Kuka saa olla ammattikuvaaja?

[ossipena]

Välikommenttina, kirjoitus ei ollut Sulannon, vaan Jyrki Vesan.

Mitenkäs siihen pitäisi suhtautua, kun monet ammatikseen kuvaavat kirjoittavat kirjoja tyyliin -näin saat parempia kuvia- meille amatööreille luettavaksi ja opeteltavaksi.
Eikö siinä tehdä hallaa omalle ammattikunnalle, kun opetetaan amatöörejä parempiin kuviin ja siten tunkemaan markkinoille?

kyllä ennen osattiin, sähkömiehetkin kytkivät kaiken (vastoin kaikkia dokumentointia ja) sylissä piilossa ettei apupoika vaan näkisi.

[ppotka]

Mitenkäs siihen pitäisi suhtautua, kun monet ammatikseen kuvaavat kirjoittavat kirjoja tyyliin -näin saat parempia kuvia- meille amatööreille luettavaksi ja opeteltavaksi.
Eikö siinä tehdä hallaa omalle ammattikunnalle, kun opetetaan amatöörejä parempiin kuviin ja siten tunkemaan markkinoille?

Voi valita mitä tahansa makean naurun ja hampaiden kiristelyn väliltä...
Valokuvaajan bisnes ei ole kamerassa eikä softassa vaan asiakkaassa.

-p-

[Anticanon]

Onpas kehnosti provosoituvaa porukkaa nämä ammattilaiset ;-) On erittäin hienoa näin amatöörin kannalta katsottuna, että jotkut jaksavat ja haluavat jakaa tietoaan kirjojen muodossa.

Ja LR3 kirjan hankkineena taitaa minustakin tulla ppotkan asiakas...

[Perry]

Toinen esimerkki: Kuvaaja tulee myöhässä paikalle ja kysyy että mitä pitää kuvata. Näytän. Hän ottaa kuvan ja kysyy onko muuta. Kerron, että toivoisin kuvassa näkyvän myös etualalla oleva asia. Hän ottaa kuvan ja kysyy onko muuta.

Ehkä sun briiffauksessa olisi parantamisen varaa :)
(Tosin kuvaajanhan tuossa pitäisi kyllä udella enemmän kuvan käyttötarkoitusta ja haettua tunnelmaa, mutta...)

[alsalus]

Toinen esimerkki: Kuvaaja tulee myöhässä paikalle ja kysyy että mitä pitää kuvata. Näytän. Hän ottaa kuvan ja kysyy onko muuta. Kerron, että toivoisin kuvassa näkyvän myös etualalla oleva asia. Hän ottaa kuvan ja kysyy onko muuta.

Ehkä sun briiffauksessa olisi parantamisen varaa :)
(Tosin kuvaajanhan tuossa pitäisi kyllä udella enemmän kuvan käyttötarkoitusta ja haettua tunnelmaa, mutta...)

Briiffi projektille oli tehty jo aiemmin. Ei vain ollut kuvaaja jaksanut paneutua, kun homma oli peruskeikka. Suljin lävähti nelisen kertaa ja kaveri oli viimeisenä paikalla ja ensimmäinen lähtijä. Ja koko ooppera oli kuvaamista varten järjestetty:)

[oh6jih]

Kommenttisi arvo menee tässä kohtaa nollan tasolle, ellet kerro tasan tarkkaan mihin ja minkä tasoisia kuvia ostat. Moni ostaja nimittäin ryssii kuvansa ostamalla vain halvimman hinnan tarjoavalta. Jatkuvasti hintaa kiristävän asiakkaan kanssa ammattilaisellekin tulee helposti v-tutus päälle, kun sillä kuvaamisella pitäisi elääkin...

-p-

Erittäin hyvä pointti. Kaikki kuvat eivät tietenkään ole keskenään vertailukelpoisia - ja yleistäen voi sanoa, että mitä haastavampi kuvaustilanne sitä viisampaa on satsata ammattilaiseen.

