Digicamera.net - Valokuvausfoorumi

Jäinpä nyt oikein pohtimaan taas tuota juridiikkaa...

Olin muutaman viikkoa sitten yksissä häissä, mitkä oli selkeästi yksityistilaisuus kutsuvieraille, sinne ei päässyt sisälle kun kutsukortilla. Siellä oli joku tyyppi kuvaamassa juhlaa ja minustakin räpsi pari kuvaa. Myöhemmin törmäsin näihin kuviin internetissä. Siinä sitten tosiaan jäin pohtimaan paria seikkaa.

a) Oliko kuvaajalla oikeus julkaista kuvani internetissä blogissaan, ikään kuin oman kuvausyrityksensä mainoksena.

b) Olisiko kuvaajan pitänyt ilmoittaa julkaisuaikeistaan minulle kuvan ottohetkellä ja olisinko voinut kieltäytyä tuosta julkaisusta.

Eli se polttava kysymys, saako yksityistilaisuuden järjestäjä päättää vieraidensa puolesta heidän naamojensa julkaisun. Voinko myös yksityisasunnossa asunnon omistajan luvalla kuvata kaikkia siellä olevia ja julkaista heidän kuvansa esim. sanomalehdessä.

Toinen asia taas on, mikä olisi hyvän tavan mukaista, mutta senhän me jo kaikki tiedämme.

Eipä näytä joo hirveästi ketään muuta pohdituttavan tämä valokuvan julkaisun problematiikka. Joten jatketaanpa synkkää yksinpuhelua.

Kuvaaminen yksityistilaisuudessa on varmaankin ihan ok, jos siihen on tilaisuuden järjestäjän ja kutsujan lupa, sekä kyseessä on hää- tai merkkipäivävastaanotto, koska rikoslain 24 luku 6§ sanoo "joka oikeudettomasti teknisellä laitteella katselee tai kuvaa...2) yleisöltä suljetussa 3 §:ssä tarkoitetussa rakennuksessa, huoneistossa tai aidatulla piha-alueella oleskelevaa henkilöä tämän yksityisyyttä loukaten, on tuomittava salakatselusta sakkoon tai vankeuteen enintään yhdeksi vuodeksi."
Kuitenkin ohjeistus lain tulkintaan lieventää "Oikeudetonta ei myöskään olisi katselu tai kuvaaminen, jota sen vakiintuneisuuden vuoksi ei yleensä koeta yksityisyyttä loukkaavana ja johon ihmiset osaavat varautua."

Mutta sitten se kuvan käyttäminen tuossa valokuvaajan blogissa, jonka tarkoituksena on edistää valokuvaajan myyntiä. Korkein oikeus on ratkaisussaan KKO:1982-II-36 todennut elinkeinon edistämiseen käytetystä kuvasta seuraavaa "KKO katsonee, ettei tunnistettavissa olevan henkilön kuvaa saa ilman hänen suostumustaan käyttää siten, että hän kuvan käyttämisen kautta kytkeytyy tuotteeseen, asiaan ja aatteeseen. Jos kysymyksessä on esimerkiksi selvä kaupallinen mainos tai voimakkaasti kantaa ottanut aate, on henkilön kuvan käyttämisessä ilman hänen suostumustaan [oltava] olevan erityisen varovainen. Periaatteessa ei liene hyväksyttävää julkaista yksittäistä tunnistettavissa olevaa henkilöä koskevaa kuvaa yhdistettynä tällaiseen mainontaan tai aatteeseen. Toisaalta ei liene hyväksyttävää julkaista selvästi henkilöllisyyden paljastavaa kuvaa, kuten lähietäisyydeltä otettua kasvokuvaa, suhteellisen värittömän tai yleishyödyllisenkään asian yhteydessä."

