Digicamera.net - Valokuvausfoorumi

Miten ihmeessä tästä saa kiinni, siis löytää kahvan, josta koko ongelman saa siihen muotoon, kun kulloinkin tarvitsee ... ja omin voimin?

Onko olemassa kursseja, vai miten tällaista voisi harjoitella (ilman että ihmiset alkaa karttaa mun yhteydenottoja, kun se on taas kärttämässä ryhmäkuvauskokeiluihin)?

Onko lähdettävä Etelänavalle:

Kuva: Group of African penquins
Tämäkään ei ole täydellinen harjoituspaikka, kun mä haluaisin kontrolloida koko valaistusta, jolloin kuvaus pitäisi tehdä sisätiloissa.

Aika suuri osa netistä löytyvistä ryhmäkuvista on otettu ulkotiloissa. Tuohan se riittävästi valoa, mutta sen muotoilu voi olla haastavaa.

Teesit dokumentaarisen ryhmänkuvan valaisemiseksi:

1. Ryhmäkuvan valaisu hoidetaan yhdellä yhtenäisellä valonlähteellä
2. Valo muokataan sateenvarjolla tai softbox:lla pehmeämmäksi keilaksi, joka riittää kattamaan tasaisena koko kuvattavan ryhmän alueen
3. Valonlähde sijoitetaan kameran yläpuolelle niin, että valo on tasainen ja varjot tulevat aina kamerasta poispäin
4. Valojen korkeus niin ylös että:
   1. Kuvaan ei tule valonlähteestä heijastumaa silmälaseihin
   2. Leukojen alle jää lievä muotoileva varjo

Tässä on varmin tapa aloittaa ryhmäkuvaus, mutta jos kuvauksen jälkeen ambitiot ei lopu kesken ja haluaisit muuttaa valaistusta haastavammaksi, niin millä saat ryhmän pysymään aloillaan. Tai kokoontumaan uudelleen valojen virittelyn jälkeen.
Parempihan olis osata hieman enemmän ja päästä suoraan kuvaamaan kunnon valaistuksella.

Yleisempiä teesejä hyvän ryhmäkuvan ottamiseksi

1. Objektiiviin riittävästi syvyysterävyyttä
   Yli 10 hengen ryhmiin tulee väkisin syvyyttä. Varmista, että etummainen ja takimmainen ihminen toistuisivat terävinä kuvissa. Hyvä aukko kinokoon kameralle on f/8 - f/11 (etummaiset ja takimmaiset teräviä).
2. Järjestä riittävä ja laadukas valaistus
   Valaistuksen tulisi olla niin kirkas, ettet joudu käyttämään hitaita valotusaikoja ja/tai suuria herkkyyksiä (ISO).
   Valotusaika 1/160 sekuntia tai lyhyempi, jolloin kuvattavien (myös lasten) liikkeet alkaa kuvassa pysähtymään. Varsinkin jos kuvasta on tarkoitus tehdä iso paperikuva, niin kohinaan tulee kiinnittää huomiota. Vähimmällä kohinalla pääsee ISO 100 asetuksella.
3. Kuvaa ryhmän korkeudelta
   Jos asettelet kuvattavan ryhmän korokkeelle, niin älä kuvaa alaviistosta. Se vääristää perspektiiviä. Kinokoon kameralla kuvattaessa 35 millin polttoväli ei aiheuta vääristymää niin helposti, kuin laajemmat polttovälit.

