Hautajaiskuvaus

cabmo · Viesti Kirjoittaja **cabmo** » Loka 24, 2011 19 : 39

Eli menen perjantaina hautajaisiin ja miten ne kannattaa kuvata? Salaman käyttöä?

Tulee käytettyä Iso-lukuja 800-3200.

Siunaustilaisuus taitaa olla aika tummassa paikassa, mitä yleensä kirkot ja kappelit ovatkin.

Canon EOS 400D, Canon EF-s 17-85 F4.0-5.6 IS USM, Canon Speedlite 430EX II versio.

Kuitenkin haukutte, että hommaa parempi kamera tai parempi optiikkavalikoima. No tähän sanon suoraan, että antakaa sitten 10000e, että voin hommata paremman kaluston.

harrin · Viesti Kirjoittaja **harrin** » Loka 24, 2011 20 : 19

Ei siihen kymppitonnia tarvitse, yksikin valovoimainen objektiivi olisi poikaa, esim. Sigma 30/1.4. Salamaan voi olla muuten pakko turvautua.

Avainsanoja ovat huomaamattomuus ja hienotunteisuus.

cabmo · Viesti Kirjoittaja **cabmo** » Loka 24, 2011 21 : 25

Eikös tuossa Sigman 30mm F1.4 ole ollut jotain ongelmia nimenomaan Canuunan kanssa?

herzi · Viesti Kirjoittaja **herzi** » Loka 24, 2011 22 : 32

Hautajaisissa tuskin haluaa olla a) kenenkään iholla b) räiskiä salamalla. Yhdet hautajaiset itse kuvanneena eniten käyttämäni kinopolttoväli taisi olla 100mm. Yleiskuvia sitten 50 millisellä. Eli kropille suosittelisin valitsemaan esim. 2 näistä:
- EF 28/1.8 tai sigman vastaava 30mm
- EF 50/1.8 tai 50/1.4 USM
- EF 85/1.8
Salaman laittaisin ihan ensimmäiseksi laukkuun. Parempi kohisevaa korkeiden herkkyyksien kuvaa vaikka sitten mustavalkoiseksi käännettynä kuin salamalla räpsyttelyä hautajaisissa. Noilla kiinteillä voi sitten isolla aukolla vähän laskea herkkyyttäkin.

Voin laittaa sinulle yv:llä linkkiä omiin esimerkkikuviin jos haluat.

Hannu KH · Viesti Kirjoittaja **Hannu KH** » Loka 24, 2011 22 : 41

Salama ehdottomasti kiinni kameraan, aina sitä ei tarvita mutta usein hyvä olemassa. Pelkkä pimeys ei ole ainut salaman tarpeen syy, myös vastavalo ja kirkas kontrasti tekee salamasta tarpeellisen.

Kun liikkuu asiallisesti pukeutuneena hillitysti aina oikeaan paikkaan, eivät lähiomaiset juuri huomaakaan kuvaajan olemassaoloa, mutta kiittävät kuvista myöhemmin. Suora salama täytevalona pieninä annoksina ei häiritse ketään mutta saa kuvan paljon paremmaksi. Kun valon suunta ja määrä on väärä, niin suora salama täytevalona vain parantaa kuvaa.

Takarivin harrastelijakyylääjällä ei useinkaan ole muuta tekemistä kuin kuikuilla mitähän se kuvaaja tekee....jamitä minä tekisin...

Itse satoja hautajaisia kuvanneena ja itsekkin omaisten penkillä olleena olen tätä mieltä.

herzi · Viesti Kirjoittaja **herzi** » Loka 24, 2011 22 : 50

Okei, Hannu KH saattaa kyllä olla oikeassa ja ainakin puhuu kokemuksen äänellä. Itse jotenkin kokisin häiritsevänä välkynnän, mutta tuskin sitä oikeasti kukaan huomaa jos tosiaan ei tule laajiksella naamaan kiinni. Olen vain jotenkin itse kuvissa niin allerginen kaikelle suoralle salamavalolle, jopa täytteelle, että jätän itse suosiolla salamat pois.

cabmo · Viesti Kirjoittaja **cabmo** » Loka 24, 2011 22 : 54

Itse tykkään kuvata paljon Iso 800 arvolla. Vaikka kamerassa käyttäisi TTL-moodissa salamaa, voihan sitä valomäärää laskea 3 aukkoa pienemmäksi.

