Digicamera.net - Valokuvausfoorumi

Moikka kaikille!

Jos mä haluaisin lähettää julisteen tulostettavaksi, niin pitääkö, tai olisiko parempi, lähettää kuva RGB vaiko CMYK muodossa ammattilaispainoon?

Voisko joku vähän valaista missä tapauksissa ammattimaailmassa käytetään RGB tai CMYK muotoja.

Kiitokset etukäteen!

Tarkoitatko perinteistä offset-painoa vai nykyaikaisempaa digipainoa?

Normaali offset nelivärityö painetaan AINA cmyk-muodossa, joten se on jokatapauksessa aina lopullinen muoto. Toinen asia sitten on missä muodossa kuvien toimitus painoon on järkevää. Itse muutan kuvat cmyk-muotoon ja mielellään vielä käytän muunnoksessa vähintään painopaperilaatua vastaavaa icc-profiilia. Julisteesi painettaisiin todennäköisesti ns. päällystetylle paperille, joten ihan kohtuullinen profiili olisi Euroscale Coated v2 (tulee mm. photoshopin mukana) Joillakin painoilla on tarjota myös omia profiileja, joissa on huomioitu paljon muitakin tekijöitä kuin paperilaatu.

Jos et käytä ns. värinhallintaa, eli ruutuasi ei ole kalibroitu, eikä käytössäsi ole icc-profiileita niin voit todennäköisesti sopia käyttämäsi painon kanssa että toimitat julisteoriginaalisi myös RGB-muodossa. Tällöin suosittelen että muunnat kuvasi Adobe RGB -muotoon ja teet mahdolliset säätö tms. toimenpiteet (Adobe RGB on ns. laaja väriavaruus eli siihen muunnetuissa kuvissa on enemmän eri värivaihtoehtoja käytössä kuin esim. digikameroiden usein käyttämässä sRGB:ssä)

Paino muuttaa kuvasi cmyk-muotoon ennen painatusta. Varaudu siihen että varsinkin sinisen kirkkaat sävyt muuttuvat aika rankastikin - PYYDÄ VEDOS! Ja mielellään sellainen jossa värivastaavuus on mahdollisimman hyvä.

Joskus jos painon filmi- tai peltitulostimelle pääsee RGB-kuva eikä käytössä ole korjaavaa rippiä niin kuva saattaa tulla painokoneesta mustavalkoisena, nimimerkillä kokemusta on!

Digipainojen kohdalla olen törmännyt sangen kirjavaan käytäntöön, onpa joku suorastaan halunnut kuvan RGB-muodossa, yleensä kuitenkin silläkin rintamalla itse painatus tehdään Cmyk-muodossa.

Tässä niinkuin monessa muussakin asiassa pätee kultainen sääntö : OTA YHTEYTTÄ PAINOON ETUKÄTEEN - ja kysy toimintaohjeita!

Kiitokset vastauksestasi. Pitää tutustua enemmän noihin AdobeRGB säätöihin ja muutenkin värimaailmaan. Täytyy myöntää että osa kertomastasi meni aika ohi, mutta nyt tiedän mitä opiskella :)

Löysin tällaisen painotalon tiedot:

ISDN: 08-4107 030
Linjasiirto: First Class-palvelin.
Levykkeet: Zip, CD-ROM, 3,5".
Ohjelmat: (Mac/PC) Photoshop, Freehand, Illustrator, Pagemaker, QuarkXpress sekä Adobe Acrobat PDF-tiedostot.
Fontit: Adobe Font Folio 8 Post Script (tyyppi 1).
Kuvat: max 300 dbi, EPS, JPEG tai TIFF-formaattiin, (EPS-kuvissa ei DCS-moodia). Filminegatiivi.
Värit: CMYK, SPOT.
Pakkaus: Stuffit, PC PKZip.

Eli jos ymmärsin oikein niin lähettäisin heille tulostettavan kuvan esimerkiksi TIFF muodossa ja CMYK-moodilla?

Kyllä... ainakin jos painettava aineisto todellakin on vain kuva, eli et aio latoa esim. tekstiä tai mitään graafisia elementtejä kuvan "päälle". Nämähän sinun tulisi tehdä jossain taitto tai piirto-ohjelmassa. (Photoshopissakin voi tietysti latoa tekstiä mutta suosittelen käyttämään esim. Freehandia, Illustratoria tms.)

