Digicamera.net - Valokuvausfoorumi

Olen päättänyt aloittaa ihmisten kuvaamisen ihan tositarkoituksella ja hankin nyt ensiksi sitä varten Canon ST-E2-infrapuna-orjasalamaohjaimen. Salamoita ei ole vielä kuin yksi, vanha kunnon 550EX, johon mulla on Lumiquest SoftBox-hajotin.

Jos haluaa hyvin valaistuja muotokuvia, niin onko järkevämpää ostaa toinen salama siis siten, että sijoittaisi salamat sivuttain kohteeseen nähden ja tasapainoittaisi salamavalon sitten tuolla ST-E2:lla? Vai tuleeko kauniimpaa jälkeä jos hankkii kunnon jalustallisen heijastinkankaan, jolla peilaa valoa kohteen varjopuolelle?

Hyvistä vinkeistä suuri kiitos! :)

Suosittelen hankkimaan yhteensä kolme erillistä salamaa, jolloin valoa voidaan tuupata etuviistosta, suojaviivan toiselta puolen tasurilla ja sitten tietty hiusvalo. Valoa voidaan heijastaa käyttämällä kankaita tai sitten vaikkapa styrox -levyjä (mielikuvitus rajana).

Käytettyjä studiosalamoita liikkuu aina välillä joten jos kipinä muotokuvaukseen puraisee, tulet jonkinlaisen setin varmasti hankkimaan. Ohjausvalot kun auttavat monessa paikassa.

Lisäksi edullinen ja helppo keino saada lisäelävyyttä kuviin on hankkia salamoiden eteen värikalvoja joilla voi hieman sävyttää eri suunnista tulevia valoja.

Lopuksi vain pahuksen paljon kokeilua ja fiilistelyä ja paljon auttaa kun kuvaa kananmunan 30 eri tavalla valaistuna.

En ole aikeissa ainakaan vielä hankkia mitään raskaita studiosalamoita, vaan tuollainen kevyt setti Canonin ST-E2 ja mahdollisesti 2-3 Speedlite-salamaa... saako niillä mitään aikaiseksi?

Ainakin nyt on hyvät immeiskuvausobiskat jo valmiina; EF 24-70/2,8 L ja EF 100/2 USM (runko 1D MkII). :)

Aivan varmasti saa, ja käyttämällä noita taidolla, ei eroa studiosalamoihin ole. Mitä nyt valoteho voi jossain välissä ahdistaa ja studiosalamoiden ohjausvalo vain helpottaa sekä nopeuttaa äärettömästi. Onneksi digikameran näytöltä näkee melko hyvin lopputuloksen jonka perusteella voi salamoita sitten säädellä. Riittävän harjoittelun päätteeksi saakin sitten jo rutiinin eikä seuraavalla kerralla menekkään enää tuntia kaiken virittelyyn.

Salamoille kannattaa hankkia kevyet jalustat tai sitten muutamia assareita niitä pitämään. Jalustoja voi myös modifioida sellaisiksi että niihin saa heijastinlevyt/kankaat kiinni. Joskus kun tuntuu ettei neliömetrinkään softbox ole aina kyllin suuri.

Tietenkään ei pidä unohtaa yhdistellä ns. raksavaloja salamoiden kanssa. Noilla kympin valoilla kun saa taustaan kivasti lisäväriä.

LARG, Alex
Pro-lighting -sarja, esim.

New glamour : [a guide to professional lighting techniques]

Tuon sarjan kirjoissa on hyviä kuvia ja sitten selkeät "pohjapiirrustukset" siitä, miten valaistus on järjestetty.
Auttaa ehkä hahmottamaan mitä tarvitsee, kun näkee millaisilla järjestelyillä pääsee millaseenkin lopputulokseen.
Myös sen huomasi kirjaa selatessa, että aina ei tarvitse olla 7 salamaa/valoa saadakseen priimaa tai jännittävää jälkeä.
Esim. Tampereen kirjastoista nua kirjat vain tuppaavat olemaan aina lainassa...

Ei millään pahalla, mutta välineistähän tuo muotokuvaaminen toki pitää aloittaa.........


:)


Tutustuisit aiheeseen ensin kirjallisuuden kanssa ja sitten ihan vaan luonnon valoon ja kuinka varjoilla tehdään kuvaan tunnelma, vasta sitten peleihin ja vehkeisiin, vai kumpi on tarkoitus? Oppia valaisemaan, vai, että saa perusteet leikkikaluostoksille?

