LDC vs. CRT, eli littu vastaan putki

[adele]

Aika ajon saitin kuvaputkiänkyrät kertovat kuvaputken ylivoimaisuudesta suhteessa littuihin. Lituilla ei muka tee mitään. Muistaakseni viimeinen argumentti on ollut, että litussa musta ei ole mustaa.

He ovat totaalisen väärässä. Kolmen vuoden ja kahden litun jälkeen paluuta putkeen ei ole. Itse asiassa littu olisi viimeinen komponentti, josta nykykombinaatiossa luopuisin. Useimmilla kirjoittajilla ei ilmeisesti ole ollut mitään kokemusta digitaalisesta näytönohjaimesta ja hyvästä LDC-näytöstä, niin metsästä kommentit ovat olleet.

Aloin pohtia kysymystä syvemmin kun aika ajon samaiset henkilöt kommentoivat kuinka "erilaatuisten optiikoiden erot eivät ole näytössä nähtävissä", tai "huonontaako TC kuvan kontrastia", vai "mitä kontrastilla yleensä tarkoitetaan".

On ilmeistä, että osalla kuvaputkiänkyröistä on niin suttuista menneen maailman tekniikkaa, että erot eivät yksinkertaisesti ole nähtävissä heidän näytöiltään! MItään muuta selitystä en ole keksinyt.

Myönnän, että puhun kokemuksella, jonka littumarkkinoiden parhaimmistoon kuuluvat näytöt ovat tuoneet. Olen myös aina käyttänyt hyviä näytönohjaimia ja katkeamatonta digitaalista ketjua DVI- liittimineen. Market-litut ja viime vuosituhannen vga-tekniikka ovat tuntematon alue. Joka tapauksessa digitalisointi litteiden näyttöjen myötä tekee saman kuvaputkelle kun mitä digikamera teki filmille.

Muutamia eroja eri näyttötekniikoiden välillä.

Kirkkaus ja kontrasti:
CRT:n suunnittelussa joudutaan tekemään kompromissi kirkkauden ja terävyyden välillä. Jos kirkkautta lisätään, terävyys kärsii ja päinvastoin. Kun putkimonitorin kirkkautta lisätään muuttuu esimerkiksi teksti vaikeammin luettavaksi.

LDC:n kuva on keskimäärin kaksi kertaa kirkkaampi, kun kuvaputkimonitorin. Suurempi kirkkaus ei vaikuta kuvan terävyyteen. Kun kirkkaus ja terävyys on suurempi, havaitsee kuvan pienet väri- ja terävyyserot helpommin.
Lisäkirkkaus tuo myös lisääntyneen kontrastien toiston. Valkoinen on valkoisempaa ja musta mustempaa. Myöskään kuvaputken edessä oleva lasi, oli se sitten kaareva tai suora ei paranna kontrastia. Usein lasi vielä ottaa "väriä" vallitsevasta valaistuksesta, joka entisestään sotkee monitorin kuvaa. LDC:ssä ei ole tätä ongelmaa. Voit tarkastella sammutetusta näytöstä, miten ympäröivä valaistus vaikuttaa monitorin ruutuun. Aivan oikein LDC:ssä ei mitenkään, koska lasi puuttuu.

Katselukulma/päivitysnopeus:
Ei ole ongelma litussa. Markkinoiden parhaissa näytöissä on 170° katselukulma sekä vaaka- että pystyakselilla. (Tähän ei kannettavien halpanäytöt pysty.) Pikselien päivitysnopeus on riittävä liikkuvaan kuvaan.

Välkkyminen/silmien väsyminen/päänsärky:
CRT:n kuva päivitetään 60-100 kertaa sekunnissa näytölle.
Tutkitusti CRT-monitorin vilkkuminen aiheuttaa silmien väsymistä ja päänsärkyä.
Ldc ei vilku. Jokainen pikseli sytytetään ja sammutetaan tarvittaessa erikseen. Se on huomattavasti ystävällisempi silmille. LDC-näytöltä on myös paljon helpompi lukea tekstiä. Kun aikaisemmin välttelin lukemista putkelta, tulee nyt luettu kymmeniä sivuja päivittäin, ilman silmien väsymistä

Geometriavirheet.
Ldc-näytöissä ei ole geometriavirheitä, jota kaikissa kuvaputkissa on. Geometriavirheet kasvavat kuvaputken koon myötä. Analoginen liitäntätekniikka vielä lisää virheitä. LDC:n nurkat ovat yhtä teräviä ja värikylläisiä kun keskeltä näyttöä.

