Digicamera.net - Valokuvausfoorumi

Haulla ei löytynyt mitään laskuvarjohyppäämiseen liittyvää, joten aloitetaanpas uusi aihe:

Onko palstalla ketään, joka harrastaisi laskuvarjolla hyppelemistä? Itse olen menossa muutaman viikon kuluttua alkeiskurssille ja näin valokuvaustakin harrastavana kiinnostaa tietysti näiden kahden harrastuksen yhdistäminen. Sen verran tiedän, että kypäräänkin kameran saa kiinnittää vasta 250 hypyn jälkeen, eli kyllähän tässä vielä muutama vuosi menee ennenkuin pääsee kameran kanssa taivaalle. Silti mua jo nyt mietityttää mm. se, eikö tosiaan ole mahdollista kuvata muutakuin kypärään kiinnitetyllä kameralla? Miten tuo käytännössä toimii, onko kädessä sitten jokin langaton kaukolaukaisin vai miten? Ja tarpeeksi laajakulmainen linssi, että hyvällä säkällä jotain osuu kuva-alallekin? Entä aukko, pienin mahdollinen jotta tarkennus ei muodostu ongelmaksi? Kohde kuitenkin liikkuu 200 km/h, joten toisaalta suljinajankin pitäisi olla todella nopea? Kaikki kokemukset, ajatukset ja erityisesti kuvat aiheeseen liittyen olisivat tervetulleita!

Helpoin ratkaisu: älä kuvaa hypyn aikana. Kuvaa ennen hyppyä ja sen jälkeen sekä odottaessasi seuraavaa keikkaa. Laskuvarjokurssilla on paljon kuvattavaa, sitä hypyn tunnelmaa ei kuitenkaan saa tallennetuksi millään välineellä. Parempi kuvata maasta muiden hyppyjä tai koneesta muiden ilmeitä, kun he katoavat sinne jonnekin.... Koneen ohjaaja voi sitten tuoda kameran ehjänä alas.

Tinttara kirjoitti:Haulla ei löytynyt mitään laskuvarjohyppäämiseen liittyvää, joten aloitetaanpas uusi aihe:

Onko palstalla ketään, joka harrastaisi laskuvarjolla hyppelemistä? Itse olen menossa muutaman viikon kuluttua alkeiskurssille ja näin valokuvaustakin harrastavana kiinnostaa tietysti näiden kahden harrastuksen yhdistäminen. Sen verran tiedän, että kypäräänkin kameran saa kiinnittää vasta 250 hypyn jälkeen, eli kyllähän tässä vielä muutama vuosi menee ennenkuin pääsee kameran kanssa taivaalle. Silti mua jo nyt mietityttää mm. se, eikö tosiaan ole mahdollista kuvata muutakuin kypärään kiinnitetyllä kameralla? Miten tuo käytännössä toimii, onko kädessä sitten jokin langaton kaukolaukaisin vai miten? Ja tarpeeksi laajakulmainen linssi, että hyvällä säkällä jotain osuu kuva-alallekin? Entä aukko, pienin mahdollinen jotta tarkennus ei muodostu ongelmaksi? Kohde kuitenkin liikkuu 200 km/h, joten toisaalta suljinajankin pitäisi olla todella nopea? Kaikki kokemukset, ajatukset ja erityisesti kuvat aiheeseen liittyen olisivat tervetulleita!

En tiedä koska saa alkaa kuvaamaan, mutta olen siis nähnyt kuvia kameraa kädessä pitävästä kuvaavasta hyppääjästä.
No suljin aikoihin sen verran että jos siis hypättäessä kuvaat viereistä hyppääjää, niin vaikka menisitte valon nopeudella niin samaa vauhtia menevä hyppääjä on käytänössä lepatusta yms. raajojen liikettä lukuun ottamatta paikalaan.

En ole ikinä hypännyt enkä edes harkinnut hyppääväni, mutta muutamia mietteitä silti.

Tinttara kirjoitti:Silti mua jo nyt mietityttää mm. se, eikö tosiaan ole mahdollista kuvata muutakuin kypärään kiinnitetyllä kameralla?

Luultavasti, mutta en tiedä kuinka helppoa tämä käytännössä on. Äkkiä miettien kaulassa tms. roikkuva "irtokamera" saattaa siinä nopeudessa olla varsin hankalasti hallittavissa. Ja kun varjo aukeaa, pitäisi tuon kameran olla jossain varsin tukevasti jo kiinni.

Miten tuo käytännössä toimii, onko kädessä sitten jokin langaton kaukolaukaisin vai miten?

Olettaisin näin. Tai ehkä paremminkin langallinen laukaisin, johto hihaa pitkin kameraan. Langaton laukaisin varmaankin hukkuisi aika usein varjoa availlessa tai maakosketuksessa. Vaikka tottakai vetoketjutaskut on keksitty.

