Digicamera.net - Valokuvausfoorumi

Vietin tänään melko jännittäviä hetkiä metsokukon ja kameran kanssa. Menin aamupäivällä kotipaikkani metsään kuvaamaan keväistä luontoa. Nousin erääseen hirvitorniin istuskelemaan ja odottelemaan mitä luonto tarjoaisi kuvattavaksi.

Muutaman minuutin siinä kuunneltuani alkoi varvikosta kuulua kahinaa. Käännyin varovasti katsomaan, että mikä sieltä tulee. Metsokukko tulla ryntäsi kohti hirvitornia. Minähän olin riemuissani, että nyt tulee mahtava kuvaustilanne ja tulihan se. Kortti tuli äkkiä täyteen hyviä kuvia soitimella olevasta metsosta ja vielä parin minuutin pätkä videokuvaa äänellä. Mahtavaa!!!!

Aika kului ja kortti täyttyi. Metso vaan ärhenteli minulle, luuli kait toiseksi kukoksi raukka parka. Noin puolen tunnin päästä rupesin tarjoamaan itseäni alas tornista. Sepäs ei onnistunutkaan. Kukko alkoi tavoitella jalkaani nokallaan, eihän siinä auttanut kuin nousta takaisin torniin.

Eikun soitto kännykällä kotiin ja apua pyytämään. Kotoväki saapui pian tornille hätiin. Kukko huomasi kotoväen ja ajatteli varmaan, että nyt tuli liikaa kukkoja taistelutantereelle ja perääntyi hieman. Siinä tuli mahdollisuuteni laskeutua alas tornista ja juosta turvaan.

Tilanne oli kyllä jännittävä, mutta toisaalta surkea. Ei ole kukolle tappelukaveria kenen kanssa nujakoida. Toivottavasti kaveri löytää toverin, jotta suku jatkuisi.

Olisipa mielenkiintoista nähdä otoksiasi..!

-Lukka-

Pakko sanoa, että ei toi nyt yleisesti ottaen ollut kovin merkillinen tilanne sillä urosmetsot käyttäytyy aina tolla tapaa etenkin soitimen aikoihin. Mutta en vähättele yhtään kokemuksiasi, noi nimittäin on tosi vihasia ja käy päälle säälimättä jos niiden lähelle menee tai sattuu ihan vahingossa. Hyvä että sattu kännykkä mukaan, ois voinu tulla muuten pitkä yö tai metsopaistia, kun oisit hermostunu odottamiseen.

Toissa keväänä erästä miestä asteli polulla vastaan metso. Siinä tuijoteltiin ja mekastettiin, mutta kun isompi meinasi perääntyä ja käänsi selkänsä. Metso hyökkäsi niskaan ja siitä seurasi sairaalareisu ja 4-5 vkoa sairaslomaa.

Hmm... Metso ja soitimen kuvaus. Jo aikojen saatosta asti kuvattu aihe. Soitimella oleva metso on joskus niin sokea ja kuuro ulkomaailmalle että sen kuvaaminen onnistuu helposti. Kun metsiä hakataan ja metson elinalueet pienenee on viime aikoina törmätty myös uuteen ilmiöön nimeltä "city-metsot". Metsokukot tulevat pihoihin ja kyliin haja-asutusalueella ja jopa kaupungeissa kun kumppania ei enää metsästä löydä ja muutenkin soidinalueet ovat pirstoutuneet.

Metsot saattavat "jauhaa" rauhassa keskellä kaupan pihaa, sen kummemmin häiriintymättä ympärillä vilisevistä ihmisistä ja autoista. Joskus (luetaan yleensä) metso kuitenkin alkaa omia soidintannertaan ja hyökkäilee ohikulkijoiden kimppuun. Itse kuvasin muutama vuosi sitten tälläisesta metsosta reilun tunnin pituisen videon. Metso asusteli noin puolen kilometrin päässä kotikylältä pienen suon laitamassa. Eipä aikaakaan kun sana alkoi levitä kylällä ja kohta metsoa oli ihailemassa monenlaista tallustajaa. Muutama päivä tästä ja eikös ukolta alkanut jo puuttua pyrstöviuhkasta sulkia ja muutenkin koko lintu oli varsin kärsineen näköinen.

Olipa kylän hurjat keksineet viedä metsolle kaveriksi täytetyn koppelon. No minkäs se "mies" haluilleen mahtaa ja eikös ukko koppelon selkään kiivennyt. Kun muutaman yrityksen jälkeen huomasi ukko että nyt joutui muuten pahemman kerran huijauksen kohteeksi, hyppäsi lintu siivilleen ja ja hyökkäsi lähimmän miehen kimppuun ja iski nokallaan nenästä nahkat irti. Saipa äijä ikuisen arven pilastaan ja kun kuulimme tapahtuneesta siirsimme metson kangas säkillä hieman rauhallisemmille seuduille. Siellä ukko elelee tänäpäiväkin rauhassa ja toivottavasti hieman onnellisempana kuin "näyttely esineenä" kaikkien nähtävänä...

En malttanut olla kirjoittamatta kun luin lueskelin noita aiempia kommentteja. Vihjeenä vaan että jos joku ei vielä tiedä niin kun metso "jauhaa" eli sen kurkusta lähtee sellainen käheä ääni, ei lintu näe eikä kuule mitään. Siinäpä oiva tilaisuus lähestyä lintua...