Digicamera.net - Valokuvausfoorumi

Revontulet olivat viikonloppuna melkoisen ärhäkkäät. Niistä sai yksi toistansa villimpiä kuvia.

Alkuyö menikin kirkkaita kaaria ja säteitä kuvatessa. Mutta sitten tulet rauhottuivat ja kuvaaja samoin.

Kuvailin aamuyön erilaisia sommitelmia, enkä edes yrittänyt saada koko näytelmää talteen. Nautin maisemasta, seisoin pitkät ajat vain katsellen revontulten välkettä.

Tämä kuva etenkin miellytti silmää. Voisi jopa sanoa, että tämä on omalla tavallaan paras repokuvani. Ai miksi?
No, siinä on aikalailla kaikki sopusoinnussa. Mikään ei työnny liikaa esille. Kuvasta kuvastuu pakkasyön hiljaisuus ja omalla tavallaan taivas sekä maa nivoutuvat yhdeksi kimaltelevaksi kokonaisuudeksi.

Tätä kuvaa olen yrittänyt ottaa suunnilleen vuodesta 2016 asti.
(klikkaamalla isommaksi)




Hauskana yksityiskohtana on Kuun ympärillä näkyvä kehä. Sen muodostaa ilmassa leijuvat, alijäähtyneet vesipisarat. Jotta kehä olisi noin symmetrinen, tulee pisaroiden olla erittäin tasakokoisia. Tämä tapahtuu silloin, kun pisarat alkavat muodostumaan. Kuvaushetkellä alkoi tulla pientä pakkasutua, joka kuorrutti repun ja jalustan harmaaseen kuuraan. Optiikkaa ei, koska siinä oli lämmitin.

Joskus aiemminkin tullut mainituksi että kuvissasi on värit sellaisella inhimillisellä tasolla ettei tule ensimmäiseksi sirkus mieleen, monesti netissä reposkuvien saturaatiot mitä sattuu. Näitä katsoo useammankin kerran.

Kuviasi katsoneena, uskallan sanoa, löytyy paljon parempiakin. Mutta sulla olikin nuo edellämainitut kriteerit, mitkä mainitsit kuvan suhteen.
Juu, ei ole päällekäyvä, kyllä siitä aistii talviyön rauhan.

©pjm kirjoitti: ↑Maalis 01, 2023 16 : 06 Joskus aiemminkin tullut mainituksi että kuvissasi on värit sellaisella inhimillisellä tasolla ettei tule ensimmäiseksi sirkus mieleen, monesti netissä reposkuvien saturaatiot mitä sattuu. Näitä katsoo useammankin kerran.

Kiitoksia. Itse pidän siitä, että yö näyttää yöltä.

Toki, joskus tulee reviteltyä. On niissä räiskyvissä väreissä puolensa.