Leica M11 rangefinder camera, 60mp

[elmar]

Juuh. mulla on tietty kunnioitus Leicaa kohtaa, johtuen sen historiasta.

Sama vika täällä. M-Leicoilla on otettu tämän planeetan ikonisimmat valokuvat, ei sellaista viitti dissata.

Minkä takia täytyy pukata ilmoille kameroita jotka... maksavat ihan v*tusti??

Bisnes on bisnestä. Kun myyntimäärät ovat vähäiset, hintojen pitää olla korkeat. Erittäin taitavalla brändäyksellä ja "legendaarisuudella" voidaan kivasti nostaa hintaa. Se porukka joka arvostaa ja hankkii M-Leicoja, eivät juuri hintalappua kattele. He maksavat mitä tahansa "sielusta" ja historialliseen jatkumoon kuulumisesta.

[temama]

Ajatteles nyt esimerkkiä, jossa olen laavulla paistamassa Huiluntuhtia Fjällräveneissäni ja Sony kaulalla, viereen pelmahtaa toinen henkilö, jolla päällä identtinen Fjällräven-varustus, mutta kaulalla Leica.
Tämä henkilö syystä tai toisesta haluaa tuoda statuksensa esille jopa keskellä metsää, siis sen että massia löytyy ja elämässä "kaikki hyvin", mikäs siis sen parempaa tuossa kohtaa kuin se Leica.
Koska elämä on =)

Ei tekis minkäänlaista vaikutusta, ei Leica, eikä edes Fjällräven, jotenkin niin menneeen talven lumia, ainakin mun makuun.

Leica eränuotiolla oikeastaan herättäis jonkinlaista myötähäpeää ennemmin. Kun se nyt vaan tietää, ettei siitä Leicasta ole yhtään lisähyötyä kuvauksessa, vaan päinvastoin. Niin miksi pitäis kantaa mukana? Anteeksi nyt vaan, olen jopa huikkasen surullinen kirjoittaessani näin. Mutta kun se on totta.

Juuh. mulla on tietty kunnioitus Leicaa kohtaa, johtuen sen historiasta.

Sama vika täällä. M-Leicoilla on otettu tämän planeetan ikonisimmat valokuvat, ei sellaista viitti dissata.

Niinpä, se on totta. Leicalla on aivan mahtava ja mielenkiintoinen historia. Ja monet objektiivit loistavia. Mutta digiaikaan siirtyminen on sujunut kontaten. Silti pyydetään kauheita hintoja.
Ja jos me täällä puhutaan siitä, että miksi järkkärivalmistajat eivät panosta kunnolla laskennalliseen valokuvaukseen (AI), niin mitäpä luulette, että Leican puljussa mietitään tämmöisistä? Ei varmaan yhtään mitään. Toivottavasti olen väärässä ja Leica saa vielä homman toimimaan muutenkin kuin hintapolitikoinnin suhteen!

[Maffer]

Toi obiskapommi siis menee näin:

1) Osta M11 ja joku 3rd party klasi
2) Pistä kamerasta lens detection off
3) Kamerasta tulee tiiliskivi niin kauan kunnes pistät siihen Leican koodatun kakkulan kiinni

Sellainen häröpallo nykyisellä firmiksellä.

[AnHa]

intiaanien (saako niin kirjoittaa?)

Pohjois-Amerikassa nykyään First Nations.

[spege]

Leica eränuotiolla oikeastaan herättäis jonkinlaista myötähäpeää ennemmin. Kun se nyt vaan tietää, ettei siitä Leicasta ole yhtään lisähyötyä kuvauksessa, vaan päinvastoin. Niin miksi pitäis kantaa mukana? Anteeksi nyt vaan, olen jopa huikkasen surullinen kirjoittaessani näin. Mutta kun se on totta.

Juuh. mulla on tietty kunnioitus Leicaa kohtaa, johtuen sen historiasta.

Sama vika täällä. M-Leicoilla on otettu tämän planeetan ikonisimmat valokuvat, ei sellaista viitti dissata.