Monta kertaa on kuitenkin eteen tullut tilanne, jossa halutaan satsata näyttävyyteen ja kuvauskohde on samalla ollut helppo. Tällainen toimeksianto on kuvaajalle miellyttävä, koska hän voi suunnitella työn kulun kokonaisuudessaan itsenäisesti.

v-käyrä nousee, kun lopputuloksessa ei ole mitään tavanomaisesta poikkeavaa. Esimerkki: halutaan merellinen kuva Suomenlinnan lautasta ja saadaan peruskuva paatista Kauppatorin laiturilta. Pahimmillaan vielä niin, että on tilattu esim. 4 kuvan sarja ja se on kokonaisuudessaan kuvattu samoissa puitteissa.

Toinen esimerkki: Kuvaaja tulee myöhässä paikalle ja kysyy että mitä pitää kuvata. Näytän. Hän ottaa kuvan ja kysyy onko muuta. Kerron, että toivoisin kuvassa näkyvän myös etualalla oleva asia. Hän ottaa kuvan ja kysyy onko muuta. Ammattilaiselta toivoisi tällaisessa tilanteessa jotain omaa näkemystä. Olisin selvinnyt hienosti tästä hommasta yksinkin. Kaiken huipuksi kuvaaja vielä soittaa ja kysyy, että mitä näissä kuvissa on, jolloin joudun tekemään osan hänen työstään.

En suinkaan tarkoita, että ammattikuvaajia kannattaisi yleisesti ottaen kyseenalaistaa. Ymmärrän kuitenkin ammattitaidon suurin piirtein samoin kuin TheHatter tai Potka, tai se hankala 06jh...nimimerkki Seinäjoelta. Kovemmalla rahalla pitäisi saada parempi kokonaispaketti kuvapankkiin tai noviisiin verrattuna.

Suurin ongelma ammattikuvaajissa on se, että ei toimita ammattimaisesti. Iso osa kuvaajista on harrastuspohjalta pikkuhiljaa luisuneet tekemään sitä elääkseen. Toiminta kuitenkin pohjautuu edelleen siihen harrastamiseen eikä tajuta että asiakkaalle pitäisi tuottaa jotain lisäarvoa sen harrastaja vs. ammattilaisen hinnan edestä. Nuo esimerkit eivät ole ammattimaista toimintaa nähneetkään, vaikka se lisä laskussa olisikin. Oikea ammattilainen kuvaa ammattilaisen otteella sen pakkopullankin, jos on kerran keikan vastaanottanut.

Pakkopullan kuvaaminen tietenkin jurppii jokaista, niin myös sitä harrastajaa. Harrastaja voi olla kuvaamatta sellaista mikä ei oikeasti kiinnosta, mutta ainakin täällä periferiassa ammattikuvaaja joutuu ainakin talvisaikaan kuvaamaan liki kaikki keikat mitkä vain näppeihinsä saa, pysyäkseen hengissä. Pakkopullan kuvaaminen näkyy työn laadussa, toimitusajoissa, asiakaspalvelussa, tai muussa asiassa jonka pitäisi olla juuri sitä ammattikuvaajan tuottamaa lisäarvoa, silloin kun ei toimita kuten oikean ammattilaisen pitää. Varsinkin jos keikan on joutunut vielä hinnoittelemaan 0-katteelle, koska se harrastajakin kuvasi viime kesänä niin halvalla, kun sai lempiaihettaan vielä kuvata. Tällöin jos asiakkaan kokemukset kuvaajista ovat harrastaja kuvaamassa lempiaihettaan vs. ammattikuvaaja kuvaamassa pakkopullaa, ollaan hyvin nopeasti ketjun aloitusviestin kaltaisessa mielikuvassa. Ja sitten ihmetellään että miten ne entisetkin duunit valuu sinne harrastajaosastolle. Mutta ei huolta, pian nämä harrastajat lopettavat päivätyönsä, alkavat ammattikuvaajiksi koska homma on hauskaa ja siitä saa vielä rahaa, ja sitten ollaankin samassa pisteessä että joutuukin kuvaamaan sellaistakin mikä ei niin hauskaa olekaan.

