Digicamera.net - Valokuvausfoorumi

Anteeksi että vaivaan kuvaus pykälillä mutta saako työmiestä esim. puhelin asentajaa tolpassa kuvata journalistiseen käyttöön ? jos käyttö ei ole halveeraavaa. Esim. sanaristikko tms. käyttöön joka mielestäni
ei ole mainos vaan journalistista käyttöä. Vai tarvitseeko tässä olla kuvattavan lupa.

Onko tolpassaroikkuja tunnistettavissa vaiko ei? Jos naama näkyy, pyytäisin luvan, koska tuollaisesta käytöstä on kysymys.

Myös klassinen musta palkki kasvojen edessä estää tunnistusta niin ettei henkilöä varmuudella voi tunnistaa muut kuin ne jotka ennestään tietävät kuka on kuvassa.

JPQ kirjoitti:Anteeksi että vaivaan kuvaus pykälillä mutta saako työmiestä esim. puhelin asentajaa tolpassa kuvata journalistiseen käyttöön ? jos käyttö ei ole halveeraavaa. Esim. sanaristikko tms. käyttöön joka mielestäni
ei ole mainos vaan journalistista käyttöä. Vai tarvitseeko tässä olla kuvattavan lupa.

Ota nyt yksi asia kerrallaan. Oletko vain kuvaamassa vai oletko tekemässä sanaristikkoa? Harvemmin on tullut mietittyä onko sanaristikot journalismia... Ja lisäksi rakennustyömaat eivät yleisesti ottaen ole julkisia paikkoja.

Niin lisäksi hyvä keino on vaikka miettiä, miltä itsestään tuntuisi ko. tilanteessa: Olet puhelintolpan nokassa helteellä vetämässä piuhoja, kun tolpan juureen tulee mykkä ihminen kameran kanssa, mulkoilee kameran lävitse, ottaa kuvan ja lähtee pois.

Niinpä sanotaan näin etten osaa arviodia onko mutta mitä luulette jos kasvot on kait max 30x30 pikseliä ja olen lähinnä bisnesstä tekemässä en sanaristikkoa.(ei suju ainakaan vielä vaikka vähän laadittua tuleekin)

Jos bisnestä teet, niin tarvitset luvan. Muutoin käy niin kuin sille kuvaajalle, joka otti pilkkijästä kuvan matkailumainokseen.

adapteri kirjoitti:…käy niin kuin sille kuvaajalle, joka otti pilkkijästä kuvan matkailumainokseen.

Kyseisestä öikeustapauksesta ei suoraan ole apua tässä tapauksessa, mutta lukemalla tarinan loppuun asti saa kyllä hyvän käsityksen siitä millaisia polkuja tuomarien ajatukset saattavat kulkea mahdollisessa oikeuskäsittelyssä.

Valokuvaajan kannalta tilanne oli ongelmaton: hänellä oli kuvattavan lupa (kuvata) eikä häntä oltu haastettu käräjille, vaikka oli luovuttanut kuvan (maksua vastaan?) julkaisijalle. Tuomittavaa oli kuvaan käyttäminen matkailuelinkeinon edistämiseen ilman kuvattavan lupaa.

Tästä voi vetää johtopäätöksen, että ei riitä, kysyy Saako sinusta ottaa kuvan?, vaan on yksilöitävä mihin sitä otettua kuvaa olisi seuraavien vuosikymmenten aikana mukava käyttää… Tästä ei enää olekaan pitkä matka vaatimukseen kirjallisesta Model releasesta.

Tilanteen problematiikkaa on pohdittu rakennusten kuvaamisen osalta mm Photo Attorney -blogissa. Myös Kemppinen pohdiskelee tällaista jatkuvaa laillisuuskeskustelua yleisemmällä tasolla blogissaan otsikolla Oikeushulluus.

Alkuperäiseen kysymykseen liittyvässä tapauksessa ongelmaksi muodostunee sen määrittely, onko kuvan käyttö ristikossa kaupallista vai ei. Mutuna sanoisin, että ei, mutta kuten puheena oleva oikeustapaus osoittaa, tuomaritkaan eivät ole näistä asioista yksimielisiä.

Ylipäätäänkin voi pohtia. miten pitkälle riittää puolihuolimattomasti kysytty kuvauslupa. Kuinka moni kuvattava ymmärtää, että kuvaaja voi laittaa otoksen kymmenien tuhansien katsottavaksi.

Jos sitä lupaa ylipäätään pyytää, niin pitää myös kysyä, että voinko laittaa sinusta ottamani ison kasvokuvan kymmenien tuhansien surffaajien katsottavaksi. Ja onko kuvattava luvan antanut varmasti ymmärtänyt, että tämä kuva voi vielä vuosien päästä putkahtaa esille ihan missä yhteydessä vain (se voidaan napata internetissä minne vain).

