Mustavalkokuvien kehitys

[jvog]

Olen kuullut joskus sanottavan että mustavalkoinen kuva kestää pidempään kuin väri kuva. Asiaan sen paremmin perehtymättä uskoisin sen pitävän paikkansa. Ainakin värikuvat haalistuvat vuosien saatossa helpostikin, mutta todella vanhoja mustavalkokuvia löytyy vielä varsin hyvälaatuisina.

Olenkin pohtinut sitä että mihin mustavalkokuvien säilyvyys perustuu. Johtuuko se pelkästään siitä, että yksi väri haalistuu tasaisemmin tai että musta väri kestää paremmin haalistumista?
Vai olisiko itse kehitysprosessi jotenkin niin erilainen että mustavalkokuvat säilyvät pidempään?

Jos jollakulla olisi tarkkaa tietoa, miten digikameralla otettuja kuvia voisi kehittää "aidoiksi" mustavalkokuviksi, jos se yleensä on mahdollista. Riittääkö että tekee mustavalkokuvan ja kehityttää se normaalisti, vai haalistuuko se yhtä herkästi kuin väriversio?

Ei nyt ihan liity digikuvaukseen, mutta mitenkä yleensä filmille kuvatut mustavalkokuvat? Joitakin MV-filmejä myydään siten että ne voidaan kehityttää jossain väripikalabrassa. Ovatko sellaiset kuvat yhtä alttiita virttymiselle kuin väriversiot?

[trombi]

Olen kuullut joskus sanottavan että mustavalkoinen kuva kestää pidempään kuin väri kuva. Asiaan sen paremmin perehtymättä uskoisin sen pitävän paikkansa. Ainakin värikuvat haalistuvat vuosien saatossa helpostikin, mutta todella vanhoja mustavalkokuvia löytyy vielä varsin hyvälaatuisina.

Mustavalkokuvien säilyvyys riippuu prosessista. Jos kuva on huolellisesti kiinnitetty ja pesty ja sitä säilytetään oikein, se säilyy hyvin. Juuri kiinnitejäämät tuhoavat kuvan, ja huolimattomassa pesussa paperiin jää helposti kemikaalijämiä. Oikea pesuaika riippuu paperista: kartonki- ja paperipohjaiset valokuvapaperit vaativat paljon enemmän pesua kuin nykyään enimmäkseen käytettävä muovi.

Olenkin pohtinut sitä että mihin mustavalkokuvien säilyvyys perustuu. Johtuuko se pelkästään siitä, että yksi väri haalistuu tasaisemmin tai että musta väri kestää paremmin haalistumista?
Vai olisiko itse kehitysprosessi jotenkin niin erilainen että mustavalkokuvat säilyvät pidempään?

Mustavalko- ja väripaperit (muovit) ovat aivan erilaisia. Kyse ei ole siitä, että mv-kuvassa esiin kehitettäisiin vain yksi väri. MV-paperissa on hopeaa, joka on valoherkkää. Paperin valottamaton osa huuhdotaan pois ja kuva kiinnitetään. Valokuvauksen historiassa oli silkka sattuma, että mv-prosessi keksittiin ensin. Värikuvaprosessi olisi yhtä hyvin voitu keksiä ensin.

Jos jollakulla olisi tarkkaa tietoa, miten digikameralla otettuja kuvia voisi kehittää "aidoiksi" mustavalkokuviksi, jos se yleensä on mahdollista. Riittääkö että tekee mustavalkokuvan ja kehityttää se normaalisti, vai haalistuuko se yhtä herkästi kuin väriversio?

Monesti mv-kuva tehdään väripaperille ja silloin se ei säily yhtään sen paremmin.

Ei nyt ihan liity digikuvaukseen, mutta mitenkä yleensä filmille kuvatut mustavalkokuvat? Joitakin MV-filmejä myydään siten että ne voidaan kehityttää jossain väripikalabrassa. Ovatko sellaiset kuvat yhtä alttiita virttymiselle kuin väriversiot?

