Itse lähestyisin tätä niin, että joskus hyviä kuviakin tärkeämpää on hyvä tunne sillä hetkellä kun kuvaa. Silloin kun tanssiesityksiä on kuvannut samana päivänä pitkään ja sitten tulee tilanne, jossa ainakin tuntuu, että on ottanut kuvan juuri oikeaan aikaan ilman että asiaa edes kerkesi yhtään ajatella. Siis joku yksittäinen hyppy tai muu nopeasti ohi menevä tilanne johon ei mitenkään voinut varautua. Aina mukavampi tietysti jos se kuva on hyvä vielä seuraavanakin päivänä kun sitä katsoo. Sen jälkeen taas jaksaa ottaa tuhat seuraavaa vähemmän hyvää kuvaa.
Toinen mukava tilanne on sitten taas joku vastaava hankala tilanne jota voi kuvata montakin kertaa ja vaikka aluksi siitä ei tule mitään niin onhan se mukava jos lopulta onnistuu ottamaan sen kuvan minkä halusi.
Tanssikuvaus mitä mä olen tehnyt ei ole juuri koskaan puhdasta ottamista, koska kuvattava tanssija/tanssijat kuitenkin vaikuttaa paljon siihen mahdollisuuteen saada hyvää kuvaa. Se että joku tanssija vetää oman esityksensä ns. "täysillä" tekee kuvaamisestakin moninverroin intensiivisempää.
Otatko vai saatko hyviä valokuvia?
Kekkosen kivoja kuvia kattoessa tuli mieleen jos rajaisit niitä aika radikaalisti. Nimittäin hätkähin niitä pikkukuvia koska niissä oli miusta jotain. zombi ja Oamk kummallinen päätön on hyvä aihio rakentaa erikoista fiilistä. Noissa sarjan muuten on vähän stabiili ja jännikkeetön tuo tunnelma. Rajumpia rajauksia koska liikekin on rajua ja epästabiilia noin kuvaajan näkökulmasta. Jos vois vielä laajakantteja alakulmista ja...... Tee oma erilainen sarja missä kuvat on erilaisia kuin nää "hyväksytyt"
-
- Viestit: 4483
- Liittynyt: Elo 15, 2010 13 : 19
Useimmat parhaista kuvista on kyllä otettuja. Eli valmisteltu huolella, katseltu paikkoja, laskettu Auringon suunta ja raahauduttu johonkin järkyttävään kellonaikaan jonnekin hevon kuuseen. Mutta koska kuvaan pääasiassa junia ja hyönteisiä luonnossa, saamisella (eli tuurilla) on aina iso osuus. Sääoloja ei voi valita, eikä tietää mitä kulloinkin on liikkeellä ja niin edelleen.
Hannu