot, se kuvantanee hieman ongelmatiikkaa. Millä siis mitataan? Kameralla? Aika alkeellista?
Ja mikä on väri oikeasti? Se on sitä joissain oloissa. Värihän on vain ainetta, joka heijstaa eri väristä valoa. Eli pitää määritellä valo mitä aine heijastaa. Ei voida ajatella että mitataan tilanetta valossa ffggccXX, ja sitten ajatellaan että se kuitenkin olikin valoa xxccljgjlo, koska se on standardi, tai se nyt vaan on.

Jos mitattaisiin oikea vallitseba valonjakauma, kuvattaisiin se kohde ja se targetti, sitten läimästään valon oikeat arvot värkkeihin, ja kohdistetaan targetin avulla kuvausvalon jakaumaan säädetty tarkkailuvalo ja tarkkaillaan lopputulema samaksi. Ollaan tällöin siis hakemassa oikeaa väriä. Joka harvoin kiinnostaa, koska halutaan kuitenkin sitten se "valkoinen" ja "harmaa" jne lööperiä...

[mvuori]

Kysehän on juuri siitä, että mikä on se oikea väri. Ihmismielikin kun kääntää sen näkymän mieleisekseen. Kun ne värit laittasi tarkalleen samaksi, mitä ne oikeasti ovat, häviäisi se vallitsevan valon luoma vaikutelma. Hienosta sinertävästä lumisesta tunturista tulisi tylsä valkoinen. Se kenno tai filmi kun on aina sen tyypityksen mukainen, se ei mukaudu mihinkään.

Nyt olet sekoittanut asiat ihan väärinpäin.

Luonto on usein ihan oikeasti sinisempi kuin miltä näyttääkin. Ihmisaivot päinvastoin usein neutraloivat sen "oikean" sinisen mieleisekseen "valkoiseksi".

[OskuK]

Kysehän on juuri siitä, että mikä on se oikea väri. Ihmismielikin kun kääntää sen näkymän mieleisekseen. Kun ne värit laittasi tarkalleen samaksi, mitä ne oikeasti ovat, häviäisi se vallitsevan valon luoma vaikutelma. Hienosta sinertävästä lumisesta tunturista tulisi tylsä valkoinen. Se kenno tai filmi kun on aina sen tyypityksen mukainen, se ei mukaudu mihinkään.

Nyt olet sekoittanut asiat ihan väärinpäin.

Luonto on usein ihan oikeasti sinisempi kuin miltä näyttääkin. Ihmisaivot päinvastoin usein neutraloivat sen "oikean" sinisen mieleisekseen "valkoiseksi".

Näinpä. Ja tuo on jokaisen helppoa todentaa katsomalla ikkunasta ulos -tai sisään. Tai kävelemällä metsässä varjoon, tai varjosta pellolle. tms.

[Jare]

Toivottavasti tähän saataisiin nyt jotain järkevämpää kannanottoa, kuin tätä hedelmätöntä juupas-eipäs -vääntöä.

Mmmööö. Ei tässä mitään juupas-eipäs -vääntöä ole, vaan joku esitti idean että väritargetilla korjataan kuvaustilanteen valot ja siihen vastattiin että ei ole target siihen tarkoitettu. Esimerkkinä vaikka jos käyt kuvauskeikalla missä pitäisi dokumentoida jonkin arkkitehdin valaistusratkaisu - jos sen kuvat meet kuvauspaikalla kuvatun väritargetin mukaan oikomaan niin potkut tulee aika varmasti. :D

Niin, myönnettäköön että se mun ensimmäinen kommentti oli liian jyrkkä, kun oli kirjoittaessa yleisintressinä lähinnä nää epäjatkuvan spektrin sisälamput, joiden valossa ihonsävyjen toisto on hankala korjata. Joten siinä mielessä tää oli musta menossa juupas-eipäs -väännöksi, kun kirjoitin mielipiteeni aluksi huonosti. Koitin tätä kokonaistilannetta nyt enemmän avata tuossa pitkässä kommentissa. Ja kuten siinä yritin ilmaista, niin en tietenkään toimisi esimerkissäsi tuolla tavalla.

