Ihmisten kuvausta

[artur]

Hei,

Aamulla työmatkalla eteen tuli todella monta tilannetta joista olisi saanut mahtavia kuvia ihmisistä. Miten tällaiseen kannattaa lähestyä, eli voiko räpsästä kuvan ja sen jälkeen mennä kysymään ko henkilöltä että käykö jos säilytän kuvan vai miten te asian hoidatte?

Kai lupaa kumminkin pitää kysyä, mutta ennen kuvan ottoa jos kysyy niin kuvasta tulee luonnoton kun ne yrittää poseerata.

Miten kannattaisi muotoilla kysymyksen, jotta ne suostuisivat?

[gramdel]

Ei _tarvitse_ lupaa kysyä julkisella paikalla, kohteliasta se voi toki olla.

Enpä kysymyksen muotoilusta tiedä. Kuvaan itse aika paljon ihmisiä kaduilla, joskus kysyn jälkikäteen suostumuksen, joskus en. Bongailen myös aika paljon ihmisiä kaduilta, kaupoista yms. malliksi studioon tai poseeraamaan muuten vain. Vastoin yleistä uskomusta, hyvin harva kieltäytyy, ehkä noin yksi kymmenestä.

/---
ap

[Jukka]

Onko kyseessä suullinen sopimus kuvasta?

[artur]

Kuvaan itse aika paljon ihmisiä kaduilla

Kuvaatko pitkällä zoomilla vaiko ihan henkilön vierestä? Zoomilla ei ongelmia, mutta jos telellä ottaa kuvia saatta monet ihmetellä tai suuttua.

[laite]

Kuvaan itse aika paljon ihmisiä kaduilla

Kuvaatko pitkällä zoomilla vaiko ihan henkilön vierestä? Zoomilla ei ongelmia, mutta jos telellä ottaa kuvia saatta monet ihmetellä tai suuttua.

Eli jos sulla on kiinteä 200mm objektiivi, niin ihmiset suuttuu, mutta jos nokalla on 70-200mm zoomi niin sit ne ei sano mitään?

[artur]

Eli jos sulla on kiinteä 200mm objektiivi, niin ihmiset suuttuu, mutta jos nokalla on 70-200mm zoomi niin sit ne ei sano mitään?

Tarkoitin että jos otan ihmisistä kuvia mun 28-300 linssillä max zoomilla niin ne tuskin huomaa mun ottavan kuvaa, mutta kittilasilla on eri asia.

[gramdel]

Kuvaatko pitkällä zoomilla vaiko ihan henkilön vierestä? Zoomilla ei ongelmia, mutta jos telellä ottaa kuvia saatta monet ihmetellä tai suuttua.

Pitkähköllä telellä otetut streetkuvat ovat mielestäni keskimäärin aika kamalia. Niissä on sellainen tirkistelyn ja salakuvaamisen tunnelma. Omasta mielestäni streetkuvauksessa kuvan tärkein elementti on kohteen vuoropuhelu ympäristön kanssa, tätä on usein hankala vangita telellä. Ja pitkäpolttovälinen objektiivi on aika hankala käyttää noin kuvauksellisestikin, koska kohteen ja kuvaajan välillä voi olla tavaraa tai ihmisiä tiellä. Petteri kirjoitteli asiasta mielestäni ihan kivan artikkelin:

http://tinyurl.com/55cfj

Itse kuljeskelen useimmiten 35mm objektiivi filmikameran nokalla ja 50mm digirungossa. Tai sitten 12-24 zoomi digirungossa kiinni.

/---
ap

[artur]

Itse kuljeskelen useimmiten 35mm objektiivi filmikameran nokalla ja 50mm digirungossa. Tai sitten 12-24 zoomi digirungossa kiinni.

Hitto, pitää hankkia tuo 1.8 55mm linssi heti kun on rahaa, ajattelin jo aamulla että tuo linssi olisi erittäin hyvä katukuvaukseen.

Tuo Petterin artikkeli oli tosi hyvä, siinä oli vinkkejä joita en tulltu ajatelleeksi ennen, yksi oli juuri tuo että jos kysyy lupaa niin he rupeavat poseeraamaan.

[lare]

57

[kaptah]

--

[artur]

Eli ongelman ydin on ettei suomalaiselta uskalla kysyä? Mutta ulkomailla tilanne jotenkin helpottuu?

Oulussa tarjosin eräälle sitkeälle laitapuolen kulkijalle kuvaa vastaan oluen. Oli varsin tyytyväinen.

Se on lahjontaa ja laitonta! =D

[ttv]

Eli ongelman ydin on ettei suomalaiselta uskalla kysyä? Mutta ulkomailla tilanne jotenkin helpottuu?

Oulussa tarjosin eräälle sitkeälle laitapuolen kulkijalle kuvaa vastaan oluen. Oli varsin tyytyväinen.

Minä en muuten tarjonnu tällä "kulkijalle" mitään, ja ei ainakaan olutta olisi tarvinnut ;) Oulusta tämäkin...

Moderaattori: kuva on poistettu

[tareone]

Minä en muuten tarjonnu tällä "kulkijalle" mitään, ja ei ainakaan olutta olisi tarvinnut ;) Oulusta tämäkin...

Meikäläisellä raja menee tässä kohtaa. En olisi laittanut kuvaa esille, enkä myöskään sitä ottanut.

[kaptah]

--

[mustis2]

Turun Dragonsouduissa oli katseet keräävä sambaryhmä soutamassa Soudun jälkeen tanssivat vielä katua pitkin 100m matkan sama soiden ja kuvaajia riitti.

Tämän jälkeen asettuivat ihan meikäläisen nenän eteen veneelle joelle istuskelemaan ja ottivat sulkapäähineet pois, vaihtoivat siis ilmiselvästi vapaalle. TässäKIN vaiheessa kuvaajia riitti, mutta tuli itselle vähän paha olo, paparazzitunnelma. Heittivät siellä veneessäkin huulta, että "sä et pääse ikinä noista paparazzeista eroon"

[psulonen]

Samaa juuri eilen pohiskelin.

Ehkä "ongelman" ydin onkin siinä että valokuvausta ei suomessa niin arvosteta/ ymmärretä.

itse olen todennut että jos halvaa kuvata mielen kiinoisia ihmisiä niin kannattaa matkustaa ulkomaille. itse olen käynyt pari kertää tälläisillä reisuilla ulkomailla. pitää kyllä sitten myöntää että en aivan hirveestu kuvannut.

mutta viimeeksi eilen sattui että näin kadulla mielenkiinoisen näköisen ihmisen. mietin että pitäisiö pyytää kuvattavaksi.

mutta sitten se oli ajatus että mitähän se nyt ajattelisi.

eikä niitä studio salamia ole vielä kotona :(

oletteko antaneet rahllista korvausta vain pelkkiä kuvia suostuneille? vai riittääkä kiitos?

mielestäni enne kuvan ottamista ei pidä koskaan mennä sanomaan että ottaa kuvan, siis jos nyt halvaa tuntemattomasta sellaisen "hyvän" kuvan.

monesti jos menee sanomaan että hei otan kuvan susta oleppa siinä niin se ihminen menee aivan lukkoon ja ilme ei olekaan enään se mistä sen kuvan halusi.

Luulen että kun saan tässä ostettua salamat niin pyydän mallistoimistosta mallin kuvauksiin. eipähän tarvi kadulta kalastaa ja saa kokeneen mallin.

vai teitäisikö joku hyvän mallin oulusta tai raahesta?

Minusta kuullostaa, että sinua vaivaa suomalaisten kansallinen peruspiirre. Ujous. "Mitäköhän tuokin ajattelee. Tohtisiko. Ettei vaan se pahastu." Ja niin pois päin. Ujoudessa on toisaalta se hyvä puoli, että tulee mietittyä kahteen kertaan ennen kuin hankkiutuu hankaluuksiin ("Onpas pittoreski kaveri. Tuommoinen pääkallonkuva liivien selässäkin. Ja partakin vielä. On kyllä aika tuima ilme. Taidanpa kysyä ennen kuin räpsään.")

Minun kokemukseni mukaan 99% ihmisistä ei pane pahakseen kuvatuksi tulemista. Julkisella paikalla kun ollaan niin sitä ollaan kuitenkin valvontakameran alla melkein koko ajan, ja lisäksi telkkarit ja muut mediat kuvailevat joka puolella muutenkin.

Avain on kunnioitus ja tietynlainen empatia. Eli jos asetut kuvattavan asemaan ja mietit, pahastuisitko itse jos sinut kuvattaisiin tuossa tilanteessa ja tuolla tavalla, ja kuvaat vain jos asia tuntuu OK:lta, niin asia on useimmiten OK. Jos lisäksi vielä kuvaat avoimesti mutta muina miehinä, eli et yritä piilotella kameraasi, kuvailet vaan kaikessa rauhassa, muttet toisaalta yritä "piiloutua kameran taakse", niin useimmiten kaikki menee mainiosti. Ja se sadas tyyppi joka nyt ei kerta kaikkiaan halua päästä filmille ehtii tehdä tilanteen selväksi, jolloin voit vilkuttaa, hymyillä iloisesti ja osoitella lasillasi muualle.