Jälleen: prosessi ratkaisee. On tosiaan olemassa mv-filmejä, jotka voidaan kehittää C-41-prosessissa (normaali värinegaprosessi). Etuna on prosessin nopeus ja suhteellisen hyvä vakioisuus. Varmaan nämä filmit säilyvät yhtä hyvin/huonosti kuin samassa koneessa kehitetyt värifilkatkin.
Hyvin kiinnitetty ja pesty filmi säilyy kunnon negakuorissa erittäin hyvin oikeissa olosuhteissa (kosteus, valo, negasuojat happovapaata materiaalia). Pikalabran koneessa filmiä ei taatusti pestä ihan valtavan hyvin.

[jvog]

Okei, ero on siis prosessissa... Käsittääkseni minkä tahansa kuvan voi kehittää... hmm vai pitäisikö sanoa vedostaa mustavalkoiseksi, jos siis paperi ja kehityslitkut on mustavalkoprosessin mukaisia.

Joten kysymys kuuluukin: Onko jotain paikkaa jossa voisi vedostaa aidosti mustavalkoprosessin mukaisesti digikuvan mustavalkoiseksi kuvaksi kaikkine maustavalkopapereineen ja litkuineen?

Vai pitääkö vain tyytyä "värillisiin" mustavalkokuviin?

[trombi]

Tjaa... sellaiset paikat ovat aika lailla kortilla. Vuosia, vuosia sitten oli stadissa esim. Mustavalkoinen Pohjakallio. Työnkulku alkoi mv-negafilmin kehityksestä eikä digikuvasta.

Siis mv-kuva tehdään pimiössä heijastamalla negatiivikuva valoherkälle paperille ja sitten kehittämällä kuva esiin, keskeyttämällä kehitys keskeyteliuoksessa ja kiinnittämällä kuva valonkestäväksi + pesulla.
Nykyisin noita pimeitä huoneita ei varmaan juuri ole, suurennuskoneet on kannettu ullakolle.

[D100]

Joten kysymys kuuluukin: Onko jotain paikkaa jossa voisi vedostaa aidosti mustavalkoprosessin mukaisesti digikuvan mustavalkoiseksi kuvaksi kaikkine maustavalkopapereineen ja litkuineen?

Hmm.. En ole kokeillut, mutta koska nykyään filmi ja digikuvat tehdään samalla koneella... Niin.. Ainakin Eiri teki vielä vähän aikaa sitten asiakkaan pyynnöstä kuvat aidolle mustavalkopaperille, mutta.. Se maksoi tietysti värikuvia enemmän...

[harri]

nykyään filmi ja digikuvat tehdään samalla koneella...

Ei ainakaan esim. IFI:llä.

-Harri, vierestä katsonut
--
http://valokuva.net
-portti suomalaiseen valokuvaukseen

[PPi]

Kaikkiin suurennuskoneisiin täytyy olla aina nega? Vai voiko jollain laitteella heijastaa suoraan kuvasta paperille...? Olisipa hienoa saada 13x19 tuuman kuvia.

Klik 1/2003:a oli juttua mustavalkotulostuksesta kotona. Siinä esiteltiin pari järjestelmää jotka käyttivät useita harmaasävyjä, hiilipigmenttimusteita, tulostukseen. Ja nämä siis tavallisella 4 tai 6 sävytulostimella. Arkistointikelpoista jälkeä, tosin vähän hinnakkaat aloituskustannukset. Valmistajat olivat PietzographyBW ja MIS.

[mkaikkon]

Valokuvauksen historiassa oli silkka sattuma, että mv-prosessi keksittiin ensin. Värikuvaprosessi olisi yhtä hyvin voitu keksiä ensin.