Muutama teesi sommittelusta (jos siihen voi vaikuttaa):

1. Pidä tausta puhtaana
   Valitse ryhmälle selkeä tausta. Tai tee se jälkikäsittelyssä.
2. Huomioi kuvattavien pituus
   Älä asettele kuvattavia olkapäät kiinni toisissaan pitkäksi riviksi vaan hieman vapaampaan muodostelmaan. Hyödynnä kuvattavien eri pituuksia, niin muodostelmasta tulee dynaamisempi. Yleensä asetelma, jossa pisimmät on takana toimii parhaiten.
3. Ota kaikki mukaan kuvaan
   Muista käydä katseellasi läpi ryhmän jokainen jäsen. Jos he näkevät kameran, näkee kamerakin heidät.
4. Sovella kolmiosääntöä
   Asettele kuvattavat kolmion muotoon, varsinkin, jos ryhmä on pieni. Alaosan tulee olla leveämpi eli siinä saa olla enemmän ihmisiä, kun taas ylös riittää yksikin ihminen.
   (erityisesti kuvattavien ollessa hyvin lähellä toisiaan).

Nää on pääosin sivulta (omin lisäyksin ja stilisoinnein): https://digi-kuva.fi/valokuvaus/muotoku ... ryhmakuvia" onclick="window.open(this.href);return false;

Jos naamakuvassa pehmennetään salaman valoa 80cm sateenvarjolla, joka on metrin päässä kuvattavasta (onko tää järkevä pehmennys potreteissa), niin kuinka pitkältä voi valaista vastaavasti pehmennetyn kuvan 160cm ja 300cm varjoilla.

Kuvasta arvioiden:

• 160cm varjon voi viedä vajaaseen 2 metriin.
• 300 cm varjolla päästään jo reiluun 3 metrin etäisyyteen.

Salaman tehon tarve kasvaa sitten toiseen potensiin etäisyyden suhteen, jos halutaan samoilla valotusasetuksilla kuvata.

Ei vaikuta kovin käytännölliseltä ratkaisulta isompien ryhmien kanssa. Tässä alkaa jo epäilemään, jotta onko kunnollisia ryhmäkuvia edes mahdollista ottaa.

jaava kirjoitti:Jos naamakuvassa pehmennetään salaman valoa 80cm sateenvarjolla, joka on metrin päässä kuvattavasta (onko tää järkevä pehmennys potreteissa), niin kuinka pitkältä voi valaista vastaavasti pehmennetyn kuvan 160cm ja 300cm varjoilla.

Kuvasta arvioiden:

• 160cm varjon voi viedä vajaaseen 2 metriin.
• 300 cm varjolla päästään jo reiluun 3 metrin etäisyyteen.

Salaman tehon tarve kasvaa sitten toiseen potensiin (kun valaistavasta pinta-alasta kyse) etäisyyden suhteen, jos halutaan samoilla valotusasetuksilla kuvata.

Ei vaikuta kovin käytännölliseltä ratkaisulta isompien ryhmien kanssa. Tässä alkaa jo epäilemään, jotta onko kunnollisia ryhmäkuvia edes mahdollista ottaa.

Näinhän se on. Sitä oon toisaalla jo kirjoittanutkin.
Kovin läheltä ei isoa ryhmää voi valaista, kamerasta pitää olla kohtuullinen matka ryhmään ja valaisuuden tasaisuus on helpompi varmistaa kun valaisee kauempaa.

Ison tasaisevan pinnan saa vaaleasta seinästä jonka voi valaista useammalla valolla, se taas määrää ryhmän paikan kuvanottohetkellä.

Itse suunnittelin yhtä isompaa kuvausprojektia varten että teen auton peräkärryyn kokoontaitettavan seinän jolla voi ulkona valaista kohdetta isolta pinnalta. Muut kiireet kuitenkin veivät mennessään, projekti on kuvaamatta eikä mitään heijastinkärryäkään oo rakennettu kuin mielessä.

Huomaiskohan hallitus muutaman valkoisen lakanan katoamista. Oiskohan meillä enää tavallista 120cm leveetä ja onko niiden pituus luokkaa 220cm. Vois yhdistellä useampia nipistimillä (pyykkipojilla) ja ripistaa pyykkinaruun kuvauspaikalla.
Meniskös tässä jo ammattikuvaajalta maine:)

Katselin ryhmäkuvia siitä näkökulmasta, että saisin niistä jotain oppia.