Ja tarpeeksi laajakulmainen linssi, että hyvällä säkällä jotain osuu kuva-alallekin? Entä aukko, pienin mahdollinen jotta tarkennus ei muodostu ongelmaksi?

Tällaisilta nuo kuvat usein näyttävät. Kalansilmä tms. kamerassa. Aukkoa tuskin kannattaa ruuvata "pienimmäksi mahdolliseksi", vaan vain riittävän pieneksi jotta hyperfokaalinen etäisyys on sopivalla etäisyydellä. Esim. metrin parin päässä. Käytännössä kalansilmällä sopiva aukko lienee jossakin kympin tietämissä.

Kohde kuitenkin liikkuu 200 km/h, joten toisaalta suljinajankin pitäisi olla todella nopea?

Mikäli kuvaat lentokonetta josta hyppäsit, on tuo nopeus tosiaankin vähintään 200km/h (putoamisnopeus + lentokoneen liike). Mutta jos kuvaat kanssahyppääjiä, ei suhteellinen nopeus ole tietenkään kuin muutamia kymmeniä kilometrejä tunnissa. Lähestyvän maan kuvaamisessa kuvaajan nopeudella ei liene juuri merkitystä kuin vasta aivan viimeisten metrien aikana. Eli suljinnupeus lienee aika passeli siinä, mihin se edellä mainitun aukon valinnan jälkeen asettuu. Hyppyjä tehdään kuitenkin päivällä, joten valotusaika on ISO100:llakin reippaasti alle 1/200.

Näin siis vain maalaisjärjellä ajateltuna, vailla kokemuksen hiventäkään. :)

Kiitos pohdinnoista. Ilmeisesti hyppääjät still-kuvaavat aika vähän; videokuvaus on puolestaan jopa yleistä. Lukemani perusteella isokaan osa ei ole kuitenkaan vihkiytynyt minkään sortin kuvaamiseen mitenkään syvällisesti. Olisi kyllä mielenkiintoista tietää, onko Suomessa ketään hyppäävää valokuvaajaa?

Tuo on totta, että suhteellinen nopeusero ei ole vapaapudotuksessa juuri mitään, mutta varjonaukaisuvaiheessa välimatka ja nopeusero kasvaa hetkellisesti melkoiseksi. Tiedä sitten onko tuolla mitään väliä...

Eikö kellään ole aiheeseen liittyviä kuvia, vai eikö niitä saa tälle osastolle linkittää?

Kurkkaa vaikka:
http://www.laskuvarjokerho.fi/2007/

On siellä sellaisiakin kuvia, jotka laadun puolesta näyttävät still-kameralla otetuilta. Muutoin olen sitä mieltä, että ensimmäisten kymmenien tai satojen hyppyjen aikana käsillä (ja päällä) on aika paljon muuta tehtävää hypyn aikana kuin kameran käyttö. Kestää nimittäin aika kauan, ennenkuin voi hypätä itselaukaisuhyppyjä. Pakkolaukaisulla se "vapaa pudotus" on niin lyhyt, ettei sen aikana oikein sovi valokuvata. Ilmasta maahan - kuvia on paljon helpompi ottaa siitä lentokoneesta. Siihen mennessä, kun voi hypätä kimpassa vapaalla pudotuksella, osaa ihan itse sanoa, miten siellä voi valokuvata. Ensimmäisillä hypyillä se itse hypyn kestoaika on aivan liian lyhyt. Se kannattaa nauttia täysillä ilman huolta kamerasta.

Niin kuten kirjoitinkin, ensimmäisellä parilla sadalla hypyllä ei mitään ylimääräistä saa ottaa mukaan, eikä kyllä tulisi mieleenkään.

Parin sadan hypyn jälkeet tiedät jo hyppykuvaamisesta aika tavalla. Sen jälkeen olisikin kiva kuulla missä genressä mennään ;-)

Kameraseuran Persona-ryhmän kokouksessa 10.10.2005 laskuvarjohyppyjä vuodesta 1985 harrastanut Jussi Laine esitteli ottamiaan hyppykuvia ja kuvauksessa käyttämiään välineitä. Tässä pari linkkiä aiheeseen:
http://www.kameraseura.fi/galleriat/per ... ia_05.html
http://www.gallerizebra.fi/menneet2005/laine.html

En itse harrasta laskuvarjohyppyä mutta ihan järjellä ajattellen siihen on syytä soveltaa samoja "sääntöjä" kuvauksen suhteen kun muihin ns riskipitoisempiin ulkoilmalajeihin kuten alamäkihiihtoon vuorilla, sukellukseen, kiipeilyyn etc: kannattaa opetella se laji kunnolla ennenkuin raahaa ne kamerat esiin ns suorituksen aikana. Ihan vaan oman turvallisuuden kannalta.

