Öljyvärimaalausten kuvaus

[rijuka]

Tarkoitukseni on kuvata n. 100 kpl erikokoisia öljyväritaulaja omaan kotitiedostooni. Kamera on Nikon D70s 18/70 vakiozoomi, lisäsalamaa ei ole ja hempulijalusta on käytössä. Kuvauksen teen kotonani niukissa valaistusolosuhteissa. Haluaisin kuviin jonkinnäköiset kehykset, jotta näyttäisivät Gallerialta.

Miltä näillä eväillä näyttää vai odotanko kesää ja ulkokuvausmahdollisuutta?
Teenkö normaalin tiedoston, vaiko kasaanko jonkin ohjelman avulla?
Kysyn näin alkuun neuvoja, etten lähde näpertelemään ja sitten menee uusiksi paremmalla työtavalla.

[mallat]

Tarkoitukseni on kuvata n. 100 kpl erikokoisia öljyväritaulaja omaan kotitiedostooni.

Oma kokemus taulujen kuvauksesta on minimaalinen (puolisen tusinaa teosta) mutta mitään ihan helppoa hommaa se ei ole, jos haluaa kunnollisia tuloksia.

Valaistuksen pitää olla tasainen ja heijastamaton, etenkin jos teoksessa on lakkaus päällä. Yhdellä salamalla ei varmaan onnistu, ennemmin vaikka luonnonvalo pohjoiseen päin antavasta ikkunasta. Varjoja luova valokin on pahasta, maalipintahan harvemmin on mitenkään tasaista ja röpelöiden luomat varjot näyttävät todella kehnoilta.

Väritasapainon pitäisi olla kohdallaan, ota minimissään ainakin kuva valkoisesta A4:sta että voit jälkikäsittelyssä säätää sen pohjalta.

Jos linssissä on kovasti vääristymää niin se tulee varmasti esiin. En ole käyttänyt linssiä mikä sinulla on mutta arvelisin että jostain keskiväliltä löytyy se "suoraviivaisin" kohta, ja laajis- ja telepäästä pahimmat vääristymät.

Joku paremmin osaava varmaankin neuvoo paremmin.

[emerik]

Eipä ole kokemusta, mutta varmasti lähtisin hakemaan tasaista valoa jossa se maalaus näyttää hyvältä omiin silmiin. Ehkä ikkunan valo saisi siis maalata valollaan sen maalauksen? Jalusta nyt on varmasti ehdoton eli se käyttöön. Eli kamera on paikoillaan ja sitten se maalaus vaihdettaisiin vain, kuvittelisi että se suhkot nopeasti silloin sujuisi? Olettaen että kuva olisi suurin piirtein samankokoinen. Aukko kannattaa olla noin 5.6-8.0f luokkaa. Tarkennuksen jälkeen varmaan kannattaa laittaa manuaalille jos etäisyys pysyy samana niin kameran ei tarte hakea sitä enään. Salamaa ei tarte tässä tapauksessa, ellei joku sano että se olisi ihanteellisempi valaisun suhteen? Polttoväli pitäisi olla varmaan mahdollisimman hyvä, veikkaisin tuon optiikan suhteen että 35mm. Wb säätö on kyllä vaikeampi, ehkä "pringlesillä" sen säätäisin? Tai sitten rawina kuvaisin ja sitä kautta wb kohdille.

Ps. Eli ei tosiaankaan oo kokemusta, ehkä fiksummat osaa neuvoa paremmin ja asiantuntevimmin. Melkein hävettää tää tiedon puute. :)

[fotom]

Joitain maalauksia piti vuosi takaperin tallentaa digimuotoon ja koska tuolloin ulkona oli lunta, sekä hieman aurinkoinen ilma, vein kohteen pihalle ja otin kuvan hieman vastavaloon jolloin valo tuli hyvin tasaisesti lumihangen kautta ja valoa oli vähintäänkin riittävästi.

Sadan maalauksen roudaaminen pihalle ja takaisin kuulostaa hankalalta, joten pari isoa tasuria ja studiosalamat vaikka vuokrattunakin tekee hommasta melko inhimillisen.

[kapama-7]

Perusvalaisu on tälläinen:

Kaksi samanlaista valoa 45 asteen kulmassa taulun molemmille sivuille. Valokiilan tulisi olla mahdollisimman tasainen. Molempien valojen eteen polarisaatiosuotimet samansuuntaisesti ja sitten kameraan polasuodin ristiin. Näin katoaa kiillot. Ensimmäiseen kuvaan harmaakortti tai jokin muu targentti, josta säädät värit kohdalleen. Sitten vaan samat arvot muihin kuviin. Vielä tarkennuksena, että ne polarisaatiosuotimet on oltava sekä valoissa, että kamerassa. Muuten ei kiiltoja saa pois.

