Digicamera.net - Valokuvausfoorumi

teettekö kokopäivätyötä tai tuntimäärä viikossa?
oletteko useammassa työsuhteessa yhtäaikaa?
millainen koulutus?
millainen palkka?
työn huonoja ja hyviä puolia? ym.

ixus_man kirjoitti:teettekö kokopäivätyötä tai tuntimäärä viikossa?
oletteko useammassa työsuhteessa yhtäaikaa?
millainen koulutus?
millainen palkka?
työn huonoja ja hyviä puolia? ym.

Liian laajoja kysymyksiä, mitä ajat takaa? Suuri osa valokuvaajista on avustajasuhteessa lehtiin ja kuten ehkä olet huomannut, rakas sanoma magazines ja ihana alma media hyväksikäyttää avustajiaan niin että yli kahden tuhannen euron kuukausipalkka alkaa olla haave ja samalla kaikki oikeudet omiin kuviin menetetään.

Voi siis sanoa, että työskentelyolosuhteet ovat huonot. Toisaalta yli 350 avustajaa on kieltäytynyt allekirjoittamasta SMF:N sopimusluonnosta, ja tällä hetkellä firman lehdillä on ongelmia saada riittävän laadukkaita kuvia. Huonointa työssä onkin oikeastaan se, että ammattilehtikuvaaminen sellaisena kuin se on opittu tuntemaan tulee kuolemaan suomesta joidenkin vuosien sisällä jos tämä meno jatkuu.

Tosiaan melko laaja kysymyssarja, tuohon on hankala vastata kattavasti. Ilmeisesti tällä kartoitetaan haavetta alkaa työkseen valokuvaajaksi. Ala on tällä hetkellä joka sektorissaan älyttömän kovassa kilpailussa ja palkkasektorilla ovat irtisanomiset sitä arkipäivää.

Sanoisin, että tällä elää, jos on muuntautumiskykyinen ja joustava. Rikkaaksi ei tällä tule ja hyviäkin palkkoja saa yksi kuvaaja kymmenestätuhannesta, se joka on luontainen lahjakkuus.

Kuten alsalus tuossa kirjoittikin, suurin työlistäjä on lehdistö, jossa työskennellään aika pitkälle freelancereina, eli vapaina yrittäjinä. Palkkasuhteessa olevista selkeästi halutaan päästä eroon. Seuraava suuri työllistäjä on tämä minun ala, eli valokuvayrittäjä. Verrattavissa lähinnä puuseppään, eli oma tupa ja omat laitteet ja rahat revitään asiakkailta, mistä vaan saadaan.

Tässä nyt mietteitä omalta osalta.

ixus_man kirjoitti:teettekö kokopäivätyötä tai tuntimäärä viikossa?
oletteko useammassa työsuhteessa yhtäaikaa?

Tuntimäärät riippuu ihan sesongista ja miten onnistuu töitä hamuamaan. Yleensä kesä on täystyöllistettyä noiden riittikuvausten osalta ja sitten paikoitellen onnistuu saamaan jotain muita valokuvaustöitä muuhun aikaan. Talvi ja kevät on yleensä aika kuollutta.

Tuollaisen oman valokuvastudion tuottavuudesta teinkin tuonne toiseen ketjuun summittaisen laskelman.
http://www.digicamera.net/keskus/viewto ... c&start=45

Yleensä itse valokuvaustyötä on aika vähäisesti, suurin osa ajasta menee tarjousten, sopimusten ja suunnitelmien tekoon ja kuvien käsittely ja arkistointi on myös merkittävä ajanviejä. Siihen päälle toimistotyöt. Usein tulee tehtyä henkensäpitimiksi muitakin töitä, jos mahdollista niin jotain valokuvaukseen liittyvää kuitenkin, assarointia, fikseröintiä tai vaikka rekvisiitan rakentamista. Joskus jotain ihan muuta.

ixus_man kirjoitti: millainen koulutus?
millainen palkka?

Minulla on enemmän ja vähemmän työkokemusta kartutettuna n. 15v ja sitten suoritin tuon päälle nelisen vuotta sitten valokuvaajan ammattitutkinnon, jossa oli kolmisen vuotta koulua. Nyt ajatuksena olisi tuohon päälle saada veat, kun noissa kouluissa on se hyvä puoli, että niissä tulee aina ajateltua vähän uudella tavalla.