MattiH kirjoitti:Ylipäätäänkin voi pohtia. miten pitkälle riittää puolihuolimattomasti kysytty kuvauslupa. Kuinka moni kuvattava ymmärtää, että kuvaaja voi laittaa otoksen kymmenien tuhansien katsottavaksi.

Jos sitä lupaa ylipäätään pyytää, niin pitää myös kysyä, että voinko laittaa sinusta ottamani ison kasvokuvan kymmenien tuhansien surffaajien katsottavaksi. Ja onko kuvattava luvan antanut varmasti ymmärtänyt, että tämä kuva voi vielä vuosien päästä putkahtaa esille ihan missä yhteydessä vain (se voidaan napata internetissä minne vain).

Todennäköisesti et saa lupaa kuvata. ;)

Samahan se on nykyaikana vaikka joku kuva olisi esim myytävässä kirjassa. Ei mene kauankaan kun ne on netissä skanneina .. Eli miten se sitten pitäisi tehdä ..

Ajattelen esim noiden (ent) Suurajojen kuvaamista.. Siellä on miljuuna+1 ihmistä teiden varsilla ja jalkakäytävillä.. Ei millään voi jokaiselta varmuudeksi ottaa täytettyä kaavaketta (puhumattakaan että kaikki olisi niin selviä tms. että allekirjoitus olisi pätevä)... :)

muistelen joskus oppineeni, että henkilö antaa automaattisesti luvan kuvansa käyttön, jos suostuu kuvattavaksi lehteen. Lisämääreenä oli, että kuvan käyttötarkoitus on annettava selkeästi ilmi.

Noin ylipäätään minusta on suositeltavaa käyttää reilua peliä. Miksi pitäisi kyräillä ja kyyläillä? Kysyy reippaasti ja esittää asian selkeästi.

Näppituntumalta sanoisin, että voit hyvin ottaa ja käyttää kuvaa, jos se nassu ei erotu.

Toistetaan nyt taas tässäkin ketjussa vanhoja hokemia.

Julkisella paikalla olevia ihmisiä saa kuvata.

Poikkeuksetta.
Antaa asianomainen luvan tai on antamatta.
Lakien mukaan siis. Hyvät tavat ovat toinen juttu.

Kuvan saa julkaista.

Poikkeukset julkaisuun: halventava tilanne, kaupallinen käyttö.

Siis esim. oksentavan, ulostavan, sukupuoliyhteydessä olevan, taitamattomassa kännissä hortoilevan jne. ihmisen kuvan julkaisuun liittyy se riski, että asianomainen pitää sitä halventavana tekona ja haastaa julkaisijan oikeuteen (ei siis kuvaajaa, jos kuvaaja ei ole julkaisija). Oikeudenkäyntiin taas liittyy se riski, että sen häviää, jolloin kulut voivat olla suurehkot. Se riski on siis mahdollisella haastajallakin.

Kaupallinen käyttö mielletään yleensä mainostamiseksi. Kysytty sanaristikko voi olla tai ei olla kaupallista toimintaa riippuen siitä myydäänkö se jonnekin vai onko se muuten vain esillä.

Nämä lienevät n.s. asianomistajajuttuja, yleinen syyttäjä ei taida rumankaan pärstän kuvan julkaisemisesta ryhtyä toimenpiteisiin.

Puhelinpylväässä roikkuva työntekijä on aika varmasti julkisella paikalla. Paitsi tietysti, jos onnistuu todistamaan asuvansa siellä avoliitossa paikallisen kattohaikaran kanssa - asunto kun on yksityistilaa, ja siellä olevien ihmisten kuvaaminen menee salakatselun puolelle.

Tarkka rajanveto yksityisen ja julkisen paikan välillä on joskus vaikeaa, mutta sittenhän voi käyttää tervettä järkeä ja soveltaa niitä hyviä tapoja; ei se luvan kysyminen ja ihmisten kanssa kommunikointi niin mahdotonta ole. Lupaa voi aina kysyä, vaikka se perustuslain mukaan ei välttämätöntä olisikaan.

Mutta miten siis kuvattaessa suuria ihmismassoja esim. festareilla? Vai pitääkö vain huolehtia että kuvaa julkaistaessa ihmisiä ei tunnisteta?

Ja lasketaanko festarit julkiseksi vaiko yksityiseksi paikaksi. Sinnehän ei ole ihmisillä vapaata pääsyä, mutta ei sinne porukkaa kutsutakkaan.