Energiansäästö:
Ldc kuluttaa 30% siitä energiasta, minkä vastaava kuvaputki kuluttaa.

Tilansäästö ja painon säästö:
Ldc vie 1/3 tilasta ja painosta verrattuna vastaavaan kuvaputkeen.

Väritoisto/kalibroinnin pito:
Putkinäytön toistoon vaikuttavat muun muassa ympäröivät magneettikentät, ilmankosteus, käyttökorkeus jne.... Putkinäytön kuva mm muuttuu, jos tarkastelet kuvaa suuntaamalla monitori pohjois-eteläakselilla verrattuna siihen, jos suuntaan monitorin itä-länsiakselille. Jos tietokoneeseen on liitetty suojaamattomat kaiuttimet ne häiritsevät monitoria. Näitä häiriötekijöitä riittää.
LDC on immuuni näille kaikille ympäristötekijöille.

Vanheneminen:
Kuvaputki vanhetessaan haalistuu. Kuvaputken värit kuitenkin vanhenevat epätasaisesti, joten yhtenäiset väripinnat muuttuu epätasaisiksi. Ldc:t väritasapaino kestää paremmin, litun säilyttäessä valkoisen pisteen kauemmin.

Dvi:
Nykyaikaisissa näytönohjaimissa ja lituissa on digitaalinen lähtö. Koska littu toimii digitaalisesti ei DVI-liitäntää käytettäessä tarvitse muuntaa alunperin digitaalista informaatiota analogiseksi. Kuva on digitaalinen alusta loppuun. (Yksikään muunnos ei paranna kuvaa)

Kun informaatiota ei muuteta, ei ole tarvetta ziljoonille säädoille. Liität LDC:n DVI:llä koneeseen ja näet sen mikä on. Et arvaile mitä pitäisi näkemän. Kuvan pysty- tai vaaka sijaintia ei tarvitse siirrellä. Se on oikeassa paikassa. Värejä ei tarvitse kohdistella. Ne ovat kohdallaan jne..

Sorry tuli pitkä teksti.

Niille, jotka eivät jaksa lukea vuodatusta kokonaan on:

CONCLUSION:
Älkää hyvät ihmiset uskoko tähän kirjoitukseen tai saitin kuvaputkiänkyröihin. Menkää kauppaan ja katsokaa omilla silmillä. Tutustukaa markkinoiden tarjontaan testien kautta. Valitkaa hyvälaatuinen LCD, jossa tulee ehdottomasti olla DVI-liitin. Älkääkä ohjatko uutta näyttöänne analogisella VGA:lla, vaan käyttäkää DVI:liitintä. Jos näytönohjaimessanne ei ole DVI:tä, vaihtakaa se uuteen.

Tulette ihmettelemään parantunutta kuvanlaatua, ettekä haikaile mennyttä takaisin

[M.B.]

Myönnän, että puhun kokemuksella, jonka littumarkkinoiden parhaimmistoon kuuluvat näytöt ovat tuoneet. Olen myös aina käyttänyt hyviä näytönohjaimia ja katkeamatonta digitaalista ketjua DVI- liittimineen.

Ettei tässä olisi selitys asiaan? Olen minäkin nähnyt muutaman kelvollisen, jopa erinomaisen littunäytön n. 500 e hintaluokassa, mutta 90 % vastaan tulleista luokittelen kategoriaan "täysin kelvottomia minkäänlaiseen kuvankäsittelyyn". Etenkin kannettavien koneiden näytöt ovat yhä tänäkin päivänä aivan järkyttäviä. Kirkkautta ja terävyyttä kyllä riittää ja usein myös katselukulmaa, mutta väritoisto on mallia on/off. Toistokäytä on aivan liian jyrkkä, tumma pää on tukossa ja vaaleat värit ovat liian räikeät. Neonväritys passaa kyllä Excel-piirakoihin ym. mutta valokuvien katselu sattuu silmiin.

Halpakin putkinäyttö on säädettävissä väritoistoltaan siedettäväksi, vaikka terävyydessä tai geometriassa olisikin toivomisen varaa. Halpaa littua tai kannettavan näyttöä, jossa ei ole kuin korkeintaan kirkkaussäätö itsessään, ei sen sijaan pysty ainakaan normaalilla gammasäädöllä saamaan kuvankäsittelyyn riittäväksi.