Toinen ammattikuvaajien ongelma on että kaikki hommat haalitaan itselle mitkä vain saadaan, riippumatta siitä kiinnostaako aihe oikeasti paskaakaan, ja onko edes sitä parasta ammattitaitoa kyseiseen aiheeseen. Yhteistoimintaa kuvaajien välille on hyvin vaikea saada, ja työn heittäminen sille jolla olisi paras osaaminen aiheesta, on käytännössä mahdotonta. Pienillä paikkakunnilla erikoistuminen millekään kapealle sektorille on tietenkin käytännössä melkein mahdotonta, mutta jos toimivasta yhteistyöverkostosta löytyy joku joka asian hallitsee paremmin, ja sieltä olisi vastalahjaksi tulossa jokin itselle mieluisampi keikka, niin tällä tavalla ammattikuvaajat pystyisivät oikeasti tuottamaan sellaista lisäarvoa mitä harrastajalta ei saada. Tosin tämä on silkkaa utopiaa.

[TheHatter]

Joo... Ainakin täällä periferiassa, muotokuvauksen parissa olen pitänyt itsestäänselvyytenä, että ammattimaiseen muotokuvaukseen kuuluu koevedosten toimitus vähintään viikon sisällä kuvauksesta ja ne luovutetaan viimeisteltynä ja siistissä pohjassa. Samalla kuvaaja toimittaa ripeästi tilatut kuvat ja pitää riittävän määrän pohjukkeita ja niitä perinteisiäkin kiitoskorttipohjia varastossa, että ne on pikaisesti luovutettavissa sesonkiaikanakin. Mielellään vielä useampia malleja. Sen lisäksi, että toimitetaan mitä ihmellisempiä kuvamuotoja, mitä asiakas on vaan ystävällään nähnyt.

Olen muutamat kerrat joutunut tulostamaan ja pohjustamaan harrastajalta ja lehtikuvaajaltakin saatuja riittikuvia, missä kuvaaja on vain lyönyt asiakkaalleen levyn käteen ja käskenyt teettää ne jossain. Yleensä levy sisältää tuhottoman määrän käsittelemättömiä kuvia. Se ei toimi noin, asiakasta ei jätetä ennen kuin toimeksianto on loppunut.

Totta on myös mitä -6jih kirjoittelee, että täällä syrjässä otetaan varsinkin talvisin ne toimeksiannot, mitä saadaan. Ne on harvoin kivoja. Ovesta saattaa myös astua 1v mörkki poika ja yliodottavaiset vanhemmat, jotka haluavat parkuvasta pojastaan nättejä hymykuvia. Kuvausta varten on oikein sijoitettu ja parkkimittariin on laitettu jopa puoleksi tunniksi rahaa. Näitä kuvia sitten photoshopataan monia kertoja, että kelpaavat ja sitten vielä neuvotellaan digitaalisista versioista, että voidaan teettää edullisesti niistä kuvat ifolorissa. Tässä vaiheessa harrastaja yleensä luovuttaa. Ammattilaisen pitää vaan soveltaa ja sovittaa, että saa tuonkin asiakaskontaktin tuottamaan edes vaivanpalkan ja mahdollisesti tulemaan uudelleen mukavammissa merkeissä.

[Hannu KH]

Joo... Ainakin täällä periferiassa...... merkeissä.

Täyttä asiaa.

Lisäksi ammattikuvaaja lähtee normaaliin työaikaan kuvauskeikalle (mikäli ei ole sovittu muuta kuvauskeikkaa) toisinkuin harrastajakuvaaja joka on oikeissa töissään.

[ppotka]

.... lisäksi, että toimitetaan mitä ihmellisempiä kuvamuotoja, mitä asiakas on vaan ystävällään nähnyt.

Olen muutamat kerrat joutunut tulostamaan ja pohjustamaan harrastajalta ja lehtikuvaajaltakin saatuja ... ei toimi noin, asiakasta ei jätetä ennen kuin toimeksianto on loppunut.