Kuva 1
Minusta tässä ekassa kuvassa ollaan varsinaisen ryhmäkuvan ja potretin välimaastossa valaistuksellisesti.
Poikkeuksellinen valaisu verrattuna useimpiin muihin ryhmäkuviin, mutta samalla vaikuttava:

Kuva: Image by TréVoy Kelly from Pixabay
(Pixabay License, Free for commercial use, No attribution required)

Valaistusanalyysiä (olenkohan ymmärtänyt mitään):

• Tausta on valaistu niin, että yläosa on tummempi kuin alaosa. Ilmeisesti alhaalta ja läheltä seinää, eikä valoa vuoda suoraan tyttöjen selkiin.
  Lisäksi taustan väri on neutraali, se on rauhallinen ja tytöt erottuu hyvin sitä vasten. No syväterävyys on voitu pitää maltillisena, jolloin myös taustaa on voitu blurrata.
• Päävalo tulee alhaalta (sormien ja olkapäiden varjot yläpuolella), siis juuri päinvastoin yleistä suositusta.
• Keskimmäinen tyttö on kirkkaimmassa valossa. Onko hän pääkohde, jota laitimmaiset tytöt halaa.
  Luulisin että ensimmäisinä kuvan katsoja näkee ihmisten kasvot ja niistä vielä ne, jotka ovat kirkkaimmat.

jaava kirjoitti:Katselin ryhmäkuvia siitä näkökulmasta, että saisin niistä jotain oppia.

Kuva 1
Minusta tässä ekassa kuvassa ollaan varsinaisen ryhmäkuvan ja potretin välimaastossa valaistuksellisesti.
Poikkeuksellinen valaisu verrattuna useimpiin muihin ryhmäkuviin, mutta samalla vaikuttava:

Kuva: Image by TréVoy Kelly from Pixabay
(Pixabay License, Free for commercial use, No attribution required)

Valaistusanalyysiä (olenkohan ymmärtänyt mitään):

• Tausta on valaistu niin, että yläosa on tummempi kuin alaosa. Ilmeisesti alhaalta ja läheltä seinää, eikä valoa vuoda suoraan tyttöjen selkiin.
  Lisäksi taustan väri on neutraali, se on rauhallinen ja tytöt erottuu hyvin sitä vasten. No syväterävyys on voitu pitää maltillisena, jolloin myös taustaa on voitu blurrata.
• Päävalo tulee alhaalta (sormien ja olkapäiden varjot yläpuolella), siis juuri päinvastoin yleistä suositusta.
• Keskimmäinen tyttö on kirkkaimmassa valossa. Onko hän pääkohde, jota laitimmaiset tytöt halaa.
  Luulisin että ensimmäisinä kuvan katsoja näkee ihmisten kasvot ja niistä vielä ne, jotka ovat kirkkaimmat.

On vähän luonnoton valaisu, alhaalta keskeltä ylös ja ulospäin. Kuvankäsittelyllä tehostettu.

Kuva 2
Minusta tässäkin kuvassa ollaan varsinaisen ryhmäkuvan ja potretin välimaastossa valaistuksellisesti.
Tämä on minusta esimerkki dokumentaarisesta ryhmäkuvasta.

Kuva: Image by White77 from Pixabay
Pixabay License, Free for commercial use, No attribution required

• Tämä kuva on otettu yhdellä valolla kameran päältä, hieman oikealta puolelta.
• Tausta on todella yksinkertainen ja valkoinen väri antaa ryhmälle erottuvuutta.
• Valaisu on ollut voimakas ja naamat ovat melkein puhkipalaneita (minä jättäisin hieman tummemiksi jälkikäsittelyssä, jolloin niiden värikin olisi parempi ja muodot erottuisivat)

jaava kirjoitti:Kuva 2
Minusta tässäkin kuvassa ollaan varsinaisen ryhmäkuvan ja potretin välimaastossa valaistuksellisesti.
Tämä on minusta esimerkki dokumentaarisesta ryhmäkuvasta.

