Digicamera.net - Valokuvausfoorumi

Digikameroiden eräs heikkous on suppeahko valotusdynamiikka.
Ajattelin yrittää maisemakuvauksessa korjata tuota aluksi liukuvärjätyllä harmaasuotimella. Se on suodin, jonka yläpuolinen osa on tummennettu ja tummennus häviää portaattomasti kuvan alareunaa kohti. Tällöin yleensä liian kirkkaana hohtava taivas tummenee ja suhteessa siihen kuvan alaosan varjot avautuvat.

Jos jollakin on kokemuksia suotimista enemmänkin, niin mitä suodinta suosittelette dynamiikan parantamiseksi? Kun olisi olemassa filtteri, joka kuvasta kauttaaltaan portaattomasti tummentaisi vaan kirkkaimpia kohtia, niin sille olisi käyttöä. Sitä käyttäenhän kamera automaattisesti nostaisi valotusta ylöspäin ja avaisi siten varjokohtia.

Varmaan polarisaatiosuotimelle löytyisi käyttöä.

4. Puoliharmaasuodin
3. Raw
2. HDR
1. Kuvausajankohdan valinta

Jos herkkyksiä malttaa pitää kokohtuullisina ( ≤ ISO 800) on tämän päivän digikamerassa vähintääkin riittävä dynamiikka. Se, täytyykö esim. taivaan joku osa tai pilvien läpi paistava aurinko saada puristettua sävyjen osalta kasaan on mielestäni hieman epävarma juttu.
Eihän ihminenkään näe sekä varjoja että kirkaita pilviä sävykkäinä yhtä aikaa.

Sinuna hankkisin puoliharmaasuotimen, koska sillä on kuitenkin jossain tapauksessa käyttöä, vaikket yrittäisikään mahdottomia.

Oliskohan (pyörö)polarisaatiosuotimesta maisemakuvauksessa dynamiikan tasoittajana apua? Se ainakin syventää värejä, Sen vaikutus kohdistuu koko kuva-alalle päinvastoin kuin ½harmaasuodin vaikuttaa vaan vaan taivasosaan.

Kannattaa muistaa, että pyöröpolan vaikutus ei ole tasainen laajakulmaisilla objektiiveilla.

Neutraaliharmaiden suotimien vaikutuksen voi toisintaa jälkikäsittelyssä, mutta pyöröpolarisaattorin vaikutusta ei. Neutraaliharmaa vain vähentää kennolle tulevan valon määrää. Jos valotus on oikein siten, että huippuvalot eivät ole leikkaantuneet, en enää jaksa temppuilla neutraaliharmaiden kanssa. Se ei tunnu maksavan vaivaa. Niillä kuitenkin on käyttöä salamakuvauksessa, jos kuvataan päivällä kirkkaassa valossa ja halutaan käyttää suurta aukkoa ohuen syväterävyyden saavuttamiseksi, eikä ole mahdollisuutta käyttää high-speed synkronointia.

Jos haluat laajentaa kuviesi dynamiikkaa, liikkumattomien kohteiden osalta parempi tapa on mielestäni yksinkertaisesti haarukoida valotus ja yhdistää jälkikäsittelyssä.

Pola taas vähentää heijastuksia ja syventää värikylläisyyttä, mutta pyöröpolarisaattori tietenkin edellyttää polan säätämistä joka kuvassa ja asemointia suhteessa valoon, mikä voi hidastaa valokuvausta. Polarisaattori myös suodattaa kennolle tulevaa valoa polarisaattorin laadusta riippuen puolesta aukosta puoleentoista. Laajakulmaisilla polttoväleillä pyöröpola voi myös tehdä taivaasta erikoisen näköisen, kun toinen puoli kuvaa on syvän sininen ja toinen taas ei ole. (Kuten Juha Sa ennättikin myös tätä kirjoittaessani mainitsemaan!)

Kannattaa pyrkiä valottamaan siten, että kennon dynamiikka tulee mahdollisimman hyvin hyödynnettyä. Tässä ns. ETTR, eli oikealle valottaminen auttaa. Jos kameran kennon dynamiikka ei ole riittävä, haarukointi on hyvä tapa laajentaa dynamiikkaa. Esim. Lightroomissa useiden valotusten yhdistäminen on triviaalia ja lopputuloksena on vielä raakakuva (jos kuvaa alunperinkin raakana), jota voi muokata tavanomaiseen tapaan.