...täällä syrjässä otetaan varsinkin talvisin ne toimeksiannot, mitä saadaan. Ne on harvoin kivoja. Ovesta saattaa myös astua 1v mörkki poika ja yliodottavaiset vanhemmat, jotka haluavat parkuvasta pojastaan nättejä hymykuvia. Kuvausta varten on oikein sijoitettu ja parkkimittariin on laitettu jopa puoleksi tunniksi rahaa. Näitä kuvia sitten photoshopataan monia kertoja, että kelpaavat ja sitten vielä neuvotellaan digitaalisista versioista, että voidaan teettää edullisesti niistä kuvat ifolorissa. Tässä vaiheessa harrastaja yleensä luovuttaa. Ammattilaisen pitää vaan soveltaa ja sovittaa, että saa tuonkin asiakaskontaktin tuottamaan edes vaivanpalkan ja mahdollisesti tulemaan uudelleen mukavammissa merkeissä.

Kirjoittamallesi asialle on nimikin, tosin negatiivinen sellainen: tuotteistamisen puute. Kaikki tuntuu tulevan yllärinä ja vaikeaa on. Jos kuvaajasta tuntuu tuolta, voit olla varma, että asiakkaasta tuntuu samalta kaksin verroin! Ammattilaisen pitää tuntea mahdolliset kohderyhmänsä ja tuotteistaa heille valmiita palveluja. Se tekee asiakkaalle ostamisen helpoksi ja asiakas kokee saavansa jotain, mitä muualla ei ole. Asiakkaalla on näitä oikkuja sen vuoksi, että he joutuvat itse kuvittelemaan ja arvailemaan mitä voi ostaa, kun et ole kertonut heille mitä sinä myyt. Tuotteistus on positiivinen asia ja sillä voi parantaa merkittävästi asiakkaan eli ihmisen kokemusta palvelutasosta.

Viittaamasi asiakkaiden odottelu valmiina säntäämään minne tahansa jokaisen pikkukeikan perässä on samanlaista negatiivista reagointia. Tuo kertoo vain siitä, että kotiläksyt on jäänyt tekemättä. Ei kohdealueella voi olla merkittävästi erilaisia tilanteita ja tarpeita. Ne on helppo luokitella, selvittää yritysten tarpeet ja tarjota heille valmiita ratkaisuja. Tuotteistaa. Ja ajoittaa toteutukset asiakkaan kanssa yhteistyössä omalta kannalta otolliseen aikaan.

-p-

[ppotka]

Ja LR3 kirjan hankkineena taitaa minustakin tulla ppotkan asiakas...

Mielenkiintoista, luulin jo päässeeni eroon asiakkkaista.

-p-

[Anticanon]

Ja LR3 kirjan hankkineena taitaa minustakin tulla ppotkan asiakas...

Mielenkiintoista, luulin jo päässeeni eroon asiakkkaista.

-p-

No ehkä sanaa asiakas pitää ajatella tässä tapauksessa varsin laajasti, enhän minä suoraan mitään ostanut, vaan kirjakaupan kautta...
Olettaisin sinun kuitenkin saaneen tämänkin kirjan myynnistä rojaltin, joten periaatteessa maksava asiakas minäkin.

[ppotka]

Ja LR3 kirjan hankkineena taitaa minustakin tulla ppotkan asiakas...

Mielenkiintoista, luulin jo päässeeni eroon asiakkkaista.

-p-

No ehkä sanaa asiakas pitää ajatella tässä tapauksessa varsin laajasti, enhän minä suoraan mitään ostanut, vaan kirjakaupan kautta...
Olettaisin sinun kuitenkin saaneen tämänkin kirjan myynnistä rojaltin, joten periaatteessa maksava asiakas minäkin.