Niinpä, se on totta. Leicalla on aivan mahtava ja mielenkiintoinen historia. Ja monet objektiivit loistavia. Mutta digiaikaan siirtyminen on sujunut kontaten. Silti pyydetään kauheita hintoja.
Ja jos me täällä puhutaan siitä, että miksi järkkärivalmistajat eivät panosta kunnolla laskennalliseen valokuvaukseen (AI), niin mitäpä luulette, että Leican puljussa mietitään tämmöisistä? Ei varmaan yhtään mitään. Toivottavasti olen väärässä ja Leica saa vielä homman toimimaan muutenkin kuin hintapolitikoinnin suhteen!

Käsitys siitä, että Leicalla menee nykyisin huonosti on täysin väärä, päinvastoin Leicalla on mennyt jo pitkään aivan loistavasti.

Leica oli konkurssin partaalla 2000-luvun enimmäisen vuosikymmenen puolivälissä, kun digitaalinen kuvaus syrjäytti nopeasti filmikuvauksen, jättäen sen pienen harrastajakuvaajien ryhmän huviksi. Leica onnistui kuitenkin vuosien kompuroinnin jälkeen pääsemään kunnolla mukaan myös digitaaliseen kuvaukseen, jossa näillä M-sarjan digitaalikameroilla, kuten tällä uudella M11:lla on suuri merkitys. Leica valmistaa myös edelleen uusia filmikameroita, mikä on hyvin harvinaista.

Leica ei ole koskaan tehnyt kameroita köyhille tai hinta-laatu suhteita puntaroiville pragmaatikoille. Minulla on ollut suuri ilo omistaa aikoinaan Leica M6 ja R8 filmikamerat sekä niihin joukko loistavia Leican omia objektiiveja. Mitä enemmän vuosia on kulunut, sitä enemmän minua on alkanut harmittamaan, että möin ne vuonna 2005 pois ja vaihdoin Canonin digiromuihin ja L-objektiiveihin. Siinä missä nämä vanhat Canonin digirungot ovat menettäneet lähes täysin arvonsa, on aikoinaan omistamieni Leica-kameroiden ja objektiivien hinnat nousseet käytettyjen markkinoilla jopa kolminkertaisiksi verrattuna siihen, mitä niistä aikoinaan maksoin jopa uutena.

Ne jotka eivät ole koskaan kuvanneet Leican kameroilla ja objektiiveilla, eivät yleensä ymmärrä mistä siinä maksetaan. Varsinkin Leica M-sarjan kameroilla kuvaamisessa on mittaetsimen, pienen koon ja erittäin hiljaisen laukaisuäänen ansiosta jotakin ihmeellistä taikaa, joka tekee kuvaamisesta todella hauskaa. Olen kuullut joidenkin sanovan, että Leican kamerat ovat ainota kameroita joilla on sielu. En tiedä, mutta ainakin mekaanisesti ne ovat äärimmäisen korkealaatuisia ja valmistettu ilman kustannuspaineiden aiheuttamia kompromisseja.

Leica M-sarjalaiset ovat eräänlaisia vaihto-objektiivisia kompaktikameroita. Mitään jokapaikan höyliä ne eivät ole, eikä niitä ole sellaisiksi tarkoitettukaan. Parhaimmillaan ne ovat kuvattaessa melko staattisia kohteita, kuten maisemia tai katukuvia laajakulma- tai normaaliobjektiiveilla. Pisin polttoväli, jota M-Leican mittaetsin tukee on 135 mm. Ne eivät sovellu siis kovin hyvin telekuvaukseen, eikä mittaetsimen ja käsitarkennuksen takia varsinkaan nopeasti liikkuvien kohteiden kuvaamiseen.

Koska Leicalla ei ole lainkaan suoria kilpailijoita ja merkki nauttii legendaarisesta maineesta, voidaan tuotteet hinnoitella varsin vapaasti. Maailmassa on kuitenkin paljon valokuvauksen harrastajia ja kamerakeräilijöitä, joille kymppitonni on pikkuraha, eikä heitä todellakaan kiinnosta jotkut tietyt tekniset rajoitteet. Temamalle haluan vielä huomauttaa, että senkin sinun Sony A7rII:n "täyden koon" kennon koko periytyy suoraan Leican perustajan Oscar Barnackin vuonna 1913 kehittämän ensimmäisen Leica-kameran 24x36 mm kinofilmiruudun koosta.

