Digicamera.net - Valokuvausfoorumi

Häiden valokuvauksesta on paljonkin juttua netissä. Hautajaisten kuvaaminen on kuitenkin jäänyt huomiotta...

Onko kellään kokemusta hautajaisten kuvaamisesta noin yleensä? Itse kuvasin tänään erään sukulaisen hautajaiset. Mielestäni homma meni ihan hyvin ja kuvat olivat melko onnistuneita (jos hautajaiskuvista nyt voi näin sanoa).

Onko hautajaisten kuvaaminen niin henkilökohtainen asia, ettei siitä tule keskustella? Jo tilanteenakin hautajaiset ovat toki arka asia monelle. Onhan kyseessä (normaalisti) suruhenkinen tilaisuus.

Hautajaisten kuvaaminen on mielestäni dokumentaarinen tapahtuma. Hääkuvissa tms. haetaan monasti jopa taiteellista aspektia. Sinällään siis hautajaisten kuvaamisen pitäisi olla helpompaa, koska tarkoitus on ottaa yleisluontoisempia kuvia.

Valokuvaajan liikkumisen tulee olla arvokasta ja rauhallista. Ei auta syöksähdellä minne sattuu. Zoomista oli iso apu; ei tarvinnut muuttaa paikkaansa kovinkaan paljoa. Näin ollen ainoastaan salama aiheutti "häiriötä". Joku salaman hajoitin olisi ollut todella paikallaan. Nyt jouduin kohdistamaan salaman suoraan kohteeseen, koska katon kautta heijastaminen olisi ollut melko hankalaa (korkealla, hankala muoto jne.). Kirkossa oli kuitenkin sen verran vaaleaa pintaa ja kuvasin kaukaa, ettei varjoja päässyt pahemmin syntymään taustalle.

Yksi pieni amatöörimainen moka kävi. Ulos siirryttäessä olin jättänyt valon mittaamisen "average" asentoon. No ulkona oli tietysti melkoisesti valkoista lunta. Näin ollen kohteet pääsivät alivalottumaan (en käyttänyt täytesalamaa...). Ongelman sai kuitenkin helposti korjattua kuvankäsittelyohjelmassa säätämällä levelssejä.

Aikaisemmin hautajaisissa (joissa olen ollut) on ollut ammattikuvaaja ottamassa kuvia. Hankitaanko kuvaaja hautajaisiin yleensä jonkin studion kautta, vai järjestääkö esim. hautaustoimisto kuvaajan (onko hautaustoimistoilla omat kuvaajat)? Vai onko kenties siunaamisen suorittavalla papilla joku lista valokuvaajista, joita hän suosittelee?

keppana kirjoitti:Aikaisemmin hautajaisissa (joissa olen ollut) on ollut ammattikuvaaja ottamassa kuvia. Hankitaanko kuvaaja hautajaisiin yleensä jonkin studion kautta, vai järjestääkö esim. hautaustoimisto kuvaajan (onko hautaustoimistoilla omat kuvaajat)? Vai onko kenties siunaamisen suorittavalla papilla joku lista valokuvaajista, joita hän suosittelee?

Muutaman vuoden olen ollut vahtimestarina kirkollisissa tilaisuuksissa, ja sen perusteella uskallan sanoa, että hautaustoimistojen ei tule antaa sotkeutua mihinkään mikä ei suoranaisesti kuulu heidän toimialaansa, eli tässä tapauksessa valokuvaukseen. Ja jos heidät saa pidettyä irti myös musiikin valinnasta, niin yhä parempi!