Henkilökuvaus kadulla on sinänsä tosi hauskaa; siihen voi ottaa erilaisia lähestymistapoja tilanne- ja katukuvauksesta "löydettyihin muotokuviin" ja luonnetutkielmiin.

Eli, jos sinua kiinnostaa mielenkiintoiset ihmiset kadulla, niin neuvoisin tekemään seuraavasti: pidä kamera käsillä ja näkyvillä, ota kuvia kaikessa rauhassa, ja jos näet tuollaisen mielenkiintoisen kaverin, niin ota vaan reilusti kuva ja hymyile perään. Jos kaveri pahastuu, niin selitä mitä teet ja tarjoudu poistamaan kuva. Jos ottaa muuten kontaktia, niin tarjoudu lähettämään vedos jos kuva onnistui. Yleensä he eivät reagoi juuri mitenkään. Käännä ujous toisen ihmisen kunnioitukseksi, niin kaikki menee mainiosti.

Jaa, ja siitä valokuvauksen arvostuksesta -- p:t sitä missään muuallakaan arvostetaan sen enempää kuin täälläkään. Turistina vaan on selkeä rooli, joka "selittää" valokuvauksen. Askartele itsellesi Ankkalinnan Sanomien pressikortti hatunnauhaan tai pane havaijipaita ja stetsoni päälle jos se helpottaa oloa (saattaa nimittäin hyvinkin helpottaa), niin se käy kotimaassa ihan yhtä hyvin.

Mitä mallien kuvaamiseen "varta vasten" tulee, niin se on sitten ihan eri juttu, tapahtui se sitten studiossa tai ulkona. Siihen liittyy aivan eri haasteet; mallin ohjaaminen ja valon ja taustan tietoinen muotoilu muistuttaan enemmän näytelmän ohjaamista ja lavastamista kuin katukuvauksen tilanteiden ja hetkien tunnistamista. Ei niin että se olisi yhtään huonompaa (tai parempaa, sen puoleen), mutta erilaista. Yritä löytää "time for prints" -järjestelyyn suostuvainen aloitteleva malli taikka pari, niin ei tule niin kalliiksi, jos sellainen kiinnostaa.

/Petteri

[gramdel]

Meikäläisellä raja menee tässä kohtaa. En olisi laittanut kuvaa esille, enkä myöskään sitä ottanut.

Jep. Tuo nyt on lähinnä sosiaalipornoa, ja kuvottavaa sellaista.

Itse olen todennut että jos halvaa kuvata mielen kiinoisia ihmisiä niin kannattaa matkustaa ulkomaille. itse olen käynyt pari kertää tälläisillä reisuilla ulkomailla. pitää kyllä sitten myöntää että en aivan hirveestu kuvannut.

oletteko antaneet rahllista korvausta vain pelkkiä kuvia suostuneille? vai riittääkä kiitos?

Ei tarvitse matkustaa. Suomessa riittää ihan takuulla mielenkiintoisia ihmisiä kuvattavaksi. Ongelma on varmasti enemmän kuvaajan päässä. Siitä voisi jatkaa sitten pohdintaa pitkäänkin, miksi tämä on niin kovasti yleistä, että ulkomailla on helpompi kuvata niin ihmisiä kuin muutakin ympäristöä kuin kotimaassa.

Muutaman kerran olen antanut rahaa, kun kuvia on mennyt kaupallisiin tarkoituksiin. Muuten olen antanut yhden vedoksen ja kiitokset. EDIT: Näin siis studiokuvissa.

/---
ap

[nieppi]

Kun kerta oli vapaapäivä tänään niin piti käydä kokeilemassa tuota katukuvausta, ja mikäpä olisi helpompi paikka aloittaa kuin mennä kauppatorille kuvaamaan turisteja ;-)
Tässä esimerkki Amerikkalais seurueesta jossa herra osti torilta järkyttävän Suomiturkislakin:


Täältä löytyy muutama kuva lisää tuolta reissulta:
http://www.kolumbus.fi/frogtime/nieppi/kamera/katu.htm
Noo nämä nyt on otettu filmikameralla joten hieman olen vika foorumilla, mutta liittyvät aiheeseen.
Ja kuvat on otettu tänään eli 8.9.-04

[lare]

85

[Ari]

...

Nyt meni taas pullat ja omenat sekaisin. Eli älä lainaa minun kirjoitustani ttv:n nimissä.

Nyt en ymmärrä?
Tarehan lainasi nimenomaan ttv:n kirjoitusta, ei sinun, kaptah.