Digicamera.net - Valokuvausfoorumi

tuli tälläinen asia mieleen ja jäi vaivaamaan sen verran että ajattelin tänne kirjottaa. eli kuinka paljon periaatteessa kuvankäsittely voi kaventaa kalliin putken laadullista etumatkaa verrattuna halppisputkeen. jos ei huomioida nyt valovoimaa, iso-arvoja yms vaan lopputulosta. jos samasta kohteesta ottaa kuvan samalla rungolla sellaisella putkella joka maksaa vaikka 1000e ja toisen 200e putkella mutta jälkimmäisellä otettua viilaa tuntuvasti lightroomissa/photoshopissa. ja kalliimmalla otettu kuva on suoraan raw-kuva jota ei yhtään muokkaa. saako halppisputken huonompaa piirtoa yms kurottua jälkikäsittelyllä edes puoliakaan.. näitä perjantai-illan ajatuksia, alkoholilla saattaa olla osuutta asiaan =)

Tää ei oo ihan näin yksinkertainen asia. Ota lisää ja lue sitten loppuun.

Ensinnäkin moni lasi on kallis, koska valovoima on suuri. Silloin bokeh on suuri ja muuten lasi on suttu. Tätä voi hyvin shopata ja säästää.
Toisaalta värivirheet on se juttu, joka kalliissa on korjattu. Mutta ei aina. Ja terävyys.
Jos kuva on pienikokoinen, niin puhelimella saa parempaa kuin 15 tonnin leicalla. Ihan sama mitä Leican omistaja sanoo. Tuskin se mitään sanookaan, kun ei pysty enää puhumaan, kun näkee sen 15 tonnin laskun ja puhelimella otetun kuvan.

Toisaalta jos kuvaa maisemaa ja korjaa vääristymät, niin moni tosi halpa(satasen) 50mm tai 28-35mm on himmennettynä parempi kuin 5000 euron laajis tai normaali. Ei mitään järkeä maksaa tota summaa, eli ei tartte edes shopata ja jälki on parempaa. Loput 4900 voi käyttää vaikka viinaan! :D

En osaa tuohon antaa vastausta, mutta omasta mielestäni terävöinnillä ei oikein helpolla pysty jäljittelemään valokuvauksellista terävyyttä, vaan siitä tulee helposti sellaista paikallis-yli-kontrastista ja kovalla tuhertamisella Photoshopissa saa kyllä tavallaan terävämmäksi, mutta se on aina vähän sellaista reunojen yliterävöitystä ja poikkeaa yleensä epäedullisesti oikeasta visuaalisesti valokuvauksellisesta terävyysvaikutelmasta. Bayer-värisuotimen purku esimerkiksi tuo kuviin laskennallista höttömäistä epäterävyyttä ja sitten se, kun niitä suurennellaan tai pienennellään pikseleitä interpoloimalla. Muut saa selittää paremmin. Skål.

Eihän nämä ohan yksiselitteisiä ole ;) jos pidemmälle ehtinehtinyt harrastaja muokkaa halppislasin kuvaa ja joku tavis kadun talaajan pitäis erottaa kuvat toisistaan niin mahtaisiko onnistua, onko niin selkeä ero.. pidemmälle ehtineeet harrastajat ja ammattilaiset katsoo eri tavoin kuvia. Sorry kirjotuserheet, ei osu näppäimiin ;D

saako halppisputken huonompaa piirtoa yms kurottua jälkikäsittelyllä edes puoliakaan

Mielenkiintoinen kysymys. Tässä mun pennoset:

Raw-kuvasta:
Raw-kuvaa (pelkkiä senseleitä) ei voi verrata ihmissilmin kuvaan, jossa pikselit on muodostettu. Eikä vielä siinäkään vaiheessa, kun kuvista on laskettu pikselien arvot - niihin on tehtävä gamma-korjaus, joka tuo kuvaan kontrastia.
Tämän jälkeen ainakin valkotasapaino on todennäköisesti säädettävä ja histogrammia levitettävä tai supistettava.