Tätä Leica-asiaa voi verrata melko hyvin myös rannekelloihin. Sadan euron Leijona-kellostakin näkee loistavasti kellonajan, mutta silti monet varakkaat ihmiset haluavat sata kertaa enemmän maksavan Rolexin.

[c@tkye]

Läheltä liippaa, ettei digitaalisuuden softapäivitys ja katoamiskierre ei katkaise selkää. Monasti löydän itseni miettimässä paluuta filmiaikaan.
Sen varalta kassissani on Minoltan CLE ja Voiglander T-runko, sekä muutama koodaamaton L39/M-linssi. Voisi olla peilijärkkärikin 90-X.

Mittaetsin ei juurikaan taivu, hiivätin jäykkä. Sinun on hyväksyttävä melko kapea toiminta-alue. Hyvä jos synkkaa kuvaustapaasi. Onnea.

[Alex]

Mielenkiintoista seurailla sivusta näitä keskusteluja.

Oma näkökantani on, että 99% maapallon ihmisistä saisi liki kaikki haluamansa kuvat Leica M11+35/1.4 kombolla. Nyt ne otetaan jollain Android-puhelimella. Pitäisi opetella vain tarkentamaan.

Leicalla kuvaaminen on erilaista. Se on hyvin erilaista kuin can/son/nik/*** rimpuloilla. Kuten joku kirjoitti, Leicalla tuntuu olevan sielu. Ei helpommin saatava tuotos ole aina paras. Itse asiassa hyvin harvoin on. Ammattilainen tarvitsee helppoutta ja varmuutta, minä en.
Aikoinaan, 70-luvulla, tuli rämmittyä Lapin erämaissa mukana Nikon F2 ja repullinen optiikoita, jalusta ja 40 rullaa filmiä. Mukana oli myös m2/50.2.8 Leica. Nikonilla kuvasi kahdessa viikossa ehkä 25 rullaa, Leicalla 2. Parin vuoden jälkeen Nikon jäi kotiin ja samaten 10 kg painoa. Parempia kuviakin taisi myöhemmin tulla.

Nyt Leica on julkaissut digiversion, jonka voisi oikeasti ostaa. Runko ei ole enää luonnottoman paksu, kuten alkupään versiot. Kuvan laatu on enemmän kuin riittävä. Kun vielä teipillä peittää merkin ja logot ja piilottaa kameran koteloonsa, niin eivät muut kuvaajat irvistele valintaani. Kuvaamisen tulokset ja ennen kaikkea fiilis ovat varmasti paremmat kuin nykyisellä peilittömällä järkkärillä.
Fiilistähän tässä paljolti hakee, melkein kaikista mahdollisista asioista löytyy käsittämättömän hienoja kuvia netistä hakemalla - parempiin en itse millään kykenisi. Mutta oman elämäni taltioimiseen joku kompakti on oiva valinta - kuten Leica M11 ja Summilux!

[Maffer]

On se erilaista joo. M9 ei pääse ainakaan edes Fuji X100 - luokkaan käyttömukavuudessa. Tuskin tämä eroaa siitä.

[elmar]

Tähän päälle M-kameran susipaska ergonomia...

Makuasia. Leican omalla "nakinpätkäkahvalla" varustettu M6 on omaan käteen otteeltaan paras kamera jolla oon kuvannut. Voi roikottaa vaikka pikkurillillä. https://farm6.static.flickr.com/5105/55 ... 9430a0.jpg

Mittaetsin ei juurikaan taivu, hiivätin jäykkä. Sinun on hyväksyttävä melko kapea toiminta-alue.

Mittaetsin näyttää mitä rajauksen ulkopuolella tapahtuu. Mm. katukuvaajat diggaavat siitä että nopean tilanteen näkee tulevan "etukäteen" ja siksi siihen ehtii reagoida juuri oikealla hetkellä. Peili- ja e-etsimillä myöhästyy aina.