Onko kennon koolla vaikutusta dynamiikkaan? Vai onko johtuuko joidenkin kennojen parempi dynamiikka enemmän kennon laadusta kuin pinta-alasta?

Haarukointi on hyvä idea, ja kuvien yhdistäminen on helppoa. Mutta usein automaattisen yhdistämisen tuloksena on kummallisia rajoja, joita saa käsin korjailla. Toki automaatin jälkien korjailun sijaan kuvat voi yhdistää myös käsin. Mutta pelkkä oikealle valotus riittää jo hyvin pitkälle.

Jos haluaa hankkia levysuodinjärjestelmän, mielestäni kannattaa aloittaa kolmen aukon pehmeästä liukuharmaasta.

apsc kirjoitti:Onko kennon koolla vaikutusta dynamiikkaan? Vai onko johtuuko joidenkin kennojen parempi dynamiikka enemmän kennon laadusta kuin pinta-alasta?

Kennon koolla ja laadulla on vaikutus dynamiikkaan. Ja muullakin kameran tekniikalla myös. Ja veikkaisin että vaikutusta on myös nykypäivänä käytetyllä softalla..

Joku viisaampi osaa varmaan paremmin selittää kennon koon vaikutusta dynamiikkaan.. ja laadun..

RT-- kirjoitti: Mutta pelkkä oikealle valotus riittää jo hyvin pitkälle.

Jos haluaa hankkia levysuodinjärjestelmän, mielestäni kannattaa aloittaa kolmen aukon pehmeästä liukuharmaasta.

Eikö tuossa oikealle valottamisessa tule nopeasti vastaan kirkkaan pään puhkipalaminen?

Taitaa (levy)suodinmenetelmän vielä hakata mennentullen ohjelmalliset suotimet. Oma vaivansahan niiden käytössä on. Jos ohjelmalliset pystyisi nämä korvaamaan, niin ei niitä enää olisikaan myynnissä.

apsc kirjoitti:

RT-- kirjoitti: Mutta pelkkä oikealle valotus riittää jo hyvin pitkälle.

Jos haluaa hankkia levysuodinjärjestelmän, mielestäni kannattaa aloittaa kolmen aukon pehmeästä liukuharmaasta.

Eikö tuossa oikealle valottamisessa tule nopeasti vastaan kirkkaan pään puhkipalaminen?

Ei, kun ei valota liiaksi oikealle. Canonin tietyt mallit Magic Lanternilla varustettuna näyttävät histogrammin raakakuvadatasta, sekä vielä numeerisesti ja kanavakohtaisesti kuinka lähellä saturaatiota ollaan. Muutoin histogrammi lasketaan jpg-kuvasta ja siinä voi olla, ja onkin tietysti virhettä. Oman kameran käyttäytymisen oppii kuitenkin pian. Valottaa histogrammin mukaan oikealle ja katsoo raakakuvan histogrammista vastaavuuden. Tämä täytynee tehdä muutamassa erilaisessa valaistuksessa, mutta riittävän varmuuden saa aika helposti.

apsc kirjoitti: Taitaa (levy)suodinmenetelmän vielä hakata mennentullen ohjelmalliset suotimet. Oma vaivansahan niiden käytössä on. Jos ohjelmalliset pystyisi nämä korvaamaan, niin ei niitä enää olisikaan myynnissä.

Ei hakkaa. Ei niillä ole käytännössä yhtään mitään eroa ohjelmalliseen kuva-alan tonaalisuuden laskemiseen. Ne vähentävät yhden vaiheen kuvankäsittelyssä, mutta sekin on nykyään niin helppoa että näen suuremman vaivan suotimien kantamisessa ja asettelussa. Ainoa todellinen tarve on aiemmin kuvaamassani tilanteessa, missä halutaan kuvata kirkkaassa päivänvalossa ohuella syväterävyydellä, eikä voida käyttää high-speed synkronointia. Tällöin taustan puhkipalaminen suurta aukkoa käytettäessä on estettävä käyttämällä harmaasuodinta, ja kohde valotetaan oikein salamalaitteilla. High-speed syncin käytössäkin on omat haasteensa, koska salaman teho laskee purskeissa ja voidaan joutua käyttämään useampaa salamalaitetta kohteen riittävään valaisuun.

