Mä nautin katukuvaamisesta ja teen sen täysin ilman röyhkeyttä.DorianBlue kirjoitti:Nauttisin kaikkein eniten katukuvaamisesta, mutta multa puuttuu se röyhkeys sen suorittamiseen. Tulee vaivaantunut olo, jos nostaa kameran tähtäysasentoon.
Jos kuvaan maisemaa tai tilannetta niin, että henkilöt ovat rekvisiittana, niin lupaa tai henkilöiden häiritsemistä ei tarvita. Näissä kuvissa ihmiset ovat yleensä tunnistamattomia tai niin sivuosissa, että edes tunnistettavuus ei oikeastaan meinaisi mitään.
Jos kuvaan niin, että henkilö on keskeisessä tai pääroolissa, niin menen juttelemaan. Kysyn luvan kuvata. Ellen saa, en kuvaa. Jos saan niin kysyn vielä luvan julkaisemiseen. Ellen saa, poistan kuvat jotta ei tulisi vahinkojulkaisuja.
Noin 80% kysytyistä antaa luvan sekä kuvaamiseen että julkaisemiseen. Pyydän heitä olemaan omia itsejään, ei poseeraamaan. Jos poseeraavat vähänkin liikaa, niin en kuvaa tai hävitän kuvat nopeasti.
Kun lähestyn ihmisiä kuvaamisen vuoksi, niin lähestyn tietyllä nöyryydellä. Häiritsen heidän aikaansa aj huomionsuuntaamistaan. Jos ja kun suhtaudun heidän aikaansa ja vaivaansa kunnioittavasti, niin lupa ja luonnollisuus irtoavat usein.
En noudata muodissa olevia katukuvaustyylejä tai aihevalintoja. Sen sijaan haen jotain muuta, itseäni kiinnostavaa. Ihan erityisesti tykkään katu-, maisema-, ihmis- ja ilmiökuvauksen yhteisellä alueella liikkumisesta. Voisi jopa sanoa, että katukuvaan eräänlaisella urbanrural/ruralurban -asenteella. Ehkä sitä voisi kuvata myös junttihenkiseksi katukuvaamiseksi tai maalaiskaupunkilaisuuden esille tuomiseksi.
Katukuvaamisessa käytän mieluiten yhdistelmää 6D2 + 40/2. pannukakku ja hihnana Peak Designin Cuff. Kohtalaisen pieni kamerakokonaisuus killumassa huolettomasti sormenpäiden varassa rannehihnan varmistamana on vähemmän pelottava ja vähemmän vakavasti otettava kuin isompi putki + kaulahihna.
Eräs erittäin tuttu aloitteleva kuvaaja käyttää katu- ja kuljeskelukuvaamisessa yksinomaan komboa 250D + EF-S 24/2.8 pannukakku + Cuff. Kyseisellä henkilöllä tuo yhdistelmä toimii aivan loistavasti. Osasyynä on yhdistelmän pienuus ja se, että kyseinen lasi piirtää kontrastikkaasti ja tarkentaa tarvittaessa lähelle. (Lyhyet etäisyydet unohdetaan usein katukuvauksessa. Niilläkin voi erottua edukseen.)
Jos pitäisi joku vinkki heittää, niin sanoisin, että etsi se, mistä nautit ja tee sitä siihen suuntaan josta nautit. Nautinto lisää oppimista ja tekee virheistäkin oppimisen kivuttomammaksi. Ja jos olet ujo, niin sovita katukuvauksesi niin että se hyödyntää ujouttasi. Älä yritä toimia vastoin sisintäsi vaan hyödynnä sen piirteitä.