Ei helpommin saatava tuotos ole aina paras. Itse asiassa hyvin harvoin on.

Tämä. H. Willamo sanoi joskus jossain, ettei hän jaa lainkaan harrastelija(luonto)kuvaajien käsitystä että hyvän kuvan ottamisen pitää olla helppoa. Asiahan on just päinvastoin: p*skemmassa kelissä, hankalammasta tilanteesta, omanlaisella tekniikalla jne. otettu kuva eroaa yleensä edukseen niistä miljoonasta samanlaisesta "helposta".

[Maffer]

X100 roikkuu yhtä helposti vaikka suussa jos tarvii. Hybridi OVF-EVF näyttää samalla lailla kuvan ulkopuolelle. Takana näyttökin kääntyy mut resoluutiossa tulee sit takkiin tänä päivänä. Tarkennus onnaa ~samalla lailla kuin Leicalla yhdellä sormella. Eli aivan hyvin on apinoitu ja saatavissa 6x halvemmalla.

60MP vuoksi pelkästään jokainen täyspäinen ottaa sen Sonin kun molempiin saa markkinoiden terävimmät Voigtlanderit ja 35mm .ZM:n.

[elmar]

X100 roikkuu yhtä helposti vaikka suussa jos tarvii. Hybridi OVF-EVF näyttää samalla lailla kuvan ulkopuolelle. Takana näyttökin kääntyy mut resoluutiossa tulee sit takkiin tänä päivänä. Tarkennus onnaa ~samalla lailla kuin Leicalla yhdellä sormella. Eli aivan hyvin on apinoitu ja saatavissa 6x halvemmalla.

Kiinteä objektiivi ja AF? Eihän sillä ole mitään tekemistä manuaali-järjestelmän kanssa, mitä M-Leicat ovat. Fujia pitäis mieluummin verrata vaikka Leica Q2 kompaktiin, jolle se ei pärjää alkuunkaan.

60MP vuoksi pelkästään jokainen täyspäinen ottaa sen Sonin kun molempiin saa markkinoiden terävimmät Voigtlanderit ja 35mm .ZM:n.

En maininnut M11 kertaakaan, vaan tarkoitin M-sarjaa yleensä. Siitä liikkuu netissä tajuton määrä pilipali-dissausta, vaikka kukaan ei ole edes kuvannut niillä.

[Maffer]

Kyllä olen kuvannut M9:llä nimen omaan. Fujissa on manuaalitarkennus joka toimii aivan riittävästi. RF-tyyppinen se tarkennus ei tietenkään ole, mutta ei sillä RF:llä mihinkään osukaan jos Leicaa ei ole kakkulan kanssa lähetetty erikseen kalibroitavaksi tai käy mieletön munkki. Rajalan hyllystä ostettu M9 + 35/2 Leica ei ainakaan ollut kohdallaan. Pari viikkoa sitä arpomista jaksoi ja sitten romut vaihtui D3X:ään.

Leica Q on tullut kokeiltua, eikä se pärjää uusimalle X100V:lle millään osa-alueella paitsi nimellisesti suuremalla resoluutiolla. Onko Q2 sitten niin erinomainen vrt. Q1, no jaa'a?

Onko M10:ssa tai 11:ssa RF-ikkunassa ratkaistu paremmin laajemman polttovälin tai pidemmän polttovälin ongelmat? M9:llä 35mm oli ainut millä sitä kuvan ulkopuolelle näkemistä oli mielekäs käyttää. 28mm:llä sai kuikuilla että juuri ja juuri näki reunaviivat ja 35mm polttoväliä pidemmällä olo on kun kinolla kroppimoodissa. 21mm laajiksella piti käyttää erillistä etsintä jossa oli joku vaatimaton kalansilmävääristymä.

Nyt jos ja kun digileicaan saa EVF:n, menettää sitten sillä tuon RF-etsimen katukuvausmoodin. Siinä kohtaan on jo sama että käyttääkö sitä Sonia vai Leicaa. Paitsi Sonilla saa kääntyvän takanäytön ja mielekkäät tarkennusavut.

