Julkisella paikalla valokuvaaminen, kuvauslupa

[grafia]

Minun mielestäni olisi paljon selkeämpää, jos yksi ketju keskittyisi vain ja ainoastaan siihen, mitä laki sanoo aiheesta, ja eettismoraalisille pohdinnoille ja mielipiteille olisi oma ketjunsa.

Laki on selvä, kun sen lukee, mutta se tulkinta on katsojasta kiinni. Keskustellaan nyt siitä sitten.

..

Tuntuisi huolestuttavalta jos laki ja moraali erotetaan toisistaan.

Kuvaamista koskava lainsäädäntö on itseasiassa väljempää kuin mitä usein luullaan. Moraalin ja tavan rajat tulevat siis yleensä ensimmäiseksi vastaan.

Kyllä kyllä, en väitä etteikö moraalia pidä ottaa harkintaan mukaan, en ole liikkeellä sillä asenteella, että "kyllä minäminäminä saan kuvata ja julkaista kaikkea, mitä laki suinkin sallii, vaikka kuvaamisen kohde ei siitä tykkäisikään!"

Lakituvassa ymmärtääkseni päätös perustuu kuitenkin pelkästään lakiin eikä moraaliin, tapoihin ja mielipiteisiin. Siksi on selkeämpää erottaa ne toisistaan ketjussa, ei toki muuten. Pitkässä rönsyilevässä ketjussa satunnainen kävijä voi lukea sieltä täältä ja ottaa mustatuntuu-moraalipohdinnat ja henkilökohtaiset mielipiteet faktoina ja kenties levittää niitä muilla palstoilla - esim. Suomi24:n "lakikirjassa" on tästäkin puheena olevasta asiasta niin tosi omituisia väitteitä. Siksi olisi suotavaa keskittyä yhdessä ketjussa lakiin ja toisessa moraaliin.

Laki on - ainakin sen tulisi olla - yksiselitteistä faktaa. Toki ymmärrän, ettei lakikirjaa voida kirjoittaa keittokirjamaiseksi reseptikokoelmaksi, josta löytyy heti pykälät ja paragraaffit valmiina jokaikistä tässä maassa vastaan tulevaa yksittäistä (valokuvaus)tilannetta varten, vaan laki vaatii liikkumisvaraa tulkinnalle. Mutta tulkinnassakin haetaan optimaalista keskitietä eri - ehkä keskenään ristiriidassa olevista - lainkohdista, ei mielipiteistä.

En siis missään nimessä tarkoita, että pitäisi oikeassa elämässä erottaa hyvät tavat ja moraali irralleen laista. Minua kiinnostaa kovastikin moraalipohdinnat, mutta vasta sen jälkeen, kun on tarkemmin selvillä lain rajat yleisimmin vastaantulevissa kuvaustilanteissa "out there".

Ääh.. ehkä olisi helpompi kuvata kukkahattuisten sijasta vain kukkasia ja koppiaisia :-)

[muikkunen]

Minua kiinnostaa kovastikin moraalipohdinnat, mutta vasta sen jälkeen, kun on tarkemmin selvillä lain rajat yleisimmin vastaantulevissa kuvaustilanteissa "out there".

Jos kuvien julkaisemisesta puhutaan (siitä kai tässä enemmän oli puhe?), niin yksi lainkohta menee noin:

Yksityiselämää loukkaava tiedon levittäminen. Joka oikeudettomasti

joukkotiedotusvälinettä käyttämällä tai
muuten toimittamalla lukuisten ihmisten saataville

esittää toisen yksityiselämästä tiedon, vihjauksen tai kuvan siten, että teko on omiaan aiheuttamaan vahinkoa tai kärsimystä loukatulle taikka häneen kohdistuvaa halveksuntaa, on tuomittava yksityiselämää loukkaavasta tiedon levittämisestä sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.

Yksityiselämää loukkaavana tiedon levittämisenä ei pidetä sellaisen yksityiselämää koskevan tiedon, vihjauksen tai kuvan esittämistä politiikassa, elinkeinoelämässä tai julkisessa virassa tai tehtävässä taikka näihin rinnastettavassa tehtävässä toimivasta, joka voi vaikuttaa tämän toiminnan arviointiin mainitussa tehtävässä, jos esittäminen on tarpeen yhteiskunnallisesti merkittävän asian käsittelemiseksi.

Tuossa on erittäin paljon tulkinnanvaraa. Ehkä joku osaa kertoa, miten lakia on käytännössä sovellettu? Yhdestä yksittäistapauksestahan olli R jo kertoikin.

Ääh.. ehkä olisi helpompi kuvata kukkahattuisten sijasta vain kukkasia ja koppiaisia :-)

Joo, kyllä lain ja moraalin suhteen pääsee koppiaisten kanssa paljon helpommalla :)

[mremonen]

^kaipa tuossa ylläolevassa määräävänä on se "tuottamuksellisuus". Eli jos minä näen naapurin jaskan kaupungilla imeskelemässä jotain hempukkaa, joka ei nyt satu olemaan jaskan vaimo, niin en voi laittaa kuvaa nettiin tai naamakirjaan otsikolla "jaska hutsun kanssa, missä vaimo". Sen sijaan jos otan kaupungilla kuvan suutelevasta parista ja laitan sen nettiin ilman sen kummempaa saatetta, niin tuskin siitä linnaa pamahtaa. Puhumattakaan jos pari ei ole pääkohde.

Tuolla samalla lakipykälällä minä voin lähteä haastamaan sitä juoksukaljakuvan julkaisijaakin.

[grafia]

Ketjun otsikko puhuu kuvauspaikasta, mutta on täällä julkaiseminenkin ollut esillä.

