Digicamera.net - Valokuvausfoorumi

Harvinaiset, ehkä katoavat, tai spesifistiset ammatit kiinnostavat. Vihjeitä otan vastaan ja mielellään, mistä löytyy ihminen tuollaisen takaa. Olen aloittamassa kuvausprojektia kolmen vuoden tuumaamisen jälkeen. Yksi tekijä jo kuvattu. En kai vuoteen ollut istunut jatkoilla, mutta Vakiopaineessa pöytä täynnä taiteilijoita, ja tuli puhuttua tästä. Alkoivat pakottamaan, joten oli pakko sitten yrittää. Ensimmäinen kuvaus tehty, jatkoa seuraa.Koen tämän kulttuurihistoriallisesti tärkeäksi.

Jos on vihjeitä, niin tänne martti.kapanen@pp1.inet.fi

Kapa

Jos noita vihjeitä vois pistää tännekin. Mä jäin miettimään millaisia ihmisiä ei enää juuri tapaa:

- Kappaletavaraa käsittelevät satamatyöläiset. Nykyään on vaan kontteja ja niiden käsittelykoneet. Ne oli raakoja miehiä, jotka käsitteli kaikki ongelmat nyrkein ja viina kuului oleellisena osana elämään. En tiedä onko heitä enää hengissä ollenkaan.

- Onkohan oikea nimi offset-painaja? Mun kaverilla oli kirjapainossaan vielä 10-vuotta sitten sellaisia isoja valurautaisia, mustia koneita, joista lähti kova ääni. Hänellä oli vielä yksi painaja, joka oli kova juopottelemaan, mutta ehdottoman ammattitaitoinen. Näitä koneita ei taida enää olla käytössä länsimaissa montakaan.
Jos tämä herra on vielä hengissä, niin häneen saattaisi olla mahdollisuus saada yhteys.

- Rahastajat. Busseissa ja raitiovaunuissa oli ennen sekä kuski että rahastaja. Rahastaja kiersi matkustamossa keräämässä rahat pois, jolloin pysäkkiaikaa saatiin minimoitua. Helsingin liikennelaitoksen busseissa ja ratikoissa oli vielä erikseen koppi, jossa rahastaja istui.

Delfiininkouluttaja?

Lumppuri?

Ompelijoitakaan ei enää ihan hirveästi ole Suomessa. Ammattikalastajakin vissiin hiipuvia aloja.

Rutiininomaista kokoonpanotyötä tekevät ihmiset ylipäätään. Automatiikka korvannee.

Meitä suomalaisia merimiehiä, olemme katoava luonnonvara. Ulkomaalaiset osaa näköjään paremmin tämän talvimerenkulun.

Mielisairaanhoitaja! Katoava luonnonvara, mutta tarpeellinen!

Asiakaspalveluhaluiset Rajalan myyjät.

Maffer kirjoitti:Asiakaspalveluhaluiset Rajalan myyjät.

Onko niitä sitten joskus ollut?

No ainakin kolme.

hattumies kirjoitti:Meitä suomalaisia merimiehiä, olemme katoava luonnonvara. Ulkomaalaiset osaa näköjään paremmin tämän talvimerenkulun.

No huh! Ajattelin juuri palata tuhon hommaan ja kävin uusimassa pätevyyskirjan. Onhan noita avoimia työpaikkoja tuolla alalla ja muutaman puhelun/e-mailin jälkeen näyttää ihan lupaavalta. Nimenomaan suomalaisista laivoista/varustamoista. Jälkikasvu ei enään pappaa juurikaan kaipaile, niin miksi ei?

Tasavallan presidentti. Suomen pankin pääjohtaja.

Konekirjoittaja. Aikoinaan vielä 70-luvulla oli monessa yrityksessä palkattuja konekirjoittajia, jotka päivät pitkät naputtelivat puhtaaksi käsin kirjoitettuja tekstejä.
Monelle ei ollut statuksen takia soveliasta koskea kirjoituskoneeseen. Oliko sitten PC-ajan tullessa tällä tekemistä sen kanssa, ettei monikaan ison kirjoitupöydän ääressä istuva halunnut opetella mitään tietotekniikasta.

