Digicamera.net - Valokuvausfoorumi

Kertokaapa, minkälaisia käytäntöjä teillä on kuvien käsittelyyn ja arkistointiin Linux-ympäristössä. Millaiseen hakemistorakenteeseen tuotte kuvat kamerasta? Ovatko kuvat raakana, jpg:nä vai kumpanakin? Mitä ohjelmia käytätte selailuun/muokkaamiseen? Miten huolehditte vamuuskopioinnista?

Kyselen tätä siksi, että en ole vielä keksinyt järkevää tapaa hoitaa asia siten kun itse haluaisin. Tällä hetkellä käytössäni on DigiKam + GIMP ja yksi ongelmista on metatietojen säilyttäminen. Yhteensopivuuden nimissä olisi kai hyvä pitää metatiedot suoraan kuviin tallennettuna, mutta siinä on sellainen ongelma, että kun muutan vaikka kommenttia, kuvatiedosto muuttuu, ja inkrementaalisen varmuuskopioinnin tilantarve kasvaa. Pitäisinkin metatiedot mieluusti vain tietokannassa DigiKamin tapaan, mutta sitten ongelmaksi tulee niiden liittäminen muokattuihin kuviin kuvia julkaistaessa.

Vastatkaa mieluusti ensisijaisesti ensimmäisessä kappaleessa esittämääni kysymykseen, sillä kaipaisin ihan yleisesti ideoita, miten asian voi hoitaa. Toki, ios jollakulla on tiedossa täsmäratkaisu toisessa kappaleessa kuvattuun ongelmaan, niin kertokoon toki.

Pari vuotta olen käyttänyt oikeastaan pelkästään linux ohjelmia kuvankäsittelyyn ja arkistointiin. Alussa oli aikalailla vaikeuksia, eikä oma workflow ole vieläkään lähelläkään optimaalista, mutta syy on enemmänkin omassa laiskuudessa.

Oma työnkulkuni:

siirrän kuvat kortilta levylle tilapäiskansioon. Muutan tiedostonimen exiftietojen mukaan, niin että alussa päivämäärä. siirrän päivämäärän mukaisiin kansioihin

vuosi/kuukausi/päivä

importtaan f-spot ohjelman tietokantaan

Koska kuvaan aina raw+jpg moodissa, pyydän ohjelmaa yhdistämään jpg:t versioiksi raw-kuvista

lisään tagit ja merkkaan esim mitä haluan lähettää flickeriin tai käyttää muuten. ohjelmassa voi itse päättää kirjoitetaanko metadata tiedostoon, itse kirjoitan aina tiedostoon.

Pienet käsittelyt, suoristukset ym. f-spotissa, vähän isompaa korjailua vaativat UFRAW ohjelmaan (voi lähettää ojelmasta suoraan) tai gimppiin. Varsinaista säätämistä varten rawtherapee, mutta sen tekemät kuvat pitää taas importata erikseen.

Varmuuskopiointi on vähän huonommalla hoidolla, mutta peiaate on tämä:

Pienellä läppärin mukana kulkevalla levyllä 2-3kk kuvat. Vanhemmat siirrän verkkolevylle ja varmuuskopioin toiselle usb-levylle. pikkulevylle jätän symbolisen linkin verkkolevylle, mistä F-spot periaatteessa löytää vanhemmat kuvat.

Selailemiseen käytän sitten joko f-spottia, tai ihan nautilusta jos etsin tityn päivän mukaan kuvia.

ahz kirjoitti: Oma työnkulkuni:

siirrän kuvat kortilta levylle tilapäiskansioon. Muutan tiedostonimen exiftietojen mukaan, niin että alussa päivämäärä. siirrän päivämäärän mukaisiin kansioihin

vuosi/kuukausi/päivä

importtaan f-spot ohjelman tietokantaan

Koska kuvaan aina raw+jpg moodissa, pyydän ohjelmaa yhdistämään jpg:t versioiksi raw-kuvista

Kuulostaa kovin fiksulta käytännöltä. Itsekin käytän Linuxia (Ubuntua) ja kuvaan myös raw+jpg -moodissa. Linuxin käytössä olen kuitenkin vielä aloittelijatasolla.

Jaksaisitko vääntää jonkinlaista tutorialia tuosta omasta työnkulustasi Linux-ympäristössä?
Luulen, että minun lisäksi moni muu ottaisi mielellään vastaan tarkempia vinkkejä fiksusta tavasta arkistoida kuvia Linuxissa.

Erityisesti tarkemmat ohjeet tuosta suuren kuvamäärän siirtämisestä vuosi/kuukausi/päivä -arkistorakenteeseen kiinnostaisi. Itse saattaisin haluta pitää kuvien nimet muodossa img_4567.jpg, mutta en sitten tiedä miten tuo kuvauspäivän kaivaminen exiffeistä ja sen mukaan kansioihin jakaminen onnistuu...

Onko jokin peruste sille, että käytät F-Spotia etkä esimerkiksi mainitsemaani DigiKamia? Itselläni on tosiaan toistaiseksi käytössä DigiKam.

Kuvat ovat kovaleyllä päivämäärän mukaan nimetyissä kansioissa. Kuvatiedostojen nimiä en ole aikaisemmin muuttanut siitä IMG_xxxx.JPG -muodosta, jossa kamerani ne antaa, mutta vast'ikään, kun reissulla tuli otettua tuhansia kuvia kahdella kameralla, päädyin muotoon TTMMSS-kameramalli-xxxx.jpg, jossa kameramalli on EOS tai IXS (Ixukselle) ja xxxx on kameran antama numero. Noin kuvat näkyvät helposti aikajärjestyksessä, vaikka samassa kansiossa olisi eri kameroilla otettuja kuvia. Nimeämiseen tein oman skriptin.

Varmuuskopioinnin hoidan inkrementaalisesti kahdelle ulkoiselle kovalevylle, joista toinen (vuorotellen) majailee aina toisessa kaupungissa.

Oma prosessi menee jotensakin näin (käytössä Pentax ja Gnome):

Ensin kuvat tilapäiskansioon "käsiteltävät", ja siellä omaan aiheen mukaiseen alakansioon. Esimerkiksi vaikka ~/kuvat/käsiteltävät/joulujuhla2008/

Tuossa kansiossa suoritetaan sitten kuvien valinta. Jatkoon pääsee noin 10% kuvista. Tuntuu että kynnys kuvien katselemiseen jälkikäteen on huomattavasti alhaisempi jos niitä ei ole ihan vallan mahdotonta määrää ja kun tekee suodatuksen prosentuaalisesti raa'alla kädellä niin onnistuneita ja hienoja kuvia sitten kelpaa esitelläkkin.

Otan kuvat pääasiassa niin että kamera tallentaa sekä JPG että raan PEF -muotoisen tiedoston. Valtaosa JPG-muotoisista kelpaa minulle sellaisenaan mutta jos joku asia edellyttää vähän korjaamista tai muuten erityistä viilaamista niin sitten kehitän raakaversiosta lopputuotteen joko JPG tai PNG muotoon. Tähän käytän UFRaw -nimistä ohjelmaa. Samalla työkalulla onnistuu myös rajaaminen. JPG-kuvia tulee joskus paranneltua myös ja siinä Gimp on ollut mainio.

Kun kuvat on karsittu, siirtyvät ne kiintolevyllä paikkaan jossa on muutkin ns. valmiit kuvakansiot. Kansiot on jaettu hierarkisesti. On esimeriksi kansio ~/kuvat/valmiit/tapahtumat/joulujuhla2008/. Sitten on myös kansio ~/kuvat/valmiit/matkat/pääsiäinen2007/. Olen pitänyt parempana ajatuksena ihan manuaalisesti lokeroida kiintolevyn kansioihin kuvat koska itselläni kuvien esittäminen ei tapahdu internetin gallerioissa vaan omassa olohuoneessa mediaserveri-ohjelman, playstation3:n sekä videotykin avulla. Loogisesti järjesteltyjen kansioiden selaaminen tuntuu helpolta pleikkarin kaukosäätimen kanssa ja kansiorakenne säilyy jos esimerkiksi asennan koneen uudelleen ilman että tarvitsee importata kuvakokoelma johonkin erilliseen ohjelmaan.

Varmuuskopiointi tapahtuu siten, että määräajoin (noin kerran vuodessa, jos kuvia tulee paljon niin sitten useammin) otan kuvakokoelman DVD-levyille. Siinä tosin on välivaihe, jossa paketoin kuvani aina yhden levyn kokoisiin salattuihin kontainereihin ennen levylle polttoa. Salaukseen käytän TrueCrypt -ohjelmaa. Varmuuskopioinnin yhteydessä samalla tyhjennän käsiteltävien kuvien kansion.

Kaikkiin käytössä oleviin ohjelmiin olen erittäin tyytyväinen. Ei pysty ymmärtämään (suhteutettuna omiin tarpeisiini) että mitä ihmettä oikein saisin lisää vaikka maksaisin itseni kipeäksi windowssista ja photoshopista.

Lyhyesti:

Kuvaan RAW+jpg.
1. Kuvat kamerasta johonkin tmp-kansioon, en aina jaksa edes säästää jpg-kuvia.
2. Katsotaan mitä säästetään, lopuille näytetään roskista
3. Kuva auki gimppiin, ufraw-plugin. Ufraw:lla valkotasapainon yms. korjaus
4. Muu käsittely gimpissä.
5. Muokkauksen jälkeen arkistointi digikamilla, kansiot jotenkuten sinnepäin päivämäärittäin + kuvaus

Varmuuskopionnin hoitaa rsync kerran viikossa. Tässä kun luin aikaisempia vastauksia, rupesi kiinnostamaan mikä olisi hyvä tapa yhdistää yksi RAW-kuva useaan jpg-versioon (esim. kamerasta tullut + oma viritys). Itse kun säästän samassa kansiossa sekä RAW että jpg kuvat.

Kerrotaanpa nyt vertailun vuoksi oma tyylini:

1) kuvataan järjestelmäkameroilla [c]RAW+Jpeg -muodossa ja päiväkohtaisiin hakemistoihin (joskus kun kuvauspaikka vaihtuu saatan myös jakaa päivän kuvat useampaan eri hakemistoon) ja pokkarilla tietty vain Jpeg-kuvia kun siinä ei ole muita vaihtoehtoja.
2) siirretään järkkärikuvien päiväkohtaiset kansiot sellaisenaan (mikäli ei korttien vaihdon takia kuvat ole jakautuneet useampaan hakemistoon, jolloin siirränkin kaiken vain yhteen hakemistoon) ja nimetään nämä kuntoon (kun KM/Sony-kameroissa nimeämiskäytäntö on käyttää alussa kolminumeroista tunnistenumeroa ja esittää vuoden yhdellä numerolla). Pokkarikuvat tyypillisesti menevät yhteen ainoaan hakemistoon, johon olen keräillyt näitä - jonkun tapahtuman kuvat saatan silloin tällöin erottaa hakemistokseen.
3) Käynnistetään Picasa, joka on säädetty näyttämään vain JPEG-kuvat. Katsotaan kuvat läpi ja tarpeen vaatiessa ennemmin tai myöhemmin tehdään tarpeelliset Picasan tarjoamat pikkusäädöt (rajaus ja horisontin suoristus useimmiten). Lisäksi lisitään kuviin avainsanoja ja hyviin kuviin tätä todistavia tähtiä, jotta tiettyjen kuvien löytäminen myöhemmin olisi helpompaa. Ja mikäli kuvat ovat jostakin tapahtumasta tms., valitsen usein onnistuneimmat otokset erilliseksi Picasa-albumiksi, jotta nämä olisi helpompi siirtää netiin.
4) Mikäli kuitenkin kameran tekemä Jpeg-kuva osoittautuu sellaiseksi, että se kaipaisi suurempaa säätöä, avaan RAW-kuvan Ufraw:n kautta GIMPiin käsiteltäväksi. Tässä hyödynnän pientä näppärää Perl-koodin pätkää, joka siis etsii Jpeg-kuvaa vastaavan RAW-kuvan mikäli hakemistosta sellainen löytyy. Kyseisen skriptin olen asettanut Picasan kuvien avaus-toiminnoksi. Valmiiksi käsitellyn kuvan tallennan tyypillisesti samalla nimellä mitä kamera on käyttänyt, mutta vaihdan JPEG-kuvan päätteeksi .jpeg.

Varmuuskopiointi puolestaan hoituu ihan yksinkertaisesti kopioimalla ajoittain uudet/muuttuneet tiedostot ("cp -u" on aika näppärä apu) USB-kiintolevylle. Ja tältä levyltä siirrän vielä kuvat toiselle koneelle, joka toivottavasti lähitulevaisuudessa on taas kotipuolessa vanhempien tykönä, vaikka tällä hetkellä pienten asennus-/päivitystoimenpiteiden johdosta laite onkin vain tuossa olohuoneen puolella. Ja joskus on kotipuolen tietokone ollut myös kuvien ensisijoituspaikkakin ja USB-levyllä data on siirtynyt päinvastaiseen suuntaan.

Asensin aikoinaan Ubuntun wintoosan rinnalle toivoen voivani siirtyä vallan Linux käyttäjaksi. Itselleni juuri tämän kuvien käsittely Lightroomiin tottuneena kävi liian ylivoimaiseksi Linux puolella, että siirtyminen jäi puolitiehen.

Itselleni monen softan kanssa työkentely verrattuna kaiken tekemiseen Lightroomissa oli vaan liian työlästä, joten ainakin minulla harrastus tuntuu sanelevan käytettävän käyttöjärjestelmän.

ei paljoa eroa aiemmista, eli

1) kuvat koneelle johonkin kansioon
2) karsinta
3)jatkoon päässeet nimetään pyrenamerilla muotoon yyyymmdd_kameran malli_juokseva numero.dng/jpg. Tällä menetelmällä jpg:itä selatessa jos tulee hyvä kuva vastaan, voi helposti etsiä raw version, koska sillä on sama nimi, mutta eri pääte. Harvoinhan sitä tulee editoitua, koska kuvat ovat niin hyvälaatuisia ;)
4)jpg-versiot pukataan johonkin arkistokansioon ja kun niitä on tarpeeksi, ne laitetaan dvd:lle. raw kuvat pääsee kovolle. Siten ne on varmasti jossain turvassa

On tietysti aivan OT, mutta kun siihen törmää koko ajan.
Miksi on oleellista, että tiedoston nimessä on kameran malli?

Tämä johtuu ihan siitä, että arkistoin kaikki perheen kuvat samaan paikkaan. Sillon on helpompi kattoa, kuka on ottanut kuvat jo pelkän nimen perusteella

Jagster kirjoitti:On tietysti aivan OT, mutta kun siihen törmää koko ajan.
Miksi on oleellista, että tiedoston nimessä on kameran malli?

Ensisijaisesti siksi, että se vähentää (käytännössä poistaa) riskiä samannimisistä tiedostoista.

Huwi kirjoitti: 3)jatkoon päässeet nimetään pyrenamerilla muotoon yyyymmdd_kameran malli_juokseva numero.dng/jpg.

etsiikäö tuo pyrenamer sen kameramallin sieltä exiffistä? Ohjelma jota itse käytän ei tuota oikein hallinnut, voisin vaihtaa tuohon jos se on niinkin fiksu.

en tiedä hallitseeko täysin, mutta näyttäis siltä, että se sen sieltä kaivaa. Itse en kirjottelen sen rimpsun ulkomuistista siihen ja sitten ainoo asia mitä tarvii muutella on se päivämäärä sieltä edestä