Kuva: Image by White77 from Pixabay
Pixabay License, Free for commercial use, No attribution required

• Tämä kuva on otettu yhdellä valolla kameran päältä, hieman oikealta puolelta.
• Tausta on todella yksinkertainen ja valkoinen väri antaa ryhmälle erottuvuutta.
• Valaisu on ollut voimakas ja naamat ovat melkein puhkipalaneita (minä jättäisin hieman tummemiksi jälkikäsittelyssä, jolloin niiden värikin olisi parempi ja muodot erottuisivat)

Kyllä tässä kuvassa valo tulee kuvan vasemmalta puolelta, näkee selvästi oikealla olevan naisen varjosta ja miehen ja vasemmanpuoleisen naisen kasvoista.

Kun kuvaa suurempana katsoo näkyy että valoja on kaksi, näkee aika selvästi oikeanpuoleisen naisen silmistä.

Kuva 3
Onhan se tämäkin ryhmäkuva.
Kuvaaja ei ole yrittänytkään ottaa valaistusta hallintaansa. Tilassa on vain kattovalot ja itse kohteet nyt näkyvät miten sattuu.

Kuva: Image by skeeze from Pixabay
Pixabay License, Free for commercial use, No attribution required

Hieman analyysin poikasta:

• Kuva otettu käsivaraisesti, joka näkyy terävyydessä. Olisko oltu hieman liian pitkällä valotusajallakin.
• Ainoa valo tulee katon valaisimista, joita on kyllä paljon.
• Oiskohan kuvaan saanut hieman enemmän ilmettä jälkikäsittelyssä. Nyt jää aika pliisuksi.

jaava kirjoitti:Kuva 2
Minusta tässäkin kuvassa ollaan varsinaisen ryhmäkuvan ja potretin välimaastossa valaistuksellisesti.
Tämä on minusta esimerkki dokumentaarisesta ryhmäkuvasta.

Kuva: Image by White77 from Pixabay
Pixabay License, Free for commercial use, No attribution required

• Tämä kuva on otettu yhdellä valolla kameran päältä, hieman oikealta puolelta.
• Tausta on todella yksinkertainen ja valkoinen väri antaa ryhmälle erottuvuutta.
• Valaisu on ollut voimakas ja naamat ovat melkein puhkipalaneita (minä jättäisin hieman tummemiksi jälkikäsittelyssä, jolloin niiden värikin olisi parempi ja muodot erottuisivat)

Muun mielestä tulee kuvaajan takaa, silimis näkyy kuvaajan musta möykky ja valopisteet molemmilla puolilla sitä. Näin pienessä ryhmässä vois valaisuun tehdä jotakin, päävalo jommalle kummalle puolelle

Kuva 4
Sitten tulee tällainen valaisuvinkki kahdella salamalla (kummatkin päävaloja):

Kuva: Kaappasin videosta ja lisäsin grafiikan. Videossa näytettiin myös valaisu keskelle, jolloin laidat oli aivan varjossa.

Analyysiä:

• Ryhmä on 15 ihmistä leveä, joka aiheuttaa lisää valaisuongelmia
• Kahdella valolla saa myös ryhmän laidoille valoa, mutta valot saa myös lähemmäs (onko noista softbox:sta sitten oikeasti hyötyä)
• Ongelmia tulee hieman taaempana oleville ihmisille, jos naama ei yllä yli etummaisten rivien. Kuvassa keskellä takarivissä oleva mies jää kahden eturivin naisen varjoon.
  Tätä taitaa ollakin paras käyttää kun kaikki on samassa rivissä.

Vaihtoehtoinen valaisu:
Yllä salamat on suunnattu 1/3 päähän ryhmän laidoista, jolloin niihin kohtiin osuu kovinta valoa (keilan keskiosa). Vois myös kokeilla suunnata salamat kokonaan hieman sivusta ohi ryhmästä, jolloin valo olis pehmeämpää.