Minäkin olen ollut yhden kerran kuvaajana sukulaisen hautajaisissa. Olen myös toiminut 2 häätilaisuudessa kakkoskuvaajana. Häihin verrattuna hautajaisissa kuvaaminen tuntui helpommalta vaikka olin tilaisuudessa ainoana kuvaajana. Asiaan vaikutti myös se, että ehkä hautajaiskuvilta ei odoteta yhtä paljoa kuin hääkuvilta. Hautajaiskuvissa pääpaino lienee tapahtuman dokumentoinnissa.
Häitä en haluaisi näiden muutaman kerran kokemuksen perusteella olla kuvaamassa yksin.
Hautajaiskuvat onnistuivat mielestäni hyvin ja myös lähiomaiset olivat kuviin tyytyväisiä.

Suvulla on perinteenä käyttää vainajaa kotipaikassaan hautajaisaamuna. Näistä kuvista tuli todella vaikuttavan näköisiä (arkun ja ihmisten taustalla järvi ja vanha aitta). Hautajaisten kuvaamisessa ei ollut pahoja ongelmia. Paikkaa joutui muuttamaan vain muutaman kerran. Riittävän pitkä polttoväli on yksi edellytys tällaiseen kuvaamiseen.
Jos hääkuvauksen ohjeissa sanotaan, että kuvaajan pitää olla huomaamaton, niin tämä mielestäni vain korostuu kuvattaessa hautajaisia.

Kuvaajan hankkiminen hautajaisiin vaihtelee varmaankin paikkakunnittain ja sen mukaan, onko omaisilla tiedossa kuvaaja, jonka haluavat. Hautajaistoimiston osaavat varmasti suositella kuvaajaa, jos omaiset sitä kysyvät.
Pienillä paikkakunnilla valinnanvaraa ei juuri saata olla.

Olen kuvaillut lukuisissa häissä ja hautajaisissa "virallisena kuvaajana" (ystävänpalveluksena). Kuten edelliset kirjoittajat jo toteavat on kuvaajan oltava huomaamaton. Hänen on silti oltava tilanteessa mukana ja aina valmiina. Hyvin kuvien saaminen on kuvaajan tehtävä ja sen on onnistuttava.

Peruslähtökohta on, että paikalla pitää olla hyvissä ajoin. Kuvausolosuhteisiin pitää tutustua ja pitää arvioida valon määrää ja suuntaa, valotusaikoja yms. sekä harkita miten toimii ja missä liikkuu. On tärkeää miettiä miten pääsee ennen vihkiparia tai kantajia ovelle. Ruuhkaan ei saa juuttua. Kuvausolosuhteet pitää arvioida - esim. onko joku ikkuna haitallisesti kuva-alalla. Istumapaikkakin pitää varmistaa vaikka usein on järkevää seisoa käytännössä koko tilaisuuden ajan - riippuen tilaisuuden pituudesta ja ohjelmasta.

Osapuolien kanssa keskustelu on paikallaan eli pitää kuunnella mitä toivomuksia heillä on. Papilla ja suntiolla saattaakin olla omia toivomuksia ja he antavat pikakertauksen myös siitä mitä tapahtuu. Heillä voi olla myös vinkkejä. Minua on mm. opastettu ettei rukouksen aikana kuvata vaan silloin rukoillaan. Omaiset saattavat olla tilaisuuden suhteen sen verran jännittyneitä tai poissa tolaltaan, ettei heiltä ehkä saakaan tarkempia ohjeita. Jotakin erityistoivomuksia saattaa kuitenkin olla. Sitäpaitsi kuvaajan pitää itse tietää (kuvaus)asiat - turha niillä on vaivata omaisia.

Hautajaisissa kaikki viimeisen tervehdyksen jättäjät kuvataan (yleensä). Tässä tilanteessa joutuu liikkumaan rauhallisesti, mutta ripeästi sen mukaan kummalle puolelle tervehdyksen jättäjä asettuu. Pikkutele tarvitaan, jotta henkilöt saavat pääosan kuvassa. Kuvan ottohetkikin on tärkeä - ei kyyristymisvaiheesta vaan tervehdyksen luvun hetkellä. Joskus tervehdys on tosi lyhyt, joten kuvaajan on toimittava säpäkästi.