Moi! Olen harrastanut laskuvarjohyppäämistä vuodesta 1993. Videokuvausta taivaalla noin vuodesta 97 ja stillkuvausta toistaiseksi vasta yhden viikonlopun pari viikkoa sitten.

Videokuvaus laskuvarjohypätessä on nykyään todella yleistä. Videokameran ovat nykyään niin pieniä ja halpoja että kynnys kuvaamisen aloittamiseen on pieni.

Kuten sanoitkin tuo 250 hyppyä on määräyksien mukainen raja vielä lähes mitä tahansa ylimääräistä tavaraa taivaalle.

Kamera kypärässä aiheuttaa tosin joitakin uusia riskitekijöitä jotka tulee tietää ja joihin tulee varautua. Kameran kiinnitys pitää suunnitella niin että se ei pääse sekaantumaan laskuvarjoon. Myös ylimääräinen paino kypärässä rasittaa kuvaajan niskoja varjon avauksessa normaalia enemmän. Nykyisillä videokameran painoilla tämä ei tosin ole kovin suuri ongelma.

Stillkameran viemiseksi taivaalle kynnys on kuitenkin huomattavasti suurempi. Ensinnäkin lähes aina pitää mukana olla kuvattavia varten videokamera, jolloin kuvauskypärän paino kasvaa dramaattisesti. Kahden kameran kiinnittäminen turvallisesti kypärään on taas huomattavasti vaikeampaa kuin yhden pienen videokameran. Kuvaustilanteessa taas stillkamera vaatii aktiivista käyttämistä toisin kuin videokamera joka vain käynnistetään ennen hyppyä ja sammutetaan sen jälkeen.
Stillkamera laukaistaan yleensä kypärään rakennetulla puhallus-, purukytkimellä. Mitään johtovirityksiä vaatteiden sisällä ei käytetä. Samoin kuin mitkään kädessä pidettävät kytkimet eivät ole suosiossa, koska useimmiten kuvaaja joutuu kiipeilemään ja roikkumaan lentokoneen ulkopuolella ennen vapaapudotusta.

Valoa taivaalla on joten se ei tule yleensä ongelmaksi. Kamerassa käytetään lyhyitä polttovälejä yleensä 20 milliä tai alle. Kalansilmäobjektiivit ovat paljon käytettyjä. Tarkennus säädetään kiinteäksi kuvausetäisyydelle mikä on yleensä metri pari.

Vaikka valoa taivaalla onkin salama on silti varsin oiva väline. Kirkkaassa valossa varjot jäävät mustiksi joten täytesalama on oiva apu. Ja taas kasvoi kuvauskypärän paino. Vielä viime vuonna kun käytin pelkkää videokameraa kuvauskypäräni painoi alle puolitoista kiloa. Nyt kun siinä on myös järjestelmäkamera ja salama painoa onkin jo 4 kiloa. Mukavuudesta on ihan oikeasti jouduttu tinkimään jotta saataisiin kunnon kuvia taivaalla.

Lyhyillä polttoväleillä aukon kokokaan ei tule helposti ongelmaksi. Esim käyttämälläni 15 millisellä kalansilmässä päästään jo aukolla 8 terävyysalueeseen puolesta metristä äärettömään.

Vaikka tiedän että järkestelmäkameroilla on kuvattu käsivaralta jopa vapaassapudotuksessa niin siitä sanon että unohda ajatus. Tuollainen kilon parin murikka varjon avauksessa on riski vaikka ei kenenkään päähän putoaisikaan. Sen sijaan tuommoisen taskuun menevän pienen pokkarin kanssa olen taivaalla nähnyt enemmänkin väkeä.

Lopuksi vähän kuvia.


Tämän linkin takaa löytyy Jussi Laineen kuvia. Ei ole kovin uusia niistä kyllä mitkään.

http://www.dropzone.com/cgi-bin/gallery ... ussi_Laine

Tähän sitten linkki omista kuvistani jotka ovat parin viikon takaa ekalta stillkuvausviikonlopultani. Kuvia ei ole käsitelty muuten kuin että on pienennetty nettiin sopivampaan kokoon.

http://www.nic.fi/~skydive/index.php

Sanoisin neuvoksi laskuvarjoilua aloittavalle että unohda ajatukset ilmassa kuvaamiseen toistaiseksi. Sen sijaan suosittelen kameran pitämistä hollilla lentokentällä silloin kun jalat ovat maassa. Esimerkiksi laskuvarjojen laskeutumisalueelta löytyy paljon sopivia haasteita kuvaajalle vaikka hyppykokemusta ei vielä paljoa olisikaan.