Tummanpuhuvia kaupunkikuvia
-
- Viestit: 793
- Liittynyt: Syys 20, 2005 20 : 12
-
- Viestit: 1422
- Liittynyt: Helmi 26, 2004 13 : 34
- Paikkakunta: Riihimäki
Re: Tummanpuhuvia kaupunkikuvia
Hieno setti kaupunkikuvia.
-
- Viestit: 793
- Liittynyt: Syys 20, 2005 20 : 12
Re: Tummanpuhuvia kaupunkikuvia
Paljoa ei ole tullut kuvattua. Pari hassua henkilökuvaa.
-
- Viestit: 793
- Liittynyt: Syys 20, 2005 20 : 12
Re: Tummanpuhuvia kaupunkikuvia
Muutama potretti eiliseltä. Vähän eri tyyliä tällä kertaa, yksi keinovalo + vallitseva.
-
- Viestit: 10648
- Liittynyt: Maalis 13, 2008 9 : 12
Re: Tummanpuhuvia kaupunkikuvia
Mielenkiintoisia, hyviä valaisukokeiluita. Näistä ehkä ykkönen, nelonen ja viimeinen iskee eniten.
Elämä on valokuvaajan parasta aikaa! Vîta est tempus optimum homini
-
- Viestit: 662
- Liittynyt: Heinä 01, 2008 15 : 12
Re: Tummanpuhuvia kaupunkikuvia
Kiitos, hieno sarja
-
- Viestit: 6447
- Liittynyt: Huhti 30, 2015 10 : 08
-
- Viestit: 793
- Liittynyt: Syys 20, 2005 20 : 12
-
- Viestit: 793
- Liittynyt: Syys 20, 2005 20 : 12
Re: Tummanpuhuvia kaupunkikuvia
Pieni tarinointihetki tällä kertaa. Muistan kesän muuttuvan syksyksi 90-luvun alussa, kun ikää oli nelisen vuotta. Isän, äidin ja veljen kanssa söimme uusia perunoita ja silliä vanhan auringossa vaaleanvihreäksi palaneen muovisen picnic-pöydän äärellä pihan mättäällä. Vieressä odotti teltta, johon aina öisin mahdutimme perheen nukkumaan.
Vanhemmat olivat juuri naulanneet talomme oven säppiin, koska homeongelman takia uusi kotimme meni asumiskieltoon. Ilmassa tuntui selvästi painavan vanhempien stressi kun odoteltiin päätöstä siitä korvaako mikään taho sitä, että kaikki varallisuus hävisi sen sileän tien. Velkasaneeraus tästä kesti 2000-luvun puoliväliin ja sen aikaa elimme kunnan virastoa lainaten "kuin kirkonrotat".
https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000003207546.html
Siltikin muistan elävästi sen miten aina muuripadassa uiskennellessa tuijottelin miten aurinko poltti vanhan saunan halkeilleeseen ikkunaan kauniita kuvioita. Pöly ilmassa kimallellen sai aina näinä hetkinä ympäristön vaikuttamaan satumaiselta. Noihin aikoihin isäni - vanha harrastelijavalokuvaaja - kertoi minulle paljon tarinoita Nato-joukoista sekä hänen mukanaan kulkeneesta Yashicasta. Muutamia valokuviakin näin, ennen kuin home pakotti nämäkin viemään kaatopaikalle.
Matkalla Inkoon kaatopaikalle löytyi muiden roskana pieni lelukamera, jonka tituleerasin "blixt-kameraksi". Tämä lelukamera omasi pienen "salaman", joka kiersi ympyrää aina suljinta painaessa. Neljästä sivusta vain kahdessa oli enää tarrateippiä jäljellä, mutta isä korjasi myöhemmin tilanteen kun muutama markka liikeni heijastinteipin hankkimiseen rompetorilta. Tästä lähtien valokuvaus iskostui osaksi minua, vaikkakaan näiltä ajoilta ei kuvia olekkaan. Sain hieman myöhemmin pokkarikameran ja niksin rajata 3:2 kuvia sormilla. Tämä riitti minulle ja jäin odottamaan sitä päivää kun olisi varaa hankkia edes yksi rulla filmiä.