Muotokuvaamisen oppiminen on ihan eri asia kuin kalusto, eikä valaisemisen opetteluun tarvita kuin aivot, ehkä jokunen heijastin. Tottakai kalustoa tarvitaan, muuta oivalluksen ja onnistumisen voi todellakin tehdä luonnonvalolla tai yhdellä lisävalolla, pelkin heijastimin jne..

Se unohtui mainita että vaikeinta ihmisten kuvaamisessa on saada kohde kuvaamisen arvoiseksi. Ilmeet, fiilikset ja kaikki sellainen. Tekniikan pitäisi tulla automaationa siellä jossain taka-alalla. Tai ei ihan, mutta että tekniikan ei pitäisi olla etusijalla.

Kirjastoon. Jussi Aallon "Kohteena ihminen" lainaksi, ja kaikki oleellinen löytyykin. Todenäköisesti tulos paranee enemmän kuin laitehankinnoilla.

Voi myös hommata itselle http://www.luova.fi/

Juu, kiitos hyvistä kommenteista. Varmaan kuitenkin parhaiten oppii tuon valonkäytön kokeilujen kautta. Ja onneksi nykyaikana digitaalikamerat ja fotosoppi helpottavat/parantavat jälkeä tuntuvasti. ;)

spege kirjoitti:Ja onneksi nykyaikana digitaalikamerat ja fotosoppi helpottavat/parantavat jälkeä tuntuvasti. ;)

Mutta pas*kasta ei saa konvehtia, vaikka käyttäs mitä soppia.

Ihan perusjuttuja, sillä heikot perustat on sama kuin kaatunut rakennus.
http://jzportraits.home.att.net/
http://www.rpallagi.hu/Articles/BPL/BPL.htm

Tää kyllä sopii hivenen paremmin, noin ostomielessä =)
http://www.photoflexlightingschool.com/index.html

Tipe kirjoitti:

spege kirjoitti:Ja onneksi nykyaikana digitaalikamerat ja fotosoppi helpottavat/parantavat jälkeä tuntuvasti. ;)

Mutta pas*kasta ei saa konvehtia, vaikka käyttäs mitä soppia.

Totta turiset, Tipuseni.

Mutta sanokaa saako seuraavanlaisella kalustolla "riittävän" hyviä muotokuvia; 1D II, lasit EF 24-70/2,8 L ja 100/2, ST-E2-salamaohjain, 550EX + Lumiquest SoftBox (tiedän, pikkuinen :) päävalona ylhäällä viistosti kohteeseen, yksi iso heijastinkangas tasoittamaan salaman varjoja, toinen 550EX katon tai seinän kautta yleisvalona ja vielä yksi salama takaviistossa "hiusvalona".

..ja sitten fotosop-käsittely. Miten suhteuttaa parhaiten huoneiston värilämpötila salamoiden värilämpötilaan, saako kelvollista jälkeä pelkästään fotosopissa vääntämällä (RAW/16-bit) vai tarviiko salamoihin värikalvoja tms.. :?

En tavoittele "täydellisiä" muotokuvia, vaan sellaisia jotka ovat toteuttavissa kohtuullisen helposti ja että tarvittava kalusto menee suurinpiirtein kameralaukussa + mahd. jalustat ja heijastin.

spege kirjoitti:Mutta sanokaa saako seuraavanlaisella kalustolla "riittävän" hyviä muotokuvia;

spege kirjoitti:Varmaan kuitenkin parhaiten oppii tuon valonkäytön kokeilujen kautta.

Kokeile sitten.

Mikä riittää kellekin.

Hyviä muotokuvia saa millä tahansa matolootalla jos kuvaaja osaa hommansa. Lähtökohtana kamera lienee ihan hyvä ja jos sitä ei ole niin osaava kaveri tekee potretin lyijykynällä tupakkiaskin kylkeen. Tietty tosi näppärä kaveri rakentaa vaikka neulanreikäkameran kenkälaatikosta ja tekee sillä silkkaa ykköstä. Vaikka ne ällät auttavatkin, on älli silti välttämättömyys.