Palkka on tosiaan se, mitä kasaan saa. Jos jaksaa oikein kovasti vääntää ja pakertaa ja huorata mainostoimistoissa jms, päässee hyvinkin tuonne palkkatyössä verrattavaan 40 000 bruttopalkkaan (tarkoittaa lähinnä työskentelyä pääkaupunkiseudulla). Tuo tarkoittaa sitten mittaamattomia tunteja ja paljoa turhaa palkatontakin työtä. Normaalisti pienemmässä kaupungissa reippaana yrittäjänä saa kasaan sellaiset 10 000 euroa nettona. Tuokin vaatii lähinnä täysipäiväistä itsensä myymistä. Yrittäjän palkkaa on hieman hankala rinnastaa palkkatyöhön.

Itse olen tämän vuoden vähän downsiftannut, ja palkka huitelee alle työttömyyskorvauksen. Ensi vuonna olisi taas aikomus tosiaan piristyä ja ryhtyä valmistelemaan tuota veatia.

ixus_man kirjoitti: työn huonoja ja hyviä puolia? ym.

Hyvät puolet on, että tää on ihan älyttömän kivaa duunia. Tapaa paljon erilaisia ihmisiä, näkee paljon erilaisia paikkoja ja aika pitkälti pystyy kontrolloimaan omaa työtään.

Huonot puolet taas on, että tällä hetkellä työt on vähenemässä rajusti ja vaaditaan todella rajua osaamista, että pystyy pysymään alalla. Enää ei yrityskuvauksessa riitä, että osaa ottaa kivoja kuvia, vaan ne on tehtävä tehokaasti ja nopeasti, on oltava valtavat sidosryhmät ja pystyttävä järjestämään itse lähinnä kaikki. Yksityishenkilöiden palvelussa taas ollaan palautumaassa sikäli vanhaan, että vaatimuksena kuvaajalle on valtava joustavuus ja kyky palvella. On oltava kaikenlaista lisätarviketta ja tiedettävä mistä niitä hankitaan, kuvaamaan pitää lähteä juuri silloin kun asiakkaalle sopii.

Suppea vastaus suppealta mieheltä.

Itse teen osa-aikaisena, pari vuotta sitten oli jonkinlainen koulutuksen jälkeinen haave siirtyä edes joskus täysipäiväiseksi yrittäjäksi. Tällä hetkellä keikkaa on palttiarallaa kerran pari viikossa, välillä vähemmän, sekä kesäisin ne häät mitkä kerkiää kilpailemaan, eli tuskin tulee asuntolainaisena ihan heti jäätyä yrittäjäksi.

En osaa sanoa muista kaupungeista, mutta ainakin Tampereella saa oikeasti taistella hääkuvauksen hintojen kanssa. Jopa joskus siihen pisteeseen asti että ei viitsi enää edes vaivautua tekemään. Pääasiassa teen töitä kahdelle isommalle sanomatalolle, näillekin enemmän tai vähemmän videota. Valokuvia ei isommat lehdet tunnu haluavan kuin nostokuviksi.

Pitää myös painottaa että puolet ajasta kirjoitan juttuja/kritiikkiä kyseisille taloille, eli periaatteessa "pelkkä" kuvaaja en ole kuin aniharvoin. Olen ns. mies ja kamera henkinen juttutehdas.

Jos mielit alalle suosittelisin muuten vahvasti opettelemaan peruseditin ja videon perusteoriat ja leikkauksen. Näitä tulee moni kuvaaja epäilemättä tarvitsemaan tulevaisuudessa kasvavassa määrin.

Huonot puolet ovat oikeastaan vain murskaavat deadlinet, tyyliin tää pitää olla tänään valmis. Hyvää on sitten aivan kaikki muu. Välillä pääsee näkemään maailmaa, ja jokainen juttu on yleensä uusi ja mielenkiintoinen.

Rahapuoli viskoo niin laidasta laitaan etten sano siitä juuta tai jaata. Rahaa tulee kun keikkaa on, muuten teen päivätyötä.

TheHatter kirjoitti:Ala on tällä hetkellä joka sektorissaan älyttömän kovassa kilpailussa ja palkkasektorilla ovat irtisanomiset sitä arkipäivää.

Toista se on täällä IT-alalla: ketään ei ole irtisanottu ikinä ja työskentelyolosuhteet senkun paranee päivä päivältä.