Ja miksi auringolla pitäisi tehdä se target? Tarvit max valon ja värispektrin että sen targetin väriarvot ovat mahdollisimman sävykkäät ja laajat - mikäs siihen parempi kuin ydinlataus taivaalla ...

Aurinko nyt sattuu olemaan helposti jokaisen kuvaajan ulottuvilla oleva jatkuvan spektrin omaava valonlähde, joka lähimmäksi vastaa mustan kappaleen tuottamaa säteilyä päivänvaloa vastaavassa värilämpötilassa. Toisena valonlähteenä hehkulamppu ja jälleen samasta syystä, mutta eri värilämpötilassa. Periaatteessa, jos tässä haluttaisiin eri valonlähteiden ominaisuudet esille mahdollisimman hyvin, niin meidän pitäisi luoda sopivin värilämpötilavälein kameralle profiili mahdollisimman hyvin mustaa kappaletta vastaavan valonlähteen alla. Näin siksi, koska mustan kappaleen tuottama säteily on yleensä määritelty referenssiksi valonlähteitä vertaillessa.

Samaa mieltä olen kanssa, että ei ole väritargettia tehty kuvaustilanteen värien korjaamiseen. Niitä värejä, mitä näkee ulkona, ei pysty automaattisesti saamaan targetilla tai ilman. Kuva on aina säädettävä vastaamaan sitä näkemää, minkä mielestään näki sillä hetkellä.

Ulkona valonlähteenä on yleensä aurinko, joka mielletään neutraaliksi sen paistaessa keskipäivällä kirkkaalta taivaalta, joten tästä voisi saada paremman lähtökohdan väreille yleensä auringonvalossa.

Väritarget on hyvä työkalu, millä saadaan korjattua kennon tekemä värivirhe, mikä ei kaiketikaan ymmärtääkseni kauhean paljoa vaihtele eri värilämpötiloissa. En ainakaan itse ole huomaannut mitään merkittävää vaihtelua. Samoin tarketti on hyvä työkalu, kun on tunnetun värinen keinovalo ja sillä kuvattaessa pitää saada neutraalit värit.

Yleisesti kameran kenno reagoi paljon ihmissilmää enemmän infrapuna-alueen läheisyydessä, joten tästä johtuen on Adoben tapaan mielekästä tehdä kahden valonlähteen yleisprofiili kameralle. Ehkä et ole huomannut tätä, koska se on jo otettu huomioon esim. Lightroomissa? Olettaisin, että tähän liittyen tehdään jotain jippoja myös sisäisesti kamerassa, jos kuvaat jpg:nä.

Tässä kennon värivirheen korjaamisessa väritargetillahan on myös tällainen perustavanlaatuinen ongelma, kun tuloksesta ei voi tietää mikä osa virheestä johtuu kamerasta ja mikä valonlähteestä sekä sen heijastumista.


Ja nyt tämä keskustelun suunta näyttää huomattavasti paremmalta kuin aiemmin :)

[jaava]

Ajatuskokeena mietin seuraavaa testiä:

Kuvataan pimeässä, jossa yksi spesiaali valonlähde.

A. Jos meillä on fotonilähde, joka kuvataan profiloitavalla kameralla kaikilla valon aallonpituuksilla väliltä 300nm - 700nm, vaikka nyt 50nm välein.
B. Jos lähteestä voidaan säätää myös fotonien määrä per avaruuskulma, niin saadaan tehtyä myös taulukko kullekin värille, josta ilmenee kennon herkkyys eri fotonivuon arvoilla per väri.

Niin mittaustuloksista saataneen taulukko, josta voitaneen muodostaa käytetyn kameran ICC-profiili, joka korjaa objektiivin sekä kameran aiheuttaman värivirheen. Kokonaan, siis niin että toistettaessa koe profiili "päällä", saadaan kuvasta mitaten aina täsmälleen sama tulos (väri ja sen voimakkuus) kuin valonlähde lähettää.

[Jare]

Ajatuskokeena mietin seuraavaa testiä:

Kuvataan pimeässä, jossa yksi spesiaali valonlähde.