Minulla on ST-E2 + 420EX. Salaman laitan Manfroton Flexarmiin kiinnitettyyn 80cm valkoiseen sateenvarjoon. Flexarm sitten kiinni esim. kirjahyllyn reunaan tai halpistripodiin. Potretit pitää ottaa melko samalta linjalta kuin salama, muuten tulee liika varjoja (seuraava ostos olisi heijastin + teline).
Tällä yhdistelmällä saa mielestäni varsin hyviä kuvia. Tietysti taustan valaisulla ja hiusvalolla saisi lisää potkua. Valkoinen läpiammuttava sateenvarjo antaa hajavaloa joka sitten heijastuu valkoisesta olohuoneen katosta.

Kuten aiemmin sanottu, kun saa tekniikan tyydyttävälle tasolle, tulee vastaan paljon vaikeampi asia eli mallin ohjaaminen. On vaikeaa saada kohdetta rennoksi. Lisäksi poseeraaminen ei ole ihan simppeliä. Kannattaa haalia kirjastosta asiaa käsittelevät kirjat. Luin joskus jonkun amerikkalaisen kirjoittaman potrettikuvauskirja jossa oli hyvin kerrottu jokaisesta otoksesta miten valaisu oli järjestetty ja minkälainen asento oli. Vaikka teos oli 80-luvun alkupuolelta ja vaatemuoti aika hassua, tieto oli silti täysin hyödynnettävissä vaikka eletäänkin digiaikaa.

Onko kukaan muuten kokeillut diaprojektorin valkokangasta heijastimena? Tietty se on vähän raskas roudata, mutta miten hyvin se toimii heijastimena? Tai itseasiassa mulla on ns. hopeajuovakangas, mutta eikös sen pitäisi heijastaa valoa vielä valkoistakin paremmin?

Noi Canoin salamat eivät sovellu kovin hyvin vakavasti otettavaan muotokuvaamiseen ohjausvalon puutteiden takia. Koko homma menee sen takia enemmän taikka vähemmän arpomiseksi. Kannattaisi mielummin harkita vaikka jotain halpaa kuumavalosettiä jos budjetti on tosi kiree. Joku Lumiquestin softari on ihan yhtä tyhjän kanssa jos meinaa saada laadukasta jälkeä aikaiseksi. Kyllä se tietty vähän auttaa valon pehmentämisessä, mutta ero kunnon studiolamppuun ja isoon softariin on selkeä.

fiero kirjoitti:Noi Canoin salamat eivät sovellu kovin hyvin vakavasti otettavaan muotokuvaamiseen ohjausvalon puutteiden takia. Koko homma menee sen takia enemmän taikka vähemmän arpomiseksi.

Itse asiassa tuo Canon ST-E2-salamaohjain on todella kätevä juuri salamavalon tehon hallinnassa. Sillä voi langattomasti ohjata useiden eri salamoiden tehosuhteita vain nappeja painamalla.

Kokeilin juuri tuossa tuota laitetta ja jo _yhdellä_ 550EX-salamalla + heijastavalla valkoisella seinällä sai mielestäni aikas herkullista valoa. Ja ohjausvalojen puutteen korvaa tietty digikameran TFT-näyttö. :)

spege kirjoitti:Ja ohjausvalojen puutteen korvaa tietty digikameran TFT-näyttö. :)

Seisontavaloilla pystyt näkemään tuloksen etukäteen. Näytöstä katsominen on kokeile ja erehdy -tekniikkaa. Miksiköhän kukaan tunnettu muotokuvaaja ei viitsi vaivautua moiseen pelleilyyn?

Styroksia sanovat hyväksi, ja kannettavuus parempi kuin diakankaalla.

fiero kirjoitti:

spege kirjoitti:Ja ohjausvalojen puutteen korvaa tietty digikameran TFT-näyttö. :)

Seisontavaloilla pystyt näkemään tuloksen etukäteen. Näytöstä katsominen on kokeile ja erehdy -tekniikkaa. Miksiköhän kukaan tunnettu muotokuvaaja ei viitsi vaivautua moiseen pelleilyyn?

Ei ole tarkoituskaan tulla "tunnetuksi muotokuvaajaksi", vaan haen sellaista kevyttä kompromissiratkaisua, jolla saa kuitenkin tavallisille ihmisille _riittävän_ hyvää laatua aikaiseksi. Sitäpaitsi tuo ST-E2 on kyllä niin kätevä, että oikea valotasapaino kyllä löytyy muutaman koeruudun jälkeen. :)