Näihin aikoihin isäni kertoi Yashican ominaisuuksista minulle tarkasti aina tietenkin sellaisella kommentilla, että eihän se mikään Leica ollut. Tuosta Leicasta iskostui niinikään minulle jonkinlainen fiksaatio; linssit olivat näissä kuulemma niin valovoimaisia, että kuun valossakin voi kuvata. Nukkumisen sijaan olisin siis joku päivä voinut vain ottaa valokuvia.
Aikuisiällä minulla oli jo yksi Leica. Tarkemmin IIIf. Tämä tosin ei juurikaan nähnyt muuta virkaa kuin olla vitriinikamera, jonka hankin rikkinäisenä MrK :lta. Pitkään kuvasin Canonin leirissä ja omistin vaikka sun mitä L-sarjalaista ja muuta kilkettä. Kuvia tuli otettua paljon ja ennen pitkää tein valokuvauksesta ammatinkin, joskin se tappoi minulta sen mikä minut ajoi valokuvaukseen; taltioida sitä miten yksinkertaisetkin asiat näyttävät kauniilta, jos valo vain on riittävän hyvä.
Aikuisiällä elämä vei väärille raiteille. Sen verran voin avata itseäni, ettei velkasaneerauksen keskellä lipastot täynnä avaamattomia ulosottokirjeitä ollut ehkä tervein paikka lapselle kasvaa. Stressin vaikutus vanhempieni mieleen näkyi ja tuntui. Näistä ajoista ja velkasaneerauksen jälkeisestä "äkkirikastumisesta" ei olekaan juuri kuin traagisia tarinoita kerrottavana. Useampia ei ihmiset usko, vaikka ne kuinka häpeilemättä kertoisinkin. Kaippa tästä periodissa mun elämässä on syy siihen miksi tykkään kuvata ei niin muovisia kuvia.
Eilen oli päivä, jolloin sain viimein hankittua itselleni Leican. En malttanut enää pidätellä vuosikymmeniä jatkunutta paloa päästä tuohon leiriin. Kävelin siis Rajalaan (koska kamera oli heti saatavilla) ja ostin Leica Q2 Reporterin. En ole vielä ihan sujuiksi päässyt kameran kanssa, mutta pikkuhiljaa. Tässä muutamia kuvia eiliseltä Jallu Sourin sekä Bulmersin höyryttämältä illalta kaverin kanssa. En ole kuviin oikeastaan ikinä tyytyväinen, etenkään näin pian kuvaamisen jälkeen.
Niin ja se kappale: https://www.youtube.com/watch?v=kfDovMf__8Y
Kyseinen rouva pyysi minulta kahta euroa, että saisi litran maitoa. Tokaisin vain, että sillähän saa melkein kolme litraa. Taisipa mennä rahat johonkin muuhun, mutta se ei minua haittaa. Kuvaamiseen sain luvan lantin ojentamisen jälkeen.
Tommi
Illan ensimmäiset Aperolit. Taustalla Leican laturi. Tuskaliaat tunnit odotellessa sen latautumista. Helvetin hidas prosessi, kolme tuntia.
Bulmers höyryissä Siltasen terassilla.
Näkymä vessaan johtavalta käytävältä. Silmin tämä näytti paljon kivemmalta.
Räpsy miehestä fillarinsa kanssa.
Uusi tuttavuus.
Lapsellinen kaveri.
Lapsellinen allekirjoittanut.
Vanhemmat olivat juuri naulanneet talomme oven säppiin, koska homeongelman takia uusi kotimme meni asumiskieltoon. Ilmassa tuntui selvästi painavan vanhempien stressi kun odoteltiin päätöstä siitä korvaako mikään taho sitä, että kaikki varallisuus hävisi sen sileän tien. Velkasaneeraus tästä kesti 2000-luvun puoliväliin ja sen aikaa elimme kunnan virastoa lainaten "kuin kirkonrotat".
https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000003207546.html
Siltikin muistan elävästi sen miten aina muuripadassa uiskennellessa tuijottelin miten aurinko poltti vanhan saunan halkeilleeseen ikkunaan kauniita kuvioita. Pöly ilmassa kimallellen sai aina näinä hetkinä ympäristön vaikuttamaan satumaiselta. Noihin aikoihin isäni - vanha harrastelijavalokuvaaja - kertoi minulle paljon tarinoita Nato-joukoista sekä hänen mukanaan kulkeneesta Yashicasta. Muutamia valokuviakin näin, ennen kuin home pakotti nämäkin viemään kaatopaikalle.