Jos ihmiset on yhdessä rivissä, jotta he eivät varjostaisi toisiaan, niin seuraa ongelma: Kun rivi on ohut, käytetään myös helposti pientä syväterävyyttä, jolloin ryhmän laidat saattaa olla jo ulkona syväterävyysalueesta, kun tarkennus osuu keskelle.
Mutta saako ihmiset järjestettyä kaarelle, jonka säde on etäisyys kameraan.

Koulukuva ei ole ehkä paras mahdollinen referenssi, mutta se on kuitenkin varsin toimiva, joskaan ei kovin taiteellinen.

Isompi ryhmäkuva otetaan koulussa suunnilleen seuraavalla kaavalla:
- Ihmiset siistiin ryhmään niin, että syvyyttä on mahdollisimman vähän: etummaisille matala penkki, seuraava rivi seisomaan, seuraavat seisomaan penkille. Näin voidaan käyttää f/8-11 aukkoa ja silti syväterävä.
- Valaistaan yhdellä vaakasuuntaisella stripillä kuvaajan päältä. Tehoa niin paljon kuin kalustosta saa. Valo suunnataan hiukan ryhmän yli. Näin saadaan pehmeä valo vaakasuunnassa, reunoillekin enemmän valoa sekä eturivin ja takarivin välille vähemmän valoeroa. Valo tulee kameraan suunnasta alaviistoon, joten se valaisee sen minkä kamera näkee.
- Strippi saattaa tehdä leuan alle varjoja. Jos tätä haluaa välttää, niin yksi täytevalo boxissa kuvaajan viereen.
- Tarkennus keskimmäiseen riviin.
- Ryhmästä pitää erityisesti katsoa, ettei joku jää toisen pään varjoon.
- Täyskennon kamera, jotta yksityiskohdat riittävät, eikä kohinaa niin paljon, vaikka herkkyyttä vähän nostettaisiin.
- Taustaa valaistaan, jos voidaan. Erityisen hankalia ovat takarivin päiden varjot, joten strippi päiden yläpuolelta, eikä taustaa liian lähelle.
- Kannattaa ottaa useampi kuva ja vaihtaa sitten kuvankäsittelyssä päitä sulkeutuvien silmien takia. Samalla voi tasoittaa valoa, jos sitä tule vielä takariviin tai sivuille liian vähän. Lightroomin liukukorjaukset ovat näppäriä.

Jos haluaa asetelmasta hiukan vähemmän jäykän, niin tehdään ihmisistä hiukan ryhmiä, mutta edelleen pyritään pitämään ihmiset samalla etäisyydellä, jotta ei tarvita sitä syväterävyyttä. Ei liian isoja aukkoja ryhmien väliin. Katsotaan niitä varjoja ja kuvioita siellä taustassa. Pelkkä taustan valaiseminen ei niitä varjoja poista. Katsotaan taas, ettei jonkun kasvot jää toisen pään varjoon.

Strippi on ihan toimiva. Paljon merkitsevämpää on kuvaajan taito tehdä nätin näköinen asettelu ihmisistä. Hyvä kuva voi tulla myös niin, että ilmoittaa kuvan olevan valmis ja ottaa sitten vielä yhden kuvan rentoutuvista ilmeistä.

Kiitos Olli asiantuntevasta viestistäsi.
Mä olen etsiskellyt tietoa ympäri nettiä mm. haulla "lighting a large group photo indoors", mutta aihe tuntuu olevan hankala. Moni kameran takana operoiva näyttää saavan isojen ryhmien kuvauksesta näppyjä.

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Sattui tänään aamukahvin jälkeen naapuriin kuvausryhmä videoimaan, ja muahan kiinnosti heidän valaisunsa (no kuvattiin vain yhtä ihmistä):

Kuva: Esiintyjä valmistautumassa oikealla ja valaistus perustui vain tuohon isoon kankaaseen, johon kuumavalolla (vai LED:llä) saatiin valoa. Täytyy sanoa et tuollainen valonheitin on kyllä jo liian iso ja paksu moneen makuun:)
Melkoisesti ovat asettaneet kangasta kannattavaan telineeseen painosäkkejä jalkoihin, vaikka ei täällä ihmeemmin tuullut.