Periaatteessa on tässä kohtaa hyvä sana kirjoittajan kannalta. Kirjan kirjoittamisesta saa ensiksi kustantajan kanssa sovitun ennakkoprovision. Rojalteja tulee sitten joskus, JOS kustantaja saa ensiksi kurottua ennakkoprovisiona maksamansa rojaltit täyteen. Pieni kieli tekee pienet rahat. Kirjoittaminen meneekin tämän alueen tietokirjailussa enemmän harrastuksen kuin bisneksen puolelle. Kouluttamalla saa päivissä saman korvauksen, josta kirjoittamisessa puhutaan kuukausissa. Hyvin todennäköistä on, että LR3 jää viimeiseksi kirjan muodossa toteutetuksi pläjäykseksi tuolla alueella omalta kohdaltani...

Mutta ehdottomasti, jokainen tyytyväinen lukija on jo rojalti sinänsä! ;-)

[TheHatter]

Kirjoittamallesi asialle on nimikin, tosin negatiivinen sellainen: tuotteistamisen puute. Kaikki tuntuu tulevan yllärinä ja vaikeaa on.

Kommentista selkeästi huomaa, että Pekka Potka on tehnyt kunnioitettavan uran yritysmaailman palveluksessa, mutta selkeästi ei omaa kovinkaan hyvää asiantuntemusta pienestä muotokuvaamosta ja yksityisasiakkaiden palvelemisesta.

Yritykselle on helppo tuotteistaa, tarjouksessa mainitaan tuotteet jotka tarjotaan. Myös isojen kauppaketjujen on helppo tuotteistaa, big mac on aina standardituote. Kuitenkin on hyvin vaikea tuotteistaa 1v pojan iloisetkuvat, asiakkaan valitsemana hetkenä, toimitettuna harmaissa kultapreglatuissa pohjukkeissa, koossa 13x18. Onnistuuhan tuo toki, mutta eri asia on, että toimiiko tuollainen tuotteistus tai ylipäätänsä haluavatko asiakkaat sellaista. Mikään ei ole niin kurjaa kun pilkulleen tuotteistettu pienkauppa. Tavaraa on vähän, se on kallista ja saman saa muualtakin.

Toimeksiannoista hurskastellessa puhutaan samasta asiasta kuin yksityisautoilun välttämisestä ja julkisten kulkuvälineiden käyttämisestä. Se on kauhean helppoa puhua siitä suurkaupungissa, jossa on tarjontaa ja asiakaspohjaa. Ei ole väliä, jos joku on erikoistunut punatukkaisten ja toinen taas vaaleahiuksisten kuvaamiseen. Kaikille löytyy asiakaskuntaa. Toinen asia on tehdä sitä paikkakunnalla, jossa on parikymmentätuhatta asukasta. Noista varmaan kymmenisen prosenttia punaisella päällä. Noista prosentti haluaa itsestään kuvan kuluvana vuonna, se on 20 kuvausta eli kolmisen tonnia per kuvaus.

Pienen kivijalkayrittäjän arkea on, että asiat tulevat yllättäen ja ovat joskus vaikeita. Se on osittain homman suola, vaikka ei aina kivaa olekaan. Se on myös pienen yrittäjän valtti, että pystyy tarjoamaan jotain muuta kuin sitä tuotteistettua bulkkimoskaa. Sitä kutsutaan henkilökohtaiseksi palveluksi. Asia vaan on myös niin, että se asiakas haluaa sen erikoistuotteensa vähintään samalla aikataululla kun sen bulkkituotteensa, joka yleensä teettää sen, että yrittäjän päivä on joskus pituudeltaan jotain muuta kun Macdonaldsin kassan. Kaikki käsityöammattilaiset kun eivät vaan välttämättä halua pyörittää valokuvaamoiden mäkkiä.

[ppotka]

Mikään ei ole niin kurjaa kun pilkulleen tuotteistettu pienkauppa. Tavaraa on vähän, se on kallista ja saman saa muualtakin.

Se on kauhean helppoa puhua siitä suurkaupungissa, jossa on tarjontaa ja asiakaspohjaa.

Noista prosentti haluaa itsestään kuvan kuluvana vuonna, se on 20 kuvausta eli kolmisen tonnia per kuvaus.