Matkalla Inkoon kaatopaikalle löytyi muiden roskana pieni lelukamera, jonka tituleerasin "blixt-kameraksi". Tämä lelukamera omasi pienen "salaman", joka kiersi ympyrää aina suljinta painaessa. Neljästä sivusta vain kahdessa oli enää tarrateippiä jäljellä, mutta isä korjasi myöhemmin tilanteen kun muutama markka liikeni heijastinteipin hankkimiseen rompetorilta. Tästä lähtien valokuvaus iskostui osaksi minua, vaikkakaan näiltä ajoilta ei kuvia olekkaan. Sain hieman myöhemmin pokkarikameran ja niksin rajata 3:2 kuvia sormilla. Tämä riitti minulle ja jäin odottamaan sitä päivää kun olisi varaa hankkia edes yksi rulla filmiä.
Näihin aikoihin isäni kertoi Yashican ominaisuuksista minulle tarkasti aina tietenkin sellaisella kommentilla, että eihän se mikään Leica ollut. Tuosta Leicasta iskostui niinikään minulle jonkinlainen fiksaatio; linssit olivat näissä kuulemma niin valovoimaisia, että kuun valossakin voi kuvata. Nukkumisen sijaan olisin siis joku päivä voinut vain ottaa valokuvia.
Aikuisiällä minulla oli jo yksi Leica. Tarkemmin IIIf. Tämä tosin ei juurikaan nähnyt muuta virkaa kuin olla vitriinikamera, jonka hankin rikkinäisenä MrK :lta. Pitkään kuvasin Canonin leirissä ja omistin vaikka sun mitä L-sarjalaista ja muuta kilkettä. Kuvia tuli otettua paljon ja ennen pitkää tein valokuvauksesta ammatinkin, joskin se tappoi minulta sen mikä minut ajoi valokuvaukseen; taltioida sitä miten yksinkertaisetkin asiat näyttävät kauniilta, jos valo vain on riittävän hyvä.
Aikuisiällä elämä vei väärille raiteille. Sen verran voin avata itseäni, ettei velkasaneerauksen keskellä lipastot täynnä avaamattomia ulosottokirjeitä ollut ehkä tervein paikka lapselle kasvaa. Stressin vaikutus vanhempieni mieleen näkyi ja tuntui. Näistä ajoista ja velkasaneerauksen jälkeisestä "äkkirikastumisesta" ei olekaan juuri kuin traagisia tarinoita kerrottavana. Useampia ei ihmiset usko, vaikka ne kuinka häpeilemättä kertoisinkin. Kaippa tästä periodissa mun elämässä on syy siihen miksi tykkään kuvata ei niin muovisia kuvia.
Eilen oli päivä, jolloin sain viimein hankittua itselleni Leican. En malttanut enää pidätellä vuosikymmeniä jatkunutta paloa päästä tuohon leiriin. Kävelin siis Rajalaan (koska kamera oli heti saatavilla) ja ostin Leica Q2 Reporterin. En ole vielä ihan sujuiksi päässyt kameran kanssa, mutta pikkuhiljaa. Tässä muutamia kuvia eiliseltä Jallu Sourin sekä Bulmersin höyryttämältä illalta kaverin kanssa. En ole kuviin oikeastaan ikinä tyytyväinen, etenkään näin pian kuvaamisen jälkeen.
Niin ja se kappale: https://www.youtube.com/watch?v=kfDovMf__8Y
Kyseinen rouva pyysi minulta kahta euroa, että saisi litran maitoa. Tokaisin vain, että sillähän saa melkein kolme litraa. Taisipa mennä rahat johonkin muuhun, mutta se ei minua haittaa. Kuvaamiseen sain luvan lantin ojentamisen jälkeen.
Tommi
Illan ensimmäiset Aperolit. Taustalla Leican laturi. Tuskaliaat tunnit odotellessa sen latautumista. Helvetin hidas prosessi, kolme tuntia.
Bulmers höyryissä Siltasen terassilla.