Sitten tuohon lisäksi vielä julkaisemisesta:
”Joka oikeudettomasti
1) joukkotiedotusvälinettä käyttämällä tai
2) muuten toimittamalla lukuisten ihmisten saataville esittää toisen yksityiselämästä tiedon, vihjauksen tai kuvan siten, että teko on omiaan aiheuttamaan vahinkoa tai kärsimystä loukatulle taikka häneen kohdistuvaa halveksuntaa, on tuomittava yksityiselämää loukkaavasta tiedon levittämisestä sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.” ( Rikoslaki, 24: 8 §)

Mitenkä tässä tapauksessa, kun minut kirkosta eronnut pakana on leimallisesti esitetty esiintymässä uskonnollisessa rituaalissa, jossa en välttämättä haluaisi ihmisten minua näkevän ja joudun halveksituksi pakanakerhon kokouksissa ja miten se on tuon 6§:n lievennyksen kanssa sidoksissa.

Vaan... Tämäkään lakitiedon kahlaaminen ei vieläkään tuonut oikein vastausta tuohon, että kuka saa antaa luvan ja mihin, sekä siihen, mikä on kaupallista julkaisua ja miten nuo yksityisentilan lieventävät seikat vaikuttavat tuon kuvan julkaisemiseen. Eli tutkimukset jatkuvat. Saattaa olla, että totuus ei löydy kuin lakituvasta. Kemppinenhän on joskus luvannut avustaa ensimmäisen ennakkotapauksen käsittelyssä ja mulla olisi melko kattava oikeusturvavakuutus.

Tätä lienee puitu muutaman kerran.

Salakatselupykälät ja julkaiseminen eivät yllättäen liity mitenkään toisiinsa, joten tuolla paikalla ei ole julkaisuun merkitystä, vain pelkkään kuvaamisen oikeutetukseen.

Sitten on juuri tuo kaupallinen käyttö ja toisaalta myös henkilötietosuoja: Käytännössä juuri tuo "hyvän tavan mukaisuus" saattaa olla varsin ratkaisevaa. Häissä ja merkkipäivillä kuvataan, ja on hyvin tyypillistä, että näitä kuvia julkaistaan. Suunnilleen sama kuin menisit katsomaan Espalle Helsingin sambakulkuetta ja et haluaisi että naamasi näkyy toisten kuvissa - kuvaajia kun on metrin välein, niin voipi olla vaikea olla ilman paperipussia päässä.

Nämä on kuitenkin oikeustapauksia ja tulkitaan (onneksi) joka kerta eri tavoin, ennakkotapauksilla ei ole niin vahva paino kuin jenkkilässä. En tiedä tulkittaisiinko hääkuvaajan blogi sellaiseksi mainokseksi kuin lehtimainos.

Ja tyypillisesti, jos kuva jossa olet, esittää sinut pääosassa, niin kuvaajaan yhteyttä ottamalla voi pyytää kuvan poistoa näkyvistä. Jos taas kuvassa on hääpari ja sinä vain siinä sivuosassa, niin saatat joutua olemaan rekvisiittana, kun kerran tällaiseen valokuvattuun kristilliseen juhlaan työntäydyit pakanana.

olli R kirjoitti:Tätä lienee puitu muutaman kerran.

En tiedä, että onko tätä sikäli puitu niinkään paljoa, enemmänkin tuota saako julkisella paikalla kuvata juttua.

Itse olen näissä pohdinnoissani lähinnä kiinnostunut juuri näiden julkaisumedioiden laajentumisesta ja siitä, miten niitä rinnastetaan noihin perinteisiin. Maailma kun on muuttumassa ja ei ole kiva tulla yllätetyksi housut kintussa.

Blogihan on useasti rinnastettu aikakauslehteen, varsinkin nuo muoti- ja kakkublogit ja sellaisiahan nuo monasti ovatkin, yhden artikkelin lehtiä. Häävalokuvaajilla, varsinkin noilla dokumentaarista tekevillä, on se blogi sama juttu kuin yleensä yrityksen web-sivu. Taitaa noista jokaisen web-mainonta perustua juuri tuohon blogiin. Nyt on vielä lisänä tullut Facebook ja Google+, jotka tuovat vielä lisää maustetta soppaan, käyttöehdoillaan. Eli mielestäni silloin tuota blogia voi pitää hyvinkin mainoksena, koska se on kuvaajan ainoa markkinointikanava.

