Digicamera.net - Valokuvausfoorumi

Kiinnostaisi tietää, kun tuolla aukea.netissä usein valitetaan kuvien puhki palamisesta, jotta miten pitäisi kuvata, ettei kuvissa osa pala puhki??

Tuntuu ainakin itsestä, että ainoa vaihtoehto on saada kuvasta liian pimeä. Valistakaa minua te jotka tiedätte.

Siis kyse on tietysti hämärässä kuvaamisesta, kun kuvausalueella on esim katuvaloja tms.

Kuvien puhkipalamisessa on periaatteessa kyse kuvan ottohetkellä vallitsevien olosuhteiden valoisten ja tummien osien välisestä suhteesta sekä kameran valotusmittauspisteen sijoittumisesta suhteessa ko. alueisiin. Eli jos kuvanottoalueella on sekä pimeitä että kirkkaita alueita niin monasti ongelmia syntyy. Jos valotus mitataan tummien alueiden mukaan niin vaalea pää palaa puhkii, ja jos mittaus taas tapahtuu vaaleiden (ts. kirkkaiden) alueiden mukaan niin monasti tumma pää menee ns. tukkoon, eli sellaiset tummat alueet joissa olisi oikeasti tumman eri sävyjä, menevätkin täysin mustaksi, tästä esimerkkinä tumma villapaita, jossa oikeasti näkyy erilaisia vekkejä ja muotoja, alivalotetussa kuvassa se näyttää pikimustalta.

Joissakin kameroissa tilannetta voi parantaa ns. valotuksen kompensaatiolla, jossa tummia alueita voidaan yrittää vaalentaa ilman, että vaaleat alueet palavat puhki tai päinvastoin, vaihtelevalla menestyksellä. Tätä varten on siis joissain kameroissa oma toimintonsa.

barcoder kirjoitti:Joissakin kameroissa tilannetta voi parantaa ns. valotuksen kompensaatiolla, jossa tummia alueita voidaan yrittää vaalentaa ilman, että vaaleat alueet palavat puhki tai päinvastoin, vaihtelevalla menestyksellä. Tätä varten on siis joissain kameroissa oma toimintonsa.

Olen käsittänyt, että tuo exposure compensation on täsmälleen sama asia kuin filmille kuvatessa, eli tuolla vain säädetään valotusaikaa pidemmäksi / lyhyemmäksi niissä tilanteissa kun kameran oma automatiikka esim alivalottaa pääkohteen (testinä: valkoinen kohde tummalla taustalla -> tuloksena valkoinen kohde näyttää harmaalta, jolloin valotusta joudutaan kompensoimaan jotta valkoinen valottuisi oikein).

Niinjoo, yksi vaihtoehto kirkkaiden & tummien kohteiden samaan kuvaan oikein valotettuna saamiseen on valotuksen haarukointi & monen kuvan ottaminen ja jälkeenpäin kuvien yhdistäminen photoshopilla.

tummia kohteita voi myös yrittää tuoda esiin yhdestä kuvasta esim tekemällä kuvasta uuden layerin mikä invertoidaan ja sen jälkeen tuohon invertoituun layeriin vedetään gaussian blur:a sopivasti. Sen jälkeen vain opacityä ja layerin tyyppiä muuttamalla sopivan kuvan säätäminen.

Joskus kertakaikkiaan valoisien ja hämärien kohtien välillä on liian suuri valoisuusero. Kennon tai filmin dynamiikka loppuu. Jotkut asiat saavatkin palaa: aurinko, kiillot tai suora valonlähde. Mutta esim. taivaan pitäisi pysyä sinisenä tai naama ei saisi palaa.

Sinänsä digin dynamiikka on kohtuullinen, mutta digi polttaa helpommin puhki kuin negafilmi. Syynä on toisaalta se, että filmissä toistokäyrä ei olekaan enää suora valotusalueen ääripäissä, vaan se ikäänkuin tasoittaa ääripäitä. Kennossa taas kun tietty valoisuusarvo saavutetaan, niin sen jälkeen kenno ei saa mitään sävyjä talteen.