A. Jos meillä on fotonilähde, joka kuvataan profiloitavalla kameralla kaikilla valon aallonpituuksilla väliltä 300nm - 700nm, vaikka nyt 50nm välein.
B. Jos lähteestä voidaan säätää myös fotonien määrä per avaruuskulma, niin saadaan tehtyä myös taulukko kullekin värille, josta ilmenee kennon herkkyys eri fotonivuon arvoilla per väri.

Tällä tavalla mittaamalla me saadaan tuloksena kameran spektrivaste tähän tyyliin: http://www.maxmax.com/spectral_response.htm. Tuolla sivulla mitatut kamerat on sitten mitattu ilman objektiivia ja ilmeisesti ilman IR-suodinta. Joka tapauksessa, jos me mitattaisiin kameran spektrivaste tähän tyyliin, niin periaatteessa me voitaisiin ohjelmallisesti muokata se vastaamaan mahdollisimman hyvin keskivertoihmisen silmien spektrivastetta? Jonka seurauksena me saataisiin valaistuksesta riippumatta mahdollisimman samanlaista dataa kuin silmät tuottavat?

[olli R]

Jonka seurauksena me saataisiin valaistuksesta riippumatta mahdollisimman samanlaista dataa kuin silmät tuottavat?

Enää jääkin epäselväksi, että miten tämä liittyy sitten alkuperäiseen kysymykseen:

Eli siis, olen pitkään jo pähkäillyt, miten saisin hyvin kuvissani värit esiin, olen viimeaikoina esimerkiksi erilaisia valokuvakirjoja katsellessani, että tyypeillä on yleensä värit todella rikkaat, sitten kun taas katson omia kuviani, niin värit näyttävät todella tylsiltä, haluaisin että ne hyppäisivät enemmän silmille.

Oletteko te nyt ihan vakavissanne sitä mieltä, että siellä ihmisnäön automaattisessa kuvankäsittelyssä näkymät pysyisivät väreiltää "oikeina". Oikeassa maailmassa näkyviä tylsiä värejä absoluuttisesti toistamallako paperille tulostetut kuvat hyppäisivät enemmän silmille?

[Jare]

Jonka seurauksena me saataisiin valaistuksesta riippumatta mahdollisimman samanlaista dataa kuin silmät tuottavat?

Enää jääkin epäselväksi, että miten tämä liittyy sitten alkuperäiseen kysymykseen:

Eli siis, olen pitkään jo pähkäillyt, miten saisin hyvin kuvissani värit esiin, olen viimeaikoina esimerkiksi erilaisia valokuvakirjoja katsellessani, että tyypeillä on yleensä värit todella rikkaat, sitten kun taas katson omia kuviani, niin värit näyttävät todella tylsiltä, haluaisin että ne hyppäisivät enemmän silmille.

Oletteko te nyt ihan vakavissanne sitä mieltä, että siellä ihmisnäön automaattisessa kuvankäsittelyssä näkymät pysyisivät väreiltää "oikeina". Oikeassa maailmassa näkyviä tylsiä värejä absoluuttisesti toistamallako paperille tulostetut kuvat hyppäisivät enemmän silmille?

Ei mitenkään, ei se liity varsinaisesti edes valokuvauksen ideologiaan mitenkään. Vastasin jaavan ajatuskokeeseen, joka juontaa juurensa jo sivulta 2, jossa hän pohti saako mahdollisimman hyvin silmien näkemää vastaavan kuvan jotenkin väritargettia hyödyntämällä. Tälle pitäisi melkein olla oma topic esim. aiheella: "Miten saan reprodusoitua kameralla silmieni näkemät värit?".

[jaava]

Oletteko te nyt ihan vakavissanne sitä mieltä, että siellä ihmisnäön automaattisessa kuvankäsittelyssä näkymät pysyisivät väreiltää "oikeina". Oikeassa maailmassa näkyviä tylsiä värejä absoluuttisesti toistamallako paperille tulostetut kuvat hyppäisivät enemmän silmille?

Jos ajatellaan värien fysiikkaa, niin voidaan puhua "oikeasta", joka on myös mitattavissa. Siis laitteet on mahdollista saada tuottamaan lähes "oikeaa", minkä luulisi olevan ainakin välitavoitteen, pyrittäessä hyvään lopputulokseen; muheviin väreihin.