Mitä taas tulee hääjuhlaan, perinteisesti hääjuhlahan on mielletty yksityistapahtumaksi, missä yleisesti kutsuvieraat ottavat valokuvia, jotka päätyvät ihmisten valokuva-albumeihin ja sen kutsuvierasjoukon nähtäväksi. Eli, on voinut mennä sukunsa juhliin takahikiälle, eikä asuinpaikkakunnalla kukaan koskaan olisi kuullutkaan osallistumisesta. Hääjuhliin osallistuvan ei ole koskaan aiemmin tarvinnut pelätä joutuvansa kansainvälisen aikakauslehden kuvaan tahtomattaan.

Tässä nyt sitten ollaan kysymyksen äärellä, että jos hääjuhlassa nykyään yleisesti kuvataan ja de facto niitä kuvia julkaistaan yleisesti, niin onko silloin hääjuhla muuttunut julkiseksi tapahtumaksi, eli kuka tahansa juhlaan osallistuva voi ottaa mitä tahansa kuvia ja ei kaupallisessa yhteydessä levittää toisten hääkuvia mihin haluaa.

Kiinnostavaa myös on ammatilliselta kantilta tuo sopiminen. Jos hääpaikka muuttuu kuvauksen osalta julkiseksi tilaksi, mutta kuitenkin hääjuhlan kuvia käsitellään tilattuna kuvana, jolloin oikeus kuvaan on tilaajalla, miten tämä vaikuttaa kuvaajan oikeuteen käyttää kuvaa omaan markkinointiinsa ja miten se hääparin kanssa tehty sopimus kattaa myös häävieraat. Pitääkö hääkutsuun painattaa lauseke valokuvauksen hyväksymisestä.

Oma ongelmansa nykyisessä mediassa on myös tuo kuvan poistamiseen perustuva perustelu. Aina sanotaan, että jos näet kuvasi siellä, niin voithan pyytää poistamaan sen. Eihän se niin käy. Se kuva on jo julkaistu ja sen tuottama vahinko on jo syntynyt. Tätä peliä on media alkanut käymään yhä tihenevään tahtiin. Aina persoona non gratasta on vuodettu jotain tietoa mediaan ja nämä ovat julkaiseet jutun ja samalla toimineet poliisina, tuomarina ja pyövelinä. Myöhemmin kun asia on osoittautunut perättömäksi, on se oikaistu pienellä jutulla jossain nurkassa. Kuitenkin kansalle on jäänyt mieleen vain ne alkuperäiset isot otsikot.

Siksipä tätä asiaa pohdin, että kun teille se ensimmäinen henkilö tulee kysymään, mites tää nyt näin on, niin olisi edes jonkinmoinen vastaus valmiina tai kuten nykypäivän käytännöissä mennään, niin kun se ensimmäinen kuvassa esiintyneen henkilön asianajaja soittaa.

Suosittelisin rentoutumaan. Kyllä valokuvaamista kohta kuitenkin rajoitetaan, puhumattakaan siitä, että kuvien näyttäminen toisille on likimain kriminalisoitua toimintaa. Mutta nautitaan nyt tästä vapaudesta niin kauan sitä kestää ;-)

Modernilla ihmisellä on tapumus pyrkiä kontrolloida kaikkea itseensä liittyvää. Ja aivan erityisesti tuo kontrolli liittyy identiteettiin, ulkoasuun ja näkemiseen/näkymiseen. Ylimitoitettu pyrkimys "suojata yksilöllisyyttä" on yksi tämän kontrollipyrkimyksen ilmentymä siinä kuin anorexiakin. Ei hyvältä näytä.

Julkaisemisen oikeutus on hankala asia, en mitenkään kiellä tuota.

Henkilökohtaisesti kallistun tuonne Nomadin suuntaan, ihmisten pitäisi hiukan rentoutua tuon valokuvaamisen suhteen. Paparazzit ja keltainen lehdistö ovat tehneet älyttömästi hallaa asialle, mutta mikään uus juttu ne eivät ole, vaan ovat kehittyneet heti, kun painoteknisesti kuvia on lehteen saatu - jo vuosisadan alussa hehkuteltiin lehdissä verisillä rikoskuvilla.

Jos julkaisemista rajoitetaan vahvasti, ei kuviakaan oteta, sillä rajanveto tulee hankalaksi. Onko suvulle kuvien esittäminen myös julkaisua? Saako 50-vuotisjuhlan kuvan laittaa paikallislehteen, mutta ei valtakunnalliseen?