Ei valokuvaajan duuni eroa muista duuneista mitenkään: silloin kun minä opiskelin ja valmistuin, IT-alaa osaavat revittiin käsistä, palkka nousi joka kerta kun vaihtoi duunipaikkaa ja niistäkin pystyi valitsemaan sen parhaan. Nyt kun tältä alalta on ylimääräinen glamour kadonnut ja on palattu muiden joukkoon, niin siitäkin on noussut hirveä parku. Fakta vaan lienee että alansa parhaat pärjää aina ja ne 13-tusinassa sitten joutuvat hakemaan jotain muuta, kun ns. helppo raha on vaihtanut maisemaa.

mremonen kirjoitti: Ei valokuvaajan duuni eroa muista duuneista mitenkään: silloin kun minä opiskelin ja valmistuin, IT-alaa osaavat revittiin käsistä, palkka nousi joka kerta kun vaihtoi duunipaikkaa ja niistäkin pystyi valitsemaan sen parhaan. Nyt kun tältä alalta on ylimääräinen glamour kadonnut ja on palattu muiden joukkoon, niin siitäkin on noussut hirveä parku. Fakta vaan lienee että alansa parhaat pärjää aina ja ne 13-tusinassa sitten joutuvat hakemaan jotain muuta, kun ns. helppo raha on vaihtanut maisemaa.

Kyllä kaikki duunit on joo ihan samanlaisia, en lainkaan väitä vastaan. Jokaisella alalla on varsinkin nykyään aivan älytön kilpailu ja jos et pysy kehityksessä mukana, tulee toinen kaveri tilalle tai monasti se sun työpaikka siirtyy johonkin toiseen maahan. Välttämättä ei kyllä tarvitse olla se paras, mutta työ on otetava niin tosissaan, että ei voi enää vaan käydä töissä ja unohtaa koko juttua kun neljältä ovi menee perässä kiinni.

Taidetaan nykyään elää aikaa, missä tavallinen duunari saa vaihtaa työpaikkaa useampia kertoja elämänsä aikana, ohi ovat ne ajat kun oltiin koko ikä yhdessä paikassa. Kattotyöt, varsinkin pikikattohommat, tuntuu olevan sellainen työn laji, missä saa olla töissä ihan niin kauan kuin haluaa. Ei näytä yllättäen olevan tunkua alalle.

Joo, kyllä niltä parhailtakin on hommat menneet Kinaan, ja joka tapauksessa parhaista koitetaan päästä järkeistämisissä nopeasti eroon; kalliita ja hankalia usein kun ovat; ylikoulutettuja ja itsevarmoja.

Jotenkaan en muuten ole yllättynyt tähän ketjun aloitukseen vastaavien viestin hurjasta määrästä ja monimuotoisuudesta, koska kun noita muita ketjuja lueskelee, niin meitä ammattilaisiahan täällä on suurella joukolla edustettuna.

TheHatter kirjoitti:Jotenkaan en muuten ole yllättynyt tähän ketjun aloitukseen vastaavien viestin hurjasta määrästä ja monimuotoisuudesta, koska kun noita muita ketjuja lueskelee, niin meitä ammattilaisiahan täällä on suurella joukolla edustettuna.

Ehkä useimmat miettii että "ken onnen löytää..." ja niin edespäin? Itse en ole kovin aktiivinen millään foorumilla, enkä kyllä ole ammattilainenkaan. Ainakaan siinä mielessä että koko elantoni olisi kiinni kameroista. Kameratyöskentely lähinnä täydentää freelancerin repertuaariani ja portfoliota mitä voi tarjota nykyisille ja tuleville asiakkaille.

Olen huomannut että ne jotka hommia tekevät oikeasti ammatikseen eivät vaivaudu pätemään asiasta millään lailla netissä saati edes naamakirjassa. Tai foorumeilla. Pekka Potka ehkä ainoana poikkeuksena kenestä olen edes koskaan kuullut. Parhaat ammatilliset neuvot/kokemukset/kontaktit olen aina itse saanut kahdenkeskisissä keskusteluissa kahvin ääressä.

heize kirjoitti: Olen huomannut että ne jotka hommia tekevät oikeasti ammatikseen eivät vaivaudu pätemään asiasta millään lailla netissä saati edes naamakirjassa. Tai foorumeilla. Pekka Potka ehkä ainoana poikkeuksena kenestä olen edes koskaan kuullut. Parhaat ammatilliset neuvot/kokemukset/kontaktit olen aina itse saanut kahdenkeskisissä keskusteluissa kahvin ääressä.