Toiset ovat salamaa vastaan ja toiset jumaloivat.

herzi · Viesti Kirjoittaja **herzi** » Loka 24, 2011 22 : 57

Kaikki jumaloivat pehmeää, kontrolloitua, viistosta tulevaa salamavaloa. Suora salama on se joka jakaa mielipiteitä :)

Jyrki K · Viesti Kirjoittaja **Jyrki K** » Loka 25, 2011 6 : 12

Kysyt papilta tai muulta talon väeltä, miten saat liikkua. Kuvasin kahdet hautajaiset lauantaina ja kummallakin kerralla minulta kysyttiin olenko ennen kuvaamassa tässä kirkossa ja sitten annettiin pelisäännöt. Yleensä alttarialue on kielletty, mutta arkun sivuilta saa kuvata. Valkoinen arkku ja kukat palaa sitten etualalta puhki herkästi, varsinkin kun on mustavaatteiset ihmiset taustalla.

Hannu KH · Viesti Kirjoittaja **Hannu KH** » Loka 25, 2011 7 : 35

Itse vakikirkossa käytän salamaa aina kun arkku kannetaan sisään/ulos, muuten tulee liike-epäterävyyttä kuvaan. Muuten aika vähän tarvitsen, pääasiassa kontrastin tasaamiseen kirkkaalla ilmalla.

5D+24-105/4 LIS ISO 1600 on vakioasetukset.
24-70/2,8 ilman vakaajaa saattais vaatia herkkyyden nostoa (tai salaman jatkuvampaa käyttöä) jota antiikkikamera ei oikein siedä.

keskone · Viesti Kirjoittaja **keskone** » Loka 25, 2011 7 : 51

Hautajaiset ovat mielestäni tilaisuus, jossa olisi suotavaa olla kaksi kuvaajaa, jolloinka kuvaaja(t) saisivat olla kokoajan paikoillaan, eikä tarvitsisi vaihdella paikkaa sen mukaan kummalta puolelta niitä viimeisiä jäähyväisiä jätetään.
Itse mielummin käytän salamavaloa täytevalona kuin suurella aukolla kuvaamista, lyhyen terävyysalueen vuoksi. Yleensä ihmiset hyvin nopeasti tottuvat salaman välkyntään. ...tosin tuohonkin löytyy tietysti suuressa joukossa jokunen poikkeus, mutta ei millään pysty kumartamaan kuin yhteen suuntaan kerrallaan

Hannu KH · Viesti Kirjoittaja **Hannu KH** » Loka 25, 2011 8 : 01

keskone kirjoitti: Itse mielummin käytän salamavaloa täytevalona kuin suurella aukolla kuvaamista, lyhyen terävyysalueen vuoksi.

Itse olen pähkäillyt, että C 24-105/4 LIS on parempi objektiivi hautajaiskuvauksiin kuin 24-70/2,8 L koska vakaaja antaa kuvata vähän pidemmillä ajoilla ja syväterävyyttä kinokennoisella on himpun verran enemmän.

keskone · Viesti Kirjoittaja **keskone** » Loka 25, 2011 8 : 24

Mulla on myös käytössä tuo vakaajallinen versio.
Omat "tapahtumakuvaukset" ovat onneksi olleet viimeaikoina lähinnä ristiäisiä, mutta samat ongelmat sielläkin yleensä on. Tarvitsee pitkähköä syväterävyysaluetta, ja ulkoa tulevan valon määrän kanssa joutuu kilpailemaan (esim lasimaalaukset herkästi palavat puhki / kasvot saattavat jäädä ikävästi varjoihin, ellei sisällä olevan valon määrää lisää salamoilla).
Tosin kuvatessa liikkumista en juurikaan ole kokenut ketään häiritsevän (ilmeisesti tyystin erilaisesta ihmisten mielialasta johtuen).

Munt · Viesti Kirjoittaja **Munt** » Loka 25, 2011 15 : 33

Jos kaverista elossa ei ole riittävästi hyviä kuvia muistoiksi, niin ei sitä tilannetta paikata ylikuvaamalla maahanpanoa.

..

Hannu KH · Viesti Kirjoittaja **Hannu KH** » Loka 25, 2011 15 : 45

Munt kirjoitti:Jos kaverista elossa ei ole riittävästi hyviä kuvia muistoiksi, niin ei sitä tilannetta paikata ylikuvaamalla maahanpanoa.