Nykyinen laki ottaa kantaa tuohon halventavuuteen, ja sen määrittely on sitten jätetty terveelle järjelle ja oikeusistuimelle. Mainoskäyttö on kohtalaisen helppo tulkittava kuitenkin, arvaisin että blogia tullaan vertaamaan näyteikkunakäyttöön. Mutta tilaajan ja valokuvaajan välisessä sopimuksessa tulee lisääntymään pykälät, jossa tilaajan vastuulle jää se, että paikallaolijat sallivat kuvauksen ja näyteikkunakäytön.

Sen sijaan henkilötietolaki on todella hankala, koska se kieltää periaatteessa kaiken henkilökuvan sähköisen julkaisemisen ilman lupaa. Taide- ja lehdistökäyttö ovat vielä sopivia porsaanreikiä esimerkiksi katukuvauksen käyttöön, mutta tuohon hääkuvausblogiin ne eivät riitä.


Pelkästään ajankuvan dokumentointi on jo mielestäni tarpeeksi hyvä syy sille, että ihmiskuvia pitää voida ottaa ja myös julkaista. Jos menet nyt näyttelyyn katsomaan kuvia, joita on otettu 50-70 luvuilla, et ajattele ollenkaan sitä, että kuka ihminen siinä on, vaan enemmänkin sen aikaista pukeutumista, tapoja, maailmaa. Haluatteko, ettei 2000-luvun alusta enää jää mitään tällaista jäljelle?

Kai näillä sosiaalisilla medioilla on myös oma vaikutuksensa asiaan. Kyllä ihmiset tulevat tarkemmiksi oikeuksistaan, kun muutaman kerran oma naama on putkahtanut esiin esim. FB ssa ei niin itselle mieluisessa kuvassa. Osalla ihmisistä kun ei tunnu olevan minkään laista moraalista tai laillista suodatusta omissa julkaisuissaan.

nomad kirjoitti:Suosittelisin rentoutumaan.

Kuten olen todennut näistä pohdinnoistani jo monessa yhteydessä, että ei näitä ole tarkoitettu otettavaksi miksikään "maailman pahuudeksi", vaan spekuloiden pohditaan tilannetta, mikä voisi tulla vastaan. Ihan rennolla mielellä, mutta joskus pitää kuitenkin pohtia vaikeampiakin.

Se on kylläkin todella ihan eri juttu, miten oikeassa elämässä nämä jutut menee, kun se mitä laki niistä sanoo tai miten joku oikeus niihin ottaa kantaa. Rangaistuskin on yleensä joku pieni sakko, joten eihän tuo merkkaa oikeastaan yhtään mitään. Kuten totesin, tämä julkaiseminen ja julkisuus on vaan maailmassa menossa niin hurjaa vauhtia ja kuvien julkaisemiseen tehdyt säännöt on auttamattomasti vanhentuneita, joten noihin pitäisi keksiä jotain tolkkua ja ohjeistusta, ennen kuin ne jonkun kukkahatun toimesta todellakin kielletään kokonaan.

Se on tosiaan aika hurjaa, näin antisosiaalisen henkilön kantilta, kun Facebookista putkahtaa pärstä ruutuun ja siinä on vielä nimikin, että kuvassa esiintyy herra Pelle Hermanni. Itse laitoin tuonne juuri pari tapahtumakuvaa (ihan yleiseltä paikalta) ja väkisin FB halusi automaattisesti nimetä sieltä porukkaa ja väkisin julkaisi kuvapäivityksen. Ei kysynyt missään vaiheessa, kuten normaalisti, että julkaistaanko. Taas sai hävetä silmät päästään, kun kavereita näki seuraavan kerran.

Seuraava, mitä voidaan alkaa hääkuvausblogeista pohtimaan, että jos ne oikeudessa määritellään näyteikkunoiksi, niin pitäisiköhän niihin silloin laittaa myös hinnastot ja kun blogissa on hinnasto, niin se varmaankin silloin määrittää kuvaajan myös ammatinharjoittajaksi.;)

Myönnän että asia on potentiaalisesti problemaattinen. Kun Google kumminkin kehittelee kasvoja tunnistavaa hakukonetta, niin eihän me voida tietä miten nettiin nyt ladattu kuva käyttäytyy haussa vaikka 3 tai 5 vuoden päästä.