Mä taas olen sikäli erimieltä, että ne oikeasti ammattilaiset kehuvat tekemisiään estoitta blogeissaan ja facebookissa. Samaten monissa keskusteluissa otetaan sillä ammattilaisprofiililla kantaa toisten ihmisten tekemisiin, mutta hyvin harvoin olen kuullut yhdenkään ammattilaisen kertovan oikeasti ja rehellisesti työstään sitä kysyvälle.

Ymmärrettäväähän se on, että ei raudanlujan ammattilaisen kannata valokuvausfoorumilla neuvoa jotain noviisia perusjutuissa, mitä se ammattilainen siitä saa. Korkeintaan haukkumiset. Toki vähän aina kannattaa raottaa neuvojen laatikon kantta, jos sillä samalla saa ujutettua ilmoille ilmaisen mainoksen. Mikään ei ole parempi mainos kun kehuva harrastaja.

Myöskään ei kannata kenellekään alasta kiinnostuneelle kertoa, mitä se työ oikeasti pitää sisällään, se voi vielä innostua ja parin vuoden päästä on markkinoilla taas uusi kilpailija ja joku kastijakokin täytyy sentään säilyttää.

Suomalaisessa ammattivalokuvauskentässä on aina ollut sellainen kyräilyn ja puhumattomuuden ilmapiiri, vaikka liitot niin hurskaasti sen kommunikoinnin perään huutavatkin. Yleensä kuvaajat kertyvät sellaisiin pieniin kuppikuntiin ja toisen kuppikunnan kuvaajat kuvaavat väärin.

Itse toimin kokopäiväisesti valokuvaajana täällä PK-seudulla. Toiminimellä etenen.

Viikolla kuvailen firmoille kiinteistöjä ja viikonloppusin (ei tietenkään joka vkl) häitä.
Työtunteja tulee vaihtelevasti. Joskus päivässä tehdään töitä se 12h ja joskus vaikka vain 2h. Kaikki kuvauksen ulkopuolinen tuppaa viedä aikaa, kuten laskutus yms. vaikka kirjanpitäjä löytyykin.

Rahaa tulee niin paljon, että jätesäkeillä sitä viedään pankkiin lepäämään. No tämä oli se vitsi tässä kirjoituksessa. Rikastumaan ei pääse, mutta itselläni tässä elämäntilanteessa bruton on syytä alkaa vähintään 3:lla jotta homma kannattaa.

Koska olen aina ollut yrittäjähenkinen, niin työssä on mahtavaa kun saa itse vastata toiminnasta. Jos homma ei käy tai tulee kämmejä niin aina voi mennä peilin eteen. Todella paljon on hyvää!
Huono on toki myös, mutta puskemalla positiivisesti eteenpäin ei esim. palkallisten kesälomien puuttumiset haittaa yhtään.

Paljon tsemppiä kaikille yrittäjille ja rohkeasti uudet tekijät myös mukaan!

ystävällisesti
Mikko Linsén

TheHatter kirjoitti:

heize kirjoitti: Olen huomannut että ne jotka hommia tekevät oikeasti ammatikseen eivät vaivaudu pätemään asiasta millään lailla netissä saati edes naamakirjassa. Tai foorumeilla. Pekka Potka ehkä ainoana poikkeuksena kenestä olen edes koskaan kuullut. Parhaat ammatilliset neuvot/kokemukset/kontaktit olen aina itse saanut kahdenkeskisissä keskusteluissa kahvin ääressä.

Mä taas olen sikäli erimieltä, että ne oikeasti ammattilaiset kehuvat tekemisiään estoitta blogeissaan ja facebookissa. Samaten monissa keskusteluissa otetaan sillä ammattilaisprofiililla kantaa toisten ihmisten tekemisiin, mutta hyvin harvoin olen kuullut yhdenkään ammattilaisen kertovan oikeasti ja rehellisesti työstään sitä kysyvälle.

Ymmärrettäväähän se on, että ei raudanlujan ammattilaisen kannata valokuvausfoorumilla neuvoa jotain noviisia perusjutuissa, mitä se ammattilainen siitä saa. Korkeintaan haukkumiset. Toki vähän aina kannattaa raottaa neuvojen laatikon kantta, jos sillä samalla saa ujutettua ilmoille ilmaisen mainoksen. Mikään ei ole parempi mainos kun kehuva harrastaja.