Objektiivin kuvaan vaikuttavia tekijöitä:

1. Valovoima, joka riippuu objektiivin halkaisijasta (aukkoluvusta), siis lasin määrästä.
2. Värivirheettömyys - linssit taittaa eri tavoin eri värejä (aallonpituuksia), joka aiheuttaa värivirheitä. Korjataan käyttämällä eri lasilaatuja objektiivin linsseissä.
3. Spatiaalinen erotuskyky. Ideaalisen linssin erotuskyky = 1.22 * aallonpituus * aukkoluku (tämän jälkeen diffraktiosta tulee suurempi tekijä). Eli mitä isompi aukko (valovoima), sen parempi (suurempi) erotuskyky, jonka saavuttaminen linssin hionnassa on vaativampaa.
4. Heijastukset. Objektiivin sisäisten heijastusten vaimennus pinnoituksilla ja rakenteellisilla ratkasuilla.
5. Kuvanvakaaja, erityisesti pitkillä polttoväleillä.

Noiden parantaminen maksaa sitä enemmän, mitä lähempänä ideaalia ollaan. Objektiivin valovoima on optimointitehtävä, jossa joutuu arvottamaan mm. koon, painavuuden ja riittävän valovoiman välillä.

Muut mekaaniset ratkaisut, jotka ei vaikuta kuvaan (mm. vesitiiveys), saattavat vaikuttaa oleellisesti objektiivin hintaan.

Kuvan jälkikäsittely
Jälkikäsittelyllä ei voida lisätä kuvaan mitään, vain korostaa tai vaimentaa kuvan eri ominaisuuksia.
Jos objektiivin huono laatu aiheuttaa kuvaan sumeutta (fotonit ei osu sensorilla vastaavaan pisteeseen, mistä ne on lähteneet), kuvasta siis puuttuu jotain tai on väärässä paikassa, niin ei sitä kuvankäsittelyssä voi korjata, tuntematta objektiivin tarkkaa rakennetta. Ja tällöinkin korjaus on mahdollista vain osittain.
Tunnetuin esimerkki objektiivin virheiden korjaamisesta on eräs kaukoputkisatelliitti - ennen ensimmäistä huoltoaan. Ja onhan kuva-editoreissakin korjauksia useiden objektiivien väri- sekä muotovirheille.

Vastaus:
Mä sanoisin ettei voi (korjata halpisputken huonompaa piirtoa puoliakaan).
Vastaus riippuu toki halpisobjektiivista - halvalla saa kuvanlaadullisesti hyvääkin, kuten vaikka Canon 50mm f/1.8 STM maksaa n. 100€.

jaava kirjoitti:Vastaus riippuu toki halpisobjektiivista - halvalla saa kuvanlaadullisesti hyvääkin, kuten vaikka Canon 50mm f/1.8 maksaa 100€.

Tämä on tärkeä huomio, halpa ja kallis ei ole synonyymejä huonolle ja hyvälle. Hyvinkin halpa objektiivi voi olla jossain käyttötarkoituksessa niin hyvä, että kalliimmalla ei kuvat siinä tilanteessa parane ainakaan käytännön tasolla yhtään. Jossain muussa tilanteessa kallis taas voi antaa jotain muuta etua.

Sakalainen lehti fotoMAGAZIN vertaili uusimmassa numerossaan Sigma 120-300mm f/2.8 DG OS HSM Sports + Sigman 1.4x ja 2.0x telejatkeet (yhteensä alle 4k€ jos muistan oikein) reilusti kalliimpiin sisäisen telejatkeen sisältäviin Canon EF 200-400mm f/4L IS USM 1.4x (11k€) ja Nikon AF-S NIKKOR 180-400mm F/4E TC1.4 FL ED VR (12k€). Tulosten perusteella voisin ottaa tuon Sigman koska vain, mutta eihän se tarkoita etteikö joku näkisi järkeä noissa kalliimmissakin vaihtoehdoissa, vaikka ne eivät juuri sen parempaa kuvaa tekisikään. (Enkä siis tarkoita että Sigma ois ollut yhtä hyvä kun en edes muista tuloksia tarkemmin nyt, mutta ei se huono ollut.)

