Digicamera.net - Valokuvausfoorumi

Moi!

Olen nyt kuvaillut uudella G3:lla muutaman sata otosta, ja ensimmäinen ajatukseni oli että kameralla olisi jonkinlainen taipumus ylivalottaa kuvia kun käyttää AUTO tai P ohjelmia evaluatiivisen valonmittauksen kanssa. Vertailukohtana oli vanha kamerani, Olympuksen C-300:n joka tuntui osaavan valotuksen paremmin ESP valotusasetuksella. Pahimmillaan taipumus oli kuvattaessa tummia kohteita, Olympus tuntui hanskaavan ne paremmin. Tämä tuntui hieman omituiselta, kun oletin ainakin testitulosten perusteella G3:n huomattavasti laadukkaammaksi.

Sitten otin useita kuvia samoista kohteista molemmilla kameroilla, ja loppujen lopuksi Canonin kuvat olivat kuitenkin lähempänä oikeaa. Auto modella Olympus teki kuvista jotenkin syvemmän sävyisiä (mutta ei niin luonnollisia) ja tämä jostain syystä sattui miellyttämään omaa silmääni niin että syntyi virheellinen johtopäätös. Samanlaisten vertailukuvien ottaminen selvensi asian.

Tosin edelleenkin pidän G3:n valotusta aika 'herkkänä', onko kukaan samaa mieltä? Evaluatiivisellakin valonmittauksella ei tarvitse paljon muuttaa kuvan sommittelua niin ainakin LCD:n näkymä vaihtuu melko rankasti. Vai onko minulla vielä joku vipstaaki väärässä asennossa? Olen vaikeimmissa kohteissa (auringon heijastumia, valoja+varjoja,vaaleita+tummia alueita) ruvennut tekemään niin että muutan sommittelua siten että ns. pääkohde näyttäisi olevan halutulla tavalla valotettu, ja lukitsen valotuksen. Sitten tarkennan ja sommittelen kuvan uudelleen, lopputulokseen olen ollut tyytyväinen.

Jotenkin sitä kai odottaa että kameran pitäisi ilman muuta tietää miten haluan sen valottavan ;-)

T. Henkka

Olen käyttänyt samaa tapaa valotuksen haussa että haen pääkohteen haluammalleni valotukselle ja sitten sommittelen uudelleen kuvan, näin olen kyllä tottunut jo T70:sen kanssa toimimaan määrätyissä oloissa ja tuntuu toimivan niin digillä kuin perinteisellä kinolla.

Käyttämäsi tapa pääkohteen valotuksen asetuksesta on ihan oikea. Kameran on vaikea tietää mikä on pääkohde, varsinkin kun usein mielellään sommittelee pääkohteen vähän sivuun.

Digikamerat ovat vähän samanlaisia kuin diat: niillä tulisi mielummin hiukan ali- kuin ylivaloittaa. Valotus kannattaisi mitata mielummin kuvan valoisista kohdista. G2/3:n evaluatiivisen pitäisi näistä tietenkin selvitä, mutta siltikin kannattaisi pitää mielessä. Pistemittauksella sitten erityisesti kasvojen valoisammalta puolelta tms.

Muutenkin digikuvan ylipalanutta osaa ei pysty korjaamaan, mutta tummista kohdista voi löytyä hämmästyttävän hyvin vielä sävyjä. Ja vaikka ei löytyisikään, niin vahinko ei ole niin näkyvä.

Jos kuvassa on kova kontrasti, ja suuri osa kuvasta on tummaa, ainakin S45:n valotusautomaatti tuntuu tulkitsevan tilannetta yleensä niin, että kohde on varjossa ja jostain pilkottaa kirkas taivas, joka joutaakin ylivalottua. Jos ei halua, että mikään palaa puhki, täytyy puuttua asiaan. Kaipa G3:ssa on sama ohjelma.

olli R kirjoitti:Digikamerat ovat vähän samanlaisia kuin diat: niillä tulisi mielummin hiukan ali- kuin ylivaloittaa. Valotus kannattaisi mitata mielummin kuvan valoisista kohdista.

Hassua, muuten, ettei kameroissa ole spot/center/evaluative -valonmittaustapojen rinnalla vaihtoehtoa, joka mittaisi aina valoisimman kohdan mukaan.

Janne K kirjoitti: Hassua, muuten, ettei kameroissa ole spot/center/evaluative -valonmittaustapojen rinnalla vaihtoehtoa, joka mittaisi aina valoisimman kohdan mukaan.

Ei se ihan yksiselitteistä sekään olisi. Esim suoraan auringosta olisi aika turha mitata, koska kaikki muu olisi joka tapauksessa mustaa. Sitä paitsi evaluatiivisessa voi olla tuollainen mittausperiaatekin.

Yllä tarkoitin valoisalla sitä, että jos halutaan joku kohde valottuvan hyvin - esim. ihmiskasvot - niin mitataan pistemittauksella sen valoisa puoli valottumaan oikein. Jos tämä tehtäisiin negafilmillä, niin silloin ohjeena olisi mitata kohteen pimeämpi puoli oikein: negalle kun tehdään kopiointi, niin tuo ylipalamisasia tavallaan kääntyy.

Toinen tapa mitata digillä on tosiaan etsiä valoisin kohta, esimerkiksi kirkas sininen taivas Kuitenkin sellainen kohta, joka vielä halutaan toistuvan oikein, ei siis aurinko. Pistemitataan tästä ja säädetään käsisäädöin valotus kaksi f-stoppia auki (= saatu f-luku puolitetaan). Käytännössä siis kamera pistemittaukselle ja valitaan haluttu aukko, kohdistetaan taivaalle ja säädetään valotusaikaa niin, että kameran LCD näyttää valotuksen olevan -2 pielessä (tasan -2, esim G2 ei näytä suurempia arvoja, vaan näyttää -2:n punaisena.)

Kun nyt nuo arvot pidetään, niin taivas on aina sininen ja käytettävissä on suunnilleen se dynamiikka mitä digikamerasta löytyy. Jos kohde on niin pimeä, ettei dynamiikka riitä, niin se ei riitä, mutta ainakaan taivas ei pala puhki (eikä juuri mikään muukaan, paitsi auringon kiillot). Täytesalamalla voidaan sitten tätäkin tarvittaessa korjata.

olli R kirjoitti:Ei se ihan yksiselitteistä sekään olisi.

Ei toki, mutta valinnaisena toimintona sille olisi käyttöä.