Digicamera.net - Valokuvausfoorumi

Nopea kysymys, johon en ole löytänyt vastausta mistään. Joitain sinnepäin olevia juttuja, mutta en mitään varmaa.

Tiedetäänkö täällä?

Spekulointikin on sallittu.

Eli jos kuvaan RAW-tiedoston kameralla ja vien sen Lightroomiin se on esim 24Mb kuva.
Jos exporttaan sen sellaisenaan Photoshoppiin tekemättä yhtään mitään ja tallennan vaikka pakkaamattomaksi TIF kuvaksi sen koko on esimerkiksi 62Mb
Onko kuvasta poistunut jotain informaatiota tuossa vaiheessa?

Eli onko 24Mpix RAW-kuvassa laajempi dynamiikka kuin siitä "kehitetyssä" TIF-kuvassa

s.hakala kirjoitti:Eli jos kuvaan RAW-tiedoston kameralla ja vien sen Lightroomiin se on esim 24Mb kuva.
Jos exporttaan sen sellaisenaan Photoshoppiin tekemättä yhtään mitään ja tallennan vaikka pakkaamattomaksi TIF kuvaksi sen koko on esimerkiksi 62Mb
Onko kuvasta poistunut jotain informaatiota tuossa vaiheessa?

Jos talletat sen 8-bittiseksi TIF:ksi, niin informaatiota on kadonnut. Jos talletat sen 16-bittiseksi TIF:ksi, niin ainakin suurin osa on mahdollista tallettaa.

Raw:ssa on värikanavassa dataa yleensä 11-14 bittiä riippuen kamerasta. Kyllä senkin tietty voi hukata, jos Lightroomin asetukset on seinillään (Raw-konverttereissa ei ole mahdollista sanoa "älä tee mitään", jos halutaan näkyvä kuva, aina tehdään käsittelyä).

Puhut ensin 24 megabitistä (Mb) = 4 megatavua tai mahdollisesti megatavusta (MB) ja sitten lopussa 24 megapikselistä. Mitä näistä mahdat tarkoittaa?

Tuo tiedoston tavumäärä ei oikeastaan vielä sano mitään, koska homma riippuu Raw:n pakkauksesta. Mutta esim. Canonin häviöttömästi pakatut Raw-tiedostot menevät melko lähelle tavukoossaan samaa määrää pikselidataa, jos kohinaa ei ole paljon. Eli esimerkiksi 24 megatavun kuvatiedostossa voisi olla noin 24 megapikseliä.

Yhden pikselin tallettamiseen pakkaamattomaan kuvatiedostoon käytetään RGB-maailmassa kolme numeroarvoa, joko 8-bittisenä/yhdellä tavulla (0-255) tai 16 bittisenä/kahdella tavulla (0-65535). Eli pikselin tallettamiseen käytetään joko 3 tavua tai 6 tavua.

62 megatavun pakkaamattomassa TIF-tiedostossa on varmasti joko 62/3 = 20 megapikseliä 8-bittisenä tai 62/6=10 megapikseliä 16-bittisenä. Eli veikkaisin tuon tallettuneen 8-bittisenä. Tällöin dynamiikkaa häviää (jos alkuperäisessä kuvassa sitä on ollut paljon).

olli R kirjoitti: Puhut ensin 24 megabitistä (Mb) = 4 megatavua tai mahdollisesti megatavusta (MB) ja sitten lopussa 24 megapikselistä. Mitä näistä mahdat tarkoittaa?

Okei menikö isot ja pienet kirjaimet väärin?
Eli minulla on kamerassa 24Mpix kenno joka tuottaa n. 24MB tiedostoja.


Kiitokset muuten hyvästä vastauksesta. Tämä vaikuttaa vain aika paljon omaan työkulkuuni tuon muunnoksen kanssa.
Siis sellaisissa kuvissa, jossa ollaan dynamiikan kanssa äärirajoilla.

Testasin juuri ja tosiaan 16bit käännös tif-kuvaksi pakkaamattomana tuotti 240MB tiedoston.

Jos minulta kysytään, niin tekisin Lightroomissa mahdollsimman paljon asioita. Erityisesti valoisuuden säädön kanssa. Tällöin saadaan kuvaan se dynamiikan alue, joka on haluttukin. Sen jälkeen on sitten melkein sama vaikka photarissa tekisi loput toimet vaikka 8-bittisenä.