Kuvaustilanteessa huomioitavaa
- jonkinlainen varakameraa mukana
- virta tai muistitila (tai filmi) eivät saa loppua kesken
- käytetään (täyte)salamaa vain jos on pakko - jos paikka on hyvin valaistu niin silloin ei salamaa vaan suuri herkkyysasetus (tässä tarvitaan harkintaa - kuvat eivät saa olla tärähtäneitäkään)
- otetaan oheiskuvat eli tapahtumapaikkojen ulkokuvat, kuva lipusta salossa, muutama yleisnäkymä sisältä, ehkä joku paikan erityispiirrekin kannattaa taltioida
- kuvataan turhaa huomiota herättämättä omaiset ja vieraat vähän lähempää, henkilökuvissa pitää henkilöiden olla pääosassa
- ollaan koko ajan toimintavalmiina, oleelliset kohdat on saatava dokumentoitua
- otetaan riittävästi kuvia, mutta ei räiskitä tolkuttomasti - kukaan ei kaipaa "kymmentä" melkein samanlaista otosta
- ulkona kuljetaan muiden edellä mikäli mahdollista tai ainakin porukan alkupäässä
- muistetaan varsinaisten tilanteiden kuvaamisen lisäksi lähiomaisten yhteiskuva, haudalla kukitetun kummun kuva, muistotilaisuudessa muistopöydän kuva jne. - häissä vastaavasti ohjelmanumerot, kuten kakun leikkaus
- pukeudutaan juhlaan sopivasti

Kuvia voi ottaa myös silloin, kun ei ole ns. virallisena kuvaajana. Tapahtumien keskipisteeseen ei silloin ole suotavaa törmätä, mutta jotakin tilannekuvia voi ottaa (varsinkin, jos kuvaa ilman salamaa = ilman häiriön aiheuttamista). Olen muutaman kerran paikannut "virallisen kuvaajan" jälkeenpäin paljastuneita tunarointeja omilla yleiskuvillani.

Yllättävät tilanteet kannattaa taltioida myös, jos mahdollista. Itselleni on sattunut haudalla joutsenten ylilento ja pienen kissan ilmestyminen tapahtumien keskelle. Joutsenet jäivät kuvaamatta.

Aivan lähimpien omaisten tilaisuuksiin voisi olla mukavampi osallistua vieraana kuin kuvaajana. Kannattaakin silloin pyytää ammattikuvaaja paikalle. Kuvaajista on tietoa keltaisilla sivuilla. Ammattikuvaajan käyttö maksaa ja voikin olla järkevää sopia niin, että kuvaaja kuvaa varsinaisen tilaisuuden ja oma porukka jälkivaiheet (muistotilaisuus, hääjuhla).

Vaikka tämä on digikuvaussaitti niin voinee todeta, että olen kuvannut häät ja hautajaiset digikameran sijasta tavallisella nykyaikaisella järjestelmäkameralla. Perusteena nopea ja varma tarkennus, kameran laukaisun nopeus, käyttökelpoinen kuvanlaatu vielä 400 (tai 800) ASAn herkkyyksilläkin, ulkoisen salaman saumaton yhteispeli kameran kanssa.

Muissa tilaisuuksissa olen käyttänyt digikameraa ja jonkin verran on pulmiakin ollut. Esim. eräässä tilaisuudessa presidentti leikkasi nauhan. Kohokohta ei kestänyt kuin "kolme sekuntia" eikä kamera lauennut täysin oikealla hetkellä. Yksi digikameran vahvuus on panoraamakuvien ottaminen, joita "viljelen joka paikassa".