Pienen kivijalkayrittäjän arkea on, että asiat tulevat yllättäen ja ovat joskus vaikeita. Se on osittain homman suola, vaikka ei aina kivaa olekaan. Se on myös pienen yrittäjän valtti, että pystyy tarjoamaan jotain muuta kuin sitä tuotteistettua bulkkimoskaa. Sitä kutsutaan henkilökohtaiseksi palveluksi. Asia vaan on myös niin, että se asiakas haluaa sen erikoistuotteensa vähintään samalla aikataululla kun sen bulkkituotteensa, joka yleensä teettää sen, että yrittäjän päivä on joskus pituudeltaan jotain muuta kun Macdonaldsin kassan. Kaikki käsityöammattilaiset kun eivät vaan välttämättä halua pyörittää valokuvaamoiden mäkkiä.

Kyllä elämä siellä takametsissä on tosiaan vaikeaa. Tuotteistaminenko tarkoittaisi esinettä tai tuotetta, sekö tarkoittaisi bulkkimoskaa, sekö tarkoittaisi henkilökohtaisen palvelun poistumista, sekö tarkoittaisi pitkää aikataulua, sekö tarkoittaisi mäkki-muotokuvaamoa? Just joo. Hatusta heitettynä tuotteesi työnimi voisi olla esimerkiksi "onnistumisen elämyksiä", sehän on yksi asia mitä ihmiset haluavat, onnistua kuvissa, lähteä kuvauksesta fiiliksissä... muuuutta olet ihan oikeassa, pettyy ne kuitenkin ja alkaa valitsemaan typeriä pohjukkeita, mahdotonta on pienellä paikkakunnalla ja onnistuu vain Nyyjorkissa.

-p-

[Anticanon]

Periaatteessa on tässä kohtaa hyvä sana kirjoittajan kannalta. Kirjan kirjoittamisesta saa ensiksi kustantajan kanssa sovitun ennakkoprovision. Rojalteja tulee sitten joskus, JOS kustantaja saa ensiksi kurottua ennakkoprovisiona maksamansa rojaltit täyteen. Pieni kieli tekee pienet rahat. Kirjoittaminen meneekin tämän alueen tietokirjailussa enemmän harrastuksen kuin bisneksen puolelle. Kouluttamalla saa päivissä saman korvauksen, josta kirjoittamisessa puhutaan kuukausissa. Hyvin todennäköistä on, että LR3 jää viimeiseksi kirjan muodossa toteutetuksi pläjäykseksi tuolla alueella omalta kohdaltani...

Mutta ehdottomasti, jokainen tyytyväinen lukija on jo rojalti sinänsä! ;-)

Varsin ymmärrettävä näkökulma. Itsekin yksinyrittäjänä tiedän, että aika on käytettävä mielummin tuottavasti.

[TheHatter]

Hatusta heitettynä tuotteesi työnimi voisi olla esimerkiksi "onnistumisen elämyksiä", sehän on yksi asia mitä ihmiset haluavat, onnistua kuvissa, lähteä kuvauksesta fiiliksissä... muuuutta olet ihan oikeassa, pettyy ne kuitenkin ja alkaa valitsemaan typeriä pohjukkeita, mahdotonta on pienellä paikkakunnalla ja onnistuu vain Nyyjorkissa.

-p-

Harri Virtahan tuota jo on koittanut vuosia, en ole nähnyt tähdenlentomaista menestystä tai suurta suitsutusta medioissa. Muutoinkin kansalaisten kanssa pitää olla varovainen, eikä luvata tähtiä taivaalta. Siinä joutuu vain naurunalaiseksi.

Asiakkaat lähtee täältä yleensäkin hyvällä mielellä, eli stadilaisten sanoin fiiliksissä, ei siinä ole ongelmaa, eikä sitä tarvi erikseen tuotteistaa. Savolaisen oppitunnit voimauttavasta valokuvasta on noteerattu täällä periferiassakin ja ne on kivasti hyödynnettävissä kapitalismissakin. Eikä pohjukkeet ole täälläpäin typeriä vaan hyvin vakavasti otettava asia. Ne on oltava hyvinkin samaa sarjaa, kuin muillakin perheen lapsilla. Sen olisi tänäänkin voinut asiakaspalvelutilannetta seuraamalla todeta, kun arkistojen kätköistä kaivettiin vanhoja pohjukkeita. Asiakas lähti pohjukkeineen niissä fiiliksissä.