Myöskään ei kannata kenellekään alasta kiinnostuneelle kertoa, mitä se työ oikeasti pitää sisällään, se voi vielä innostua ja parin vuoden päästä on markkinoilla taas uusi kilpailija ja joku kastijakokin täytyy sentään säilyttää.

Suomalaisessa ammattivalokuvauskentässä on aina ollut sellainen kyräilyn ja puhumattomuuden ilmapiiri, vaikka liitot niin hurskaasti sen kommunikoinnin perään huutavatkin. Yleensä kuvaajat kertyvät sellaisiin pieniin kuppikuntiin ja toisen kuppikunnan kuvaajat kuvaavat väärin.

Sinänsä oma kokemus on erilainen, koska en ole töitä tehdessä koskaan tavannut mitenkään erityisen kuppikuntaista väkeä. Kollegat ovat olleet varsin mukavia kunhan on vain saanut keskustelun auki.

Nettijuttuun viitaten, toki useimmilla on portfolio, tai ainakin jonkinlainen sivu jossa viitataan julkaistuihin töihin. Tarkoitin vain ettei monia kiinnosta juuri foorumikeskustelut. Kaipa se on niin ettei hyväksyntää tarvitse hakea siinä vaiheessa kun palkka kilahtaa tilille kuukausittain. ITse ajattelen hieman samoin, että kun työstä on maksettu palkka, se on ollut riittävän hyvää asiakkalle. Näyttelykuvaajat ovat sitten asia erikseen.

Ehkä vielä kuvauksen hyvänä puolena voisin mainita sen, että tässä hommassa on aina vara parantaa. Ne ovat harvoja kuvauskeikkoja joilta on tullut kotiin siinä mielentilassa että kaikki meni virheettömästi.

Kahta työtä tehdään.

Valokuvausen Ky vie aikaa ympäri vuoden, toinen työllistää keväästä syksyyn.

Ihmeellisesti kuvaamisen tiimoilla kuluu aika talvellakin, kaikenmaailman kehitystyötä ja muuta pohdittavaa riittää lähes joka päivälle.

Työmatka on 3 metriä ylöspäin sängystä, työmaa on aina läsnä--sekä hyvässä että pahassa.

Hitsausoperaattori, sieltä saa rahat kuvausharrastukseen. Ja kun kuvaa luotoa, niin nolla kaiken lähtemäällä metsään vapaalla.

xorsa kirjoitti:... Ja kun kuvaa luotoa, niin nolla kaiken lähtemäällä metsään vapaalla.

Tuossahan koko homma on selkeästi kiteytettynä.

kapa

kapama-7 kirjoitti:

xorsa kirjoitti:... Ja kun kuvaa luotoa, niin nolla kaiken lähtemäällä metsään vapaalla.

Tuossahan koko homma on selkeästi kiteytettynä.

kapa

;-D

Olen töissä yrityksessä, jossa on useampi sata ihmistä töissä. Otan ensisijaisesti tuotekuvia ja luettelokuvia. Aika ajoin joku tulee kysymään jotain ihan muuta, kuten passikuvaa, henkilökuvaa, tilannekuvaa, ryhmäkuvaa, mittakuvaa, tilakuvaa, mikrokuvaa, makrokuvaa tai mitä tahansa kuvaa, jonka voi ainakin periaatteessa ottaa kameralla: "No, kun sullahan on se kamera, niin voisitsä..."

Oikein hyvä: töitä riittää ja työaikaa kuluu kuvaamiseen, kuvien käsittelyyn tai kuvien hyödyntämiseen. Jälki on kelvannut painoon asti.

Kun naama on tuttu, kynnys kysyä apua on verraten pieni ja sitä kautta töitä tippuilee enemmän ja enemmän. Samalla kameran pelko on vähentynyt, kun ihmiset tietävät että otan kuvia kohteita kunnioittaen. Kuvat eivät leviä minne sattuu. Pikkujouluissakin kameran eteen uskaltaa useampi ihminen, kun mahdottomimmat haukottelut menevät roskakoriin.

