Digicamera.net - Valokuvausfoorumi

Äh.. kaikki ei mahtunut otsikkoon, joten:

Eräästä toisesta ketjusta poiketen, haluaisin lukea keskustelua studiokuvauksesta (muustakin kuin valoviritelmistä, mutta niistäkin), mallinohjaamisesta (kontaktin luomisesta), erilaisiin vaikutelmiin sopivista vaatetuksista.

Kun kuvaatte studiossa, tai yleensä monesti kotistudiossa ihmistä, niin miten ohjailette häntä? Jos haluat saada filmille tai kennolle jotain tiettyä poseerausta, sanotko vain, että "noniin, nyt sitten meneppäs sillä tavalla solmuun" , vai johdatteletko jotenkin muuten? Kerrotko, että "yritän saada sinusta nyt sellaisen kuvan, jossa...".. Itse olen huomannut, että luonnollisimmat kasvokuvat saa siten, että ohjailee mallia siirtelemään välillä jalkojaan tai käsiään jotenkin toisin, jolloin hän ei keskity irvistyksiin.

Mites teillä!??

Toivottavasti tämän seuraavan teksti on ymmärrettävissä. Aihe on tavattoman mielenkiintoinen. Mallin ohjailu on kyllä sellainen laji, minkä selvittäminen tällaisessa tekstimuodossa on aika monimutkaista enkä kyllä usko, että sitä mistään kirjasta voi lukeakkaan. Itse olen opetellut asiaa siten, että olen lueskellut noita oppaita, joissa käydään läpi yleisimpiä ihmisen kuvaamisen asioita, poseerauksia yms. Siten olen opetellut itse noita poseerauksia ja tuijotellut omia ja muiden kuvia noiden oppien avulla. Omasta mielestä moinen on auttanut kehittymään. Mutta kontaktin luominen ihmiseen onkin sitten jo hieman vaikeampi laji, ainakin itselleni.
Kuvaajanhan pitää pystyä rakentamaan tilanne jossa kuvattava luottaa kuvaajaan. Kuvaajan tulee siis tietää mitä se kyseisestä persoonasta haluaa kuvan muodossa. Itse olen aina suunnitellut joitakin kuvia(ns. varmat kuvat) etukäteen ja muuttanut suunnitelmia sitten kuvattavien mukaan. Mielestäni kyse kontaktin luomisessa on lopulta siitä, kuinka osaan olla oma itseni ja puhua toiselle ihmiselle minuna. Puhun siis niiden ihmisten kanssa niitä ja näitä tai jotain muuta. Poimin sieltä seasta jotain keskustelemisen aihetta jne. Kuvaustilanteessa toisilta ihmisiltä tulee luonnostaan asentoja ja ilmeitä melkein pyytämättä. Tällöin kuvaaminen on kokemuksieni mukaan helppoa. Se on enemmänkin hillitsemistä ja kevyttä ohjaamista. Toiset ihmiset vaativat/haluavat kunnollista ohjaamista. Omien kokemuksien mukaan tällöin kontaktin ja luottamuksen rakentamisessa auttaa se, että kykenee yksinkertaisesti rakentamaan muutaman perusposeerauksen, joiden pohjalta voi alkaa kuvaamaan. Ja eri ikäisille puhutaan hieman erilaisella sanavarastolla, miehillä on miesten jutut ja naisilla naisten jutut jne.
Hauskin osa on minusta se, että mihinkään lopputulokseen ei pääse suoraan. Tarkoitan siis sitä että kun ihmisen haluaa kuvassa olevan jotenkin tietyllä tavalla, niin asiaa pitää lähestyä esim. immartelulla ja houkuttelulla ennemminkin kuin suorilla käskyillä ja pyynnöillä. Minusta on myös jotenkin hauskaa myös se, että hyvä kasvokuvakin lähtee periaatteessa jalkojen asennosta, joka vaikuttaa muuhun kroppaan ja ryhtiin.