Digicamera.net - Valokuvausfoorumi

Hieno tuokiokuva menneiltä ajoilta! Tykkään.

aikaarska kirjoitti: ↑Heinä 03, 2023 21 : 49 Hieno tuokiokuva menneiltä ajoilta! Tykkään.

Niin minustakin!

Vieläkin harmittaa, ettei tullut neukkuaikaan kunnolla käytyä Tallinnassa. Sentään työpaikan mukana vuonna 1989 kävimme ennen itsenäistymistä yön yli Tallinnassa. Laivassa nukuttiin. Pikkubussilla kuljettiin Tallinnan ympäristössä. Perässä kulki useampikin volga ja mosse. Jokaisella pysähtymispaikalla tarjottiin halpaa shampanjaa yms. Monessa paikassa oli myynnissä Viron pienoislippujakin.

Voi olla, että valokuvista saa jotenkin turhan romanttisen vaikutelman. Ankealta näytti ravintoloissa ja kaupoissa. Paitsi valuuttakaupoissa. Vähän aikaisemmin taisivat Anttilan luettelot, sukkahousut ja muovikassitkin olla kovaa valuuttaa. Ei ehkä niinkään Tallinnassa kuin Pietarissa...

Hieno kuva, silmälle riittää monelaista tutkailtavaa. Ja monella on kaikenlaisia muistoja Tallinnasta.

Tosi hyvä!
Tässä on sisältöä.

Kuva kirvoitti ajatuksia ja muistoja, hieno kuva!

Miulle nous mieleen myös Tallinnan reissu vuodelta 1989. Laivalla logistiikka-alan seminaarissa, pukujengitasoisessa silloin. Myös paikallisia osallistujina, ja tulkki palkattuna. Pienellä porukalla päiväsaikaan käytettiin taukoa hyväksi, taksilla Tallinnaan ja Piritaan, tulkki - keski-ikäinen, sivistynyt, koulutettu ihminen - mukanamme oppaana.

Piritassa ja pienessä porukassa tulkki avautui ajatuksistaan. Hänellä oli vahva visio Viron tulevaisuudesta; Neuvostoliitto hajoaa, Viro saa itsenäisyytensä takaisin, koittavat uudet ajat! Silmänurkat kosteina, katse kaukana tulevaisuudessa maalaili näitä näkymiä meille, ventovieraille ulkomaalaisille. Emme hymähtäneet, varmaan kaikki - porvarilliset logistiikan parissa erilaisissa yrityksissä työtään tekevät päättäjät - olivat samaa mieltä Neuvostoliitosta, ja samaa mieltä siitä, että Viro tämän mahdollisuuden ansaitsisi ja se olisi toivottavaa.

Aika varma olen edelleen, että siihen tulevaisuuden kuvaan ei sillä hetkellä uskonut siinä joukossa kukaan meistä suomalaisista. Pidimme itseämme isoveljinä, mutta voimattomina auttamaan veljeskansaa. Neuvomme olisi ollut vain tyytyä osaansa; turha haaveilla mahdottomista! Ymmärsimme toki pitää omana tietonamme näkemyksemme hänen voimakkaan innostuksensa ja uskonsa edessä.

Ja vuosi siitä eteenpäin se oli totta. Monta mutkaa on veljeskansan matkaan seuraavien 30 vuoden aikana mahtunut, myös vaikeuksia. Nyt on pieni kansa - meitäkin pienempi - monessa asiassa porhaltanut ohi oikealta ja vasemmalta. Toki haasteita riittää, niin siellä kuin täälläkin.

Kiitokset sytyttävästä kuvasta!

Jaakko