[elmar]

Kyllä olen kuvannut M9:llä nimen omaan. Fujissa on manuaalitarkennus joka toimii aivan riittävästi. RF-tyyppinen se tarkennus ei tietenkään ole, mutta ei sillä RF:llä mihinkään osukaan jos Leicaa ei ole kakkulan kanssa lähetetty erikseen kalibroitavaksi tai käy mieletön munkki. Rajalan hyllystä ostettu M9 + 35/2 Leica ei ainakaan ollut kohdallaan. Pari viikkoa sitä arpomista jaksoi ja sitten romut vaihtui D3X:ään.

Kuten sanoin: makuasia. Kaikki jotka kuvaavat RF:illä, ymmärtävät hyvin sen puutteet ja edut. Samalla tavalla ne pitkän linjan Leica-M-heputkin nauravat D3X:ille ja ihmettelevät miten kukaan täyspäinen viitti raahata leca-harkkokameroita mukanaan. Kuvaamiseen intohimoisesti suhtautuvaa porukkaa, joka ei kuitenkaan tule nettiin huutamaan mielipidettään ainoana totuutena.

Leica Q on tullut kokeiltua, eikä se pärjää uusimalle X100V:lle millään osa-alueella paitsi nimellisesti suuremalla resoluutiolla. Onko Q2 sitten niin erinomainen vrt. Q1, no jaa'a?

Q1 oli ikivanha lowres-proto, jossa tunnetusti kaikki oli vain "öbaut", sehän ei saanut kannatusta testeissäkään. Q2 on siitä kehittyneempi ja kypsempi hires-malli, jossa kuprut ja bugit on korjattu, Dpreviewkin kehui sen maasta taivaisiin: https://www.dpreview.com/reviews/leica-q2-review/8

Fuji X100:sta kokeilin aikoinaan, liian iso pokkariksi ja kräppikenno kiinteällä lasilla ei ollu mun juttu. Pieni RX100:lainen ajaa/ajoi taskupokkarin virkaa paremmin, koko pienempi ja kuvanlaatu suunnilleen sama. Känny on nykyään korvannut senkin.

Mut aivan turha alkaa vääntämään tästä tämän enempää. Noin 95% netin kamerajengistä ei arvosta M-Leicaa lainkaan "ku sen speksit ei niinku vastaa hintaa tiätsä", 4% fanittaa niitä silmät kiiluen ja 1% on ehkä joskus kokeillutkin.

[Maffer]

Jees, mutta edelleen se 60MP jää melko kyseenalaiseksi jos 18MP M9:lläkin RF:n osumatarkkuus on vähän sinnepäin. Leicahan nyt itse lähti nimenomaan pikselinviilauslinjalle mutta ei sen enempää korjannut sen resoluution hyödyntämisen miinoja.

Liveviewillä voi tarkentaa näillä uusilla ja sitten osuu. Eikö siinä kohtaan käytetä jo "Sonia"?

Leica on hieno asia, että oli olemassa, mutta tällaiset 100v vanhat konseptit ml. nykyinen tapa valottaa, kuuluvat museoon.

[elmar]

Jees, mutta edelleen se 60MP jää melko kyseenalaiseksi jos 18MP M9:lläkin RF:n osumatarkkuus on vähän sinnepäin. Leicahan nyt itse lähti nimenomaan pikselinviilauslinjalle mutta ei sen enempää korjannut sen resoluution hyödyntämisen miinoja.

Liveviewillä voi tarkentaa näillä uusilla ja sitten osuu. Eikö siinä kohtaan käytetä jo "Sonia"?

Monet kuvaa M:illä käyttäen hyperfokaalista tarkennusta, jolla ei oo niin tarkkaa mihin "osuu" kun kaikki on terävää. Veikkaan että aika tyrmäävää detaljia 60 Mp rawissa, kun jollain 35/2 Summicron Asph:illa himmennetään f/5.6-8:n hujakoille.

Leica on hieno asia, että oli olemassa, mutta tällaiset 100v vanhat konseptit ml. nykyinen tapa valottaa, kuuluvat museoon.