Itsellä työnkulku menee niin, että teen Lightroomissa säädöt ja "Edit in..." toiminnolla sitten tarvittavat Photarissa ja kuva sitten takaisin Lightroomiin. Jos Photari ja Lightroom käyttävät samaa Camera Raw -versiota, siirtyy kuva Raw-muodossa ohjelmien välillä. 120 megan TIF:jä ei tarvita ollenkaan. Muutosversiot säilyvät Lightroomissa, ja kuva arkistoituu edelleen oikein.

Raw on aina raw, eli raakakuva. Siihen voi tehdä parametrisiä muutoksia alkuperäisen raakadatan säilyessä muuttumattomana. Kuten Olli sanoi, perusmuokkaukset kannattaa joka tapauksessa tehdä raakakuvan kehitysmoottorilla, oli se sitten Lightroom tai kameravalmistajan tarjoama oma vaihtoehto.

TIFF:stä puhuttaessa pitää aina määritellä mistä TIFF-muodosta on kysymys, koska TIFF ei ole yksi formaatti, vaan tapa paketoida kuvainformaatiota yhden tiedoston sisälle. Se voi sisältää vaikka JPEG pakatun kuvan, tai toisaalta raakakuvan. Adoben DNG raakakuvaformaatti on itse asiassa TIFF 6.0 / TIFF/EP formaatin mukainen.

Heti kun kuva viedään raakakuvasta rasteroituun muotoon, siihen asti raakakuvalle tehdyt säädöt, kuten esim. valkotasapaino, kirjoittuvat peruuttamattomasti rasteroituun kuvaan. Vaikka kuva olisi kompressoimaton TIFF, valkotasapainoa ei enää voi kuvassa säätää samoin kuin raakakuvassa, eikä TIFF:stä enää voi palata raakakuvaksi.

Raakakuvahan ei vielä sisällä edes väri-informaatiota. Se on harmaasävykuva, joka sisältää vain kennon sensoreiden keräämän tonaalisuusinformaation. Kamera tallentaa raakakuvaan myös tietoja kameran Bayer-suodattimesta, jota raakakuvamoottori kuten Lightroom käyttää värikuvan luomisessa. Niin kauan kuin raakakuvaa muokataan esim. Lightroomissa, sensorin tallentaman ja kameran sisäisen prosessoinnin tuottaman datan rajoissa voidaan kuvaa säätää mielivaltaisesti, muuttamatta itse raakakuvaa. Tästä voidaan myös viedä mielivaltaisesti eri muotoisia versioita (kuvakoot, pakkaukset ym.).

Oletetaan, että olemme käsitelleet raakakuvan Lightroomissa sellaiseen vaiheeseen, johon olemme tyytyväisiä, mutta haluamme kohdistaa kuvaan sellaisia käsittelytoimia, joihin tarvitaan Photoshoppia. Jos nyt viemme kuvan Photoshoppiin ja avaamme sen laajimmassa mahdollisessa väriavaruudessa ja korkeimmalla mahdollisella bittisyvyydellä, so. ProPhotoRGB ja 16bit, kuva joka meille aukeaa Photoshoppiin esittää kyllä tarkasti ja häviöttömästi - vientialgoritmista johtuvat mahdolliset pienet virheet ohittaen - sitä instanssia kuvasta, jonka Lightroomin asetukset vientihetkellä kuvaavat. Kuvassa on tallella paljon informaatiota jatkokäsittelyä ajatellen, mutta se on nyt rasteroitu kuva, ei raakakuva.

Puhutaan siis tietyllä tavalla kahdesta eri asiasta, tai paremmin sanoen kahdesta luonteeltaan erityyppisestä kuvankäsittelyn vaiheesta, vaikkakin hyvin läheisesti samanlaisista; raakakuvan käsittely, ja kuvan käsittely sen jälkeen jossakin rasteroidussa muodossa vaikkapa Photoshopissa.

Photoshoppiin voi kuitenkin avata raakakuvan Lightroomista ns. älykkäänä objektina (Smart Object). Tällöin Lightroom ikäänkuin luovuttaa Photoshopille kopion raakakuvasta siihen asti tehdyin säädöin, jonka Photoshop upottaa älykkääseen objektiin. Älykkään objektin sisällä on nyt aito raakakuva - joka ei enää ole missään yhteydessä Lightroomissa sijaitsevaan alkuperäiseen raakakuvaan (muutokset tähän raakakuvaan eivät heijastu Lightroomissa sijaitsevaan alkuperäiseen) - jota voi muokata Adobe Camera Raw:lla Photoshopissa. Näin voi tietyissä rajoissa yhdistää Photoshopin mahdollistamat muokkaukset ja säilyttää mahdollisuuden muokata myös niiden perustana olevaa raakakuvaa.