Ei, en ole kouluja käynyt ammattikuvaaja. Olen kuvannut 1970-luvulta alkaen erilaisilla kameroilla ja perustekniikka on jotenkin hallussa. Opiskelen jatkuvasti aihetta kirjallisuudesta ja verkosta. Kalusto on oma ja olen päivittänyt sitä maltillisesti. Työnantaja on kustantanut muutaman huollon ja olen aika mukavassa asemassa työn/harrastuksen suhteen. Kehityn enää verkkaan: tulokset paranevat nykyään aika vähän mutta nyansseja osaan etsiä enemmän.

Suhtaudun kuvaamiseen ja kuvattaviin kunnioittavasti. Tavoittelen realismia tavaroissa ja pientä glamouria ihmisissä. Madallan kynnystä tukemalla kysyjiä ja kertomalla vaihtoehdoista. Suunnittelen kuvausta ja varaan tarpeeksi aikaa mahdollisuuksien mukaan jo etukäteen.

Hyväksyn tietyt rajoitteet työnkuvassa, koska pääsen kehittämään taitojani samalla. Minulle riittää tavallisesti vanha täyskennoinen, optiikoiksi 24, 70 (makro) ja 85/1.4 sekä hyvä jalka. Valopöytä tuotteille on välttämätön. Käsittelyn teen oikeastaan pelkästään kameran mukana tulleella omalla RAW-softalla. Photoshopin ammattikäyttäjiä talossa on niin monta, että tarvittaessa he tekevät sellaiset hommat (ehkä promillen verran vuosittaisista tuhansista ruuduista).

Joskus tulee erikoistilanteita, joista olen selvinnyt improvisoimalla. Opiskelu on auttanut asiassa: melkein kaikki on tehty jollain tavalla aiemmin, joten historian ja vajaankin kaluston tuntemus on pelastanut monta näennäisen vaikeaa tilannetta.

TheHatter kirjoitti: Myöskään ei kannata kenellekään alasta kiinnostuneelle kertoa, mitä se työ oikeasti pitää sisällään, se voi vielä innostua ja parin vuoden päästä on markkinoilla taas uusi kilpailija ja joku kastijakokin täytyy sentään säilyttää.

Jos joku joskus kertoisi mitä tämä työ oikeasti pitää sisällään, varsinkin yrittäjänä, niin varmaan aika monta vähemmän innostunutta kuvaajaa löytyisi sen jälkeen :) Aika harvasta toukokuun lopussa valokuvaaja-ammattilaisena uraansa aloittavasta kuuluu enää lokakuussa mitään. Mutta helvetin kivaahan tämä on, tänäänkin tein 10h työpäivän jossa kuvauksen osuus oli puoli tuntia. Vähän hullu sitä kai täytyy olla kun tekee melkein tuplatunnit päivälle ja saa siitä melkein saman rahan kuin palkkatöissä, mutta en kyllä usko että ihan heti vaihtaisin takaisin.

oh6jih kirjoitti:Mutta helvetin kivaahan tämä on, tänäänkin tein 10h työpäivän jossa kuvauksen osuus oli puoli tuntia. Vähän hullu sitä kai täytyy olla kun tekee melkein tuplatunnit päivälle ja saa siitä melkein saman rahan kuin palkkatöissä, mutta en kyllä usko että ihan heti vaihtaisin takaisin.

Kivaahan tosiaan, muutaman päivää sitten ajoin 580km tehdäkseni 30 min kuvaamisen. Kyllä tää enemmänkin semmoinen elämäntapa on.

Kertonee paljon työnkuvasta tosiaan, että yhden kesäsesongin kuvaajista harva jatkaa seuraavana ja oman työnsä ohellakin kuvaavat hinnoittelevat vapaapäivänsä arvokkaammaksi, kun kuvattavat on valmiit maksamaan.

Nimim. Tänään taas kuuntelin nöyränä, kuinka ylioppilaskuvat rajataan oikein.

Työskentelen palkattuna työntekijänä. Vakituinen soppari, täydet tunnit 37,5 viikossa. Kuvausten lisäksi töissä on kaikenlaista muutakin valokuvaliikkeen hommaa.

Multimediaan suuntautuneen tradenomin koulutuksen lisäksi olen suorittanut VAT-tutkinnon.

Koska kuvaan kaupalliset hommat töissä, en pidä esillä omaa kuvaportfoliota. Töiden lisäksi teen välillä jotain ilmaisprojekteja tutuille ja pidän paria blogia.