..

Aika usein tulee tehtyä muistokuva muistopöydälle kehykseen passikuvasta, jostain henkilökortista tai vaikkapa kuvasta, jossa vainaja on ollut jossain toisen hautajaisissa kantamassa arkkua.....

siis vaikka nykyaikana otetaan paljon kuvia, niin sittenkään jokaisesta ihmisestä ei jää yhtäkään kunnon kuvaa jälkipolville.

Jyrki K · Viesti Kirjoittaja **Jyrki K** » Loka 27, 2011 7 : 03

Pahimpia muistokuvien tekomateriaaleja on mattapintainen paperikuva, joka on kuvattu 200/400 ASA:n filmille ja siitä sitten rajataan 10x15 tai 15x20 pohjalle muistokuva. Passikuvahan on melkein hyvä lähdemateriaali. Ei liian rakeinen, kiiltävälle paperille tehty, eikä ole niitä punaisia silmiä, mitä näissä peruskuvissa on, missä istutaan sohvalla punaiset silmät loistaen.

Salaman käytön ärsytyskynnykseen vaikuttaa osaltaan sekin, onko kyseessä palkattu kuvaaja vai innokas sukulainen/omainen.

Hannu KH · Viesti Kirjoittaja **Hannu KH** » Loka 27, 2011 7 : 34

Jyrki K kirjoitti:Pahimpia muistokuvien tekomateriaaleja on mattapintainen paperikuva, joka on kuvattu 200/400 ASA:n filmille ja siitä sitten rajataan 10x15 tai 15x20 pohjalle muistokuva. Passikuvahan on melkein hyvä lähdemateriaali. Ei liian rakeinen, kiiltävälle paperille tehty, eikä ole niitä punaisia silmiä, mitä näissä peruskuvissa on, missä istutaan sohvalla punaiset silmät loistaen.

Salaman käytön ärsytyskynnykseen vaikuttaa osaltaan sekin, onko kyseessä palkattu kuvaaja vai innokas sukulainen/omainen.

Itse olen tehnyt muistokuvan erään firman muovisesta henkilökortista, jossa hirvee rasteri ja jotain kiekuroita kuvan päällä. Pakko se oli kuitenkin kelvata.

Toinen tapaus oli 10-kuva jossa vainaja oli kantamassa ulkona kirkkaassa auringonpaisteessa toisten kanssa arkkua, vanha mattakuva jollakin rakeisella filmillä kuvattu ja tietysti vaakakuva josta pikkuruinen osa piti tehdä pystykuvaksi, eipä paljon yksityiskohtia jäänyt jäljelle.

Aina sillointällöin omaisten joukossa on kameranomistajia jotka penkistä räpsyttävät sarjan joka laskijasta. Vähän arkaillen tekevät ja sivusta seuratessa huomaa että mitenkään kivan näköisiä kuvia niistä ei voi tulla. Ajattelis ainakin sen häiritsevän.

cabmo · Viesti Kirjoittaja **cabmo** » Loka 30, 2011 1 : 17

Oli sen verran pimeää, että oli pakko käyttää iso 1600/3200 arvoa ja suurin osa kuvista suurimmalla aukolla. Ja salamaa, että riittäisi valo.

Simon Weli · Marras 01, 2011 15 : 33

herzi kirjoitti:Okei, Hannu KH saattaa kyllä olla oikeassa ja ainakin puhuu kokemuksen äänellä. Itse jotenkin kokisin häiritsevänä välkynnän, mutta tuskin sitä oikeasti kukaan huomaa jos tosiaan ei tule laajiksella naamaan kiinni. Olen vain jotenkin itse kuvissa niin allerginen kaikelle suoralle salamavalolle, jopa täytteelle, että jätän itse suosiolla salamat pois.

Ja tässä valovoimaisiin laseihin ja niiden minimaaliseen syväterävyysalueeseen tottunut aloitteleva harrastaja saattaa olla jo täysin vieraantunut ns tavallisen ihmisen kuvatarpeista!
Tavan tallaajalle on tärkeintä että kuvat ovat teräviä ja 'värit hyviä'. Suoran salaman luomat varjot eivät ole mikään katastroofi.
Tai sitten erehdyin ja olin aivan väärässä...