Olin juuri viikonloppuna kuvaamassa tyttöystäväni sukulaisen hautajaisia. Itse en tuntenut vainajaa ollenkaan. Sainkin kuulla päivää ennen hautajaisi, että joku muu kuvaa kirkossa. No ai kiva, kuvakkoot sitten, minuahan sinne vartavasten oli kuvaamaan pyydetty. Ja kotiokkaan ei viittinyt lähteä murjottamaan sillä matkaa sinne oli noin 600km.
Sen verran hautajaisissa kuvaamisesta tiesin, että en ikinä olisi kuvannut salamalla, enkä niin esillä kuin se henkilö joka minun sijastani kuvasi. Vaikka ei ollutkaan minun sukulaiseni, niin ärsytti suuresti kuvaajan tyyli.
Itse epäilin riittäisikö valo kirkossa, mutta 50mm/f1.8 olisi riittäny aivan hyvin tuossa kirkossa. Sen verran kävin kameran kanssa kirkossa, että pääsin testaamaan mistä jäin paitsi. Kerrankin olisi päässyt ihmisiä kuvaamaan, mutta sekin tilaisuus minulta riistettiin.
No muistotilaisuudessa sitten tuli kuvailtua...

Itse kuvasin kerran yhden sukulaisen hautajaisissa. Kyseessä oli pieni kappeli, joten 28-105mm zoomi riitti vallan oivasti. KAtto oli valkoinen ja melko matalalla, joten salamaa pystyi hyvin räiskimään katon kautta. Kun keskustelin jälkikäteen kuvaushommista hautajaisissa olleiden vieraiden kanssa, ei kukaan ollut edes huomannut salaman välkettä siunaustilaisuudessa.. Filkalle kuvasin, ja kuvaisin ehkä vieläkin - tosin mustavalkoiselle..

Hieno opastus, jiiällä. Kiitoksia siitä.

luola kirjoitti:Hieno opastus, jiiällä. Kiitoksia siitä.

Jep, aika hienosti tiivistettynä pääasiat. Yhdet hautajaiset tuli kuvattua vuosi sitten, kirkossa ilman salamaa kahdella filmirungolla (2kpl 36 kuvan rullaa riitti sisäkuviin, takaisinkelausääntä vältellen jäi viimeiset kuvat ottamatta ja runko vaihtui sopivassa kohdassa). Ihan hyvin sujui, sukulaiset olivat tyytyväisiä varsinkin paperikuviin jotka ottivat skannaamistani ja käsittelemistäni kuvista (10x13cm kuvat filmiskanneista... voi että kun v*tutti).

Eräs sukulaisista totesi kyllä eilen osuvasti: "ei hautajaisia tarvitsisi edes kuvata, kuka niitä haluaa muistella?".

luola kirjoitti:Hieno opastus, jiiällä. Kiitoksia siitä.

Niin oli... kiitos.

Itse en ainakaa lähiaikoina ole kuvaamassa hautajaisia, mutta yksi lisäkysymys kuitenkin nousi mieleen.
Tarkoitushan on olla tietysti mahdollisimman näkymätön ja välttää salaman käyttöä. Kirkossa salaman välttäminen saattaa aiheuttaa tarvetta jalustalle. Olettekos käyttäneet monopodia tai jopa tripodia kirkossa?
Itselle tulee jalustan käytöstä ensimmäisenä mieleen että sen kanssa on hankalampaa kuvata näkymättömästi.

Toivonen kirjoitti:Itselle tulee jalustan käytöstä ensimmäisenä mieleen että sen kanssa on hankalampaa kuvata näkymättömästi.

Kuvitteelis äkikseltään vakaajalla oleva valovoimainen zoomi olevan paras vaihtoehto kirkossa huomaamattomaan kuvaamiseen.

Ei kuvaajan TODELLAKAAN tarvitse olla huomaamaton, kunhan käyttäytyy fiksusti.

Usein salaman käyttö on pakollista (riippuen kirkosta) jos kerta aikoo kunnon kuvia saada, senhan takia kuvaaja on ja sille maksetaan.

Ainakin omassa vakikirkossa (istumapaikkoja yli 2500, katto yli 10 m korkeudella,alttarille tulee pääasiassa halogeenivaloa ja kirkkosalin valaistus luonnonvalon, hehkulamppujen ja loisteputkien yhdistelmä) salamalaite on pakollinen, sekin oranssilla kalvolla lämmitettynä.