Puhuit aiemmin että painotyön koko olisi A3. Se vaatii aika ison kuvan, pikseleitä pitäisi olla 3508x4961. Tämä kattaa nettoalueen 29,7x42cm 300dpi:n (pistettä tuumalla) tarkkuudella, joka riittää erittäin korkeatasoiseen painojälkeen.
Jos joudut tinkimään niin älä tingi enempää kuin 20-25%.

Jos painoksesi on enemmän kuin esim. 10 kpl kannattaa kuvaan jättää ns. leikkausvaroja, esim. 3-5mm. Tämä sen takia, että kuvasi painetaan aina hieman isommalle arkille kuin A3, jolloin kuvan ympärille jää valkoiset reunat. Painatuksen jälkeen valmiit julisteet leikataan oikeaan kokoon. Leikkauksessa saattaa olla pientä 1-2mm heittoa, jolloin työssä, jossa leikkausvaroja ei ole saattaa joiltain kohdin reunaa valkoinen paperi jäädä näkyviin ikävällä tavalla. Jos kuvassasi on valkoiset reunat muutenkin niin silloin leikkausvaroja ei tietenkään tarvita.

Jos haluat lähettää kuvan linjoja pitkin, voit tallentaa sen myös jpg-muotoon kunhan annat pakkausasetukseksi 12 (Photoshop 6) eli max quality. Informoi myös painoa että kuva on jpeg -muodossa. Tällälailla tallennettuna saat kuvan tiedostokoon pudotettua huomattavasti Tiff-muotoon verrattuna.

juu on tosi yleistä, että kaikki suosittelevat adobeRGB:n käyttöä sen väriavaruuden laajuuden takia.
Mielestäni kannattaa lähestyä väriavaruus asiaa lopullisen median ehdoilla. Kun väännetään kuvaa adobeRGB:nä ja säädetään ja pähkäillään että mikähän se on se oikea, niin voin luvata että kaikki saattaa mennä pieleen lopullisessa, jos käytössäsi on laajempi väriavaruus kuin se millä kuva toteutetaan.
Itse olen siirtynyt kokonaam käyttämään sRGB:tä, koska sen avaruus on hyvin lähellä printtimedian käyttämää. Tästä seuraa se että cmyk-konversiossa ei tapahdu mitään kovin radikaalia väriavaruuden tilan muutosta (eli äärireunoilta ei leikkaannu niinpaljon sävyjä pois). Nykyisin voin olla pikkuisen varmempi lopputuloksen muistuttavuudesta mielikuvaani.
Värejä säädettäessä kannattaa photoshopissa painaa control Y, se näyttää cmyk kuvan värimäärillä otoksesi. Myös painojen omat käyrät käyttöön cmyk-konversiossa, ne saa niiltä kun pyytää ja jos ei ole niin vaihtaa painoa.
Jos hiemankin epäilyttää kuvan teko ja sen sopivuus lopulliseen painojälkeen, suosittelen että kuva mukaan ja kirjapainoon säätämään. Heillä pitäisi olla kalibroidut näytöt ja värienhallinta prosessissa hanskassa. On kaikkien edun mukaista että homma hoituu oikein. t. aatos

Itse olen törmännyt ikävään ristiriitaan -->

Halpa paino = ei omia profiileita eikä muutakaan värienhallintaa, osaaminen monessakin suhteessa vähän hakusessa

Kallis paino = tarvittavat palikat löytyy helposti jopa painon www-sivuilta ja muutenkin ammattitaito kunnossa

Silloin kun tekee itselleen niin voi tietysti päättää palvaluntarjoajansa ihan vapaasti, minun tapauksessani nämä päätökset tekee asiakas ja ikävän usein se tärkein (joskus jopa ainoa) kriteeri on se hinta ja kukas siitä sitten kärsii...=(

ps. tuo sRGB.n käyttö on varmasti yleisellä tasolla hyvä juttu, itse en siihen lähde koska usein käsittelemäni kuvat menevät käyttöön muuallekin kuin painotöihin, esim. internetiin ja erilaisiin ruudulla pyöritettäviin presentaatioihin. Tämän takia haluan, että arkistoitava "master"-kuva on laadullisesti mahdollisimman hyvä. Itselläni ei ole ollut juurikaan ongelmia Adobe RGB --> CMYK conversioissa, hyvin kalibroitu näyttö, vedostus ja ongelmien välttäminen ennakoimalla on pelannut todella hyvin. Tämä on kuitenkin vuosien jumpan tulosta, joten en välttämättä halua suositella omia metodejani henkilöille, joilla ei ole laajaa kokemusta kuvien kanssa pelaamisesta (ja asianmukaisesti säädettyä laitteistoa)