[Tipe]

No itsellä on laadukas näyttö eli Sony Trinitron 500PS 21", sekä Matroxin P750 näytönohjain, joka kai 2D piirrossa on eräs niitä parhaita ei pro-ohjaimia.
Ainakin Gainwardin GeForce 4 4800 Ti:n se hakkaa mennen tullen. Peli-ohjaimeksi siitä ei kenties ole, vaan sitä varten se ei olekkaan.

Eipä ole vielä valittamista ollut ja eron huomaa aikas selvästi monen kaverin näyttöön verratuna, myös niihin 600e:n littuihin.
Tilaahan tää vie, mutta eikös maailma ole sitä pullollaan =)

2.s näyttönä on Sony Trinitron 200GS ja siinähän se menettelee PS:n työkalupaletteja varten.

[JuhaH]

Mitäs näyttöjä nuo LDC-näytöt ovat, LCD (liquid crystal display) on kyllä tuttu ;-)

Hyvälaatuinen paneeli kyllä voittaa kuvaputken lähes jokaisella osa-alueella, mutta en ole vieläkään täysin vakuuttunut LCD-näyttöjen kyvystä toistaa värejä. Halvemman luokan paneeleissa värintoisto on ainakin täysin onnetonta ja kalleimmissa ilmeisesti kunnossa, mutta miten nämä kuluttajahintaiset pykälää laadukkaammat paneelit pärjäävät tässä kisassa? Ilmeisesti ainakin Eizo, Ilyama ja Sony ovat vahvoilla myös värintoistossa. Edelleen itselleni tärkein valintaperuste on se, että näytöllä kuvat näyttäisivät mahdollisimman lähelle siltä miltä ne näyttävät paperivedosteissa - ei maksimaalinen terävyys ja kirkkaus.

[Autiokari]

samaiset henkilöt kommentoivat kuinka "erilaatuisten optiikoiden erot eivät ole näytössä nähtävissä", tai "huonontaako TC kuvan kontrastia", vai "mitä kontrastilla yleensä tarkoitetaan".

TC toki vaikuttaa siihen kiinnitetyn objektiivin ominaisuuksiin. Mutta kun verrataan 200mm/2.8 +tc vastaan 400mm/5.6 niin ero on varsin pieni. Ja ero on mitätön kun nämä lasit ovat kiinni djärkkärissä joka resolvoi vain luokaaa 30lp/mm sensorin pinnalla ja erittäin huonosti senkin.

Kontrastia on useampaa laatua. MTF (modulation transfer function) jolla objektiivien piirtokykyä mitataan perustuu kontrastin erotteluun, eli ne ohuimmat musta/valkoiset viivaparit siinä testikartalla alkavat lähetä yhtenäistä harmaata pintaa kun piirtokyky on oleellisesti rajoittunut kun puolestaa paksummat musta/valkeat osiot edelleen tallentuvat musta/valkeina. Se että TC mahdollisesti aiheuttaa kuvan kokonais-kontrastin heikkenemistä heijastusten takia on aivan eri asia (ja helppo korjata mustapistettä säätämällä).

CONCLUSION:
Älkää hyvät ihmiset uskoko tähän kirjoitukseen tai saitin kuvaputkiänkyröihin. Menkää kauppaan ja katsokaa omilla silmillä.

Näin juuri. Mutta siellä kaupassa yleensä tehdään yksi valtavan suuri virhe: Katsotaan pelkästään sitä miltä jokin kuva tms graafinen esitys näyttää CRT:llä verrattuna littuun. Litun kuva on kirkkaampi ja sen takia kuva myös vaikuttaa omaavan suureman värikylläyden. Eli voi helposti tulla siihen tulokseen että litun kuva "näyttää paremmalta". Mutta värihallitussa työnkulussa monitorin tulee näyttää kuvan väriteknisesti oikein, sillä näyttääkö kuva litulla "paremmalta" tai "huonommalta" ei ole mitään merkitystä tässä.

Suurempi kirkkaus ei ole mikään etu värihallitussa työnkulussa, sopivin näytön kirkkaus on samaa luokkaa kuin mitä tavanomaisessa katselutilanteessa tarkastellun tulosteen kirkkaus on.

Timo Autiokari