Käytän tätä viimeksi mainitsemaani tapaa lähes poikkeuksetta. Se vie tallennustilaa, mutta haluan säilyttää mahdollisuuden työstää kuvan perustana olevaa raakakuvaa myös ollessani Photoshopissa, jos totean kuvan tarvitsevankin vielä muutoksia raakakuvatasolla.

Kiitos Kryptos erittäin hyvästä vastauksesta.

Mietin, että tuo sun toimintamalli kuulosti liian hyvältä kun mielestäni olen etsinyt kissojen ja koirien kanssa tuota omaa workflow:ta (sen jälkeen kun tuo omani "lytättiin" tuolla toisessa ketjussa)
Eli kokeilin tuota sun mainitsemaa workflowta, ja totesin senkin huonoksi (ainakin itselleni) ja samalla muistin, että olenhan tuota ennenkin kokeillut kun muistin ainakin yhden ongelman.

Jos esim. Studiokuvan mallista tuo tuolla tavalla (smart object) ja teen kuvaan esim. finninpoistot (spot healing brush) omalle layerille, kuten teen aina niin se toimii aivan hyvin. Tosin smart objektin ollessa alla muokkaaminen on aika paljon hitaampaa. (joka ei ole se varsinainen ongelma)
Jos nyt kuitenkin haluan muuttaa raakakuvatasolla tuota taustalla olevaa kuvaa niin päälle tehdyt muutokset ei toimi oikein (tietenkään), koska niissä on valotukset erilailla.
Voit kokeilla vaikka ottaa randomilla jonkun kuvan, jolle asetat vaikka hyvin tummat arvot lightroomissa ja viet smartobjectina photariin. Kloonaat vaikka clone brushilla jotain kuvaan omaan leyeriinsä ja sen jälkeen muutat ACR pohjakuvaa vaaleaksi. Ei hyvä, voi toimia jollekin, mutta mulle tuo on täysin turha systeemi.

Jos käytössäsi on Photoshop CC voit kokeilla tällaista.

Oletetaan, että olet tehnyt Lightroomissa raakakuvaan perussäädöt ja olet avannut sen Lightroomissa Photoshoppiin Smart Objektina.

Photoshopissa päätät tehdä ensin clone stampata jotakin. Teet tyhjän tason Smart Object raw -tason yläpuolelle ja teet CS muokkauksen sille.

Nyt huomaat, että haluaisitkin muuttaa kuvan valotusta raakakuvassa. Jos teet sen avaamalla Smart Objectin sisältämän raakakuvan ja muutat valoisuutta, käy juuri kuten kuvasit. Tee sen sijaan näin:

Valitse Smart Object taso, joka sisältää raakakuvan, sekä juuri tekemäsi taso jossa on CS muokkaukset. Molemmat tasot valittuina, valitse kontekstivalikosta "Convert to Smart Object". Yhdistät siis jo olemassa olevan Smart Objectin (raakakuva) ja CS tason toiseksi Smart Objektiksi.

Valitse tämä uusi Smart Object ja valitse Photoshopin valikoista Filter -> Camera Raw Filter.

Photoshop avaa Adobe Camera Raw:n. Tee tarvittava valotuksen korjaus ja klikkaa ok. Valotus on korjautunut haluamaksesi ja CS tason muutokset ovat edelleen voimassa, mutta tällä kertaa sävyt ovat kohdallaan. Päästäksesi muokkaamaan CS tasoa, kaksoisklikkaa Smart Object tason pientä kuvaketta, tai valitse kontekstivalikosta Edit Contents. Voit tehdä nyt muutoksia vaikka tekemääsi CS tasoon, ja kun suljet ja tallennat Smart Objectin, muutokset näkyvät käsittelemässäsi kuvassa.

Hieman vaikea selostaa, mutta kokeilepa tuota.

Edit:

No niin, huomasin että ei tämäkään oikeastaan ole se mitä haettiin, tai mitä ensin ajattelin sen tekevän. Hyödyllinen tekniikka kyllä, mutta näin menetellessä ACR filtteri ei kohdenna muokkauksia alkuperäiseen raakakuvaan, vaan ylempänä Smart Objektien hierarkiassa olevaan ilmeisesti rasteroituun versioon kuvasta. Alkuperäinen raakakuvan sisältävä Smart Object on tämän tehdyn SO:n sisällä.