Olen pähkäillyt yhtä asiaa useamman kerran. Kamerani ja diaskannerini väriavaruus on sRGB. Mitä hyötyä on käyttää adobeRGBtä kuvankäsittelyssä . Mistä kuvatiedostoon tulee muunnosvaiheessa laajempi väriavaruus jos lähdetiedosto on sRGB.
Olisi mukavaa saada laajempaakin tietoa ko asiasta. Ulkomaan keskuteluapalstoillakin sanotaan useimmiten printtimedia=adobeRGB, netti=sRGB . Kait tässäkin on jokin absoluuttinen sääntö ja käytäntö, kun otetaan huomioon kuvan alkuperäinen RGB. Ei kait ainoa kriteeri ole tulevan median muoto. Kertokaapahan viisaammat. Pääsen eroon epävarmuudesta.

jos esimerkiksi nostat kuvasi värikylläisyyttä kuvankäsittelyohjelman työkaluilla, saat todennäköisesti värikylläisemmän lopputuloksen jos käytössäsi on Adobe RGB... tai jos yrität korjata kamerastasi lähtöisin olevaa värisävyvirhettä, todennäköisyys että "oikea" väri sisältyy käyttämääsi väriavaruuteen on suurempi jos käytössäsi on Adobe RGB. (tosin ongelmavärit ovat häviävän pieni osa koko väriskaalaa, suurin osa väreistä toistuu ihan hyvin kaikissa väriavaruuksissa)

Tässä vain pari esimerkkiä, muitakin tapauksia on. Kuvien värien säätäminen vastaamaan mahdollisimman lähelle luonnollisia oikeita värejä on herkkää hommaa, itse teen kaikki täähän tähtäävät toimenpiteet mahdollisimman laajassa väriavaruudessa...

Nää väriavaruusasiat on periaatteessa melkoista hiusten halkomista, useimmiten lopputulos olisi ihan sama riippumatta mitä väriavaruutta käytetään (vaikka on sitä tullut joskus kyllä törmättyä tilanteisiin, jossa erot on olleet aika selviäkin)

Vanhana filmimiehenä olen pohdiskellut asiaa siltä kannalta, että jos filmissä ei ole jotakin ominaisuutta, ei sitä siihen jälkikäteen enään saa. Eli digipuolella, jos tiedoston alkuperäinen väriavaruus on suppeampi ei siihen saada laajuutta kuin laskentatoimenpiteiden jälkeen. Onko olemassa vaaraa, että laajennettaessa keinotekoisesti (ohjelmallisesti) väriavaruutta, saatetaakin tosiasiassa vääristää tai jopa tuhota kuvatiedoston informaatiota? Meinaan samanlaista tilannetta kun digikuvan kokoa kasvatettaessa interpoloimalla vahingoitetaan kuvan alkuperäistä laatua (enempi tai vähempi). Onko näin saatu väriavaruuden laajentumisen hyöty plussan vai miinuksen puolella?

Kuten barcoder sanoi, useimmiten ei ole ongelmia kuvien värilaadussa oli väriavaruus mikä tahansa. Jos on ne yleensä tahtoo pakkaantua punaisen tai sinisen värin alueille, eli printtimedia ei pysty toistamaan väriavaruuden reunoilla sävyeroja vaan erot ovat niin pieniä että sävy muuttuu lätyksi ja melkein yhdeksi sävyksi. Jotkut punaiset muuttuvat todella paljon.
Siksi jälleen kerran suosittelisin sRGB:tä printtiin ja taas ihmettelisin miksi näyttöpresentaatioissa sun muissa ei hyödynnetä adobeRGB:tä, koska kyllähän taasen ruudulla näkyy useampikin väri jos on kunnon näytönohjain etc.
Mistä se suositus sRGB:n käytöstä nettiin oikein tulee? Onx se vaan sitä että teknisen tuen hemmot virmoissa ei viitti laittaa kaikkia värejä näkyviin koneissa, ja sitte joillakin on vielä mopo-näytönohjaimet, eli leikkivät silmillään tai toisten - säästävät markan näytönohjaimessa ja näytön laadussa, kun ruutu on juuri tarkoitettu katsottavaksi. Miksi kiusata itteään ja muita... oho eksyin taas aiheesta.
urho, ei sillä oikeastaan ole väliä originaalin kannalta missä avaruudessa toimii ja pelaa ja räpeltää photoshopissa, originaali eli RAW-tiedosto kannattaa aina säilyttää tallessa (kovalevy, CD tai DVD) ja RAW sisältää kaiken sen tiedon mitä kuvassa on (vertaa nega) ja vasta capture vaiheessa (vertaa vedostus) sille heitellään ehdotuksia väriavaruuksista sun muista. t. aatos