Voisitko tarkentaa? Tietääkseni värifilmeissäkin on valoherkkänä aineen hopeahalogenidi, mutta niissä valon vaikutuksesta pelkistyneiden mikroskooppisten hopeahiukkasten muodostaman latentin kuvan muuttaminen erilaisia näkyviä pigmenttejä sisältäväksi kuvaksi on _huomattavasti_ monimutkaisempi prosessi kuin mustavalkokehityksessä, jossa noita hopeahiukkasia vain kasvatetaan näkyväksi. Yksinkertaisemman prosessin kehittyminen ennen monimutkaisempaa prosessia ei mielestäni ole mitään sattuman kauppaa.

[trombi]

Voi voi... kuka noita enää muistaa? =( Opiskelin alaa kaukana viime vuosituhannen puolella eli 80-luvun alussa. Muistelen noin sanotun koulussa legendaaristen perustekniikan opettajiemme Jukka Tikkasen ja Harri Heikkilän suulla.
Valokuvauksen ekat onnistuneet kuvat olivat in fact bitumiprinttejä:
"The first successful picture was produced in June/July 1827 by Niépce, using material that hardened on exposure to light. This picture required an exposure of eight hours. "
Jo tätä ennen oli tehty kokeita hopeanitraatilla ja ties millä aineilla ja emulsioilla. Joten keksintöjen tiimellyksessä johionkin muuhun kuin hopean tummumiseen päivänvalossa perustuva väriprosessi olisi ehkä voitu keksiä ensin. Asiat eivät etene aina lineaarisesti.

[mkaikkon]

Joten keksintöjen tiimellyksessä johionkin muuhun kuin hopean tummumiseen päivänvalossa perustuva väriprosessi olisi ehkä voitu keksiä ensin. Asiat eivät etene aina lineaarisesti.

Onhan tuo tietenkin totta ja esimerkiksi suihkuhävittäjäkin olisi ehkä jonkin kuviteltavissa olevan skenaarion mukaan voitu kehittää ennen autoa.

Väriprosessissa on kuitenkin väistämättä aina useampi muuttuja kuin yksivärikuvauksessa. Teollisessa historiassa lähes poikkeuksetta vähemmän muuttujia sisältävä prosessi on kehitetty ensin, josta sitten on tapahtunut "evoluutiota" monimutkaisempiin prosesseihin.

Valokuvaukseen verrattava prosessihan tapahtui sittemmin television kohdalla. Tietääkseni televisiota yritettiin aluksi kehittää moneen erilaiseen tekniseen ratkaisuun perustuen, mutta missään niistä ei pyritty suoraan väri-TV.hen.

Eiköhän asia ole niin, että simppelimmät ratkaisut kehitetään yleensä ennen moninutkaisempia ratkaisuja? Harvat poikkeukset eivät mielestäni oikeuta sanomaan, että missä tahansa tilanteessa mahdollisuudet yksinkertaisen ja monimutkaisen ratkaisun pulpahtamiselle esiin olivat fifty-fifty.

[trombi]

Olemme varmaan Hesarin kuukausiliitteestä oppineet, että ennen kuin jotakin tapahtuu, siihen tarvitaan lukuisia edeltäviä asioita/tapahtumaketjuja/keksintöjä ja vieläpä sattumia. Joten tämä tästä.

[Antti]

Videotykin kuvan voisi ilmeisesti heijastaa mustavalkoiselle valokuvauspaperille, jonka jälkeen paperin voisi kehittää itse, kuten pari vuosikymmentä sitten vielä tehtiin omissa kylpyhuoneissa negatiivien suurennuskoneilla. Videotykissä vaan on kovin huono resoluutio. Olisiko monitorin kuva heijastettavissa samalla tavoin valokuvauspaperille? Monitorissa on hieman parempi resoluutio, mutta ei tietenkään riittävän hyvä sekään. Miten muuten digitaalinen kuva siirretään tavalliselle diafilmille? Eikö joku Kodak tai Fuji voisi ryhtyä valmistamaan lasertulostinta, joka nielee mustavalkoista valokuvauspaperia, jonka voisi kehittää kotona? Vai onko niin, että tällainen on jo tehty, mutta siinä onkin kuusi numeroa pitkä hintalappu?

