Digillä tulee kuvattua liikaa?

[amh]

No joo takaisin aiheeseen. Toi arvio , että sadasta max. kymmenen, on vielä varmasti yläkanttiin. Yleensä silmän pitäisi kertoa mikä voisi olla just se kuva. Jälkipolvet tulevat varmasti arvostamaan samanlaisia kuvia kuin nytkin ajankuvia.
Ei niitä niin tuhottomasti/kuvaaja varmaankaan tarvita. Esimerkiksi ihmiset siis sukulaiset ym. tutut about kuva/vuosi on jo aika paljon samoin exteriöörien ja interiöörien kanssa. Miellellään ne skarpit kuvat jne. samasta aiheesta tuskin montaakaan.
Jälkipolvet tuskin päätänsä kovinkaa pitkään vaivaavat, että missäköhän se MINUN "arvostettu" kuvani voisi olla, jos semmoista ikinä on tullut otettuakaan.
Jälleen kerran ymmärrän, että digikuvaukseen littyy ilmiö, kuvien suuren määrän ottamisesta. Ei siinä mitään pahaa ole jokainen tyylillään.
Arkistoinnissa taas ei välttämättä se määrä ratkaise vaan laatu. Loppupeleissä se on ihan kuvaajan itsensä päätettävissä mitkä niitä "arvostettuja" kuvia ovat.

[Alavilla]

Tämä voi johtua rajoittuneisuudestani, mutta en täysin ymmärtänyt eesaun viestiä.

Siinä suhteessa ymmärtääkseni olen samaa mieltä, että laitteet on tarkoitettu valokuvien ottamiseen, jos valokuva käsitetään myös muuksi kuin vain paperille valotetuksi kuvaksi. Mikä tahansa kuva voi olla ottajalleen yhtä arvokas kuin toinen kuva toiselle kuvaajalle riippumatta siitä onko se otettu Hasselbladilla, kertakäyttö-Fujilla tai jollain digipokkarilla.

Mutta miten "ne tuhannet ja kymmenet tuhannet kuvat" ovat aivan turhia??? En ainakaan tarkoittanut "huiskimista" täysin ilman ajatusta, mutta pelkästään miettimällä ja aivoja käyttämällä en olisi saanut montaakaan kuvaa otetuksi ohimenevistä tilanteista. Jälkikäteen on paljon helpompi arvioida erilaisia otoksia, kuin yrittää muistella, miltä esimerkiksi jokin toinen kuvakulma näytti etsimestä katsottuna, kun siitä ei kuitenkaan tullut otettua kuvaa. Valotuksen arviointi on vielä ihan oma juttunsa.

Jos sillä "äijällä" on liian suuri itsekritiikki, että kuvia ei voi näyttää muille. ;)