Yksi taatusti kadonnut ammatti on kirjekuoren kääntäjä. Joskus nuorena juuri valmistuneena olin valtion virastossa töissä jossa minulla oli todella vaha esimies. Kun esitin eriävän mielipiteeni jostain hommasta hän otti esiin kantansa, että ainut turha homma on ollut tuo kirjekuoren kääntö ja siitä on jo luovuttu :-)

Kiitos vaan kaikille. Tämä kysymykseni ei ollut tarkoitettu, että tehtäisiin tästäkin naurettava puujalkavitsipalsta.

Kapa

Ammattikalastajat? Ainakin kuvauksellista kuvaa pitäisi saada aikaan. Torimyyjät? Taksikuskit, kun kuukkeli kuljettaa autoa. Metrokuskit. Vanhan kansan maanviljelijät? Portsarit? Pultsarit? Jaa, ne vaan lisääntyy.

Ompelijoita löytyy vaikka kuinka, mutta oikea vaatturi/räätäli onkin jo harvinaisempi.

harrin kirjoitti:Ompelijoita löytyy vaikka kuinka, mutta oikea vaatturi/räätäli onkin jo harvinaisempi.

Joo, ja se viimeinenkin taitaa vaan kiertää maailmaa ottamassa turpaan...

Jovala kirjoitti:
- Onkohan oikea nimi offset-painaja? Mun kaverilla oli kirjapainossaan vielä 10-vuotta sitten sellaisia isoja valurautaisia, mustia koneita, joista lähti kova ääni.
Näitä koneita ei taida enää olla käytössä länsimaissa montakaan.

No, on niitä länsimaissa ainakin miljoona, vaikka lehdistöllä huonosti meneekin ;-)
Käytännössä kaikki lehdet ja kirjat painetaan offsetilla. Kuin myös esitteet jne. Ei laser vielä ole ajanut kuin pienissä painoksissa kannattavuudessa ohi. Ja massakamaa, kuten joku Anttilan kuvasto, niitä taidetaan vetää syväpainossa edelleen.

Tuolla Heikun mallistoa jos tekisi mieli ostaa ;-)

https://www.heidelberg.com/global/en/pr ... erview.jsp

Tuossa 8-yksikköinen, eli saa kommallekin puolelle arkkkia neliväripainatuksen yhdellä läpiajolla. Persauksissa pitkä uuni, muttei lakkaa, eli jos kiiltoa haluaa, niin kaivettava kuvetta hiuka lisää ;-)



tai jos ostaakin käytetyn! Autotallia pitää sitten hiuka jatkaa...
https://www.youtube.com/watch?v=xrqZSdnc5XQ

OskuK kirjoitti:

Jovala kirjoitti:
- Onkohan oikea nimi offset-painaja? Mun kaverilla oli kirjapainossaan vielä 10-vuotta sitten sellaisia isoja valurautaisia, mustia koneita, joista lähti kova ääni.
Näitä koneita ei taida enää olla käytössä länsimaissa montakaan.

No, on niitä länsimaissa ainakin miljoona, vaikka lehdistöllä huonosti meneekin ;-)

Kappas - no tuohan on hyvin nykyaaikaisen näköinen laitos. Noi kaverin koneet oli enemmänkin sellaisia rautavalimossa tehtyjä, pyöreitä valettuja muotoja. Kaikki säädöt oli käsin tehtäviä ja niitä oli melkoisesti. Vaati melkoista koneen sielumenelämän tuntemista saadakseen niillä kunnollista jälkeä. Ja koneen lähelle, sen ollessa käynnissä, oli hieman pelottavaa mennä. Piti olla kuulosuojaimetkin päässä.
Pitäskö täsmentää manuaali-offset-painajaksi:)

Latoja
-------
Mutta olihan siellä painossa vielä ladontapöytä ja välineitäkin. Siis sellaisia metallisia puikkoja, jossa merkki päässä. Oli kuulemma aikoinaan ollut usempi latoja töissä: seisoivat ladontapöydän ääressä ja naputtelivat tiiviitä blokkeja merkeistä käsin. Hieman hankalaa tottumattomalle, kun merkit tulee väärin päin.
Pitäskö tääkin täsmentää manuaali-latojaksi:) ... Eiks ainakin jossain vaiheessa ollut sellaisia ladontasysteemejä, jossa kirjotuskoneella naputeltiin noi metallipötköt paikalleen. Ei tarvinut käsin koskea. Olivatko he sitten latojia.