Toisaalta voisi ajatella, ettei näkyvyys - edes nettinäkyvyys - ole välttämättä paha asia. Ihmiset ovat vain niin vainoharhaisia tuon kanssa. Tästä on hyvänä esimerkkina autojen rekisterikilpien suttaaminen. Miksi auton rekkari pitää sutata normaalista autokuvasta? Jos noin on, niin mitenköhän omistaja uskaltaa ajaa autollaan kaduilla, rekkarihan näkyy siellä kaikelle kansalle!

Olen liberaali. Turvautuisin näissä asioissa mielummin etiikkaan kuin lakiin. Pidetään huoli siitä, ettei ladata ihmisistä nolaavia tai höpeällisia kuvia nettiin. Tälläisiähän hääkuvatkin yleensä ovat? Kun näin harjoitetaan itsekontrollia niin vähennetään riskiä siitä, että valikuvaamisen ja valokuvien esittämisen vapautta lailla rajoitettaisiin.

Tuo on asia joka joskus tulee omien asiakkaiden kanssa puheeksi, itse olen ratkaissut selkeällä sopparilla. Kuvia saan julkaista jos ei tule erikseen kirjallista kieltoa. Osa taas haluaa, että jokainen julkaistu kuva pitää erikseen hyväksyttää. Tämä on toiminu hyvin eikä tarvitse miettiä erillaisia tulkintoja eri laista.

Hääparit osaa yleensä aikahyvin ennakoida onko vieraiden joukossa sellaisia joita halutaan pitää "piilossa" tai ovatko hääpari itse sellaisia jotka haluavat suojella identiteettiä (yleensä varallisuutta) eikä tuon asialta ole tullut ikinä mitään ongelmia, kun on selkeät säännöt joiden puitteissa toimitaan.

Tietysti voidaan spekuloida, että miten hääpari voi valtuutta nämä asiat eri vieraiden puolesta, mutta joku kompromissi tässä asiassa pitää tehdä ja nykyään on utopistista kuvitella että jos on tilaisuudessa jossa kuvataan ei jossain vaiheessa joskus tule oma pärstä esille ja ne joille tämä asia ahdistaa (ja on konkreettista merkitystä) taas on yleensä hääparin tiedossa.

Tämä on myös syy miksi monesti suomen kovimpien rahakkaiden julkkisten häissä helposti kuvaajan valinta perustuu luottamukseen eli valitaan kuvaaja joka ennestään on jo tuttu.

olli R kirjoitti:Haluatteko, ettei 2000-luvun alusta enää jää mitään tällaista jäljelle?

En todellakaan halua. Onneksi kuitenkin kuvia otetaan varmasti nyt enemmän kuin koskaan. Kaikesta digitallenteiden epäluotettavuuden huolimatta niitä säilynee jälkipolville enemmän kuin miltään aiemmalta aikakaudelta. Onneksi ne nyt otetut kuvat ehtii julkaista myöhemminkin.

nomad kirjoitti:Myönnän että asia on potentiaalisesti problemaattinen. Kun Google kumminkin kehittelee kasvoja tunnistavaa hakukonetta, niin eihän me voida tietä miten nettiin nyt ladattu kuva käyttäytyy haussa vaikka 3 tai 5 vuoden päästä.

Tämä on kieltämättä mielenkiintoinen näkökulma.

nomad kirjoitti:Tästä on hyvänä esimerkkina autojen rekisterikilpien suttaaminen. Miksi auton rekkari pitää sutata normaalista autokuvasta? Jos noin on, niin mitenköhän omistaja uskaltaa ajaa autollaan kaduilla, rekkarihan näkyy siellä kaikelle kansalle!

OT:ksi nyt menee, ja tästähän on keskusteltu monta kertaa ennenkin. Jokainen tietysti tekee kuten tykkää syistä jotka itsestä on tärkeitä, itse en vain näe mitään tarvetta linkittää kuvassa näkyvää autoa itseeni rekisterikilven kautta useimmissa niissä yhteyksissä missä kuvia olen julkaissut. Tai johonkin muuhun ihmiseen sitten kun auto on vaihtanut jo omistajaa. Toki julkaisen kuvat omalla nimelläni, joten kuvaajana kyllä otan vastuun kuvan sisällöstä.