Tästä tulee lähinnä mieleen, että jos on valokuvausurallaan siinä vaiheessa, että kuvaa kittiputkella jpg:tä eikä käsittele kuviaan, niin uutta putkea parempi tapa parantaa kuviaan on alkaa kuvata rawia ja opetella perustason kuvankäsittely.

Tässä on tietenkin paljon muuttujia riippuen siitä mitä kuvaa, valosta, sommittelusta yms puhumattakaan.

Omasta mielestä kalliinkin putken läpi syntyneet kuvat kaipaavat sen käsittelyn, että sinänsä asetelma, jossa verrataan käsittelemätöntä rawia käsiteltyyn kuvaan on vähän erikoinen.

Resoluutiota ei voi kuvankäsittelyllä kaivaa mistään lisää, puuttuvaa tietoa on mahdoton käsitellä :-) Eli kuvan miellettyä, havaittua terävyyttä voidaan kyllä lisätä varsinkin pienessä kuvassa, mutta resoluutiota ei voi lisätä jälkikäteen. Tosi usein väkisin terävöittäminen lisäksi aiheuttaa ei-toivottuja sivuvaikutuksia, eli kuvanlaatu voi kärsiä muiden ominaisuuksien osalta.

Vastaus a) informaatioteorian kannalta pitää miettiä, et onko huono putki todella kadottanut jotakin kuvasta eli sellaisen palauttaminen mikä on tallessa ja mallinnettavissa on joissakin rajoissa mahdollinen ja signaalinkäsittelyn arkipäivää. Niin kuvassa kuin 1d datassa. Ja koska data ei ole lähtökohtaisesti satunnaista voidaan jopa tehdä oletuksia lähtödatasta (esim. neuraalilaskenta tai adaptiiviset algorimit miten kukin haluaa asian ilmaista). Tämä ei tarvitse edes tietoa itse objektiivin rakenteesta vaan riittää, että on tunnettu testidata. Tämä ei ole suoraan ihan normi fotoshoppailua, mutta perustuvat esim. terövöitysalgoritmitkin osittain samaan asiaan. Aivot tekee tota joka ainoa päivä ja esim. kompensoivat nätisti noiden ilmaisimien eroa (esim. värisolujen jakauma on ihmisillä varsin erilainen). Mut likinäköä tai kaukonäköä ei sekään oikein hanskaa - ongelma lienee osittain evoluutiojuttu eli tohon ei ole ollut riittävästi tarvetta, mut se ei tarkoita etteikö olis mahdollinen - varsinkin jos edes joskus on nähnyt kunnolla.

B) Kuvallisessa ilmaisussa asia riippuu kuvankäsittelystä. Jos kuvankäsittely on sitä, et valitse valmisfiltterin tai muutama LR:n presetin niin ei. Mut kuvakompoissa ja riittävän pitkälle käsitellyissä kuvissa selviää usein yllättävän huonoilla lähtökuvilla - terävyys ja kuvanlaatu, kun usein ovat vain pään sisällä jos ei lasketa testitauluja tai teknistä kuvaamista (tähdet?). Voihan noi rajapinnat esim. piirtää uusiksi tai koko maiseman jos on tosi kova kaveri.

Nyt pitää siis miettiä, et tallentaako dataa vai tunnetta ja valita algoritmit/käsittely sen mukaan.

Silti hyvästä kandee usein lähteä jos on varaa, mut riittävän hyvä on usein aika vähän jos muu kuvallinen ilmaisu on kohillaan. Tää viimenen on paljon vaikeampi korjata (ainakin nopeasti, treeni vaatii aikaa ja lahjakkuus on enempi synonyymi treenimäärälle).

ttuplai kirjoitti: Voihan noi rajapinnat esim. piirtää uusiksi tai koko maiseman jos on tosi kova kaveri.

Ok. Onnea ja sitkeyttä tälle tielle. Mä mieluummin hankkisin sen paremman objektiivin :-)

Sakke_K kirjoitti:

ttuplai kirjoitti: Voihan noi rajapinnat esim. piirtää uusiksi tai koko maiseman jos on tosi kova kaveri.