Useita häitä & hautajaisia kuvannut.

Hannu KH kirjoitti:Ei kuvaajan TODELLAKAAN tarvitse olla huomaamaton, kunhan käyttäytyy fiksusti.

Mielestäni hetkittäin täytyy olla huomaamaton. Ainakin joillekin.
Seppeleen lasku on tyypillisesti tilanne jossa jokainen tulee kuvatuksi. Se on usein myös omaisille ehkä tilaisuuden raskaimpia hetkiä, joten silloin mielestäni kuvaajan tulee olla mahdollisimman näkymätön heille, ei niinkään muille. Vaikka ihminen ei varmaan suuren surun keskellä kuvaajaa huomioisikaan.

Toivonen kirjoitti:

Hannu KH kirjoitti:Ei kuvaajan TODELLAKAAN tarvitse olla huomaamaton, kunhan käyttäytyy fiksusti.

Mielestäni hetkittäin täytyy olla huomaamaton. Ainakin joillekin.
Seppeleen lasku on tyypillisesti tilanne jossa jokainen tulee kuvatuksi. Se on usein myös omaisille ehkä tilaisuuden raskaimpia hetkiä, joten silloin mielestäni kuvaajan tulee olla mahdollisimman näkymätön heille, ei niinkään muille. Vaikka ihminen ei varmaan suuren surun keskellä kuvaajaa huomioisikaan.

Tilanteen mukaan, fiksusti, siihen kuuluu tiettyjen tilanteiden kunnioittaminen. Tuntuu vain joidenkin mielipiteenä olevan, että salamaakaan ei saisi käyttää, vaikka ilman sitä ei homma aina onnistu.

Koskaan ei ole valitettu liikkumisistani, vaikka sitä aina silloin tällöin omaisilta ja muiltakin vierailta sopivissa tilanteissa olen kysynytkin.

Ja huomaamattomuus ei tarkoita, että niska kyyryssä hiiviskellään pitkin seinänvieriä, tämänkin olen nähnyt kaikenlaisissa tilanteissa toisenkin kerran.

Sen sijaan huomaamattomuuteen todellakin kuulu asianmukainen pukeutuminen kuten jiiälläkin huomautti. Hautajaisissa erityisesti, mutta kyllä taannoin lievää enemmän ihmetytti valokuvaaja joka ilmestyi kuvaamaan kartanomiljööseen järjestettyjä 50 vuotisjuhlia farkuissa, ruutupaidassa ja lenkkareissa.

piu kirjoitti:Sen sijaan huomaamattomuuteen todellakin kuulu asianmukainen pukeutuminen kuten jiiälläkin huomautti. .... ....ihmetytti valokuvaaja joka ilmestyi kuvaamaan kartanomiljööseen järjestettyjä 50 vuotisjuhlia farkuissa, ruutupaidassa ja lenkkareissa.

Ah, mikä tuttu näky! Ei ole kerta eikä kaksi, kun jonkinlajin kuvauskalustoa käyttävä ammattilainen juuri asusteidensa vuoksi on ollut huomaamaton kuin tatti täytekakussa.

luola kirjoitti:

piu kirjoitti:Sen sijaan huomaamattomuuteen todellakin kuulu asianmukainen pukeutuminen kuten jiiälläkin huomautti. .... ....ihmetytti valokuvaaja joka ilmestyi kuvaamaan kartanomiljööseen järjestettyjä 50 vuotisjuhlia farkuissa, ruutupaidassa ja lenkkareissa.

Ah, mikä tuttu näky! Ei ole kerta eikä kaksi, kun jonkinlajin kuvauskalustoa käyttävä ammattilainen juuri asusteidensa vuoksi on ollut huomaamaton kuin tatti täytekakussa.