Nopeasti kaverit pakkas kamat ja homma oli ohi (ehdin saada vain yhden kuvan, jossa valo oli päällä):

Tyttömme opiskelee elokuvan tekoa, valaistusta jne, pitää näyttää tuota kuvaa kunhan tulee ulkomailta vaihdosta ja kysyä onko turhan rankka kalusto moiseen.

Moni kokee näppyjä - millasen tilastollisen analyysin teit? Moni on jotain mieltä/kokee/ajattelee on klassinen esimerkki yksilöllisestä harhasta, jota esim. netti tukee. Tota viljelee niin äärioikeisto kuin omaan koppiinsa sulkeutuneet nettinörtitkin ja suuremmalla tod. näk. kyse on kaposesta maailmankuvasta kuin jostakin vallitsevasta lainalaisuudesta. Mun kokemus on enempi, et ryhmäkuvaus on niin triviaalia valaisun suhteen, et siitä ei montaa kirjaa kirjoita - ryhmien ohjaaminen taas niin monipuolinen asia, et sitä täytyy kaivaa sosiaalitieteistä Jari Sarasvuohon. Ison ryhmän edessä olo jännittää suurinta osaa eikä se tule koskaan poistumaan (eikä välttämättä edes helpotu) - parhaimmat näyttelijät oksentavat ennen esiintymistä, eikä painajaiset ole mikään harvinaisuus (opettajista täytyy hakemalla hakea joku ketä ei ole unissa ollut alastomana luokan edessä tai opettamassa aihetta josta ei tiedä yhtikäs mitään).

No musta tästä asiasta yritetään tehdä liian vaikeaa (lähinnä teknisessä mielessä) ja keskitytään liikaa siihen. "Tekniikka on henkilökuvauksen syöpä" - ttuplai. Varsinkin potrettikuvauksesta on tarjolla miljoona kirjaa ja vähintään saman verran youtube-videoita joissa samoja perhosia ja Rembrandt:eja kylvetään, jotta valokuvaamisesta saatais jotenkin mysteerinen salatiede, jonka vain oikean termistön osaavat poppamiehet taitavat. Henk. koht. olen sitä mieltä, et perustekniikan oppii päivässä (esim. ryhmän valaisussa ei niin montaa komponenttia ole. Perusasioiden jälkeen voi toki alkaa hienostelemaan, kun itsevarmuus on riittävällä tasolla.) Ryhmän ohjaaminen ja näkemys kuvasta ovat niitä hankalia asioita. Sellanen hyvä koulu ryhmien kanssa toimimiseen on yläkoulun opettajan pesti (koulut ottaa myös ilmattteeksi vastaan kaiken maailman esiintymisiä, jos ei katso omaavansa sopivaa koulutusta sijaisuuksien vetämiseen) - jos sen porukan edessä kestää olla ilman lääkitystä ja saa ko. porukkaa ohjattua, voi käytännössä kuvata mitä tahansa ryhmää missä tahansa. Yksi kikka on tehdä jotakin mitä kukaan ei odota - se saa useimmat laskemaan hetkeksi julkisuuskuoren (tota käyttää aika moni lavaesiintyjä ja "Guru" - myös Jari Sarasvuo). Huumoria ei kandee kokeilla jos ei oo oikeesti keskimääräistä hauskempi muutenkin kuin omasta mielestä. Yleisön ajattelemninen alastomana, silmiin katsomisen sijaan silmien väliin - onhan noita.