Ok. Onnea ja sitkeyttä tälle tielle. Mä mieluummin hankkisin sen paremman objektiivin :-)

Samoilla linjoilla Saken kanssa. Teknisesti kaikki pikselit saavat arvon, joka on sitten toisinnettavissa tai muutettavissa, mutta ei terävyyttä siltikään mitään kovin helposti maalailemalla parannella. Optista terävyyttä joko on tai ei ole, eikä sitä pysty kovin hyvin matkimaan digisuotilmilla ilman että miellyttävä valokuvamainen jatkuvasävyisyys kärsii. Sen sijaan kontrastia ja reunaterävyyttä voi manipuloida kohtalaisen helposti, mutta ylikontrastinen visuaalinen vaikutelma ei taida oikein vastata sitä laadukkaan objektiivin valokuvamaista jälkeä sen toimenpiteen jäljiltä.

niffe kirjoitti:

Sakke_K kirjoitti:

ttuplai kirjoitti: Voihan noi rajapinnat esim. piirtää uusiksi tai koko maiseman jos on tosi kova kaveri.

Ok. Onnea ja sitkeyttä tälle tielle. Mä mieluummin hankkisin sen paremman objektiivin :-)

Samoilla linjoilla Saken kanssa. Teknisesti kaikki pikselit saavat arvon, joka on sitten toisinnettavissa tai muutettavissa, mutta ei terävyyttä siltikään mitään kovin helposti maalailemalla parannella. Optista terävyyttä joko on tai ei ole, eikä sitä pysty kovin hyvin matkimaan digisuotilmilla ilman että miellyttävä valokuvamainen jatkuvasävyisyys kärsii. Sen sijaan kontrastia ja reunaterävyyttä voi manipuloida kohtalaisen helposti, mutta ylikontrastinen visuaalinen vaikutelma ei taida oikein vastata sitä laadukkaan objektiivin valokuvamaista jälkeä sen toimenpiteen jäljiltä.

Helppo onkin eri asia kuin mahdoton. Mut jos ei oo täpäkkää niin ostaminen on kyl myös aika vaikeeta, vaikka oliskin mieluista.

Laskentateho lisääntyy ja tän päivän mahdoton on huomisen arkipäivää. Eikä ehkä kandee arvioida sitä mitä löytyy perusvälineistä (lightroom) suoraan siihen mikä on mahdollista jo nyt. Lähinnä väite siitä, että jotain on kokonaan kadonnut vaatis hivenen enempi kuin vain väitteen, et juuri resoluutio on jotain sellaista mitä ei voi palauttaa (signaali kyllä leviää ja katoaa osittain ilmaisukynnyksen alle, mut miten paljon riippuu ja roikkuu). Toki jo nyt kamerat korjaa kohtuu paljon digitaalisesti eli tää on lopulta vain kompromisseja siitä, et missä vaiheessa ketjua korjaukset tehdään ja mikä on taloudellisesti kannattavinta.

Onhan yksi vaihtoehto kuvata tolla huonommalla panoraama ja kasata kuva siten - ei sekään kaikkeen toimi, eikä ole välttämättä se helppoin tapa. Sitähän toi kompojen rakentelukin osittain on.

Eli ei siinä terävässä linssissä mitään maagista ole jota ei voisi useimmiten muuten tehdä jos edes tarvitsee - riippuu toki siitä miten haluaa (ja joskus jopa joutuu) rajoitteet asettaa ja mikä on lopputuote (nettikuva vai iso printti). Ongelmanratkaisua kuvaaminen aika usein on ja kohtuu harvoin ainoa ratkaisu on objektiivikauppaan meno ( siis muuten kuin ostohalujen tyydyttämiseen). Ja kyllä - tykkään kuvata kohtuu hyvillä linsseillä, mut sillä ei juuri ole merkitystä lopputuotteeseen tai muille kuin itselleni - käsittelyllä sen sijaan on - toki ihan susi on susi, mutta linssituotanto alkaa olemaan siinä pisteessä, et perusvälineen ja huipun erot ovat melko pieniä monissa käytännön kuvauksista/lopputuotteissa ja sen pienen marginaalieron taklaa helposti käsittelyllä (erityisesti jos nettikoko on pääasiallinen tuote). Käsittelyn ryssimällä saa kyllä helposti skeidaa oli kuinka hieno putki hyvänsä. Tää on melkeen sama kuin, et kandeeko lähilammen ympäri juoksussa panostaa kenkiin vai juoksutekniikkaan - olettaen, et mittaus x kertoo kalliit kengät parantavan maailman huippujuoksijan suoritusta 0,0003 s optimiolosuhteissa.

ttuplai kirjoitti:...mut sillä ei juuri ole merkitystä lopputuotteeseen tai muille kuin itselleni - käsittelyllä sen sijaan on - toki ihan susi on susi, mutta linssituotanto alkaa olemaan siinä pisteessä, et perusvälineen ja huipun erot ovat melko pieniä monissa käytännön kuvauksista/lopputuotteissa ja sen pienen marginaalieron taklaa helposti käsittelyllä (erityisesti jos nettikoko on pääasiallinen tuote). Käsittelyn ryssimällä saa kyllä helposti skeidaa oli kuinka hieno putki hyvänsä.

En ole varma trollaatko ihan huviksesi vai oletko tosissasi, mutta sun teksteissä on kyllä aika paljon epäloogisuuksia. Toisaalta sanot, että perusvalohuoneella ei tällaisia tehdä, tuossa lainauksissa taas sanot että marginaalierot taklaa helposti käsittelyllä. Joo, jos sulla on joku NASA:n tekoälyohjelma lisäilemässä yksityiskohtia kuvaan, niin varmaan on helppoa luoda lisättyä todellisuutta kuvaan. Kerro mulle kuitenkin miten tavallinen kuluttaja lisää esim. maisemakuvasta puuttuvia puun oksia kuvaan, kun objektiivin resoluutio ei ole riittänyt ja alkuperäisessä tiedostossa niitä oksia ei ole?

Se on kyllä aivan totta, että varsinkin hyvän ja erinomaisen objektiivien erot ovat hyvin pieniä, mutta ne on kuitenkin olemassa. Jos nettikuva on ainoa käyttökohde, niin silloin erot eivät usein edes näy. Bokehin laatu, lyhyt terävyysalue, sävytoisto ja sävyliu'ut ovat kyllä resoluution ohella sellaisia mitä ei kuvankäsittelyllä kompensoida. Tai, en ole itse ainakaan tähän päivään mennessä nähnyt!

Anna tulla esimerkkikuvia, niin me taviskuvankäsittelijätkin opitaan lisää. Itse en usein käsittele kuvia jälkikäteen juuri ollenkaan, eli ei voi ryssiä... lieneekö hyvien objektiivien ansiota? ;-)

Oma katsantokanta on, että kuvaustilanteessa pitää tehdä niin hyvin kaikki, mikä järkevästi on mahdollista. Se toimii perusteena sille kalliimmalle objektiiville; se vaan on kuvaustilanteesa parempi. Mutta nykyään myös kuvankäsittelyllä kuvaa voidaan parantaa niin, että printatusta lopputuloksesta harva pystyy erottamaan kummalla (kuinka kalliilla) objektiivilla kuva on otettu. Suoraan en voi ottaa kantaa tuohon lightroom/photoshop-käsittelyyn, koska en käytä kumpaakaan.

Objektiivien vertailu pitäisi tehdä suunnilleen samaan tarkoitukseen tehdyillä objektiiveillä. Siten esim täällä esitetylle 50 mm stm -objektiiville pitäisi vertailukohta ottaa ainakin saman polttovälin objektiiveista/sisältävistä zoom-objektiiveista.

Omista objektiiveista voisin mainita noihin esimerkkihintoihisi aika hyvin sopivat Pentax-objektiivit: M 100 mm makro ja D FA 70-200 mm. Eihän nuokaan ole ihan tasavertainen pari, ja zoomi käytettynä lienee vähän kalliimpi kuin 1000 euroa. Mutta noista muutaman metrin etäisyydeltä samalla polttovälillä otettu kuva on kyllä lopputulokseltaan (esim A3-tuloste) melko samanlainen.

Tämä siis siitä huolimatta, että nuo on hyvin erilaiset ja ihan eri käyttötarkoituksiin suunnitellut objektiivit. Zoomi on tietty nykyaikaisempana ja monipuolisempana omaa luokkaansa käytössä. Muttei silläkään pysty ottamaan lähikuvaa 25 cm:n päästä kohteesta, eikä sellaista kuvaa voi korvata edes lähimmältä kuvausetäisyydeltä 200 mm:llä otetulla kuvalla.

Joten valitsemalla kuvausolosuhteisiin ja kuvauskohteelle parhaiten sopivan objektiivin, pääsee helpommalla kuvan viimeistelyssä. Ja usein se tarkoittaisi sitä kalliimpaa objektiiviä.

Yritän noukkia eri kirjoittajien painotukset ja sijoittaa ne samalle kartalle näennäisistä ristiriidoista huolimatta. Valikoiden. Oman melko puutteellisen ja vanhojen kuvankäsittelysoftien kautta olen ajautunut perussäätämään waw-aihiota Jaavan ohjeiden mukaisesti. Ne luen yleensä hyvin tarkkaan.

Latenssissa kuvassa on paljon informaatiota, joka ei heti ole tyrkyllä. Ttuplai'n painotus ottaa se mukaan luovasti kuvaa työstettäessä, luulen toimineeni pitkälti samansuuntaisesti, vaikka en osaa sitä teknisesti ilmaista, enkä rupea täsmentämään tapaani toimia. Tietenkään, jos kuvassa ei ole kadonneen oksan pikseleitä, niin ei ole kuten Sakke sanoo. Itse olen huomannut että erilaisilla systemaattislla yrityksillä sieltä saattaa löytyä kaikkea merkityksellistä. Samoin kuin jotain voi poistaa, selkeyttää. Rajaviivojen uudelleen synnyttäminen on mulle osa tätä etsimistä. No aina ei löydä perille. Näin työstetylle raw-aihiolle toki tulee pakostakin reunaehtoja, soveltuuko se? Osaan se toimii, mulle mahdottomia on paljon. Tai pitäisi osata käsitellä niitä maskien kautta.

Toki ammattilaisella on kuvajo valmiina mielessään ja tekee valinnat sen pohjalta. Itse jahtaan kuvaa enimmäkseen alitajuisesti, joten sen esiinostaminen jälkikäteen on, ei suositeltava tapa.
On kuitenkin mukava havaita, etten ole aivan yksin tässä pyrkimyksessä haastaa nykytekniikan joskus uksipuolista hyvän kuvan käsitystä, omassa ei niin ammattimaisessa kuvanmuodostuksessa, jossa työmäärälle ei tule juurikaan taloudellista lisäarvoa.
Ehkä pitäisi uudistaa omia työtapoja, soveliaampi softa tai erityinen tekniikka, näiden 'kadonneiden raw-senseleiden' esiinsaattamiseksi? t. manual
... Oikeastaan tämän, voisiko siirtää kuvankäsittely-saitin alle.

Valokuvien suhteen on aika sama onko se halpa vai kallis. Se on niin paljon kiinni siitä valokuvaajasta ja hänen visiosta. Kuitenkin kuvissa tärkeintä on se sisältö. Taitavat kuvankäsittelijät osaa sitten tehdä kuvista hyvin omanlaisensa näköistä jälkeä jolla erottuu massasta. Kun pohtii vaikka näitä välineurheilijoita, jotka tälläkin foorumilla on siirtyneet esimerkiksi sonyyn. Eihän se kuvissa näy mitenkään, että niihin välineisiin on laitettu useita tuhansia euroja. Halvalla putkella voi siis ottaa parempia kuvia kuin kalliilla.

emerik kirjoitti: Halvalla putkella voi siis ottaa parempia kuvia kuin kalliilla.

Tällä kertaa tässä ei ollut ihan tästä kyse kuitenkaan.

Näin kuukauden kuivilla (ei silleen) alkas jo tehdä mieli (teräviä).
Ennen sitä karhukuvaanjan sanoin: Käsittelemätön RAW on kuin ravintolan
pöytään isketty perkaamaton matikka vaikka sen kanssa kittais useemmankin terävän.