Näkymä vessaan johtavalta käytävältä. Silmin tämä näytti paljon kivemmalta.
Räpsy miehestä fillarinsa kanssa.
Uusi tuttavuus.
Lapsellinen kaveri.
Lapsellinen allekirjoittanut.
-
- Viestit: 658
- Liittynyt: Tammi 10, 2005 23 : 11
- Paikkakunta: Nummela
- Viesti:
Re: Tummanpuhuvia kaupunkikuvia
Onnittelut uudesta kamerasta!
Ja kiitos myös tarinasta, on aina mielenkiintoista kuulla henkilöstä näiden kuvien takana.
Ja edelleen hyvinkin elämänmakuisia kuvia, peukut siitä.
Ja kiitos myös tarinasta, on aina mielenkiintoista kuulla henkilöstä näiden kuvien takana.
Ja edelleen hyvinkin elämänmakuisia kuvia, peukut siitä.
-
- Viestit: 793
- Liittynyt: Syys 20, 2005 20 : 12
Re: Tummanpuhuvia kaupunkikuvia
Kiitos!
Ensi maut Leicasta erinomaiset. Kuvaamista tällä ei voi kuvailla muuten kuin seuraavasti; kamera ei ole kuvaajansa tiellä vaan apuna. Ranskalaisin viivoin:
- Kameraa ei saa missään kohti kohisemaan. ISO25000 on vielä ihan käyttökelpoinen ja vastaa dynamiikaltaan RP rungon 1600 :sta.
- Automaattitarkennus pelaa todella hyvin, joskin aivan pilkkopimeässä joutuu laittamaan manuaalille.
- SÄVYT suoraan kamerasta värikuvissa aivan käsittämättömän erikoiset.
- Vihreät sävyt taittavat ainakin reilusti sinistä kohti. Tämän näkee esimerkiksi liikennevaloista.
- Dynamiikka on uskomattoman hyvä. Aiempi mummokuva on kaksi aukkoa ylivalotettu ja sain sen palautettua helposti.
- Paljon fiksuja pikkujuttuja. Valonmittaus on uskollinen kuvaajan valitsemalle "zoomille", eikä ota huomioon rajatun alueen ulkopuolista aluetta.
- Kamera on NOPEA. Sammutetusta kamerasta valmiiseen kuvaan ei mene kuin silmänräpäys.
- Kamera kiinnittää paljon huomiota valokuvaajilta. Rajalassakin mehustelivat päästä testaamaan kun oli ensimmäinen myyty Reporter heiltä.
Ensi maut Leicasta erinomaiset. Kuvaamista tällä ei voi kuvailla muuten kuin seuraavasti; kamera ei ole kuvaajansa tiellä vaan apuna. Ranskalaisin viivoin:
- Kameraa ei saa missään kohti kohisemaan. ISO25000 on vielä ihan käyttökelpoinen ja vastaa dynamiikaltaan RP rungon 1600 :sta.
- Automaattitarkennus pelaa todella hyvin, joskin aivan pilkkopimeässä joutuu laittamaan manuaalille.
- SÄVYT suoraan kamerasta värikuvissa aivan käsittämättömän erikoiset.
- Vihreät sävyt taittavat ainakin reilusti sinistä kohti. Tämän näkee esimerkiksi liikennevaloista.
- Dynamiikka on uskomattoman hyvä. Aiempi mummokuva on kaksi aukkoa ylivalotettu ja sain sen palautettua helposti.
- Paljon fiksuja pikkujuttuja. Valonmittaus on uskollinen kuvaajan valitsemalle "zoomille", eikä ota huomioon rajatun alueen ulkopuolista aluetta.
- Kamera on NOPEA. Sammutetusta kamerasta valmiiseen kuvaan ei mene kuin silmänräpäys.
- Kamera kiinnittää paljon huomiota valokuvaajilta. Rajalassakin mehustelivat päästä testaamaan kun oli ensimmäinen myyty Reporter heiltä.
-
- Viestit: 1349
- Liittynyt: Heinä 16, 2014 23 : 10
Re: Tummanpuhuvia kaupunkikuvia
Onko tuossa sama kenno kuin normi Q2:ssa?