Totta. M11:n AI-versio olis mielenkiintoinen. M-entusiasteilla menis VSOP-konjakit henkitorveen.

[Maffer]

No kyllä, tyrmäävää se on varmasti kun osuu mihin haluaa. Hyperfocal on ihan kivaa 8MP kameralla.

[elmar]

No kyllä, tyrmäävää se on varmasti kun osuu mihin haluaa. Hyperfocal on ihan kivaa 8MP kameralla.

Älähän nyt hosu. A7RIV:n diffraktiot alkaa näkyä f/6.3 pienemmillä aukoilla. Eli jos 35 millisellä tarkentaa 6 metriin, aukolla f/6.3 terävyysalue on välillä noin 3 m -ääretön. Lisäksi 35 Summicron on erittäin skarppi lasi, riittää 60 Mp:lle varmasti.

[Maffer]

No kyllä sinä sen tiedät että tuollainen tapa toimii vain kun kuvaa katsoo kännykästä missä kaikki sinne päin terävä näyttää terävältä. Se terävä alue on todella kapea 60MP kinolla. Ääretönkin on ääretön vain tarkalleen hinkkaamalla liveviewissä.

Antaa toki mennä vaan. Downsamplaa sitten 2 tai 4MP kuvia niin hyötyä saa koko rahalla.

Hyperfokaalinen ajattelu varsinkin joutaa museoon. GFX100:lla tuli todettua että jaahas GF50 @ f/11, vaikkakin jo suttua diffraktiosta, johti n. 10m päässä olevan kohteen kanssa siihen että isossa vedoskoossa terävää detailia oli joitain kymmeniä senttejä. Ilman fokuspinoa kaikki ennen ja jälkeen pelkkää mössöä.

[temama]

No kyllä sinä sen tiedät että tuollainen tapa toimii vain kun kuvaa katsoo kännykästä missä kaikki sinne päin terävä näyttää terävältä. Se terävä alue on todella kapea 60MP kinolla. Ääretönkin on ääretön vain tarkalleen hinkkaamalla liveviewissä.

Antaa toki mennä vaan. Downsamplaa sitten 2 tai 4MP kuvia niin hyötyä saa koko rahalla.

Hyperfokaalinen ajattelu varsinkin joutaa museoon. GFX100:lla tuli todettua että jaahas GF50 @ f/11, vaikkakin jo suttua diffraktiosta, johti n. 10m päässä olevan kohteen kanssa siihen että isossa vedoskoossa terävää detailia oli joitain kymmeniä senttejä. Ilman fokuspinoa kaikki ennen ja jälkeen pelkkää mössöä.

Olen samoilla linjoilla Mafferssin kanssa hyperfokaalisesta tarkentamisesta. Ei tule kesää tämän luokan vehekeissä, kyllä fokuksen täytyy olla napissa. Tosi laajiksien kanssa ehkä menee, mutta ei muuten! Diffraktion merkitystä ei pidä korostaa tai hyperventiloida, vaikka elmeri otti esimerkiksi A7RIV niin pätee myös tietty tän 60mp kinoleican kanssa. Ja kyllä se himmentäminen kestää ainakin tuonne + f/8 aukolle ilman että merkityksellistä detailjihukkaa tulee.

[javal]

No kyllä, tyrmäävää se on varmasti kun osuu mihin haluaa. Hyperfocal on ihan kivaa 8MP kameralla.

Älähän nyt hosu. A7RIV:n diffraktiot alkaa näkyä f/6.3 pienemmillä aukoilla. Eli jos 35 millisellä tarkentaa 6 metriin, aukolla f/6.3 terävyysalue on välillä noin 3 m -ääretön. Lisäksi 35 Summicron on erittäin skarppi lasi, riittää 60 Mp:lle varmasti.

Totta, mutta vain jos lopputuotteena on 3 Mp tai pienempi kuva. Käyttäen 35mm polttoväliä ja f/6.3 aukkoa tarkentaen 6 metriin 50 MP kuvassa terävyysalue on 4.8 - 7.1 m välillä. Tätä varmaa Maffer yritti kertoa, että kansa välttyisi turhilta yllätyksiltä.