Hyvä kuvaaja saa jo keskitasoisella objektiivillä hyviä kuvia.
Ei se ammattikuvaajankaan asiakas tutki peräskoopilla jotta montako viivaa on millimetrillä.
Aivan samalla lailla kilpailuissakin kuvan muodostama visuaalinen kokonaisuus määrittää kuvan arvon.

Facepuukissa kuvan määrittää täysin valokuvauksesta tietämätön tykkäämällä. Saapi olla
rupunen ja tärähtänytkin. Pikselipiipertäjät elävät taas utopiassaan jotta kalliilla saa
ja halavalla ei. Pätee pordellissa, mutta onko kuvissa todella eroa?

Valokuvanäyttelyissä on halpaa ja kallista samoilla seinillä. Onneksi kuvien mukana ei ole
tietoa putkesta tms. Moni voisi hämmästyä näistä tiedosta jos ne olisi. Terrrrävyys kun on harvoin
se merkitsevä arkumentti tuomariston silmissä. Monesti se on suorastaan malka silmässä.

Kun karistaa suomukset silmistään ja katsoo A3 kuvaa oikealta etäisyydeltä, oppii
säästämään paljon rahaa ja voi paremmin keskittyä kuvaamiseen.

Juomatkiin paranee.

Tämä viimeinen tieto on Suur-Savon Marsalkalta. (VSOP= vielä saa oksentaa paremmin).
Vai: vielä saa ostaa parempaa. Parempaa ja parempaa ja parempaa... ja Halavalla!

Tää ketju alkoi kysymyksellä:

saako halppisputken huonompaa piirtoa yms kurottua jälkikäsittelyllä edes puoliakaan..

Tietysti edellisten viestien kuuluttama valokuvaajan osaamistaso vaikuttaa kuviin, olen kyllä samaa mieltä. Mutta miten on tuon objektiivin tekniikan vaikutus piirtoon yms.? Ja saako piirtoa yms. parannettua jälkikäsittelyssä?

jaava kirjoitti:Tää ketju alkoi kysymyksellä:

saako halppisputken huonompaa piirtoa yms kurottua jälkikäsittelyllä edes puoliakaan..

Tietysti edellisten viestien kuuluttama valokuvaajan osaamistaso vaikuttaa kuviin, olen kyllä samaa mieltä. Mutta miten on tuon objektiivin tekniikan vaikutus piirtoon yms.? Ja saako piirtoa yms. parannettua jälkikäsittelyssä?

Kysymykseen vaikuttaa ratkaisevasti haluttu lopputuote. Jos nyt tehdään karkea oletus, että resoluutio linssissä on alipäästösuodin ja se hyvä leikkaa 4Hz eteenpäin ja huono 2,7Hz, mutta jos lopputuote on 0,5 Hz kaistalla niin se on aika hailee minkä läpi tuo alkupää kulkee. Siinä nettikuvassa ei vaan maagisesti voi olla mitään sellaista mitä ei kyseisen reiän läpi kulje. Silmä kusettaminen on aika helppoa eli mittausterävyys ei ole sama kuin koettu terävyys ja siihen vaikuttaa enempi jälkikäsittely (erityisesti jos skaalataan pienemmälle resoluutiolle).

Ja silmä tai korva ei noin informaatiomielessä ole oikea mittari siihen, et onko jokin kokonaan kadonnut vai ei - aivoja vaan ei ole luotu sen tyyppiseen käsittelyyn (esim. mun tekstiin voi jokaisen aakkosen siirtää 5 pykälää oikealle a -> f ja aivoille homma muuttuu käsittämättömäksi, mutta ap. data on täydellisesti palautettavissa). Eli onko joku poimittavista datasta ja missä määrin riippuu siitä miten tuo heikennys luonteesta - toki useimmiten kandee olla vääristämättä jos mahdollista, mutta elämä on kompromisseja. Mutta se onko joku puolet, 30% tai 90% - vaatii ehkä hippasen enempi määrittelyitä. Vastaus on : Kanada.