Ihmisen kykyyn havaita värejä vaikuttaa monet tekijät, muun muassa:
- hämäränäköominaisuudet
- jälkikuvat
- värin konstanssi (Kromaattinen adaptaatio muuttaa silmän spektraaliherkkyyttä)
- valoisuuden konstanssi (akromaattinen musta, harmaa ja valkoinen aina samat)
- ympäröivät värit (kohde tummempi tai vaaleampi ympäröivästä väristä riippuen)
- havaitsemisen vakioisuus (havaittava väri pysyy samana, jos kohteen ja ympäristön intensiteettien suhde pysyy samana)
- värisokeus
- ihmisen käytössä noin 1000 värisävyä (emme muista tarkkoja värisävyjä)

Eli ihmisen kokemasta "oikeasta" puhuminen olisi melkoisen moniulotteinen tehtävä.

Palatakseni aiempaan kirjoitukseen kameran ICC-profiloinnista, niin ilmeisesti olisi mahdollista saada ICC-profiili pelkästään mittaamalla kameran spektrivasteet eri intensiteeteillä kapeakaistaisilla R, G ja B-valoilla.

[OskuK]

Eli ihmisen kokemasta "oikeasta" puhuminen olisi melkoisen moniulotteinen tehtävä.

Ei suinkaan, voi sanoa että ihminen kokee mitä kokee, eikä sillä ole todellisen ja oikean kanssa juuri tekemistä ;-)

[jaava]

Eli ihmisen kokemasta "oikeasta" puhuminen olisi melkoisen moniulotteinen tehtävä.

Ei suinkaan, voi sanoa että ihminen kokee mitä kokee, eikä sillä ole todellisen ja oikean kanssa juuri tekemistä ;-)

Tuo nyt on ihmisen mystifioimista, mistä ei voi syntyä kuin tekotaiteellista puppua ;-)

Takaisin asiaan:

Jos hyvät värit on loppukädessä kiinni ihmisen/katsojan kokemuksesta, niin hyviin väreihin päästään huomattavasti helpommin, jos laitteet tekee kuvan, josta värejä on helppo alkaa ihmisen säätämään. Ei siis kuvaa, jossa prosessin jokainen laite/osa arpoo värit miten sattuu.
Kun muistetaan ihmisen värimuistin köykäisyys, niin muistinvaraisesti on turha odottaa mitään suurempaa onnistumista. Vain näkemykseen voi luottaa. Eikä siitäkään ole helppo päästä kovin yleiseen yhteisymmärrykseen.

Pragmaattinen ratkaisu:
- Kaikki laitteet tuottaa mitattavasti saman kuvan samoissa olosuhteissa
- Jälkikäsittelyssä käytetään näkemystä
- Hyvät värit on edellisten kohtien yhteisvaikutuksen tulos
- Hyvät värit on jälkikäsittelyn osalta aina henkilökohtainen näkemys

[ppotka]

Eli ihmisen kokemasta "oikeasta" puhuminen olisi melkoisen moniulotteinen tehtävä.

Ei suinkaan, voi sanoa että ihminen kokee mitä kokee, eikä sillä ole todellisen ja oikean kanssa juuri tekemistä ;-)

Tuo nyt on ihmisen mystifioimista, mistä ei voi syntyä kuin tekotaiteellista puppua ;-)

Takaisin asiaan:

Jos hyvät värit on loppukädessä kiinni ihmisen/katsojan kokemuksesta, niin hyviin väreihin päästään huomattavasti helpommin, jos laitteet tekee kuvan, josta värejä on helppo alkaa ihmisen säätämään. Ei siis kuvaa, jossa prosessin jokainen laite arpoo värit miten sattuu.
Kun muistetaan ihmisen värimuistin köykäisyys, niin muistinvaraisesti on turha odottaa mitään suurempaa onnistumista. Vain näkemykseen voi luottaa. Eikä siitäkään ole helppo päästä kovin yleiseen yhteisymmärrykseen.