Noi historialliset laitteet oli hänellä syystä, että paino oli melkoisen pitkän historian omaava.

Jovala kirjoitti: Kappas - no tuohan on hyvin nykyaaikaisen näköinen laitos. Noi kaverin koneet oli enemmänkin sellaisia rautavalimossa tehtyjä, pyöreitä valettuja muotoja. Kaikki säädöt oli käsin tehtäviä ja niitä oli melkoisesti. Vaati melkoista koneen sielumenelämän tuntemista saadakseen niillä kunnollista jälkeä. Ja koneen lähelle, sen ollessa käynnissä, oli hieman pelottavaa mennä. Piti olla kuulosuojaimetkin päässä.
Pitäskö täsmentää manuaali-offset-painajaksi:)

Joo, kun menin itse painaja-oppiin, 70-luvun lopussa niin Heidelbergin kaksivärinen oli juuri kuvailemasi kaltainen. Automatiikka on tullut alalle todella hitaasti. 80-luvun alun kone ei paljoa pikkea 60-luvun koneesta, pari lamppua enemmän ja jokunen turvalaite. Tosin likat latoivat tekstiäkin silloin reikänauhalle, joka taas oli itselle ihan mysteeriä...

Jovala kirjoitti: Latoja
-------
Mutta olihan siellä painossa vielä ladontapöytä ja välineitäkin. Siis sellaisia metallisia puikkoja, jossa merkki päässä. Oli kuulemma aikoinaan ollut usempi latoja töissä: seisoivat ladontapöydän ääressä ja naputtelivat tiiviitä blokkeja merkeistä käsin. Hieman hankalaa tottumattomalle, kun merkit tulee väärin päin.
Pitäskö tääkin täsmentää manuaali-latojaksi:) ... Eiks ainakin jossain vaiheessa ollut sellaisia ladontasysteemejä, jossa kirjotuskoneella naputeltiin noi metallipötköt paikalleen. Ei tarvinut käsin koskea. Olivatko he sitten latojia.

Noi historialliset laitteet oli hänellä syystä, että paino oli melkoisen pitkän historian omaava.

Oli käsilatojia, jotka tekivät vaikka kutsujortteja tai käyntikortteja. Sitten isompiin hommiin, vaikka koiraseuran lehti, niin sitten kuumalatoja joka hallitsi aivan ufolaitetta: täysin mekaaninen kirjoitin jolla ladottiin rivi muotteja, ja se rivi sitten samalla koneella valettiin valmiksi kirjapainometalli tekstiriviksi, ja sitten sama kone palautti ne kirjasinmuotit takasin rasioihinsa ja taas naputeltiin...

Itse vain katselin tätä, mutta jouduoin jelppimään usein kohopainajaa kun hän selvitteli sivupinoaan, tai oikeastaan painoarkkikehilöjään, siinähä oli monta sivua, kyse kuitenkin A1-koon koneesta. No, joka tapaukessa hänella parimetrisiä pinoja sivukehöitä, jotka väärässä järjestyksessä joten niitä nosteltiin ja järkättiin. Painoivat syntisesti.
Kun painatus oli valmis, kaikki tavara sulatetiin takaisin harkoiksi, joita se kuumaladontakone söi...

https://www.youtube.com/watch?v=6gQasrMBALA
https://www.youtube.com/watch?v=32RKn46E6Ig

Turha kai lisätä että miltei kaikki näistä sikakallista ja nykyään tehtyinä järjettämän hintaiset laitteet menivät valtaosin kaatopaikalle. Meiltäkin Salon paikallislehden viimeiset kuumaladontakoneet, jotka olivat kuin tehtaasta tulleita ja olisi voitu vaikka museoida lasikaappiin tms. niin auton lavalle ja kaatopaikalle...