Mietin jpegin asiaa osalta. Jos tiedosto on sRGB, niin onko mahdollista, että tarkassa tilanteessa (=esim värin vaihtuminen iltaruskokuvassa) kuvankäsittelyohjelma laskee adobeRGB:hen laajennettaessa puuttuvan värialueen väärin (punertava väri muuttuu kellertavaksi, sininen violetiksi). Suhtaudun epäillen tilanteisiin jossa ohjelmat ja tietokone saavat keksiä omiansa (=keksiä suppeammasta väriavaruudesta puuttuvat värit laajennettaessa väriavaruutta parempaan).
Jos kameran väriavaruudella ei ole väliä, niin miksi uusissa järjestelmissä voi valita joko sRGB:n tai adobeRGB:n.
Vanhalla ei meinaa bitit taipua pääkoppaan. Papparainen on kuitenkin onnellinen siitä, että vanha kuvantekotaito on palannut jälleen kunniaan ja tehnyt harrastuksesta uudelleen hauskan.

Itse luotan silmään... eli jos iltaruskon värit on pielessä niin siten korjaan ne eri työkaluilla vastaamaan mahdollisimman lähelle totuutta, ongelmia tietysti syntyy jos kuvassa on elementtejä joiden oikeata väriä et tiedä, esim. tuotekuvissa törmää joskus tähän. Jos edessäsi on kuva tuotteesta muttei itse tuotetta niin sitä joutuu vähän niinkuin arvaamaan minkä värinen se oikeasti on. Samoin kalibroitu ruutu on must, muuten kuva voi korjailuiden jälkeen näyttää muualla tarkasteltuna joltain ihan muulta kuin piti.

Hyvä konsti saada mahdollisimman aidon värinen lopputulos lähtökohtaisesti on ajaa digikameralla otettuun kuvaan kameran valmistajan tarjoama "korjaava" icc-profiili. Jos haluaa oikein hifistellä niin omalle kameralleen voi myös teettää kamerakohtaisen profiilin (mm. PrePress Centerissä) joka sitten huomioi jo hiuksenhienot kennokohtaisetkin erot. Itse käytän valmistajan tarjoamaa, mutta olen siihen ollut verrattain tyytyväinen.
Profiilia voi tietysti käyttää myös skannerin kanssa.

Lisää infoa icc-maailmasta on sille varatussa topicissa, tässä samassa foorumissa.

Tarkoitin lähinnä sitä, että kun kamerani tuottaa sRGB tiedoston ja olen kalibroinut järjestelmäni sRGB:n pohjalle. Eli kameran tiedosto ja kuvankäsittelyjärjetelmä on samaa väriavaruutta. Tuotan kuvia niin nettiin kuin printtimedialle. Ei ole ollut mitään ongelmia. Asikakkat ovat olleet tyytyväisiä. Miksi sitten suositellaan printtimediaan adobeRGB:tä. Eikö olisi varminta ja vähätöisintä elää samassa väriavaruudessa kuin minkä kamera tuottaa? Jos laajennan sRGB:stä adobeRGB:hen, niin mistä ne LAAJENTUNEEN VÄRIAVARUUDEN LAAJENTUNEET värit tulevat. Taivaastako vai euduskunnasta tai ehkä kansaneläkelaitokselta? Eivät ainakaan sieltä kameran kennolta. Tämä ei nyt mitenkään mene papparaisen kaaliin. Jos ilmapalloon halutaan lisää ilmaa, niin se täytyy sinne puhaltaa.
Voisiko joku vääntää asian rautalangasta vaikka neljällä lauseella. Pääsisin eroon tästä hirveästä ahdistuksesta.

olisikohan nyt niin että eri ihmiset puhuvat eri asioista...?