Itse himoitsin kans kyseistä kameraa, ja ostohousut katos siinä vaiheessa kun katselin dpreviewvin testikuvia ja kohinoita verrattuna r sarjalaisiin
Kuulostaa nyt kummiskin paremmalta ku mitä normi Q2 kuvat antaa ymmärtää..
https://www.dpreview.com/reviews/leica-q2-review/5
Itse himoitsin kans kyseistä kameraa, ja ostohousut katos siinä vaiheessa kun katselin dpreviewvin testikuvia ja kohinoita verrattuna r sarjalaisiin
Kuulostaa nyt kummiskin paremmalta ku mitä normi Q2 kuvat antaa ymmärtää..
https://www.dpreview.com/reviews/leica-q2-review/5
Instagram: jani.honkala
Flickr: Jani Honkala
Flickr: Jani Honkala
-
- Viestit: 793
- Liittynyt: Syys 20, 2005 20 : 12
Re: Tummanpuhuvia kaupunkikuvia
Mielestäni on ihan sama kamera muuten kuin ulkonäöllisesti. Itse en ole kuvaillut ihan kärkipään R-sarjalaisilla, vaan pelkästään tuolla RP :llä, joten en osaa odottaa tämän parempaa hämäräkuvausta. Voi toki olla, että ovat pykälän parempia, mutta Q2 on minulle tältä osin enempi kuin riittävä.talonherra kirjoitti: ↑Heinä 10, 2022 3 : 28 Onko tuossa sama kenno kuin normi Q2:ssa?
Itse himoitsin kans kyseistä kameraa, ja ostohousut katos siinä vaiheessa kun katselin dpreviewvin testikuvia ja kohinoita verrattuna r sarjalaisiin
Kuulostaa nyt kummiskin paremmalta ku mitä normi Q2 kuvat antaa ymmärtää..
https://www.dpreview.com/reviews/leica-q2-review/5
-
- Viestit: 10648
- Liittynyt: Maalis 13, 2008 9 : 12
Re: Tummanpuhuvia kaupunkikuvia
Noniish! Nyt on jäbällä katu-uskottava kameratus (paitsi hinta).
Tuttua hyvää laxative laatua sieltä näköjään pukkaa edelleen, nyt ehkä sävyt vielä tummempia kuin aikaisemmin. 28 millinen linssi varmaan aika passeli siihen mitä sä tykkäät tehdä.
Tuttua hyvää laxative laatua sieltä näköjään pukkaa edelleen, nyt ehkä sävyt vielä tummempia kuin aikaisemmin. 28 millinen linssi varmaan aika passeli siihen mitä sä tykkäät tehdä.
Elämä on valokuvaajan parasta aikaa! Vîta est tempus optimum homini
-
- Viestit: 1349
- Liittynyt: Heinä 16, 2014 23 : 10
Re: Tummanpuhuvia kaupunkikuvia
Juu mut on toi kyl persoonallinen kuvausvehje! Pirun hieno. Itselläkin välillä aina tekee mieli nakata ylimääräset kamat pois ja siirtyä yksinkertasempaan settiin. Kuvat ne ottaa silläkin.
Instagram: jani.honkala
Flickr: Jani Honkala
Flickr: Jani Honkala
-
- Viestit: 793
- Liittynyt: Syys 20, 2005 20 : 12
Re: Tummanpuhuvia kaupunkikuvia
Jopas on ollut railakka reilun viikon putki viinaa.... ja uusia tuttavuuksia.
https://www.youtube.com/watch?v=8o_feL5V7FU
https://www.youtube.com/watch?v=8o_feL5V7FU
-
- Viestit: 10648
- Liittynyt: Maalis 13, 2008 9 : 12
Re: Tummanpuhuvia kaupunkikuvia
Excellent! Sulla on on sama, lun ei tartte säännöstellä viinasta, niin kuvissa paranee!!
Elämä on valokuvaajan parasta aikaa! Vîta est tempus optimum homini
-
- Viestit: 793
- Liittynyt: Syys 20, 2005 20 : 12
Re: Tummanpuhuvia kaupunkikuvia
Joo. Läheks ottaa pari Oivaan?
-
- Viestit: 658
- Liittynyt: Tammi 10, 2005 23 : 11
- Paikkakunta: Nummela
- Viesti: