Digicamera.net - Valokuvausfoorumi

Miten vanhat valokuvat (50-100v) kannattaisi säilyttää että niitä voisi katsella, mutta ne olisi kumminkin hyvin turvassa? Ongelma noissa on että niitä on vähän jos minkiin kokoisia.

Katselun, jakelun ja käytön kannalta paras tapa on kuvien skannaus ja tarpeen mukaan tulostaminen - siis, jos sähköinen käytettävyys ei riitä. Reprokuvaaminen digikameralla onnistuu, mutta erilaisia pulmia siinä on - esim. pienen kuvauskohteen valaisussa. Skanneri on paras. Niiden laadussa on eroja esim. tummien sävyjen erottelukyvyssä. Vaatimattomilla laitteilla tummiin kohtiin tulee raitoja.

Ihan vanhimmat pikkukuvat ovat pinnakkaiskopioita suoraan esim. 6x9 cm negatiivista ja niistä löytyy usein yllättävänkin hyvää laatua. Sävyjen ja kuvien vaurioiden korjailua kuitenkin tarvitaan ja se on aikaa vievää.

Alkuperäiset kuvat säilyvät varmaankin vielä pitkään - jos ovat jo yli 50 v kestäneet. Kuvat kannattaa luonnollisesti säilyttää digimuotoon saattamisesta huolimatta (kuten myös vanhat negatiivit, diat ja kaitafilmit). Tarvitaan huolellinen käsittely ja säilytyspaikka/-materiaalit, jotka eivät vahingoita kuvia. Todennäköisesti alkuperäinen kuva on vielä hyvä vaikka "bitti on jo ruostunut pilalle". Tuosta digimedioiden huonosta tulevaisuusennusteesta on täällä foorumilla ollut juttua aikaisemmin, haku löytää.

Kerääkö täällä kukaan noita vanhoja valokuvia? Kiinnostaisi hieman millä tasolla hinnat menee, että ei ihan liikoja maksaisi? Ja tietysti että mistä muualta kuin Huuto.netistä ja eBaysta noita löytää? Lähinnä kiinnostaa toisen maailmansodan aikaiset sota-aiheiset valokuvat.

Alkuperäiset vanhat kuvat ovat meillä säilyneet lähinnä laatikoissa/kuorissa irrallisina. Kohtuu hyvin ovat säilyneet, suuri osa näet jo yli 60 vuotiaita, vanhimmat ehkä 90v. Kontrastia monessa on hiukan menetetty, mutta kelpo kuvia silti. Paljon riippuu siitäkin, miten hyvin aikoinaan on valmistuksessa kiinnitetty ja huuhdeltu.

Kosteutta pitää varoa, kuten myös hapollista paperia, muovia, liimoja...valoa tietenkin...tarkaksi jos mennään, niin oikeissa arkistoissa lie lisäksi tarkkaan valvottu ilman kosteus (rutikuivakaan käsittääkseni ei saa olla) ja lämpötila.

Käyttöä varten olen tässä pikkuhiljaa skannaillut suvun kuvia. 1200 tarkkuuteen yltävä Canoscan 8000F on meikäläiselle riittänyt.

Alkuperäiset olen haaveillut joskus saattavani kansioon.
Kait varma valinta olisi Henzo, ne kai kaikki ovat kunnollista happovapaata kartonkia? Silkkivälilehdin tietenkin, ja kulmilla kiinni. Ei minkäänlaista ongelmaa, vaikka kuvat erikokoisia ovatkin. Saapahan toteuttaa itseään sivuja asemoidessaan. Mustalehtisen albumin luultavasti hommaan, tykkään siitä eniten.
Toistaiseksi kuitenkin edelleen laatikossa...