Toiset puhuvat valokuvan käsittelemisestä sähköisessä muodossa, idealla että kuva säilyy mahdollisimman muuttumattomana koko prosessin läpi ja toiset taas siitä, että valokuva sellaisenaan on ainoastaan lähtökohta tietokoneella tapahtuvalle työstölle.

Tämä keskustelu alkoi julisteen painatuksesta ja itse en todennäköisesti painattaisi julistetta pelkästä kuvasta vaan työstäisin sitä tietokoneella...

Teen paljon tietokonegrafiikkaa, eräänlaista digiarttia ja pohjana käytän valokuvia. Minulle tietokone on työkalu samalla tavalla kuin oljyväriputkilo ja pensseli... sieltä ne värit tulevat käytettävissä olevista väripaleteista ja värien määrä riippuu käytössä olevasta väriavaruudesta...

Tietenkin on selvää ettei kuvalle useimmiten tarvitse tehdä mitään jos tehdään taittoa vaikka firman asiakaslehteen... mutta itse ainakin joudun myös usein tekemään kuvista nykytyylin mukaisesti jopa epäluonnollisen värikkäitä ja huomiotaherättäviä, tällöin ei päde samat pelisäännöt kuin ns. mättötaitossa.

Makuasioista on tietysti turha kiistellä mutta minun mielestäni kaikkein hienoimmat kuvat joita olen nähnyt, ovat olleet nimenomaan tietokoneella käsiteltyjä.

Ammatikseen sähköisten kuvien kanssa työskentelevät tietenkin tekevät töitä jossain määrin asiakkaidensa ehdoilla ja jos asiakkaat ovat tyytyväisiä niin syitä omien työtapojen muutoksiin ei varmastikaan ole.

ps. mitä tulee värien muuttumiseen kun kuva muutetaan väriavaruudesta toiseen, niin nyrkkisääntönä voidaan pitää, että jos käännät kuvan suppeammasta laajempaan avaruuteen, ei kuva todennäköisesti muutu juuri lainkaan (kone ei keksi uusia värejä, tosin suppeampaan väriavaruuteenkin voi teoriassa kuulua sellaisia värejä joita laajemmasta ei löydy, tällöin nämä värit kärsivät), laajemmasta suppeampaan muutettaessa kärsivät kaikki ne laajemman väriavaruuden värit, jotka eivät kuulu suppeampaan väriavaruuteen.

Jos saat kuvan sRGB muodossa, etkä aio tehdä sille mitään sellaisia säätötoimenpiteitä, jotka kasvattaisivat kuvasi värien määrää, ei muunnoksesta Adobe RGB:ksi ole mitään hyötyä.

Jos kuvaa ottaessa voin valita kamerasta sRGB:n ja AdobeRGB:n väliltä (varsinkin jos tallennan kuvan muistikortille jpeg-muodossa enkä esim. raw-tiedostona), valitsen jälkimmäisen. Mikäli olen oikein käsittänyt, kennosta tulee aina vakio määrä tavaraa, mutta jos tiedosto tallennetaan sRGB muotoon muistikortille, prosessoi kameran prosessori kuvan väriavaruuden vastaamaan sRGB:n hyväksymiä pikselitietoja, tällöin kärsivät ne kennosta tulleet väriarvot, jotka sijaitsevat kennon tunnistamassa värimassassa sRGB:n väriavaruuden ulkopuolella. Korjatkaa jos olen väärässä.

Muitakin asia kiinnosti.Minulle ainakin asia selkeni. Kiitokset.

Hommahan valkeni huomattavasti. Toivottavasti en ole foorumin ainoa jolla on välillä bitti poikittain. Jatketaanhan valokuvaamista.

Meillä kuvia käsitellään Photoshopissa nettiä varten, valmiita kuvia katsellaan selaimella. Itse olen huomannut, että nettiä varten saa parhaan tuloksen, jos käyttää työtilana sRGB:tä. Joku toinen voi tästä olla eri mieltä.

