TheHatter kirjoitti:Eipä noita dokkarikuvia ammattilaisilta paljoa ole nähtävissä interwebissä, kun ne päätyy yleensä asiakkaiden kansioihin, eikä kaikkien tuijotettavaksi. Harrastajat noita enimmäkseen laittaa näytille, että pääsisivät kuvaamaan toisiinkin häihin. Lehtikuvaajathan noita aika paljon duuniensa lisäksi tehtailee ja jotkut hääkuvaajat.
Puhtaasti pelkästään dokkarihääkuvausta tehtäessä on aivan utopistista lähetä siltä pohjalta liikkeelle, etteikö kuvia laittaisia agressiivisesti esille. Tässä asiakaskunta joudutaan kaivamaan joka kerta uudestaan ja ilman näkyvää olemassaoloa, sinua ei löydetä.
Eri asia sitten jos jossain pitäjällä on Studio ollut vuosi tai vuosikymmenniä.
Tämän suhteen just häädokkaripuolella pelkästään niiden kuvaajien suhteen on tullut erittäin suosituksi portfolion ja blogin yhdistäminen eli käytännössä on vain blogi (tässä suhteessa Anna Jarske tekee juuri näin ja jos katson miten lyhyellä ajalla hän saa keikkaa, sekä erittäin vaatimattomalla mainoskamppiksilla niin se toimii - vaikkakin osa johtuu ihan selkeästä alihinnoittelusta joka on luonnollista silloin, kun nimeä rakennetaan).
Niin, tossahan on se totuus, että kuvaaminen on lapsellisen helppoa. Ei niihin kuviin kauheasti saa mitään extraa sillä kameralla. Jos on yhtäläinen staattinen kuvaustilanne, niin ne vakavan harrastajan ja ammatikseen kuvaavan hyvät kuvat on varmasti ihan yhtä hyviä. Monasti niissä hyvissä kuvissa se kuvattava tai tilanne on se mikä tekee siitä kuvasta hyvän, kuvaajalla ei siinä ole muuta roolia kun napin painaminen ja päättäminen millaisesta kulmasta tilanteen tallentaa.
Kuten on jo aiemminkin todettu, niin noihan on niitä ns. paskaduuneja. Hirveä vaiva ja ajan kulu, mitättömän korvauksen vuoksi. Kenelläkään valokuvaamon pitäjällä ei ainakaan ole mitään mieltä lähteä pilaamaan kesäaikana kannattavaa lauantaipäivää tuollaisella dokkarikeikalla, joka parhaimmillaan jatkuu vielä jonnekin pikkutunneille. Sesongin ulkopuolella sitten harrastavat tuota hieman leivän saamiseksi.
Tohon musta kiteytyy miten väärällä asenteella perus dokkarikuvausta tekevät kuvaajat lähtee tekemään hääkuvausta, yritetään pyytää samaa liksaa kun mitä on saa lehdiltä ja yritys yms. vastaamista kuvauksista - se ei nykyään onnistu sillä oikeasti, niin kuin sanoit - perus dokkarikuvaus on helppoa jota osaa siis myös harrastelijat.
Sen takia sellaisten kuvien markkina-arvo häädokkaripuolella on pudonnut sellaiselle asteelle josta ammattilaiset (jotka oikeasti elää kuvaamisella) luokittelee ne ö luokan keikoiksi.
Häädokkaripuoli eroaa aikalailla minusta kaikesta muista dokkari tyyleistä siinä mielessä, että tässä genressä on "taiteellinen vapaus", niin hyvässä kuin huonossa. Huonoille kuvaajille se tarkoittaa överi editointeja yms. "taiteellisuuden" nimissä joilla ei ole hajuakaan taiteesta tai puhuu taiteena kuvista joissa ei sitä ole (ei tarkoitus ole dissata, mutta parhaimmat naurut sain nyt viikonloppuna sivuilta
Studio Shogun ja kohta "tyylisuuntani").
Toinen ääripää on sitten, kun tyyliä on tuunattu todella pitkälle ja sellaista kuvausta ei ihan vain nappia painamalla oteta vaan pitää olla kyllä todella lahjakas.
Jose Villa
Joe Buissink
Jeff Ascough
Otin nämä kolme esimerkkiä, kun edustavat tyylisuunnansa ääriesimerkkejä. Jose Villa o tollasen lifestyle tyylin kärjessä, jossa aiemmin löpistyjä naishääkuvajia tulee perässä. Joe Buissink on sitten puhtaasti taidekuvaaja, Anne Leibovitzin valinta moneen otteeseen (sukulaisille yms.). Lopuksi klassisessa tyylissä Jeff jota en sitä sen enempää sano, kun toistan jo liiaksi itseäni.
Tietysti on paljon muitakin huippukuvaajia mutta niiden tyylit on näiden kuvaajien sekoituksia hieman kärjistettynä. Jos näiden duuneista puhuu kommentein "Niin, tossahan on se totuus, että kuvaaminen on lapsellisen helppoa. Ei niihin kuviin kauheasti saa mitään extraa sillä kameralla." niin on ehkä "hiukan" kuvaajan aliarviointia.
Näiden kuvaajien liksat liikkuu 5-20ke luokassa ja keskimäärin ollaan lähempänä 7-10ke per 12h keikka niin silloin ehkä jaksaakin tehdä hieman töitä aamutunneilla - jopa ;)