Mikäli teosten pinta on matta, niin noita polakoita ei välttämättä tarvitse. Jos taas haluat teoksen pintastruktuurin esille, niin sitten menee homma monimutkaisemmaksi. Tämä vain parinkymmenen vuoden kokemuksella.

Kapa

[Hannu KH]

Minä oon kuvannu tauluja valaisemalla 4 metrin korkeudella olevan studion valkoisen katon tasaisesti studiosalamoilla. Valo tulee suurelta pinnalta eikä kiiltoja juurikaan tule.

Jos ei satu olemaan studiovaloja ja studiota kotona, niin sitten täytyy soveltaa..

[Tipe]

Minä oon kuvannu tauluja valaisemalla 4 metrin korkeudella olevan studion valkoisen katon tasaisesti studiosalamoilla. Valo tulee suurelta pinnalta eikä kiiltoja juurikaan tule.

Jos ei satu olemaan studiovaloja ja studiota kotona, niin sitten täytyy soveltaa..

Jees... luin noita polarisaatioita ja muita ihmeelisyyksiä hivenen hätkähtäen ensin. Onneks Hannu hivenen korjas tänne perään.

Taulu hivenen vinoon, softboksilla suoraan ylhäältä niin, ettei heijasta kameran suuntaan siitä taulun pinnasta. Eiku jalustalta kuvaa vaan. Tuon valaisun voit periaatteessa soveltaa kotona vaikka styrox-palasella ikkunan ääressä. Kyllä sieltä etsimestä näkee, minkälaista on tulollaan luonnonvalolla kuvatessa.

1. mahdollisuus on irtosalma, esim EX550, siitä 'läppä pystyyn' ja päävalo katon kautta, tai tuon styrox-palan.

[rijuka]

Kiillon ja valon suhteen olen todennut ongelmat ja ne täytyy kokeilemalla ratkaista.

Käytössäni on monenlaisia kuvankäsittelyohjelmia, mutta en ole hoksannut, millä tavalla olisi "galleria" syytä tehdä. Onko siihen omaa tapaa, vai onko kuvat vain otettava ja tallennettava sellaisenaan. Nettigallerioitahan on, mutta ei näitä sinne. Saisiko jollakin ohjelmalla samantapaisen vaikutelman näin kotikoneelle ja mikä sellainen ohjelma olisi?

[OskuK]

Kiillon ja valon suhteen olen todennut ongelmat ja ne täytyy kokeilemalla ratkaista.

Käytössäni on monenlaisia kuvankäsittelyohjelmia, mutta en ole hoksannut, millä tavalla olisi "galleria" syytä tehdä. Onko siihen omaa tapaa, vai onko kuvat vain otettava ja tallennettava sellaisenaan. Nettigallerioitahan on, mutta ei näitä sinne. Saisiko jollakin ohjelmalla samantapaisen vaikutelman näin kotikoneelle ja mikä sellainen ohjelma olisi?

Lähes kaikki nettigalleriat toimivat myös kotikoneella.

[kapama-7]

Minä oon kuvannu tauluja valaisemalla 4 metrin korkeudella olevan studion valkoisen katon tasaisesti studiosalamoilla. Valo tulee suurelta pinnalta eikä kiiltoja juurikaan tule.

Jos ei satu olemaan studiovaloja ja studiota kotona, niin sitten täytyy soveltaa..

Kiiltäväksi vernissatun taulun kanssa ei onnistu, väitän. Jos kiiltoa ei haluta, niin silloin "kiiltoja ei juurikaan tule" ei kelpaa. Tuossa tavassa ei valon tasaisuuskan ole optimi. Voihan sen tosin Photarissa korjata, mutta hyvin tehty on jo puoliksi valmis.

Tuo aikaisemmin mainitsemani "perusvalaisu" oli tosiaan vain "perus". Kyllä minäkin olen joutunut tekemään mitä ihmeellisimpiä sovelluksia.
Ihminenhän nuo kiillot hyväksyy omilla silmillään katsellessaan originaalia esim. näyttelyssä. Painettuna ei onnistu noitten kiiltojen kanssa. Vaikka kuinka liikuttelisit päätäsi, niin siellä ne kiillot ovat, ja yleensä häiritsevässä määrin. Digiaikana voi hieman lipsua, jos on taitoa ja viitseliäisyyttä korjailla jälkikäteen, dia-aikana oli oltava
lipsumaton.

Kapa

Kapa

[Hannu KH]

Tapauskohtaisesti pitää hommat hoidella. Pelkkä tasovalo (isokin) ei välttämättä riitä, ja joskus tuntuu heijsatavan vaikka tekis mitä, sitten pitää käyttää polaa, mutta osa niistä (halvemmat?) vääristävät värejä. Toki niitä sitten korjaillaan jälkikäteen.

Itse olen ton katon valaisun avulla onnistunut. Taulu lattialle, ja kamera studiojalustalle ja kuvaus suoraan ylhäältä alas. Toki osan oon kuvannut yksinkertaisesti laittamalla taulun viistoon seinän viereen ja katon kautta heijastanut valon.

Jos taulussa on syvät ja monimuotoiset kehykset, niin nekin haittaavat viistoa valaisemista ainakin jos nekin on tärkeät.

[rijuka]

Kiitos vastauksista. Tietokonepuoli jäi vähän auki, täytyy ilmeisesti käyttää vain normaalia tallennustapaa ja tekniikkaa. Aiheeni jatko alkaakin menemään enemmän kuvankäsittelyn puolelle.

[duluz]

Enpä tiedä olisiko avuksi, mutta jostain on jäänyt muistiin tällainen (nimeltään, ei käytännön kokemusta):

KUVIA KUVISTA - TAIDETEOSTEN VALOKUVAAMISESTA
PICTURES OF PICTURES - PHOTOGRAPHING WORKS OF ART

Ulla Vihanta (toimittaja/editor)
Kuvataiteen keskusarkisto 1 / The Central Art Archives 1
Helsinki 1995. 168 s.
ISBN 951-53-0297-8 (nid.)
ISSN 1238-4100
Hinta/Price/Pris: 3 eur

(Ylläolevat tiedot löytyvät Kuvataiteen keskusarkiston julkaisuluettelosta.)

[ruutu]

Taidemaalariliitosta saapi myös teoskuvausopasta. En nyt äkkiseltään muista sen nimeä, mutta netistä löydät taidemaalariliiton: www.artists.fi ja sieltä voipi kysyä. Itse olen kuvannut teoksia ulkona päivänvalossa (mutta ei suorassa auringonpaisteessa) ja koettanut haarukoida asetuksia. Eihän valokuva vastaa koskaan originaalia teosta, mutta itse sain ainakin juuri tuolla Nikonin D 70:llä ihan kelpo kuvia, varsinkin kun photosopissa säätelin tasoja. Tietokeellakin vaan pitäsi olla sitten ruutu oikein kalibroituna ja säädöt photoshopissa kohdallaan jne...Monesti olenkin yllättynyt nähtyäni museossa alkuperäistyön, sillä niin paljon saatavat värit heittää taidekirjoihinkin kuvatuissa teoksissa.
Ammattikuvaajat varmaan osaavat neuvoa tässäkin asiassaparemmin.

[TR8]

Kyllä minäkin noihin Kapa:n oppeihin luotan, kuvannut ehkä reilut 1000 maalausta arkistokäyttöön. Lisäksi alla muutama detalji
- valot kannattaa hienoviritellä niin että kohdistuvan valon tasaisuus on alle 1/3 aukon
- alustana on kätevä valkoisella RemonttiÄssällä maalattu styroksi
- vatupasilla kuvausalusta suoraan, kuten myös kamera ( salamakengästä, bajonetista, optiikan päästä tai filmitasolta )
- kameran saa suoraan kuvausalustaa kohti sivusuunnassa peilinpalasella ( peili keskellä alustaa, etsimen läpi pitää näkyä kameran peilikuva ilman vääristymiä/ keskeisesti
- maalauksen ulkopuolelle kuva-alalle joka kuvaan värikiila ja/tai harmaakiiila
- kaikki automatiikat kamerasta pois päältä, tarkennus teipillä jumiin
- kameran edessä pitää olla lineaarinen polarisaattori jotta ristipolarisaatio toimii
- ympäristöstä kaikki ylimääräiset valot pois + ikkunoiden pimennys

Kai teoskuvausta voi yrittää ns. kuumilla valoillakin ja ilman valolähteiden polarisointia, säätö kuten edellä
- valkotasapainon säätö paperiarkilla / harmaakortilla
- oltava varovainen ettei valaisimien lämpö sytytä tulipaloa tai sulata/polta maalauksen pintaa ( tällaistakin on kai tapahtunut ihan ammattilaisillekin... )
- heijatuksia jäänee hieman ilman valon polarisointia

Mullakin on jossain tuo 'maalareiden' tekemä ohjemoniste, muistaakseni se oli selvästikin muun kuin valokuvaajan tekemä ja hieman vaikeaselkoinen


ps: kun kuvaa salamilla 120 työtä peräjälkeen 3 ruutua jokaisesta, saa kaupanpäälliseksi mahtavan migreenin

[tpp]

Perusvalaisu on tälläinen:

Kaksi samanlaista valoa 45 asteen kulmassa taulun molemmille sivuille. Valokiilan tulisi olla mahdollisimman tasainen. Molempien valojen eteen polarisaatiosuotimet samansuuntaisesti ja sitten kameraan polasuodin ristiin. Näin katoaa kiillot. Ensimmäiseen kuvaan harmaakortti tai jokin muu targentti, josta säädät värit kohdalleen. Sitten vaan samat arvot muihin kuviin. Vielä tarkennuksena, että ne polarisaatiosuotimet on oltava sekä valoissa, että kamerassa. Muuten ei kiiltoja saa pois.

Nostelenpa vanhaa ketjua kun on tulossa teoskuvaukset ajankohtaiseksi. Hyviä vinkkejä tuossa Kapalla ja TR8:lla, samoja oli tuossa Ulla Vihannan teoksessakin jonka luin myös.

Tuli tuosta kiillonpoistosta vielä mieleen että jos kuvataan noilla polarisoiduilla valoilla niin silloinhan ei voida käyttää valon edessä mitään pehmentimiä, eikö niin? Nehän rikkovat polarisoivan vaikutuksen? Onko tuo polar.valojen ja kamerasuodattimen käyttö ylipäätään kannattavaa salamalaitteiden kanssa vai onko tuo vinkki enemmän kuumavaloille tarkoitettu?

Tarkoitus olisi kuvata hyvinkin vaihtelevalla tyylillä tehtyä kuvataidetta. Joukossa voi olla kiiltäviä öljytöitä ja toisaalta voi olla grafiikkaakin, ehkä veistoksiakin. Pitäisi saada hyvin yleiskäyttöinen valaistussetti pystyyn että homma pysyy liukkaana.

[TR8]

Kiitti vaan palautteesta..

- itseasiassa Kapalta olen minäkin joskus oppini saanut...

Kyllä nuo polarisaatiojutut koskevat salamakuvausta
- en sitten ihan ymmärtänyt miksi valoa pitäisi pehmentää tai suodattaa lisää
- Kapan & mun antamat vinkit on kyllä sellaisia että niillä on tarkoitus toistaa alkupäinen työ mahdollisimman tarkkaan sitä muuttamatta esim painoa tai arkistoa varten, on tietysti sitten eri asia jos kuvatun maalauksen kuva onkin oma taideteoksensa

[tpp]

Kyllä nuo polarisaatiojutut koskevat salamakuvausta
- en sitten ihan ymmärtänyt miksi valoa pitäisi pehmentää tai suodattaa lisää
- Kapan & mun antamat vinkit on kyllä sellaisia että niillä on tarkoitus toistaa alkupäinen työ mahdollisimman tarkkaan sitä muuttamatta esim painoa tai arkistoa varten, on tietysti sitten eri asia jos kuvatun maalauksen kuva onkin oma taideteoksensa

Lähinnä ajattelin noilla pehmentimillä valon tasaisempaa levittämistä kuva-alalle, jos salamalaitteita ei esim. saa tarpeeksi kauas teoksesta. Ehkä tosiaan pohdiskeluni on aiheetonta ja testatessa noille pehmentimille ei tule tarvetta, jos niitä ei kerran muutkaan ole tarvinneet.
Pyrin itsekin alkuperäisen teoksen tarkahkoon toistoon. Mitään museotason arkistointia ei tarvitse kuitenkaan tehdä. Lähinnä katson että sävyt tulevat mahd. oikein jne. Noiden kiiltojen hallinta olisi lähinnä kiva bonus ja hyvä opettelumahdollisuus tämän projektin myötä.

Niin ja ihan käsisalamoilla ja strobistimeiningillä mennään. Polakalvoa löytyy ja sen vaikutusta kiinnostaa joka tapauksessa testata.

[kapama-7]

Sitten on sellaisia maalauksia, joissa pintarakenne on tärkeä. Jos vielä on ihminen mennyt tuon vernissaamaan kiiltäväksi, niin mitä sitten? Tasaplatku (monesti kylläkin se toimiva) polarisoitu perusvalo vai...? Kompromisseja on välillä tehtävä.
Ongelmahan piilee siinä, että yhdellä valokuvalla ei pysty saamaan sitä, mitä liikkuva ihminen liikkuvilla silmillään havaitsee. Ne kiillot eliminoituu. Pitääkö niitä joitakin jättää? Entä se struktuuri?