Ai Kimin Tatti? :o
Mut eihän köyhällä taiteilijalla ole varaa pukuihin :(

No, köyhä taiteilija veloittaa keikasta tai parista sen verran enemmän että voi käydä kirpparilta ostamassa siistin puvun. Eikä tämä sitten ole vinoilua, vaan erään tutun valokuvaajan konsti pystyä suorittamaan keikkansa kaikinpuolin ammattimaisesti ja hienotunteisuudella kuvien tilaajaa kohtaan. Kirpparilta kuulemma löytää laadukkaampia pukuja kuin halpisrättikaupoista.

luola kirjoitti:Ei ole kerta eikä kaksi, kun jonkinlajin kuvauskalustoa käyttävä ammattilainen juuri asusteidensa vuoksi on ollut huomaamaton kuin tatti täytekakussa.

No ei. Vanhojentansseja kun tässä olin katselemassa, niin sielläkin se valokuvaaja tepasteli täysin juhlavieraiden vastakohdan näköisenä ympäriinsä.
Olihan hän toki rennon näköinen. Ehkäpä tanssijat alitajuisesti ajattelevat, että harmittoman näköistä valokuvaajaa ei ole syytä pelätä ja näin osaavat käyttäytyä asteen verran luonnollisemmin? Itse ainakin käyttäytyisin rennommin, jos valokuvaaja olisi arkisesti pukeutunut ja rauhallisen oloinen ja saisi minut tuntemaan, että kyse ei nyt olekaan maailmanlopusta, vaan valokuvasta.
Ihmisen itsensä ilmaisemiselle ominaista on juuri pukeutuminen. Valokuvaaja on usein niin tottunut työhönsä, että se kuvastuu hänen rennosta vaatetuksestaan.. ehkä. :)

NukeMan kirjoitti:

luola kirjoitti:Ei ole kerta eikä kaksi, kun jonkinlajin kuvauskalustoa käyttävä ammattilainen juuri asusteidensa vuoksi on ollut huomaamaton kuin tatti täytekakussa.

No ei. Vanhojentansseja kun tässä olin katselemassa, niin sielläkin se valokuvaaja tepasteli täysin juhlavieraiden vastakohdan näköisenä ympäriinsä.
Olihan hän toki rennon näköinen. Ehkäpä tanssijat alitajuisesti ajattelevat, että harmittoman näköistä valokuvaajaa ei ole syytä pelätä ja näin osaavat käyttäytyä asteen verran luonnollisemmin? Itse ainakin käyttäytyisin rennommin, jos valokuvaaja olisi arkisesti pukeutunut ja rauhallisen oloinen ja saisi minut tuntemaan, että kyse ei nyt olekaan maailmanlopusta, vaan valokuvasta.
Ihmisen itsensä ilmaisemiselle ominaista on juuri pukeutuminen. Valokuvaaja on usein niin tottunut työhönsä, että se kuvastuu hänen rennosta vaatetuksestaan.. ehkä. :)

Hautajaisissa farkkuihin pukeutuva kuvaaja lähinnä häpäisee oman kuvakohteensa. Tilanteessa tilanteen mukaan, joten jos yleisö/asiakaskunta on puvussa, niin on kuvaajakin. Mikäs kirosana tuo 'joukkoon sopeutuminen' on, vai pitääkö olla 'taiteilijan vapaus' käyttää juhlatilaisuuksissa verkkareita ?

Ainakin minun tilaamana farkuissa pyörivä hautajaiskuvaaja ottaisi viimeiset minun tilaamat kuvansa. Ehkä katsoisin seuraavalle kerralle jonkun oikein käyttäytyvän herrasmiehen/ladyn kuvaamaan tapahtumiani.

Minä kuvasin parit sukulaisten hautajaiset aikoinaan, teini-ikäisenä. Eipä siinä minusta muuta erityistä ole, kuin muistaa, ettei kuvaaminen saa häiritä tarpeettomasti. Tahdikkuus on tärkeämpää kuin optimaalinen kuvakulma.