Imatralla oli tuolloin noin 33 000 asukasta. Suuruuden ajan Imatraviikon aikana Imatralla oli tai kävi noin 80 000 vierasta, ennätysvuoden Imatranajoihin myytiin 54 000 lippua! Ja katuverkossa ollut rata saattoi päästää jonkun sinne ohi lippukontrollinkin...
Karkeasti voisi arvella, että imatralaisista kolmasosa osallistui vapaaehtoisena erilaisiin järjestelyihin tai työskenteli tilapäisissä tapahtumiin liittyvissä tehtävissä, toinen kolmasosa oli katsojina, ja kolmas kolmasosa pakeni mökeilleen. Vaikka air pee än peetä ei ollut vielä keksitty, sitäkin toimintaa tapahtui. Katukioskien ja tilapäisten palveluntarjoajien joukossa oli runsaasti muitakin kuin paikkakuntalaisia. Ajoilla oli omat vastustajansa, nimismies vahvimpana, mutta kaupungin johdolla oli vankka usko taloudelliseen kannattavuuteen. Moottorikerho täysin harrastuspohjaisena yhteisönä pyöritti miljoonaluokan liikevaihtoa itse MM-kisojen järjestelyssä. Maksua vastaan erilaisiin järjestelyn osatehtäviin osallistuivat lähes kaikki Imatran urheiluseurat ja muut vastaavat yhdistykset, ja useat pienet urheiluseurat sanoivat ääneenkin, että ilman Imatranajoja ei olisi heidän seurallaan juuri toimintaedellytyksiä. Eikä moottorikerho olisi yksin selvinnytkään haasteesta. Suljetuilla yleisillä teillä suuren kilpailun järjestäminen ei ole ihan helppo nakki.
Viikko ennen varsinaisia Imatranajoja oli Imatraviikon avajaiset, lauantaina. Julkistettiin Imatran Inkeriksi valittu henkilö, hän kulki hevoskyydillä kulkueen keulilla. Kulkueessa imatralaiset järjestöt esittelivät toimintaansa, ja esiintyjiin ja heidän pukeutumiseensa panostettiin. Avajaiskulkueen katsojat saattoivat valtaosin olla paikkakunnan omaa väkeä; vieraat saapuivat myöhemmin.
Laitan vielä muutaman kuvan avajaiskulkueesta ja Imatran keskustasta:
Siinä lisää ajankuvaa. Seuraavaksi alkaakin tulla ajonkuvaa...
Jaakko