Tänään muuten kuvasin päivän erään ns. ITE-taiteilijan töitä pihamiljöössä ja hieman interiöörissäkin. Veistoksia lähinnä. Ei se niin yksinkertaista ollut. Sain jopa mielestäni hienon miljöömuotokuvan ihmisestä itsestään, eli töitten tekijästä. Kosken rannalla oli paikka.
Perhomiestä hieman kutkutteli.

kapa

[Konditiona]

Jos on kyse sadan taulun kuvaamisesta niin nuo Kapan ja TR8:n neuvot kannattaa lukea ajatuksen kanssa. Tässä niihin joitain lisäyksiä.

- Kuumavaloilla käytetään peilin ylösnostoa.
- Sadalle taululle tehdään pystysuunnassa liikutettava ripustus. On iisimpää tehdä valokenttä kerran kunnolla ja nostaa/laskea taulun ripustusta vaikka vaijerilla kuin säätää valot, kameran korkeus yms. aina uudelleen taulun koon muuttuessa.
- Kaksi valoa sivulla on hyvä, neljä kulmissa parempi. Neljällä valolla kehysten varjot ja heijastumat on helpompi hallita.
- Valokenttä tehdään tasaiseksi kerran ja huolella ja sitten siihen ei kosketa. Välillä tarkastetaan kuitenkin ettei mikään ole muuttunut.
- Valokenttä rajataan vaikka ladonovilla niin että mahdollisimman vähän ylimääräistä valaistuu.
- Aika hyvä tausta on ns. kattomustalla maalattu korkkitausta. Tumma tausta ei tee samalla tavalla ylimääräistä kiertävää valoa kuin esim. valkoinen. Valkoisessa taustassa voi olla riskinä myös linssin sisälle syntyvien heijastumien aiheuttama kontrastin heikkeneminen myös siiinä tapauksessa että valkoinen ei tule kuva-alalle. (Ei aina kovin merkittävää, mutta joskus todella ikävää.)
- Jos jalustaa joutuu siirtämään edestakaisin niin on hyvä tehdä ripustuksen keskilinjalle teippilinja lattiaan. Näin vältetään keskilinjalta eksymistä ja suunnikkaan muotoisia kuvia. Pystysuunnassa mittanauhan käyttö on ihan ok. Mitataan taulun alareuna + yläreuna /2 = obiskan keskilinjan korkeus. Näin vältytään toisensuuntaisilta suunnikkailta. (Saman saa aikaan sillä että kamera on tasan vatupassissa. Silloin pitää voida luottaa jalustaan eli rimpula ei käy.)
- Pienten töiden kanssa reprotolpallinen repropöytä on ok.
- Kovien valojen kanssa heijastukset voivat olla jopa helpommin hallittavissa kuin pehmeiden.
- Pintatekstuurin esille nostaminen voi vaatia valojen viemistä lähemmäs taulun tasoa eli muuhun kuin 45 asteen kulmaan.
- Kuvaa vaikeimmat taulut viimeiseksi.
- Jos kuvaat suurin piirtein suuruusjärjestyksessä niin säästät paljon vaivaa.
- Älä pura valoratkaisua ennen kuin olet tarkastanut kuvat tietsikalla.
- Ellei ole omia laatujalustoja tai tarkoitukseen sopivia valoja niin osta tai vuokraa.
- Musta jalusta, musta paita, mustat housut, kaikki kiiltävä tai vaalea peitetään, maskataan, viedään mäkeen tms. Etenkin jos kuvissa on lasi tai muu kiiltävä pinta ja ihan erityisesti jos kiiltävän alla on jotain tummaa.
- Varaa aikaa tarpeeksi.
- Vähän putkesta riippuen noin kasin aukko. Hyvin tarkoitukseen sopiva putki, esim. jokin tasaisena tasona tarkentava macroputki.
- Ota jokaisesta taulusta 2-3 kuvaa. Jos yksi tärähtää, joku lähellä vaaleassa paidassa seikkaileva sankari heijastuu jossain tms. niin on ne varakuvat. On helppo deletoida turhia kuvia, mutta vaivalloista pystyttää koko systeemi uusiksi. Sataan kuvaan voi hyvinkin mahtua makkelikamaa vaikka olisi kuinka huolellinen.


Kapa, TR8 tai kuka tahansa muu aihetta tunteva kommentoikoon kriittisesti noita mun neuvoja jos haluaa. Uskon niistä olevan hyötyä mutta kannattaa tarkastaa noilta asiantuntijoilta ensin.