Noin valaisun pehmeyden kannalta homma muuttuu vähempi pedantiksi mitä kauemmas siirrytään tiukasta kasvokuvasta. Ja jos kohde/kohteet ei heti karkuun juokse niin saahan noit valoja/porukkaa vähän siirrettyä jos kaikki ei näytä olevan ihan kohillaan. Ite en myöskään koe syväterävyyttä mitenkään hankalaksi - taidan useimmiten olla f4:n ja f8:n välissä, joka riittää käytännössä aina jos ei ihan lähimpään tarkenna. Valaisu on myös aina kompromissi käytössä olevan tilan ja kuljetuskaluston suhteen - jos olis kymmenen hengen tiimi ja rekka (+ ja maksaja) niin raahaisin aina paikalle 10x20m maalatun taustan (tai siis vuokraisin tehdashallin/kartanon ja lennättäisin porukan sinne) - henkilöautolla liikkuva yhden miehen armeija joutuu vähän tinkimään.

Eli ei tää tästä kummemmaksi muutu - otat vaan sen kaluston mukaan ja kuvaat. Valokuvaus kun ei oo sydänkirurgiaa eli potilaat jää kyl henkiin vaikka tekis pari virhettäkin. Ja virheitä pitää tehdä, jotta jotain jäis takaraivoonkin. Siinä on suuria yksilöllisiä eroja miten virheet käsittelee.

Lainaus ttuplai:ltä:

"... (opettajista täytyy hakemalla hakea joku ketä ei ole unissa ollut ...... opettamassa aihetta josta ei tiedä yhtikäs mitään)."

Miten niin unissa?

JL Anttola

ttuplai kirjoitti:Valokuvaus kun ei oo sydänkirurgiaa eli potilaat jää kyl henkiin vaikka tekis pari virhettäkin.

Mun ensimmäisessä ryhmäkuvaajakokemuksessa isäinpäivän vietosta kävi niin, että kaikki palaute on ollut ainakin positiivisesti esitettyä, mutta mä itse ainakin sairastuin, jos en nyt aivan valokuvaajana menettänyt henkeä. En ainakaan haluaisi tunnustaa niitä mun ottamiksi:). Puolustaudun sillä, että piti tyytyä paikan omiin (92v. isäinpäiväkuvan kannalta) heikkoihin valoihin.

Vaikka esiintyminen ei mulle ole kauhea haaste, niin esiintyminen valokuvaajana kyllä lisää sitä.
Haaste ryhmäkuvaustilanteessa on tehdä kaikki tarvittavat temput ja sanoa kuvattaville kaikki tarvittavat asiat oikealla hetkellä. Kun en edes vielä tiedä kaikkea ... tai juuri mitään.

Minusta ei ole ollenkaan haitallista tuntea valojenkäytön mahdollisuuksia ennen kuin alkaa niitä käyttämään:). Toisaalta on varmasti viisauttaa aloittaa ryhmäkuvausura kuvilla, jotka on valaistu jo monen kirjoittajan toimesta neuvotulla yksinkertaisella dokumentäärisellä tavalla, kuvien jäädessä vaikutelmaltaan hieman littanoiksi.

Sitten peruskysymyksen äärelle, joka pitäisi esittää ensimmäisenä itselleen: Millaista valoa tarvitsen ryhmäkuvaan.

Tällaista tietoa on tullut vastaan:

1. Jos pilvinen päivä on luonteeltaan se mitä haet, niin silloin suuri valaiseva pinta on oikea valonmuokkain. Se antaa kohteeseen pehmeää valoa.
   Yhtä henkilöä kuvatessa sateenvarjo, tasovalo tai octa ovat sopivan kokoisia. Ryhmää kuvatessa tarvitaan kuitenkin suurempaa pintaa kuten, suuri läpiammuttava sateenvarjo (riittääkö edes 150cm varjo), kannettava iso heijastin, hyvä on myös huoneen seinä tai katto joka ei muuta valkotasapainoa vahvasti.
2. Jos kuviin haetaan draamaa, kontrastia ja räikeät varjot, niin tarvitaan pienestä valonlähteestä tulevaa valoa, kuten kirkas keskipäivän auringonpaiste. Tällaista kovaa valoa saadaan myös paljaasta salamasta, beauty dish:stä tai tiukasta hunajakennosta.