Pragmaattinen ratkaisu:
- Kaikki laitteet tuottaa mitattavasti saman kuvan samoissa olosuhteissa
- Jälkikäsittelyssä käytetään näkemystä
- Hyvät värit on edellisten kohtien yhteisvaikutuksen tulos
- Hyvät värit on jälkikäsittelyn osalta aina henkilökohtainen näkemys

Suoraan sanoen en enää ymmärrä mistä tällä keskustellaan.

1. Eihän värin määrittelyssä fysikaalisesti ei ole mitään epäselvää? Sitä kautta sen mittaamisessakaan ei pitäisi olla mitään epäselvää. Vai?

2. Ihmisen fysiologinen reagointi (retinassa) valon aallonpituuksille lienee myös varsin hyvin tunnettua.

3. Taide perustuu kaiketi pitkälle ihmisen psykofysiologiseen reagointiin eli kokemukseen mm. väreistä. Vai pitäiskö sanoa, että taide perustuu siihen, että ihmisyksilöiden psykofysiologinen kokemusmaailma on erilainen. Jos se ei olisi, kaikki elämykset voitaisiin standardoida. Silloin me emme koskaan yllättyisi, emme kokisi elämyksiä. Ja se olisi tylsää, ainakin minusta!

-p-

[Jare]

Palatakseni aiempaan kirjoitukseen kameran ICC-profiloinnista, niin ilmeisesti olisi mahdollista saada ICC-profiili pelkästään mittaamalla kameran spektrivasteet eri intensiteeteillä kapeakaistaisilla R, G ja B-valoilla.

Juu onhan sekin mahdollista. Periaatteessa tämä toimii aivan samalla tavalla kuin väritargetti. Eli meillä on yksi tiedetty impulssi, jonka pitäisi tulla vääristymättä laitteen, tässä tapauksessa kameran, läpi. Matkalla tapahtuvien vääristymien perusteella sitten korjataan laitteen vaste halutuksi. Ehdottamasi toteutus on oikeastaan sama kuin monitorin profilointi päin vastoin.

Pragmaattinen ratkaisu:
- Kaikki laitteet tuottaa mitattavasti saman kuvan samoissa olosuhteissa
- Jälkikäsittelyssä käytetään näkemystä
- Hyvät värit on edellisten kohtien yhteisvaikutuksen tulos
- Hyvät värit on jälkikäsittelyn osalta aina henkilökohtainen näkemys

Tässä on oikeastaan kiteytettynä mun näkemys, missä pyrin käyttämään väritargettia apuna. Eli yritän targettia eri tavoin hyödyntäen saada mahdollisimman hyvän lähtökohdan, josta on helppo muokata kuvaa pidemmälle.

[jaava]

Suoraan sanoen en enää ymmärrä mistä tällä keskustellaan.

Otsikko on "Miten hyvät värit kuviin" :)

1. Eihän värin määrittelyssä fysikaalisesti ei ole mitään epäselvää? Sitä kautta sen mittaamisessakaan ei pitäisi olla mitään epäselvää. Vai?

2. Ihmisen fysiologinen reagointi (retinassa) valon aallonpituuksille lienee myös varsin hyvin tunnettua.

3. Taide perustuu kaiketi pitkälle ihmisen psykofysiologiseen reagointiin eli kokemukseen mm. väreistä. Vai pitäiskö sanoa, että taide perustuu siihen, että ihmisyksilöiden psykofysiologinen kokemusmaailma on erilainen. Jos se ei olisi, kaikki elämykset voitaisiin standardoida. Silloin me emme koskaan yllättyisi, emme kokisi elämyksiä. Ja se olisi tylsää, ainakin minusta!

Tarkoitatko tuolla, että vain "ihmisyksilöiden psykofysiologinen kokemusmaailma" vaikuttaa siihen, kuinka saadaan hyvät värit kuviin.

"kaikki elämykset voitaisiin standardoida"
Vaikka "ihmisyksilöiden psykofysiologinen kokemusmaailma" olisi samanlainen, siitä ei voisi tehdä johtopäätöstä, että elämykset voisi standardoida. Vrt. esim. perhosen siipien havina Kiinassa...