ttuplai kirjoitti:
Muutama vuos sitten oli mielenkiintoinen prokkis (jatkuu tosin edelleen) jossa ennustamiseen perehdyttiin enempikin. Mielenkiintoista oli se, et tossa prokkiksessa muodostetut tiimit päihitti esim. hallituksen erityisporukat joilla on kuitenkin käytössä dataa, joihin jokainen ei pääse käsiksi (ei myöskään ton projektin tiimit). Data ei myöskään pelasta miellyttämisenhalulta, joukkoidiotismilta, etc. - siksi paraskin tiedusteludata saattaa johtaa järkyttäviin virhearviointeihin - tai saada firman keskittymään Messias-johtajan mielen liikkeisiin (pätee myös vahvasti erääseen suomalaiseen puolueeseen). No ton projektin lopputulema oli, et jotkut osaa ennustamisen paremmin, asiaa voi jonkin verran oppia, mutta ko. henkilöt/ryhmät eivät välttämättä ole mitenkään suuresti edustettuina firmojen päättävissä elimissä tai myöskään hallituksissa (ja sit pitäs vielä saada ihmisten väliset sidokset aisoihin). Tarkoittaa, et johtajat/johto ei valikoidu ennustamiskykyjen vaan sosiaalisten taitojen vuoksi - kyvyllä vakuuttaa muut, et mä olen hyvä ja mua kandee kuunnella (siis hypätä konekiväärituleen, koska usko on suuri). Eikä henkilön edes tarvitse tietää olevansa hyvä tai tietoisesti pyrkiä johonkin - kyse on enempi valikoinnista eli me rakastamme tietynlaisia hömppiä (kuten vaikka Trump). Ei siis ole olemassa hyviä ja huonoja johtajia/johtoa - on olemassa vain huonoja ja huonompia johtajia. Evoluutiolle riittää, et riittävän moni pääsee lisääntymisikään asti ja pidemmän ajan ennustaminen ei ole tossa kovin tärkeää - muutama äijänraato ei haittaa pätkääkään. Mut toi usko tarvitaan, koska muuten kuningas/rikas/etc. ei pystys perustelemaan omaa erityisasemaan (perusteluksi riittää Jumala, veren väri - meritokratiassa maagiset kyvyt).
Lopulta huipulta ei ole kuin yksi tie. Ketterä haastaja on eri roolissa kuin markkinajohtaja - se mikä toimii yhdessä ei toimi toisessa. Nokia ei ole poikkeus, mut analogiat ja yhteydet johonkin toiseen voivat olla olemassa - suuremmalla tod. näk. yhtäläisyydet ovat omissa aivoissa.
Ohoh, paljon hyvääkin tekstiä ajatuksia, ttuplai!
Tässä joitain mietteitä mitä heräsi (osaksi liittyen alleviivauksiin edellä);
- messias-johtajan kytkeminen menestykseen markkinoilla ei oikein toimi, varsinkaan kun vedetään yhtäläisyyksiä puoluepolitiikkaan. Yhtä hyvin sitä 'erästä suomalaista puoluetta' voisi verrata 'ketterään haastajaan' joka syrjäyttää lauman huonoja johtajia.
Joillekin asioille on vain palava tarve, kun on tarpeeksi kärvistelty huonon johtamisen alaisena!
- höpsö johtaja voi olla ihan sympaattinen samaistumisen kohde kansa riveille, mutta ei höpsön pidä antaa tehdä suuria päätöksiä. Ei laivan kapteenina voi olla epäpätevä pelle, jonka mielenoikkujen seurauksena laiva on pian karilla tai muuten vain hukassa. Laivan viihdyttäjänä korkeintaan menisi.
- onkin mielenkiintoista, että otit esille evoluution tässä johtamiskeskustelussa. Vaikka onhan evoluutio muutakin kuin lisääntymisikään pääsemistä. esim. valinnat lisääntymisen tapahtumiseksi ja jatkuvuuden turvaaminen. Olen kuitenskin samaa mieltä, että evoluutiolla on tärkeämpi rooli jopa kamerabisneksessä kuin voisi äkkiseltään huomata. Ja se evoluutio ei välttämättä ole suoraviivaista.
- markkinajohtaja tarvitsee menestyäkseen 'ketteriä haastajia'. Jos niitä ei ole, niitä täytyy lähestulkoon johtajan luoda itse. Näin uskon. Tätä täytyy tehdä jo loppukäyttäjienkin takia, eli kuluttajien. Esim. Sonylle kennoteknolgia on erittäin kätevä ja luonnollinen tapa ruokkia näennäisiä kilpailijoitaan kamerabisneksessä.
- Nokian tapauksessa olen melko varma, että homma kosahti huonoon näköalattomaan johtamishierarkiaan, loppujen lopuksi.