Muutenkin on turha sortua huonoon sarkasmiin, sillä missään ei ole todettu, etteikö valokuvayrittäminen onnistuisi pienellä paikkakunnalla, täällä vaan hoidetaan asiat hieman toisin ja myös hieman eri tavalla kuin suurissa yrityksissä ja isolla asiakaspohjalla. Kysymys oli alunperin siitä, että vastaavanlaista asiakaspalvelua ei pysty hoitamaan omantoimen ohella harrastamalla, vaan siihen on panostettava paljon, sekä kivoina, että vähemmän kivoina aikoina. Kyse oli myös siitä, että sillä hetkellä kun kuvaaja ei enää itse valitse asiakkaitaan, tulee varmasti vastaan myös sellaisia kuvauksia jotka eivät ole, käyttäisinpä sanontaa kuvaajaa ilahduttavia vaan ovat sitä työtä, josta keinolla tai toisella on selviydyttävä. Tehtävää ei voi enää sopimisen jälkeen lykätä jollekin toiselle, yrityskuvan kärsimättä. Jos viikko etukäteen tilattuun kuvaukseen tulee kärttyinen lapsi, niin se on kuvattava silloin ja saatava niin onnellisen näköiseksi, että ne vanhemmat lähtevät niissä fiiliksissä.

[TheHatter]

Varsin ymmärrettävä näkökulma. Itsekin yksinyrittäjänä tiedän, että aika on käytettävä mielummin tuottavasti.

Miksi?

Miksi aina pitää olla tuottava ja pyrittävä maksimaaliseen voittoon. Eikö riittäisi se, että saa rahaa riittävästi elämiseen ja ihan holtittomasti menee ja tuhlaa sen lopun aikansa johonkin kivaan.

[Anticanon]

Työaikaa tuossa tarkoitin, vapaalla roikutaan täällä mitään tuottamattomana...

[ppotka]

...

En kirjoittanut mitään Harri Virrasta enkä voimauttavasta valokuvasta. Aivan muuta. Ajattelemme niin eri tavoin, että annetaan olla. Hupaisaa sinänsä, tämän keskustelun innoittamana minulle tuli tänään yhteydenotto kahdelta maakuntakaupunkien muotokuvayrittäjältä...

-p-

[TheHatter]

...

En kirjoittanut mitään Harri Virrasta enkä voimauttavasta valokuvasta. Aivan muuta. Ajattelemme niin eri tavoin, että annetaan olla. Hupaisaa sinänsä, tämän keskustelun innoittamana minulle tuli tänään yhteydenotto kahdelta maakuntakaupunkien muotokuvayrittäjältä...

-p-

Jep, ilmeisesti näemme asiassa eri puolet ja katsomme elämääkin ehkä hieman eri kantilta. Harri Virran otin ihan itse esimerkiksi muotokuvaamon tuotteistamisesta ja sen kannattavuudesta. Toki onnistuneempiakin konsepteja on, kuten Alias Studiot. Voimauttavaa valokuvaa taas siksi, koska siinä piilee oma konseptinsa tuotteistukseen millä saadaan myös kuvattavien ystävät helposti houkuteltua meemimarkkinoinnin keinoin asiakkaiksi.

Itseäni tuo ei enää niinkään kosketa, koska kuvaan nykyään lähinnä harrastukseksi. Työtehtäviä otan sen verran, että elämisen saa maksettua, enkä sen ihmeellisempää ole enää elämiseltä kaivannut. Olen tämän yhteiskunnan oravanpyörän nähnyt ja nyt saa jo se riittää. Vaan hyvä jos saat maakunnanmiehiä neuvottua, vielä sellaisin neuvoin, mistä on apua, eikä vaan sanahelinää.