Vaikeissa olosuhteissa (kirkas taivas, tumma maa tai vaikka tuollainen yökuva, jossa kirkkaita valolähteitä) yritän itse yleensä valottaa kirkkaan pään avulla siten, että se säädetään valotusalueen yläpäähän, n. 2 aukkoa keskivalotuksen yläpuolelle. Homman voi helpoiten tehdä valotuksen manuaalisäädöillä:

Kameran valotus pistemittaukselle.
Aseta haluamasi aukko syvyystarkkuuden mukaan. Kirkkaassa päivänvalossa isoin aukko ei ehkä onnistu.
Kohdista kirkkaaseen, mutta ei ihan suoraan valonlähteeseen: taivaalta ei aurinkoon vaan kirkkaaseen siniseen.
Säädä aikaa, kunnes kameran valotusmittari näyttää 2 ev:tä ylivalotusta.
Kuvaa.
Voit tarkistaa tulosta kameran histogrammista, jos sellainen löytyy.

Tämä tapa on näppärä, koska nyt sinulla on säädettynä valotus, jolla taivas tms ei pala ja voit rauhassa kuvata useita kuvia, ilman että automaattivalotus sotkee kuvaa. Tietysti jos valo muuttuu (aurinko menee vaikka pilveen), niin sitten pitää mitata uudestaan.

Kuvatessasi pitää seurailla valotusmittaria - jos se pääkohdetta mitatessaan menee pahasti alivalotteiseksi, niin sitten dynamiikka ei riitä. Pitää ehkä rajata kuvaa uudestaan, niin ettei kirkasta kohtaa tule kuvaan tai järjestää pääkohteelle enemmän valoa.

Kovilla valoisuuseroilla tummat kuvan osat jäävät pimeiksi. Niitä voi saada esille kuvankäsittelyssä tai sitten kannattaisi käyttää täytesalamaa. Varsinkin suorassa auringonpaisteessa täytesalama parantaa kuvaa kummasti. Kameran oma pikkusalamakin on sopiva tälläiseen.

Kannattaa lukea tuo Rinteen Ollin teksti ajatuksella ja useampaankin kertaan...

Uudessa Photoshop CS:ssä on melkoisen hyvä Shadow/Highlight, mutta ei se mitenkään korvaa mahdollisimman hyvin jo alkuaan valotettua kuvaa. Kannattaisi ainakin maisemakuvaajien ottaa rutiininomaiseen käyttöön erilaiset ns. Gradual suotimet. Tarkoittaa siis sitä, että yläosa suotimesta on värjätty tummemmaksi, joten kirkkaampi taivas ei pala puhki. Maisemakuvaajat käyttävät tätä hyvin yleisesti. Cokinin suotimia (yleensä halvempaa P-sarjaa, kierteet taitavat siinä olla 62 mm:iin asti) on kaupan monien fotoliikkeiden löytökoreissa, yleisin hinta on 5 euroa. Sitten vielä pitää ostaa pidike. Cokinin suotimet ovat muovia ja naarmuuntuvat helposti. Voihan sitten ostaa oikeankin Gradual -filtterin.

Toinen vaihtoehto on koostaa kuva useammasta pienemmästä kuvasta, tällöin saadaan paljon isompi dynamiikka. Kahden kuvan systeemi (otetaan jalustalla kaksi kuvaa, toinen enemmän valotettu ja toinen vähemmän valotettu) ei ole oikein toimiva. Kuvat ovat yleensä kovin luonnottoman näköisiä.

MattiH kirjoitti:Kannattaa lukea tuo Rinteen Ollin teksti ajatuksella ja useampaankin kertaan...

Olikos se niin vaikeatajuista ;-). Oli aamuyöstä kirjoitettu, näköjään on kirotusvihreitä.

Automaattivalotuksella ja/tai ilman pistemittausta tuo palamisen varma estäminen on vaikeampaa. Silloin yleensä pitää ensin suunnata kamera niin, että kuva-alalla on suunnilleen yhtä paljon tummaa ja vaaleata, kohdistaa oikealla etäisyydellä olevaan kohteeseen, painaa laukaisin puoleenväliin ja sitten vasta kohdistaa kamera siten, että saadaan halutunlainen rajaus ja laukaista. Tulosta voi yrittää tulkita LCD:ltä. Esim Canonien tapa näyttää histogrammi ja palaneet kohdat vilkkuen helpottaa kummasti.