Minulle ei niinkään ole epäselvää, missä ja mitä saa kuvata lain mukaan, mutta julkaisemisessa sen sijaan tuntuu olevan enemmän avoimia kohtia. Jossain äskettäin mainittiin, että julkaiseminen ja julkistaminen ovat eri asioita.

Helsingissä Kameraseurassa on ensi kuussa juuri julkaisemisesta täsmäluento:
http://www.kameraseura.fi/kerhot/kuukausikokous/
Kuulun jo pieneen valokuvaseuraan, mutta harkitsen Kameraseuran jäsenyyttä, jotta pääsen jo kuuntelemaan luentoa ja kyselemään tarkentavia kysymyksiä.

[muikkunen]

^kaipa tuossa ylläolevassa määräävänä on se "tuottamuksellisuus".

Näinhän sen voisi ajatella menevän. Mutta senkin jälkeen jää aika paljon tulkinnanvaraa. Esimerkiksi, millainen yksityiselämään liittyvä tieto voi vaikuttaa tietyissä tehtävissä toimivan toiminnan arviointiin mainitussa tehtävässä, eli mikä on yhteiskunnallisesti merkittävää ja mikä ei.

[grafia]

Sen sijaan jos otan kaupungilla kuvan suutelevasta parista ja laitan sen nettiin ilman sen kummempaa saatetta, niin tuskin siitä linnaa pamahtaa. Puhumattakaan jos pari ei ole pääkohde.

Otin juuri osaa valokuvauskilpailuun keskellä kirkasta päivää hyvin julkisella paikalla näppäämälläni kuvalla, jossa mies kirjaimellisesti nuolee naisensa kasvoja ja pari on niin pääkohde kuin vain voi.
Jos kuva menee läpi, niin saas nähdä, joko tälle röyhkeälle kuvaajamummolle häkki heilahtaa..

[mremonen]

Jos kuva menee läpi, niin saas nähdä, joko tälle röyhkeälle kuvaajamummolle häkki heilahtaa..

Niinpä. Itsesensuurilla aiheutamme sen, että katukuvauksen kulta-aika jäi -70 ja -80 -luvulle.

[mremonen]

Dpreview:ssä on myös ketju aiheesta. Se ei tehne keskustelusta juuri helpompaa, kun sotketaan vielä eri maiden lait ja moraalikäsitykset. En jaksanut lukea kaikkia 150 postausta, mutta eniten pisti miettimään se, että joidenkin mielestä USAssa "1'st amendment" ei anna oikeutta kuvaamiseen, vaikka se takaakin sananvapauden.

Sen sijaan samainen perustuslaki antaa luvan aseen kantamiseen ja joissakin osavaltioissa vapaaseen "tunkeutujan" ampumiseen. Onhan täällä verot korkealla, mutta en tiedä onko muualla sen parempaa...

[grafia]

I prefer to be shot by a Camera than a Gun!

[nomad]

Dpreview:ssä on myös ketju aiheesta. Se ei tehne keskustelusta juuri helpompaa, kun sotketaan vielä eri maiden lait ja moraalikäsitykset. En jaksanut lukea kaikkia 150 postausta, mutta eniten pisti miettimään se, että joidenkin mielestä USAssa "1'st amendment" ei anna oikeutta kuvaamiseen, vaikka se takaakin sananvapauden.

Toisaalta USA ei ole yksi maa vaan monta. New York tai San Francisco ovat erilaisia paikkoja kuin joku Nebraskan tuppukylä.

Tämä erottelu pätee tosin aivan kaikkialla. Katukuvauksessa jos missä tilannetaju on tärkeää.

[olli R]

Tuossa on erittäin paljon tulkinnanvaraa. Ehkä joku osaa kertoa, miten lakia on käytännössä sovellettu?

Finlex osaa.

www.finlex.fi
Oikeuskäytäntö
hauksi: yksityiselämän suoja

Tuolta saa korkeimman ja hovin päätökset.

Valokuvauksen osalta ei tapauksia ole kovin paljon. Alioikeuksissa ehkä joitain enemmän.

[alsalus]

Laki on aika epäkelpo väline yksityisyyttä häiritsevän valokuvaamisen kieltämiseen julkisella paikalla. Ihan samoin kuin jos joku kiljuu suoraa kurkkua julkisella paikalla, on lakiin vetoaminen huono peruste kiljunnan lopettamiselle.

Ennemmin sitä vain sanoo, että lopeta se kuvaaminen ja turpa kiinni. Jos sitten toiminta jatkuu ja häiriön määrä lisääntyy, voi alkaa pohtia että meneeköhän tää nyt ihan pykälien mukaan. Mutta siis lähtökohtaisesti valokuvaaminen julkisella paikalla kuten myös kiljuminen julkisella paikalla ovat ihan sallittuja toimia.

Tämän takia ei myöskään ole kovin yleistä, että valokuvaamista käsiteltäisiin oikeussaleissa, vaikka kuvaamisen määrä sen kuin lisääntyy alati. 99,99% kuvaajista kun lopettaa ihan automaattisesti kuvaamisen siinä vaiheessa kun huomaa olevansa häiriöksi - näin siis journalismin ulkopuolella.

Journalistin työssä sen sijaan keskeistä on sellaisen aineiston julkaiseminen, mitä jokin taho ei halua julkaistavaksi. Näissä tapauksissa ihan aina ja joka kerta motiivi kuvan julkaisemiseen ja kuvan konteksti ovat kristallin kirkkaita kuvan ottamisesta sen julkaisuun.

Jos siis valokuvaajalle tulee eteen tilanne, ettei ole ihan varma, mitä on tekemässä, kannattaa kuvaaminen lopettaa välittömästi. Noin niin kuin peukkusääntönä.