-Antti (mustavalkokuvien kehitysvälineet ovat yhä tallessa)

[trombi]

lasertulostinta, joka nielee mustavalkoista valokuvauspaperia, jonka voisi kehittää kotona?

Eihän lasertulostimesta tulevaa kuvaa tarvitse kehittää... =P

Tietenkin on keksitty erilaisia kehityskoneita, joista mv-kuva putkahtaa kohtuullisen nopeasti ulos. Simppelein oli joskus 80-luvulla lehden toimituksen pimiössä käyttämäni laite: kaksi allasta, pari kumitelaa. Suurennuskoneessa valotettu paperi vain telojen läpi. Koko "kehityksen" piti tapahtua suojavalossa eli laite ei ollut valotiivis. "Prosessin" nopeutta sai säätää nappulasta. Koneen tuotokset eivät vain olleet järin kestäviä tai säilyviä (riittämätön pesu), vaan muuttuivat kellertäviksi, äklöiksi tahmakasoiksi varsin pian. No tietty, kun kaikki liemet jäivät paperin pintaan.

Kehittyneempää mv-kehityskonetta olen käyttänyt myöhemminkin, siinä oli jo pesu ja kuivauskin mukana, mutta tulokset eivät olleet valtavan säilyviä nekään. Sellaisia kuitenkin, että niitä saatettiin myydä asiakkaille. Ja kuten tällaiset masiinat yleensäkin, tämäkin vaati vesi- ja sähköliitännän, telojen pesua, liuosten vaihtoa ja tuorestamista jne.

Ehkä joku nykyisistä mustesuihkutulostimista tarjoaa kotikäyttöön kuitenkin kätevimmän tavan tehdä mv-kuviakin. Sitä, säilyvätkö kuvat vuosikymmeniä tai -satoja ei tietenkään ole tutkittu todellisissa olosuhteissa. Kuitenkin on todennäköistä, että seinällä kuva kuin kuva säilyy huonosti, lasin alla vähän paremmin ja pimeään huoneeseen pakattuna happovapaissa kuorissa parhaiten.

[Mii]

Melko erikoinen idea. Ei siihen liene muuta tolkullista menetelmää, kuin ottaa digikuvan hyvästä tulosteesta kuva hitaalle mustavalkofilmille, ja kehittää se normaaliin tapaan (itse)?

Eikö tuota probleemia ole pyritty ratkaisemaan lähinnä tasokkaiden tulostinmusteiden kautta?

[Hannu KH]

Tässä vinkki mistä löytyy laitteet aitojen MV-kuvien tekoon digitaalisesti:

http://www.odyssey-sales.co.uk/news/bro ... ?article=4

[huikka78]

Luin viestiketjun mutta jäi vielä hieman epäselväksi. Tyttöystäväni lueskeli hieman lainaamiani valokuvauskirjoja (kun en nykyään muusta puhukaan) ja vaati vaatimalla mustavalkofilmiä kameraansa (pokkari). Itselläni moinen on ollut viimeksi yli 10 vuotta sitten ja silloin kehitin sellaisia itse. Kysymys kuuluukin; voiko tuon filmin (Kodak Tmax 100 pro, TMX 135-24) viedä kehitettäväksi vaikka Anttilaan tms. paikkaan, jotka kehittävät värikuvia? Niin ja onko kehittämisen hinnoissa jotain eroa? Paperi saa toki olla värikuville suunniteltua, kun kuvauskalustokin on mitä on.

[laite]

Anttila ei taida t-maxia kehitellä, mutta joku "asiantunteva" valokuvausliike lähettää nuo filmit kyllä eirille tms kehitettäväksi. Kestää pari päivää, että filmin saa takaisin ja sen jälkeen vedostamaan pimiöön ;)

On myöskin noita monokromaattisia filmejä jotka voidaan kehittää myös perus valokuvalabrassa.

www.valokuva.net :ssä on enemmän tietoa tästä asiasta.