Oikeastaan noi "hifi"-laitteet perustuu enemmän mielikuviin, kuin mittaustuloksiin (kaikkine kullattuine johtoineen). Oikeat äänitysstudiokelpoiset monitorikaiuttimet saattavat kuulostaa aika kuivilta, ne kun toistavat tasaisesti vain sen mitä niihin syötetään.odzmo kirjoitti:Analogisesti ihan sama homma on (tai ollut) ääni(levy)puolella: kalliiden monitorikaiuttimien lisäksi miksaaja kuuntelee pop-/rockäänitettä myös ns. kottaraispöntöistä. Ja miksaa siten, että lopullinen äänite kuulostaa niistä paremmalta, koska maksava massa ei yleensä kuuntele ns. hifi-laitteistolla...
Noiden näyttöjen/ohjelmien erojen lisäksi on ihmisten kyky aistia värejä ja kontrastieroja melkoisen heterogeeninen. Osalla naisia on olemassa silmissä jopa neljäs tappisolutyyppi, joka aistii oranssia (muistaakseni) väriä (siis miehillä tätä ei esiinny).Kryptos kirjoitti:Ei kai tähän mitään oikein hyvää ratkaisua ole, kun katsojilla on erilaisia päätelaitteita ja ohjelmistoja joilla kuvia katsellaan, eikä niiden värienhallinnasta ole tietoa.
Joten vaikka kaikki katselisivat samasta monitorista, jokaisella on omanlaisensa aistimus jo silmästä vievässä hermoradassa. Puhumattakaan siitä, kuinka aistimus tulkitaan.