Kaduilla ajaessa laki vaatii sen rekkarin näkymään, jos ei vaatisi niin en mä kyllä sitä käyttäisi. Nettikuvissa laki ei vaadi rekkaria. En siis halua antaa enemmän tietoja kuin on tarpeen. Kohtuullisen yksinkertaista minusta. Jos joku kuvaa minut ja autoni kadulla, niin toki hän saa kuvan julkaista kilven kanssa enkä pyydä häntä mitään suttaamaan.

Tilanne on minusta vähän sama kuin se että nykyään on monilla lastenvaunuissa leikkirekkari jossa lapsen etunimi ja syntymäaika. Itse en tuollaista todellakaan laittaisi vaunuun jos omaa lasta ulkoiluttaisin, vaikka eihän siitä varmasti mitään haittaakaan ole. Enhän tykkää itsekään kulkea ulkona nimilappu ja syntymäaika kaulassa.

TheHatter kirjoitti:

nomad kirjoitti:Suosittelisin rentoutumaan.

Se on kylläkin todella ihan eri juttu, miten oikeassa elämässä nämä jutut menee, kun se mitä laki niistä sanoo tai miten joku oikeus niihin ottaa kantaa. Rangaistuskin on yleensä joku pieni sakko, joten eihän tuo merkkaa oikeastaan yhtään mitään.

Vähän ot:ksi menee... ihmettelen suuresti tätä "pienten" rangaistusten mitätöintiä nykynuorisossa. Rangaistuksella on aina seuraamukset, esim. nykypäivänä lähes kaikissa työpaikoissa työnantaja teettää eri tasoisen turvallisuustarkistuksen työnhakijasta ja tuollainen "pieni" rangaistus saattaa tehdä työnsaanninkin todella hankalaksi - ja tuntuu että aina vain menee jokapaikassa tiukemmaksi ja tiukemmaksi. Rangaistus on aina rangaistus varsinkin jos se on jonkin oikeusasteen langettama.

Tiedän mistä puhun koska olen useamman kerran ollut palkkaamassa erittäin osaavaa ja hyvää tyyppiä töihin, mutta taustatarkistuksessa on tullut esiin jotain. Itse en ole tietoinen mitä tarkistuksesta on tullut kuin että onko vai ei, mutta pariin kertaan kun olen sitten hlölle itselleen soittanut ja kertonut että tällä kertaa ei valinta kohdistunut sinuun koska tarkistuksesta löytyi jotain häsää, niin hlö on itse ihmetellyt että mitä siellä on voinut olla kunnes hetken mietinnän jälkeen, ai niin on se yksi käräjäoikeudesta langetettu parin sadan sakko...

sori ot.

-h-

Hissi kirjoitti:

TheHatter kirjoitti:

nomad kirjoitti:Suosittelisin rentoutumaan.

Se on kylläkin todella ihan eri juttu, miten oikeassa elämässä nämä jutut menee, kun se mitä laki niistä sanoo tai miten joku oikeus niihin ottaa kantaa. Rangaistuskin on yleensä joku pieni sakko, joten eihän tuo merkkaa oikeastaan yhtään mitään.

Vähän ot:ksi menee... ihmettelen suuresti tätä "pienten" rangaistusten mitätöintiä nykynuorisossa. Rangaistuksella on aina seuraamukset, esim. nykypäivänä lähes kaikissa työpaikoissa työnantaja teettää eri tasoisen turvallisuustarkistuksen työnhakijasta ja tuollainen "pieni" rangaistus saattaa tehdä työnsaanninkin todella hankalaksi - ja tuntuu että aina vain menee jokapaikassa tiukemmaksi ja tiukemmaksi. Rangaistus on aina rangaistus varsinkin jos se on jonkin oikeusasteen langettama.