Filmin kanssa pulaamisessa kun on noita puoliharmaita taas palauteltu käyttöön niin aion jättää ne käyttöön myöhemmin digilläkin jos se tummennuksen raja ei sotke etualan kohteita. Oikein käytettyä puoliharmaata ei voi matkia jälkeenpäin kovin laadukkaasti jos kuva-alalla on liikettä suuntaan tai toiseen. Tämä siis sellaisissa kuvissa joilla viitsii osallistua johonkin kisaan tms.

Miten liike vaikuttaa asiaan? En saanut ajatuksesta kiinni.

Itselläni on Panasonic LX15-kamera ja siihen ei ymmärtääkseni voi kiinnittää puoliharmaasuodinta. Voiskohan asian ratkaista niin, että pitäisi kuvaa ottaessa kädessä linssin edessä puoliharmaasuodinta?

Kyllä voi. Jos valotusaika on lyhyt niin suodinkaan ei ennätä heilua siinä edessä. Jos suodin on vinossa tai kaukana etulinssistä, niin voinee syntyä joitakin heijastuksia tms, mutta muuten onnistuu kyllä.

Puoliharmaata suodinta kannattaa ehdottomasti kokeileilla jos siltä tuntuu. Näitä voi tietysti joutua ostamaan pari erilaista, mutta jos ei ihan kalleimpiin levysuodinsysteemeihin heti lähde niin kohtuu hinnalla pääsee kokeilemaan.

Itselläkin sellainen Cokinin pidikkeeseen menevä edullinen Hitech-merkkinen löytyy, mutta ei ole tullut enää uudempien digien kanssa edes harkittua sen käyttöä, varsinkaan kun en mikään maisemakuvaaja ole. LR:ssä on vain niin helppo kun voi laittaa kuvaan vaikka kymmenen gradienttia päällekkäin ja maskata ne etualan kohteet niistä pois.

apsc kirjoitti:Kun olisi olemassa filtteri, joka kuvasta kauttaaltaan portaattomasti tummentaisi vaan kirkkaimpia kohtia, niin sille olisi käyttöä. Sitä käyttäenhän kamera automaattisesti nostaisi valotusta ylöspäin ja avaisi siten varjokohtia.

Tämäntyylisen kuvanhan saa jälkikäsittelyssä helposti aikaan jos laittaa esim. LR:ssä Highlights -100 ja Shadows +100. Joskus tuo ehkä toimiikin, mutta useimmiten kuitenkaan ei. Usko että jos tuollainen ihmefiltteri olisi niin tulos olisi tältä osin aika samansuuntainen. Muutama vuosi sitten netti oli pullollaan näitä "HDR" maisemia, mutta nyttemmin trendi on onneksi kai laantunut hieman.

Tapiol2003 kirjoitti:Se, täytyykö esim. taivaan joku osa tai pilvien läpi paistava aurinko saada puristettua sävyjen osalta kasaan on mielestäni hieman epävarma juttu.

+1

Rockford kirjoitti:

apsc kirjoitti:Kun olisi olemassa filtteri, joka kuvasta kauttaaltaan portaattomasti tummentaisi vaan kirkkaimpia kohtia, niin sille olisi käyttöä. Sitä käyttäenhän kamera automaattisesti nostaisi valotusta ylöspäin ja avaisi siten varjokohtia.

Tämäntyylisen kuvanhan saa jälkikäsittelyssä helposti aikaan jos laittaa esim. LR:ssä Highlights -100 ja Shadows +100. Joskus tuo ehkä toimiikin, mutta useimmiten kuitenkaan ei. Usko että jos tuollainen ihmefiltteri olisi niin tulos olisi tältä osin aika samansuuntainen. Muutama vuosi sitten netti oli pullollaan näitä "HDR" maisemia, mutta nyttemmin trendi on onneksi kai laantunut hieman.

Luminositeettimaskeilla Photoshopissa apsc:n kysymä asia onnistuu minkä tahansa tonaalisuusarvojen kohdalla pehmeästi ja täsmällisesti jälkikäsittelyssä. Ilman luminositeettimaskitoimintojakin Apply Image ja Blend-if tarjoavat paljon vaihtoehtoja, mutta luminositeettimaskit ovat todella hyödyllisiä ja monipuolisia mm. tonaalisuuden käsittelyssä. Niillä on toki paljon muutakin käyttöä.

Ebaysta löytyy halvalla erilaisia settejä, joilla pääsee ainakin kokeilemaan. Laadusta en tiedä - tai riippuu hinnasta.

https://www.ebay.com/sch/i.html?_odkw=g ... 3&_sacat=0" onclick="window.open(this.href);return false;