Tästä löytyy kirjoista ja netistä ristiriitaista tietoa. Jotkut auktoriteetit suosittavat ykselitteisesti, että käytettäisiin AdobeRGB:tä. Toiset sanovat, että pelkkää nettiä varten kannattaa käyttää sRGB:tä.

Urho, määkin teen työkseni kuvia lehtiin, niin aika kuin sanoma (ja taittelen niitä kans). Ja olet mielestäni oikeilla jäljillä pysyttelemällä/ olemalla sRGB:ssä.
Tässä taannoin hesarin hemmot kävi säätään mun yhden ruudun vehkeillään heidän painokoneitaan varten. Silloin keskusteltiin noista väriavaruuksista, olin juuri itsekin skannaajani ohjeesta vaihtanut sRGB:hen adobesta.
He näyttivät vehkeillään (niillä oli iso salkullinen niitä) mikä ero on noilla kahdella. Adoben väriavaruus menee äärireunoillaan niin kauas painomenetelmin aikaansaatavista väreistä, että mun mielestä ei kannata edes haaveilla ruudulla näkyvistä sävyistä adoben kaa jos meinaa painattaa jotain. sRGB on taas värialueiltaan hyvin lähellä painomenetelmien toistamaa sävyalaa. Kuriositeettinä ymmärsin herrojen puheesta kuitenkin että heidän talonsakin rakentuu jostain syystä adoben ympärille, vaikka myönsivät mun olevan oikeassa sRGB:n suhteen. Se on ehdottomasti järkevämpi tapa tehdä kuvii jos haluu edes jotenkin vaikuttaa lopputulokseen.
Totta on että paljon kanssa pärjää, mutta jos ei ole mitään mahdollisuutta saada ulos värejä joita adobe tuottaa, niin miksi kiusata itseään mahtavilla originaaleilla ja joka kerta pettyä painon lopputulokseen.
Käsittelin esim. tuossa joku viikko sitten oranssin-punaisen tulenlieskoista otetun kuvan julisteeseen, cmyk-previewllä kaikki hienot sävyt kuolivat ja sammuivat, ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin kylmästi vaan lisätä magentaa ja poistaa cyanii jotta sai tulen edes jotenkin palamaan ja hehkumaan.
Tästäpä päästään siihen että jokainen kuva on kuitenkin taisteltava oman näkemyksen ja kokemuksen kautta mahdollisemman luonnollisen näköiseksi. Suurinta ongelmaa tuottaa nykyisin mun mielestä digikaman liika keltaisuus iholla ja ihon varjoissa varsinkin (tätä ei niinkään tule ulkokuvissa vaan sisällä sekavalossa otettuna, jopa eturivin parhailta kuvaajiltamme). Siinä sitten poistellaan keltaista ensin 25-50 % ja sitten riippuen painon profiileista vielä jopa samat uudestaan. Muuten digikuvaus on hieman helpottanut kuvanvääntäjän hommaa sävymäärien ja piirron puolesta, liika saturaisuus kyllä vaivaa melkein kaikkia halvempia digivehkeitä. Sehän ei kauheesti sillään haittaa jos kuvat on nettiin menossa, mutta painettuna voi tulla yllätyksiä, koska painovärit ei yllä niin korkeisiin värikylläisyysmääriin, jälki voipi olla hieman pliisua.
Vieläkin peräisin miksi suositellaan sRGB:tä nettiin, kun ruudut nykyisin pystyisivät toistamaan ne hienot sävyt joihin painaen ei pystytä - onx kellään tietoo mistä toi urban on lähtöisin, vai mennääks taas huonontaen laatua six ku jollain peräkylän jannuilla ei oo värkit vielä ajantasalla. t. aatos

barcoder kirjoitti:Tässä niinkuin monessa muussakin asiassa pätee kultainen sääntö : OTA YHTEYTTÄ PAINOON ETUKÄTEEN - ja kysy toimintaohjeita!

JOS painossa on kunnon repro-osasto, niin lähetä kuvasi alkuperäisenä RGB-muodossa tekemättä sille itse mitään ja anna repron ammattilaisten tehdä siihen tarvittavat muunnokset. He tuntevat oman painonsa vaatimat asetukset parhaiten. Jos et ole itse täysin varma mitä teet, saatat omilla CMYK- ja profiilimuunnoksillasi jopa pilata koko kuvan!

Sanoo repron ammattilainen.