Tiedän mistä puhun koska olen useamman kerran ollut palkkaamassa erittäin osaavaa ja hyvää tyyppiä töihin, mutta taustatarkistuksessa on tullut esiin jotain. Itse en ole tietoinen mitä tarkistuksesta on tullut kuin että onko vai ei, mutta pariin kertaan kun olen sitten hlölle itselleen soittanut ja kertonut että tällä kertaa ei valinta kohdistunut sinuun koska tarkistuksesta löytyi jotain häsää, niin hlö on itse ihmetellyt että mitä siellä on voinut olla kunnes hetken mietinnän jälkeen, ai niin on se yksi käräjäoikeudesta langetettu parin sadan sakko...

sori ot.

-h-

Mutta jos asiassa pysytään, niin siinähän ei ole mitään laitonta, että hääkuvaaja julkaisee valittuja kuviaan portfoliossaan.

Ihan toinen juttu on sitten se, että lainsäädännön kiristyessä myös sitä kohtaan tunnettua kunnioitusta koetellaan entistä kovemmin. Itse toivoisin, että julkinen valta keskittyisi vaikkapa työttömyyden ja köyhyyden vähentämiseen sen sijaan, että keksittäisiin hätävarjelun kaltaisia rajoituksia valokuvaamiselle. Uskoisin, että tämä on myös tehokkaampi strategia jos ajatellaan turvallisen ja hyvän elämän edistämistä.

Rockford kirjoitti:

olli R kirjoitti:Haluatteko, ettei 2000-luvun alusta enää jää mitään tällaista jäljelle?

En todellakaan halua. Onneksi kuitenkin kuvia otetaan varmasti nyt enemmän kuin koskaan. Kaikesta digitallenteiden epäluotettavuuden huolimatta niitä säilynee jälkipolville enemmän kuin miltään aiemmalta aikakaudelta. Onneksi ne nyt otetut kuvat ehtii julkaista myöhemminkin.

nomad kirjoitti:Myönnän että asia on potentiaalisesti problemaattinen. Kun Google kumminkin kehittelee kasvoja tunnistavaa hakukonetta, niin eihän me voida tietä miten nettiin nyt ladattu kuva käyttäytyy haussa vaikka 3 tai 5 vuoden päästä.

Tämä on kieltämättä mielenkiintoinen näkökulma.

nomad kirjoitti:Tästä on hyvänä esimerkkina autojen rekisterikilpien suttaaminen. Miksi auton rekkari pitää sutata normaalista autokuvasta? Jos noin on, niin mitenköhän omistaja uskaltaa ajaa autollaan kaduilla, rekkarihan näkyy siellä kaikelle kansalle!

OT:ksi nyt menee, ja tästähän on keskusteltu monta kertaa ennenkin. Jokainen tietysti tekee kuten tykkää syistä jotka itsestä on tärkeitä, itse en vain näe mitään tarvetta linkittää kuvassa näkyvää autoa itseeni rekisterikilven kautta useimmissa niissä yhteyksissä missä kuvia olen julkaissut. Tai johonkin muuhun ihmiseen sitten kun auto on vaihtanut jo omistajaa. Toki julkaisen kuvat omalla nimelläni, joten kuvaajana kyllä otan vastuun kuvan sisällöstä.

Kaduilla ajaessa laki vaatii sen rekkarin näkymään, jos ei vaatisi niin en mä kyllä sitä käyttäisi. Nettikuvissa laki ei vaadi rekkaria. En siis halua antaa enemmän tietoja kuin on tarpeen. Kohtuullisen yksinkertaista minusta. Jos joku kuvaa minut ja autoni kadulla, niin toki hän saa kuvan julkaista kilven kanssa enkä pyydä häntä mitään suttaamaan.

Tilanne on minusta vähän sama kuin se että nykyään on monilla lastenvaunuissa leikkirekkari jossa lapsen etunimi ja syntymäaika. Itse en tuollaista todellakaan laittaisi vaunuun jos omaa lasta ulkoiluttaisin, vaikka eihän siitä varmasti mitään haittaakaan ole. Enhän tykkää itsekään kulkea ulkona nimilappu ja syntymäaika kaulassa.

Juu, on aika naiivia että vielä julkaistaan kuvia joissa naamat ei ole sutattuna. Ja on vielä ihmisiä, jotka kulkevat ilman hupparin ja aurinkolaisen antamaa normaalia turvaa. Sairasta.