'Laite' on oikeassa automaattivalotuksen korjauksessa. Se ei pysty korjaamaan toista kohtaa kuvasta erilailla kuin toista. Sillä pikemminkin estetään vaalean taustan alivalotus tai tumman taustan ylivaloitus.

Kova valo on mielestäni paljon vaikeampi hallita kuin joku tuollainen sumu, mikä nytkin tuolla ulkona on. Kameran asetuksia enemmän voi vaikuttaa kuvausuunnan, -paikan ja -ajan oikealla valinnalla. Aurinkoisella säällä puun varjoon, ei kirkasta taivasta taustaksi, valo sivummalta (varo kuitenkin varjoja), heijastavaa pintaa (seinää, vaaleata katua tms) suuntaamaan valoa kohteeseen eri suunnasta. Pimeällä taas voi pyrkiä jättämään ne suorat valonlähteet pois kuvasta. Esim. kun kuvaa katumaisemaa vähän korkeammalta, niin alaspäin suunnatut katuvalot eivät loistakaan kuvassa ja kadut ovat paremmin valaistut. Ei se valonlähde ole tärkeä, vaan se valaistu kohde (jos ei puhuta jouluvaloista tai ilotulituksesta).

MattiH kirjoitti: Cokinin suotimia (yleensä halvempaa P-sarjaa, kierteet taitavat siinä olla 62 mm:iin asti) on kaupan monien fotoliikkeiden löytökoreissa, yleisin hinta on 5 euroa.

Eikös A ole se pienempi ja halvempi?

Aivan oikein, A-sarjaahan nämä kaikki ovat, lukee siinä muovikotelossakin. Tavallisin alkuperäinen markkahinta on ollut 120 markkaa (siis A-sarjan muovilevyille eli suotimille). A-sarjan isoin koko on 62 mm. P-sarjan koot ovat 48 mm - 82 mm. X-pro 62 mm - 118 mm. Minulle on näitä kertynyt (siis A-sarjaa) yli kaksikymmentä, adapterirenkaita on 49 mm, 52 mm ja 58 mm.

Dynamiikkaa voi suurentaa ottamalla yksi palanut ja yksi liian tumma kuva ja yhdistämällä nämä fotarissa olli nuutisen sivuilla 6mpix.com on asiaansopiva actioni fotariin.

MattiH kirjoitti:..... Cokinin suotimia (yleensä halvempaa P-sarjaa, kierteet taitavat siinä olla 62 mm:iin asti) on kaupan monien fotoliikkeiden löytökoreissa, yleisin hinta on 5 euroa. Sitten vielä pitää ostaa pidike. Cokinin suotimet ovat muovia ja naarmuuntuvat helposti. Voihan sitten ostaa oikeankin Gradual -filtterin.

Optisesti Cokinin neliömäisten suotimien pitäisi olla ihan kelvollista tavaraa, vaikka ovatkin muovia. Naarmuuntuminen on harmi, joka täytyy sietää ja oppia käsittelemään niitä asiaankuuluvalla varovaisuudella.

Suurempikokoiseen P-sarjaan saa sitten oikein lasisia suotimia, mutta ne maksavat maltaita ja ovat kokonsa puolesta tarkoitettuja keskikoon kameroihin.

Jos viittaat "oikeilla" lasisiin suodinkierteisiin kiinnittäviin gradual-suotimiin, niin niiden huonona puolena on sitten aina samassa paikassa ( kuvan keskellä) oleva harmaan ja täysin läpinäkyvän alueen jakolinja. Tästä syystä ne ovat ainakin minusta käyttökelvottomia. En halua horisonttia aina keskelle kuvaa. Ja jos ehdotat rajaamista niin ..........

Vai oletko Matti löytänyt jostain em. mallisen pystysuunnassa säädettävän suotimen?